Finnish
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

Actrapid (human insulin) – Valmisteyhteenveto - A10AB01

Updated on site: 11-Jul-2017

1.LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Actrapid 40 kansainvälistä yksikköä/ml injektioneste, liuos.

2.VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

1 injektiopullo sisältää 10 ml vastaten 400 kansainvälistä yksikköä. 1 ml liuosta sisältää 40 kansainvälistä yksikköä ihmisinsuliinia* (vastaten 1,4 mg).

*Ihmisinsuliini on tuotettu Saccharomyces cerevisiae -hiivassa yhdistelmä-DNA-tekniikalla.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:

Actrapid sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per annos eli Actrapid on olennaisesti natriumiton.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.LÄÄKEMUOTO

Injektioneste, liuos.

Kirkas, väritön vesiliuos.

4.KLIINISET TIEDOT

4.1Käyttöaiheet

Actrapid on tarkoitettu diabetes mellituksen hoitoon.

4.2Annostus ja antotapa

Annostus

Ihmisinsuliinin pitoisuus ilmaistaan kansainvälisissä yksiköissä.

Actrapid-insuliinin annostus on yksilöllinen ja määritetään potilaan tarpeiden mukaisesti. Sitä voidaan käyttää yksinään tai yhdessä pitkä- tai ylipitkävaikutteisten insuliinivalmisteiden kanssa ennen ateriaa tai välipalaa.

Yksilöllinen insuliinin tarve on yleensä 0,3–1,0 kansainvälistä yksikköä/kg/vrk.

Annoksen tarkistus voi olla tarpeen, jos diabeetikon fyysinen rasitus lisääntyy tai tavanomainen ruokavalio muuttuu tai hänellä on muu samanaikainen sairaus.

Erityiset potilasryhmät

Iäkkäät (≥ 65-vuotiaat)

Actrapid-insuliinia voidaan käyttää iäkkäiden potilaiden hoitoon.

Verenglukoosin seurantaa on tehostettava ja insuliinin annosta on säädettävä yksilöllisesti, jos potilas on iäkäs.

Munuaisten ja maksan vajaatoiminta

Munuaisten tai maksan heikentynyt toiminta saattaa vähentää potilaan insuliinin tarvetta. Verenglukoosin seurantaa on tehostettava ja ihmisinsuliinin annosta on säädettävä yksilöllisesti, jos potilaalla on munuaisten tai maksan vajaatoiminta.

Pediatriset potilaat

Actrapid-insuliinia voidaan antaa lapsille ja nuorille.

Siirtyminen muista insuliinivalmisteista

Toisista insuliinivalmisteista siirryttäessä Actrapid-insuliinin ja perusinsuliinin annoksia voidaan joutua säätämään.

Verenglukoosin tarkka seuranta on suositeltavaa siirtymisvaiheen aikana ja heti sitä seuraavina ensimmäisinä viikkoina (ks. kohta 4.4).

Antotapa

Actrapid on lyhytvaikutteinen ihmisinsuliini ja sitä voidaan käyttää yhdessä pitkä- tai ylipitkävaikutteisen insuliinin kanssa.

Actrapid annetaan injektiona ihon alle vatsan alueelle, reiteen, pakaraan tai olkavarteen. Lihakseen tahattomasti pistämisen vaaraa voidaan vähentää pistämällä insuliini kohotettuun ihopoimuun. Neula tulee pitää ihon alla vähintään 6 sekuntia. Näin varmistetaan, että potilas saa koko annoksen. Lipodystrofiariskin pienentämiseksi pistoskohtaa tulee aina vaihdella saman alueen sisällä. Vatsan alueelle ihonalaisesti annettu pistos varmistaa nopeamman imeytymisen kuin pistos muille pistosalueille. Vaikutusaika vaihtelee annoksen suuruuden, pistoskohdan, verenkierron, lämpötilan ja fyysisen rasituksen mukaan.

Injektion jälkeen tulee 30 minuutin kuluessa nauttia hiilihydraatteja sisältävä ateria tai välipala.

Actrapid-insuliinia ei tule käyttää insuliinipumpuissa, jotka on tarkoitettu jatkuvaan ihonalaiseen infuusioon, koska se saattaa saostua insuliinipumpun katetriin.

Anto ruiskulla

Actrapid-injektiopulloja käytetään yksikköruiskujen kanssa. Yksikköruiskun yksikkömitan tulee vastata käytettävän insuliinin vahvuutta. Jos kahta eri insuliinityyppiä sekoitetaan keskenään, sekoita insuliinivalmisteet aina samassa järjestyksessä.

Actrapid-injektiopullon mukana tulevassa pakkausselosteessa annettuja yksityiskohtaisia käyttöohjeita tulee noudattaa.

Laskimonsisäinen käyttö

Terveydenhuollon ammattilaiset voivat tarvittaessa antaa Actrapid-insuliinin laskimoon.

Seuraavat laskimoon annettavat infuusionesteet, jotka sisältävät 0,05–1,0 kansainvälistä yksikköä/ml ihmisinsuliinia, kun niihin on lisätty Actrapid-valmistetta, säilyvät polypropyleeni-infuusiopussissa käyttökelpoisina huoneenlämmössä 24 tuntia: 0,9 % natriumkloridi, 5 % glukoosi tai 10 % glukoosi yhdessä 40 mmol/l kaliumkloridin kanssa. Vaikka infuusioneste on käyttökelpoinen määrätyn ajan, infuusiopussiin adsorboituu aluksi tietty määrä insuliinia. Verenglukoosin seuranta on tarpeen insuliini-infuusion aikana.

4.3Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Potilaan tulisi kysyä neuvoa lääkäriltä ennen matkustamista aikavyöhykkeeltä toiselle, sillä insuliinin ottamisen ja aterioiden ajankohtia voidaan joutua muuttamaan.

Hyperglykemia

Riittämätön insuliiniannostelu tai hoidon keskeytyminen erityisesti tyypin 1 diabeteksessa saattavat johtaa hyperglykemiaan ja diabeettiseen ketoasidoosiin. Hyperglykemian ensimmäiset oireet ilmaantuvat yleensä vähitellen tuntien tai päivien kuluessa. Oireisiin sisältyvät jano, tihentynyt virtsaaminen, pahoinvointi, oksentelu, uneliaisuus, ihon punoitus ja kuivuminen, suun kuivuminen, ruokahaluttomuus sekä asetonin haju hengityksessä. Tyypin 1 diabeteksessa hoitamaton hyperglykemia johtaa lopulta diabeettiseen ketoasidoosiin, joka saattaa johtaa kuolemaan.

Hypoglykemia

Aterian laiminlyöminen tai suunnittelematon, voimakas fyysinen rasitus voi johtaa hypoglykemiaan.

Hypoglykemiaa saattaa esiintyä, jos insuliiniannos on liian suuri suhteessa insuliinin tarpeeseen. Hypoglykemian yhteydessä tai jos epäillään hypoglykemiaa, Actrapid-valmistetta ei saa pistää. Kun potilaan verenglukoosi on saatu tasapainoon, annoksen säätöä tulee harkita (ks. kohdat 4.8 ja 4.9).

Potilaat, joiden verenglukoositasapaino paranee huomattavasti esim. tehostetun insuliinihoidon ansiosta, saattavat kokea muutoksen tavanomaisissa hypoglykemiasta varoittavissa oireissaan. Potilaille tulee kertoa asiasta ja antaa asianmukaista ohjausta. Tavanomaiset varoittavat oireet saattavat hävitä diabetesta pitkään sairastaneilta potilailta.

Muut sairaudet, varsinkin tulehdukset ja kuumetilat, yleensä lisäävät potilaan insuliinin tarvetta. Munuais- tai maksasairaus tai lisämunuaisen, aivolisäkkeen tai kilpirauhasen toimintaan vaikuttavat sairaudet voivat aiheuttaa muutoksia insuliiniannokseen.

Kun potilaat siirtyvät käyttämään erityyppistä insuliinivalmistetta, hypoglykemiasta varoittavat oireet voivat tulla erilaisiksi tai vaikeammin havaittaviksi kuin aikaisempaa insuliinia käytettäessä.

Siirtyminen muista insuliinivalmisteista

Kun diabeetikko siirtyy käyttämään toisentyyppistä tai toisen valmistajan insuliinia, on siirtyminen toteutettava tarkassa lääkärin valvonnassa. Kun muutetaan insuliinin vahvuutta, tavaramerkkiä (valmistaja), tyyppiä, alkuperää (eläininsuliini, ihmisinsuliini tai insuliinianalogi) ja/tai valmistusmenetelmää (yhdistelmä-DNA-tekniikalla valmistettu insuliini vs. eläininsuliini), annoksen säätö saattaa olla tarpeen. Toisentyyppisestä insuliinista Actrapid-insuliiniin siirtyvien potilaiden päivittäisiä pistoskertoja voidaan joutua lisäämään tai annosta saatetaan joutua muuttamaan verrattuna potilaan tavallisesti käyttämän insuliinin annokseen. Jos annoksen säätö on tarpeen, säätämisen tarve voi ilmaantua ensimmäisen annoksen tai muutamien ensimmäisten viikkojen tai kuukausien aikana.

Pistoskohdan reaktiot

Kuten millä tahansa insuliinihoidolla, pistoskohdan reaktioita (kipu, punoitus, nokkosihottuma, tulehdus, mustelmat, turvotus ja kutina) voi esiintyä. Pistoskohdan jatkuva vaihtaminen pistosalueella vähentää näiden reaktioiden muodostumista. Reaktiot yleensä häviävät muutaman päivän tai viikon aikana. Harvoissa tapauksissa Actrapid-hoito pitää lopettaa pistoskohdan reaktioiden vuoksi.

Actrapid-valmisteen yhteiskäyttö pioglitatsonin kanssa

Sydämen vajaatoimintatapauksia on raportoitu esiintyneen, kun pioglitatsonia oli käytetty yhdessä insuliinin kanssa, erityisesti potilailla, joilla on riskitekijöitä sydämen vajaatoiminnan kehittymiselle. Tämä tulee pitää mielessä, jos harkitaan pioglitatsonin ja Actrapid-valmisteen yhteiskäyttöä. Jos valmisteita käytetään yhdessä, potilailta tulee seurata sydämen vajaatoiminnan, painonnousun ja turvotuksen merkkejä ja oireita. Pioglitatsonihoito tulee lopettaa, jos sydänoireet pahenevat.

4.5Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Useiden lääkkeiden tiedetään vaikuttavan glukoosimetaboliaan.

Seuraavat aineet saattavat vähentää potilaan insuliinin tarvetta:

Suun kautta otettavat diabeteslääkkeet, monoamiinioksidaasin (MAO:n) estäjät, beetasalpaajat, angiotensiinikonvertaasin (ACE:n) estäjät, salisylaatit, anaboliset steroidit ja sulfonamidit.

Seuraavat aineet saattavat lisätä potilaan insuliinin tarvetta:

Suun kautta otettavat ehkäisyvalmisteet, tiatsidit, glukokortikoidit, kilpirauhashormonit, sympatomimeetit, kasvuhormoni ja danatsoli.

Beetasalpaajat saattavat peittää hypoglykemian oireet.

Oktreotidi/lanreotidi voivat joko lisätä tai vähentää insuliinin tarvetta.

Alkoholi saattaa tehostaa tai vähentää insuliinin verenglukoosia alentavaa vaikutusta.

4.6Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Raskauden aikana diabeteksen hoitoa insuliinilla ei ole tarpeen rajoittaa, koska insuliini ei kulkeudu istukan läpi.

Jos diabeteksen hoitotasapaino ei ole riittävän hyvä, saattaa esiintyä hypoglykemiaa tai hyperglykemiaa, jotka lisäävät sikiön epämuodostumien ja kuoleman riskiä. Diabeetikkonaisten tehostettua verenglukoosikontrollia ja hoidon seurantaa suositellaan raskautta suunniteltaessa ja koko raskauden ajan. Yleensä insuliinin tarve vähenee raskauden ensimmäisellä kolmanneksella ja lisääntyy myöhemmin raskauden toisella ja kolmannella kolmanneksella. Synnytyksen jälkeen insuliinin tarve tavallisesti palautuu nopeasti raskautta edeltävälle tasolle.

Imetys

Actrapid-insuliinin käyttöön ei liity mitään rajoituksia imetysaikana. Imettävän äidin insuliinihoito ei aiheuta vaaraa lapselle. Actrapid-insuliinin annosta voidaan kuitenkin joutua tarkistamaan imetysaikana.

Hedelmällisyys

Ihmisinsuliinilla tehdyt eläinten lisääntymistutkimukset eivät ole viitanneet hedelmällisyyteen liittyviin haittavaikutuksiin.

4.7Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Potilaan keskittymis- ja reaktiokyky saattavat heikentyä hypoglykemian seurauksena. Tämä voi aiheuttaa vaaratilanteita silloin, kun keskittymis- ja reaktiokykyä erityisesti tarvitaan (esim. autolla ajo tai koneiden käyttö).

Potilaita tulee neuvoa ryhtymään varotoimiin hypoglykemian välttämiseksi ajon aikana. Tämä on erityisen tärkeää niillä diabeetikoilla, joiden tuntemukset hypoglykemiasta varoittavista oireista ovat vähentyneet tai puuttuvat tai joilla on usein ollut hypoglykemia. Tällaisissa tapauksissa autolla ajamisen tarkoituksenmukaisuutta on syytä harkita tarkkaan.

4.8Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Hoidon aikana yleisimmin raportoitu haittavaikutus on hypoglykemia. Hypoglykemian esiintymistiheys vaihtelee riippuen potilasaineistosta, annosalueesta ja glukoositasapainosta, ks. Tähdellä (*) merkittyjen haittavaikutusten kuvaus alapuolella.

Insuliinihoidon alkuvaiheessa saattaa esiintyä silmien taittohäiriöitä, turvotusta ja pistoskohdan reaktioita (kipu, punoitus, nokkosihottuma, tulehdus, mustelmat, turvotus ja kutina pistoskohdassa). Nämä oireet ovat yleensä ohimeneviä. Verenglukoositasapainon nopeaan korjaantumiseen voi liittyä akuutti kivulias neuropatia, joka on yleensä tilapäinen. Insuliinihoidon tehostamisella aikaansaatuun äkilliseen glukoositasapainon paranemiseen saattaa liittyä diabeettisen retinopatian tilapäinen vaikeutuminen, kun taas pitkäaikaisen glukoositasapainon paraneminen vähentää diabeettisen retinopatian etenemisriskiä.

Taulukoitu haittavaikutuslista

Alla olevassa luettelossa esitetyt haittavaikutukset perustuvat kliinisistä tutkimuksista saatuihin tietoihin ja ne on luokiteltu MedDRA:n esiintymistiheyksien ja elinjärjestelmäluettelon mukaan. Esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti: Hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Immuunijärjestelmä

Melko harvinainen – Nokkosihottuma, ihottuma

 

 

 

Hyvin harvinainen – Anafylaktiset reaktiot*

 

 

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hyvin yleinen – Hypoglykemia*

 

 

Hermosto

Melko harvinainen – Perifeerinen neuropatia

 

(kivulias neuropatia)

 

 

Silmät

Melko harvinainen – Taittohäiriöt

 

 

 

Hyvin harvinainen – Diabeettinen retinopatia

 

 

Iho ja ihonalainen kudos

Melko harvinainen – Lipodystrofia*

 

 

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Melko harvinainen – Pistospaikan reaktiot

 

 

 

Melko harvinainen – Turvotus

* ks. Tähdellä (*) merkittyjen haittavaikutusten kuvaus

Tähdellä (*) merkittyjen haittavaikutusten kuvaus

Anafylaktiset reaktiot

Yleistynyt yliherkkyysreaktio (sisältää laajalle levinnyttä ihottumaa, kutinaa, hikoilua, ruoansulatushäiriöitä, angioneuroottista turvotusta, hengitysvaikeuksia, sydämentykytystä ja verenpaineen alenemista) on hyvin harvinainen, mutta saattaa olla hengenvaarallinen.

Hypoglykemia

Yleisimmin raportoitu haittavaikutus on hypoglykemia. Sitä saattaa esiintyä, jos insuliiniannos on liian suuri suhteessa insuliinin tarpeeseen. Vakava hypoglykemia saattaa johtaa tajuttomuuteen ja/tai aiheuttaa kouristuksia, tilapäisen tai pysyvän aivojen toimintahäiriön tai jopa kuoleman. Hypoglykemian oireet ilmaantuvat yleensä yllättäen. Oireisiin saattaa sisältyä kylmänhikisyys, kalpea

ja viileä iho, uupumus, hermostuneisuus tai vapina, ahdistus, epätavallinen väsymys tai heikkous, sekavuus, keskittymisvaikeudet, uneliaisuus, kova nälkä, näköhäiriöt, päänsärky, pahoinvointi ja sydämentykytys.

Kliinisissä tutkimuksissa hypoglykemian esiintymistiheys on vaihdellut riippuen potilasaineistosta, annosalueesta ja glukoositasapainosta.

Lipodystrofia

Pistoskohdassa saattaa esiintyä lipodystrofiaa (mukaan lukien lipohypertrofiaa, lipoatrofiaa). Käytetyn pistosalueen pistoskohtien jatkuva vaihtelu vähentää näiden reaktioiden muodostumisriskiä.

Pediatriset potilaat

Kauppaantuonnin jälkeisessä käytössä ja kliinisissä tutkimuksissa lapsilla havaittujen haittavaikutusten määrä, tyyppi ja vaikeusaste ei ole eronnut väestössä yleensä havaituista haittavaikutuksista.

Muut erityiset potilasryhmät

Kauppaantuonnin jälkeisessä käytössä ja kliinisissä tutkimuksissa iäkkäillä ja munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla havaittujen haittavaikutusten määrä, tyyppi ja vaikeusaste ei ole eronnut väestössä yleensä havaituista haittavaikutuksista.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta -tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

4.9Yliannostus

Insuliinin yliannostukselle ei ole olemassa erityistä määritelmää. Hypoglykemia saattaa kuitenkin kehittyä vaiheittain, jos potilas saa liian suuren insuliiniannoksen verrattuna insuliinin tarpeeseen:

Lievä hypoglykemia voidaan hoitaa antamalla suun kautta rypälesokeria tai sokeria sisältäviä tuotteita. Siksi on suositeltavaa, että diabeetikko pitää aina mukanaan sokeripitoisia tuotteita.

Vakava hypoglykemia, jolloin diabeetikko on tajuton, voidaan hoitaa antamalla glukagonia (0,5–1,0 mg) lihakseen tai ihon alle tai antamalla glukoosia laskimoon. Lihaksensisäisen ja ihonalaisen injektion voi antaa riittävän koulutuksen saanut henkilö. Laskimonsisäisen glukoosin antaa terveydenhuollon ammattilainen. Glukoosia on annettava laskimoon, jos glukagonin antoon ei tule vastetta 10–15 minuutin kuluessa. On suositeltavaa, että tajunnan palattua potilaalle annetaan suun kautta hiilihydraatteja hypoglykemian uusiutumisen estämiseksi.

5.FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Diabeteslääkkeet. Insuliinit ja insuliinijohdokset, lyhytvaikutteiset, ihmisinsuliini. ATC-koodi: A10AB01.

Vaikutusmekanismi ja farmakodynaamiset vaikutukset

Insuliinin verenglukoosia alentava vaikutus johtuu glukoosin soluunoton helpottumisesta, kun insuliini sitoutuu lihas- ja rasvasolujen insuliinireseptoreihin, ja samanaikaisesta maksan glukoosin tuotannon estymisestä.

Yhdellä teho-osastolla suoritettu kliininen tutkimus, jossa laajassa leikkauksessa olleet 204 diabeetikkoa ja 1344 ei-diabeetikkoa saivat hoitoa hyperglykemiaansa (verenglukoosi yli 10 mmol/l), osoitti, että laskimonsisäisesti annetulla Actrapid-insuliinilla aikaansaatu normaali verenglukoosipitoisuus (verenglukoosi 4,4 - 6,1 mmol/l) vähensi kuolleisuutta 42 %:lla (8 % vs.

4,6 %).

Actrapid on lyhytvaikutteinen insuliini.

Vaikutus alkaa ½ tunnin kuluessa, on voimakkaimmillaan 1,5–3,5 tunnin välillä ja kestää noin 7– 8 tuntia.

5.2Farmakokinetiikka

Insuliinin puoliintumisaika veressä on muutamia minuutteja. Sen seurauksena insuliinivalmisteen aika-vaikutusprofiili määräytyy yksinomaan sen imeytymisominaisuuksien perusteella.

Tähän prosessiin vaikuttavat useat tekijät (esim. insuliiniannos, pistoksen antotapa ja pistoskohta, ihonalaisen rasvakerroksen paksuus ja diabeteksen tyyppi), minkä vuoksi insuliinivalmisteiden farmakokinetiikassa havaitaan huomattavia yksilökohtaisia ja yksilöiden välisiä eroja.

Imeytyminen

Huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 1,5–2,5 tunnin kuluttua ihonalaisesta pistoksesta.

Jakautuminen

Merkittävää sitoutumista muihin plasman proteiineihin kuin mahdollisiin kiertäviin insuliinivasta- aineisiin ei ole havaittu.

Metaboloituminen

Ihmisinsuliinin on raportoitu hajoavan insuliiniproteaasin tai insuliinia hajottavien entsyymien vaikutuksesta sekä mahdollisesti proteiinidisulfidi-isomeraasin vaikutuksesta. Ihmisinsuliinimolekyylille on esitetty erilaisia pilkkoutumis-/hydrolysoitumispaikkoja. Mitkään pilkkoutumisen seurauksena muodostuvat metaboliitit eivät ole aktiivisia.

Eliminaatio

Terminaalinen puoliintumisaika riippuu siitä, miten nopeasti insuliini imeytyy ihonalaiskerroksista. Tästä syystä terminaalinen puoliintumisaika (t½) ilmaisee pikemminkin insuliinin imeytymistä kuin sen poistumista plasmasta sinänsä (insuliinin t½ veressä on muutamia minuutteja). Tutkimuksissa on osoitettu, että t½ on noin 2–5 tuntia.

Pediatriset potilaat

Actrapid-insuliinin farmakokineettistä profiilia on tutkittu joillakin (n=18) diabetesta sairastavilla lapsilla (ikä 6–12 vuotta) ja nuorilla (ikä 13–17 vuotta). Tiedot ovat rajallisia, mutta osoittavat farmakokineettisen profiilin ehkä olevan lapsilla ja nuorilla samanlainen kuin aikuisilla. Cmax:ssa oli kuitenkin eroja ikäryhmien välillä, mikä korostaa annoksen yksilöllisen titrauksen tärkeyttä.

5.3Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmiselle.

6.FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1Apuaineet

Sinkkikloridi

Glyseroli

Metakresoli

Natriumhydroksidi (pH:n säätämistä varten)

Kloorivetyhappo (pH:n säätämistä varten)

Injektionesteisiin käytettävä vesi

6.2Yhteensopimattomuudet

Insuliinivalmistetta tulee lisätä vain aineisiin, joiden kanssa sen tiedetään olevan yhteensopiva. Insuliiniliuokseen lisätyt lääkkeet saattavat aiheuttaa insuliinin hajoamista, esim. jos lääkkeet sisältävät tioleja tai sulfiitteja.

6.3Kestoaika

Ennen avaamista: 30 kuukautta.

Käytön aikana tai mukana kuljetettava varapullo: Valmistetta voi säilyttää enintään 4 viikkoa. Säilytä alle 25°C.

6.4Säilytys

Ennen avaamista: Säilytä jääkaapissa (2°C - 8°C). Ei saa jäätyä.

Käytön aikana tai mukana kuljetettava varapullo: Säilytä alle 25°C. Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä.

Pidä injektiopullo ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

6.5Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)

10 ml liuosta injektiopullossa (tyypin 1 lasia), joka on suljettu levymäisellä bromobutyylistä/polyisopreenista valmistetulla kumisulkimella ja suojaavalla muovihatulla, joka paikoillaan ollessaan on osoitus pullon koskemattomuudesta.

Pakkauskoot 1 ja 5 injektiopulloa à 10 ml tai 5 pakkauksen kerrannaispakkaus, kussakin pakkauksessa 1 x 10 ml injektiopullo.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Älä anna neuloja tai ruiskuja kenenkään toisen käyttöön.

Älä käytä tätä lääkevalmistetta, jos huomaat, että se ei ole kirkasta ja väritöntä vesiliuosta.

Jäätynyttä Actrapid-insuliinia ei saa käyttää.

Potilasta on kehotettava hävittämään neula ja ruisku jokaisen pistoksen jälkeen.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7.MYYNTILUVAN HALTIJA

Novo Nordisk A/S

Novo Allé

DK-2880 Bagsværd

Tanska

8.MYYNTILUVAN NUMEROT

EU/1/02/230/001

EU/1/02/230/002

EU/1/02/230/016

9.MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämispäivämäärä: 7. lokakuuta 2002

Viimeisin uudistamispäivämäärä: 18. syyskuuta 2007

10.TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivuilla http://www.ema.europa.eu/

1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Actrapid 100 kansainvälistä yksikköä/ml injektioneste, liuos.

2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

1 injektiopullo sisältää 10 ml vastaten 1000 kansainvälistä yksikköä. 1 ml liuosta sisältää 100 kansainvälistä yksikköä ihmisinsuliinia* (vastaten 3,5 mg).

*Ihmisinsuliini on tuotettu Saccharomyces cerevisiae -hiivassa yhdistelmä-DNA-tekniikalla.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:

Actrapid sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per annos eli Actrapid on olennaisesti natriumiton.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3. LÄÄKEMUOTO

Injektioneste, liuos.

Kirkas, väritön vesiliuos.

4. KLIINISET TIEDOT

4.1 Käyttöaiheet

Actrapid on tarkoitettu diabetes mellituksen hoitoon.

4.2 Annostus ja antotapa

Annostus

Ihmisinsuliinin pitoisuus ilmaistaan kansainvälisissä yksiköissä.

Actrapid-insuliinin annostus on yksilöllinen ja määritetään potilaan tarpeiden mukaisesti. Sitä voidaan käyttää yksinään tai yhdessä pitkä- tai ylipitkävaikutteisten insuliinivalmisteiden kanssa ennen ateriaa tai välipalaa.

Yksilöllinen insuliinin tarve on yleensä 0,3–1,0 kansainvälistä yksikköä/kg/vrk.

Annoksen tarkistus voi olla tarpeen, jos diabeetikon fyysinen rasitus lisääntyy tai tavanomainen ruokavalio muuttuu tai hänellä on muu samanaikainen sairaus.

Erityiset potilasryhmät

Iäkkäät (≥ 65-vuotiaat)

Actrapid-insuliinia voidaan käyttää iäkkäiden potilaiden hoitoon.

Verenglukoosin seurantaa on tehostettava ja insuliinin annosta on säädettävä yksilöllisesti, jos potilas on iäkäs.

Munuaisten ja maksan vajaatoiminta

Munuaisten tai maksan heikentynyt toiminta saattaa vähentää potilaan insuliinin tarvetta. Verenglukoosin seurantaa on tehostettava ja ihmisinsuliinin annosta on säädettävä yksilöllisesti, jos potilaalla on munuaisten tai maksan vajaatoiminta.

Pediatriset potilaat

Actrapid-insuliinia voidaan antaa lapsille ja nuorille.

Siirtyminen muista insuliinivalmisteista

Toisista insuliinivalmisteista siirryttäessä Actrapid-insuliinin ja perusinsuliinin annoksia voidaan joutua säätämään.

Verenglukoosin tarkka seuranta on suositeltavaa siirtymisvaiheen aikana ja heti sitä seuraavina ensimmäisinä viikkoina (ks. kohta 4.4).

Antotapa

Actrapid on lyhytvaikutteinen ihmisinsuliini ja sitä voidaan käyttää yhdessä pitkä- tai ylipitkävaikutteisen insuliinin kanssa.

Actrapid annetaan injektiona ihon alle vatsan alueelle, reiteen, pakaraan tai olkavarteen. Lihakseen tahattomasti pistämisen vaaraa voidaan vähentää pistämällä insuliini kohotettuun ihopoimuun. Neula tulee pitää ihon alla vähintään 6 sekuntia. Näin varmistetaan, että potilas saa koko annoksen. Lipodystrofiariskin pienentämiseksi pistoskohtaa tulee aina vaihdella saman alueen sisällä. Vatsan alueelle ihonalaisesti annettu pistos varmistaa nopeamman imeytymisen kuin pistos muille pistosalueille. Vaikutusaika vaihtelee annoksen suuruuden, pistoskohdan, verenkierron, lämpötilan ja fyysisen rasituksen mukaan.

Injektion jälkeen tulee 30 minuutin kuluessa nauttia hiilihydraatteja sisältävä ateria tai välipala.

Actrapid-insuliinia ei tule käyttää insuliinipumpuissa, jotka on tarkoitettu jatkuvaan ihonalaiseen infuusioon, koska se saattaa saostua insuliinipumpun katetriin.

Anto ruiskulla

Actrapid-injektiopulloja käytetään yksikköruiskujen kanssa. Yksikköruiskun yksikkömitan tulee vastata käytettävän insuliinin vahvuutta. Jos kahta eri insuliinityyppiä sekoitetaan keskenään, sekoita insuliinivalmisteet aina samassa järjestyksessä.

Actrapid-injektiopullon mukana tulevassa pakkausselosteessa annettuja yksityiskohtaisia käyttöohjeita tulee noudattaa.

Laskimonsisäinen käyttö

Terveydenhuollon ammattilaiset voivat tarvittaessa antaa Actrapid-insuliinin laskimoon.

Seuraavat laskimoon annettavat infuusionesteet, jotka sisältävät 0,05–1,0 kansainvälistä yksikköä/ml ihmisinsuliinia, kun niihin on lisätty Actrapid-valmistetta, säilyvät polypropyleeni-infuusiopussissa käyttökelpoisina huoneenlämmössä 24 tuntia: 0,9 % natriumkloridi, 5 % glukoosi tai 10 % glukoosi yhdessä 40 mmol/l kaliumkloridin kanssa. Vaikka infuusioneste on käyttökelpoinen määrätyn ajan, infuusiopussiin adsorboituu aluksi tietty määrä insuliinia. Verenglukoosin seuranta on tarpeen insuliini-infuusion aikana.

4.3 Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Potilaan tulisi kysyä neuvoa lääkäriltä ennen matkustamista aikavyöhykkeeltä toiselle, sillä insuliinin ottamisen ja aterioiden ajankohtia voidaan joutua muuttamaan.

Hyperglykemia

Riittämätön insuliiniannostelu tai hoidon keskeytyminen erityisesti tyypin 1 diabeteksessa saattavat johtaa hyperglykemiaan ja diabeettiseen ketoasidoosiin. Hyperglykemian ensimmäiset oireet ilmaantuvat yleensä vähitellen tuntien tai päivien kuluessa. Oireisiin sisältyvät jano, tihentynyt virtsaaminen, pahoinvointi, oksentelu, uneliaisuus, ihon punoitus ja kuivuminen, suun kuivuminen, ruokahaluttomuus sekä asetonin haju hengityksessä. Tyypin 1 diabeteksessa hoitamaton hyperglykemia johtaa lopulta diabeettiseen ketoasidoosiin, joka saattaa johtaa kuolemaan.

Hypoglykemia

Aterian laiminlyöminen tai suunnittelematon, voimakas fyysinen rasitus voi johtaa hypoglykemiaan.

Hypoglykemiaa saattaa esiintyä, jos insuliiniannos on liian suuri suhteessa insuliinin tarpeeseen. Hypoglykemian yhteydessä tai jos epäillään hypoglykemiaa, Actrapid-valmistetta ei saa pistää. Kun potilaan verenglukoosi on saatu tasapainoon, annoksen säätöä tulee harkita (ks. kohdat 4.8 ja 4.9).

Potilaat, joiden verenglukoositasapaino paranee huomattavasti esim. tehostetun insuliinihoidon ansiosta, saattavat kokea muutoksen tavanomaisissa hypoglykemiasta varoittavissa oireissaan. Potilaille tulee kertoa asiasta ja antaa asianmukaista ohjausta. Tavanomaiset varoittavat oireet saattavat hävitä diabetesta pitkään sairastaneilta potilailta.

Muut sairaudet, varsinkin tulehdukset ja kuumetilat, yleensä lisäävät potilaan insuliinin tarvetta. Munuais- tai maksasairaus tai lisämunuaisen, aivolisäkkeen tai kilpirauhasen toimintaan vaikuttavat sairaudet voivat aiheuttaa muutoksia insuliiniannokseen.

Kun potilaat siirtyvät käyttämään erityyppistä insuliinivalmistetta, hypoglykemiasta varoittavat oireet voivat tulla erilaisiksi tai vaikeammin havaittaviksi kuin aikaisempaa insuliinia käytettäessä.

Siirtyminen muista insuliinivalmisteista

Kun diabeetikko siirtyy käyttämään toisentyyppistä tai toisen valmistajan insuliinia, on siirtyminen toteutettava tarkassa lääkärin valvonnassa. Kun muutetaan insuliinin vahvuutta, tavaramerkkiä (valmistaja), tyyppiä, alkuperää (eläininsuliini, ihmisinsuliini tai insuliinianalogi) ja/tai valmistusmenetelmää (yhdistelmä-DNA-tekniikalla valmistettu insuliini vs. eläininsuliini), annoksen säätö saattaa olla tarpeen. Toisentyyppisestä insuliinista Actrapid-insuliiniin siirtyvien potilaiden päivittäisiä pistoskertoja voidaan joutua lisäämään tai annosta saatetaan joutua muuttamaan verrattuna potilaan tavallisesti käyttämän insuliinin annokseen. Jos annoksen säätö on tarpeen, säätämisen tarve voi ilmaantua ensimmäisen annoksen tai muutamien ensimmäisten viikkojen tai kuukausien aikana.

Pistoskohdan reaktiot

Kuten millä tahansa insuliinihoidolla, pistoskohdan reaktioita (kipu, punoitus, nokkosihottuma, tulehdus, mustelmat, turvotus ja kutina) voi esiintyä. Pistoskohdan jatkuva vaihtaminen pistosalueella vähentää näiden reaktioiden muodostumista. Reaktiot yleensä häviävät muutaman päivän tai viikon aikana. Harvoissa tapauksissa Actrapid-hoito pitää lopettaa pistoskohdan reaktioiden vuoksi.

Actrapid-valmisteen yhteiskäyttö pioglitatsonin kanssa

Sydämen vajaatoimintatapauksia on raportoitu esiintyneen, kun pioglitatsonia oli käytetty yhdessä insuliinin kanssa, erityisesti potilailla, joilla on riskitekijöitä sydämen vajaatoiminnan kehittymiselle. Tämä tulee pitää mielessä, jos harkitaan pioglitatsonin ja Actrapid-valmisteen yhteiskäyttöä. Jos valmisteita käytetään yhdessä, potilailta tulee seurata sydämen vajaatoiminnan, painonnousun ja turvotuksen merkkejä ja oireita. Pioglitatsonihoito tulee lopettaa, jos sydänoireet pahenevat.

4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Useiden lääkkeiden tiedetään vaikuttavan glukoosimetaboliaan.

Seuraavat aineet saattavat vähentää potilaan insuliinin tarvetta:

Suun kautta otettavat diabeteslääkkeet, monoamiinioksidaasin (MAO:n) estäjät, beetasalpaajat, angiotensiinikonvertaasin (ACE:n) estäjät, salisylaatit, anaboliset steroidit ja sulfonamidit.

Seuraavat aineet saattavat lisätä potilaan insuliinin tarvetta:

Suun kautta otettavat ehkäisyvalmisteet, tiatsidit, glukokortikoidit, kilpirauhashormonit, sympatomimeetit, kasvuhormoni ja danatsoli.

Beetasalpaajat saattavat peittää hypoglykemian oireet.

Oktreotidi/lanreotidi voivat joko lisätä tai vähentää insuliinin tarvetta.

Alkoholi saattaa tehostaa tai vähentää insuliinin verenglukoosia alentavaa vaikutusta.

4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Raskauden aikana diabeteksen hoitoa insuliinilla ei ole tarpeen rajoittaa, koska insuliini ei kulkeudu istukan läpi.

Jos diabeteksen hoitotasapaino ei ole riittävän hyvä, saattaa esiintyä hypoglykemiaa tai hyperglykemiaa, jotka lisäävät sikiön epämuodostumien ja kuoleman riskiä. Diabeetikkonaisten tehostettua verenglukoosikontrollia ja hoidon seurantaa suositellaan raskautta suunniteltaessa ja koko raskauden ajan. Yleensä insuliinin tarve vähenee raskauden ensimmäisellä kolmanneksella ja lisääntyy myöhemmin raskauden toisella ja kolmannella kolmanneksella. Synnytyksen jälkeen insuliinin tarve tavallisesti palautuu nopeasti raskautta edeltävälle tasolle.

Imetys

Actrapid-insuliinin käyttöön ei liity mitään rajoituksia imetyksen aikana. Imettävän äidin insuliinihoito ei aiheuta vaaraa lapselle. Actrapid-insuliinin annosta voidaan kuitenkin joutua tarkistamaan imetysaikana.

Hedelmällisyys

Ihmisinsuliinilla tehdyt eläinten lisääntymistutkimukset eivät ole viitanneet hedelmällisyyteen liittyviin haittavaikutuksiin.

4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Potilaan keskittymis- ja reaktiokyky saattavat heikentyä hypoglykemian seurauksena. Tämä voi aiheuttaa vaaratilanteita silloin, kun keskittymis- ja reaktiokykyä erityisesti tarvitaan (esim. autolla ajo tai koneiden käyttö).

Potilaita tulee neuvoa ryhtymään varotoimiin hypoglykemian välttämiseksi ajon aikana. Tämä on erityisen tärkeää niillä diabeetikoilla, joiden tuntemukset hypoglykemiasta varoittavista oireista ovat vähentyneet tai puuttuvat tai joilla on usein ollut hypoglykemia. Tällaisissa tapauksissa autolla ajamisen tarkoituksenmukaisuutta on syytä harkita tarkkaan.

4.8 Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Hoidon aikana yleisimmin raportoitu haittavaikutus on hypoglykemia. Hypoglykemian esiintymistiheys vaihtelee riippuen potilasaineistosta, annosalueesta ja glukoositasapainosta, ks. Tähdellä (*) merkittyjen haittavaikutusten kuvaus alapuolella.

Insuliinihoidon alkuvaiheessa saattaa esiintyä silmien taittohäiriöitä, turvotusta ja pistoskohdan reaktioita (kipu, punoitus, nokkosihottuma, tulehdus, mustelmat, turvotus ja kutina pistoskohdassa). Nämä oireet ovat yleensä ohimeneviä. Verenglukoositasapainon nopeaan korjaantumiseen voi liittyä akuutti kivulias neuropatia, joka on yleensä tilapäinen. Insuliinihoidon tehostamisella aikaansaatuun äkilliseen glukoositasapainon paranemiseen saattaa liittyä diabeettisen retinopatian tilapäinen vaikeutuminen, kun taas pitkäaikaisen glukoositasapainon paraneminen vähentää diabeettisen retinopatian etenemisriskiä.

Taulukoitu haittavaikutuslista

Alla olevassa luettelossa esitetyt haittavaikutukset perustuvat kliinisistä tutkimuksista saatuihin tietoihin ja ne on luokiteltu MedDRA:n esiintymistiheyksien ja elinjärjestelmäluettelon mukaan. Esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti: Hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Immuunijärjestelmä

Melko harvinainen – Nokkosihottuma, ihottuma

 

 

 

Hyvin harvinainen – Anafylaktiset reaktiot*

 

 

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hyvin yleinen – Hypoglykemia*

 

 

Hermosto

Melko harvinainen – Perifeerinen neuropatia

 

(kivulias neuropatia)

 

 

Silmät

Melko harvinainen – Taittohäiriöt

 

 

 

Hyvin harvinainen – Diabeettinen retinopatia

 

 

Iho ja ihonalainen kudos

Melko harvinainen – Lipodystrofia*

 

 

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Melko harvinainen – Pistospaikan reaktiot

 

 

 

Melko harvinainen – Turvotus

* ks. Tähdellä (*) merkittyjen haittavaikutusten kuvaus

Tähdellä (*) merkittyjen haittavaikutusten kuvaus

Anafylaktiset reaktiot

Yleistynyt yliherkkyysreaktio (sisältää laajalle levinnyttä ihottumaa, kutinaa, hikoilua, ruoansulatushäiriöitä, angioneuroottista turvotusta, hengitysvaikeuksia, sydämentykytystä ja verenpaineen alenemista) on hyvin harvinainen, mutta saattaa olla hengenvaarallinen.

Hypoglykemia

Yleisimmin raportoitu haittavaikutus on hypoglykemia. Sitä saattaa esiintyä, jos insuliiniannos on liian suuri suhteessa insuliinin tarpeeseen. Vakava hypoglykemia saattaa johtaa tajuttomuuteen ja/tai aiheuttaa kouristuksia, tilapäisen tai pysyvän aivojen toimintahäiriön tai jopa kuoleman. Hypoglykemian oireet ilmaantuvat yleensä yllättäen. Oireisiin saattaa sisältyä kylmänhikisyys, kalpea ja viileä iho, uupumus, hermostuneisuus tai vapina, ahdistus, epätavallinen väsymys tai heikkous,

sekavuus, keskittymisvaikeudet, uneliaisuus, kova nälkä, näköhäiriöt, päänsärky, pahoinvointi ja sydämentykytys.

Kliinisissä tutkimuksissa hypoglykemian esiintymistiheys on vaihdellut riippuen potilasaineistosta, annosalueesta ja glukoositasapainosta.

Lipodystrofia

Pistoskohdassa saattaa esiintyä lipodystrofiaa (mukaan lukien lipohypertrofiaa, lipoatrofiaa). Käytetyn pistosalueen pistoskohtien jatkuva vaihtelu vähentää näiden reaktioiden muodostumisriskiä.

Pediatriset potilaat

Kauppaantuonnin jälkeisessä käytössä ja kliinisissä tutkimuksissa lapsilla havaittujen haittavaikutusten määrä, tyyppi ja vaikeusaste ei ole eronnut väestössä yleensä havaituista haittavaikutuksista.

Muut erityiset potilasryhmät

Kauppaantuonnin jälkeisessä käytössä ja kliinisissä tutkimuksissa iäkkäillä ja munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla havaittujen haittavaikutusten määrä, tyyppi ja vaikeusaste ei ole eronnut väestössä yleensä havaituista haittavaikutuksista.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta -tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

4.9 Yliannostus

Insuliinin yliannostukselle ei ole olemassa erityistä määritelmää. Hypoglykemia saattaa kuitenkin kehittyä vaiheittain, jos potilas saa liian suuren insuliiniannoksen verrattuna insuliinin tarpeeseen:

Lievä hypoglykemia voidaan hoitaa antamalla suun kautta rypälesokeria tai sokeria sisältäviä tuotteita. Siksi on suositeltavaa, että diabeetikko pitää aina mukanaan sokeripitoisia tuotteita.

Vakava hypoglykemia, jolloin diabeetikko on tajuton, voidaan hoitaa antamalla glukagonia (0,5–1,0 mg) lihakseen tai ihon alle tai antamalla glukoosia laskimoon. Lihaksensisäisen ja ihonalaisen injektion voi antaa riittävän koulutuksen saanut henkilö. Laskimonsisäisen glukoosin antaa terveydenhuollon ammattilainen. Glukoosia on annettava laskimoon myös siinä tapauksessa, jos glukagonin antoon ei tule vastetta 10–15 minuutin kuluessa.

On suositeltavaa, että tajunnan palattua potilaalle annetaan suun kautta hiilihydraatteja hypoglykemian uusiutumisen estämiseksi.

5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1 Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Diabeteslääkkeet. Insuliinit ja insuliinijohdokset, lyhytvaikutteiset, ihmisinsuliini. ATC-koodi: A10AB01.

Vaikutusmekanismi ja farmakodynaamiset vaikutukset

Insuliinin verenglukoosia alentava vaikutus johtuu glukoosin soluunoton helpottumisesta, kun insuliini sitoutuu lihas- ja rasvasolujen insuliinireseptoreihin, ja samanaikaisesta maksan glukoosin tuotannon estymisestä.

Yhdellä teho-osastolla suoritettu kliininen tutkimus, jossa laajassa leikkauksessa olleet 204 diabeetikkoa ja 1344 ei-diabeetikkoa saivat hoitoa hyperglykemiaansa (verenglukoosi yli 10 mmol/l), osoitti, että laskimonsisäisesti annetulla Actrapid-insuliinilla aikaansaatu normaali verenglukoosipitoisuus (verenglukoosi 4,4 - 6,1 mmol/l) vähensi kuolleisuutta 42 %:lla (8 % vs.

4,6 %).

Actrapid on lyhytvaikutteinen insuliini.

Vaikutus alkaa ½ tunnin kuluessa, on voimakkaimmillaan 1,5–3,5 tunnin välillä ja kestää noin 7– 8 tuntia.

5.2 Farmakokinetiikka

Insuliinin puoliintumisaika veressä on muutamia minuutteja. Sen seurauksena insuliinivalmisteen aika-vaikutusprofiili määräytyy yksinomaan sen imeytymisominaisuuksien perusteella.

Tähän prosessiin vaikuttavat useat tekijät (esim. insuliiniannos, pistoksen antotapa ja pistoskohta, ihonalaisen rasvakerroksen paksuus ja diabeteksen tyyppi), minkä vuoksi insuliinivalmisteiden farmakokinetiikassa havaitaan huomattavia yksilökohtaisia ja yksilöiden välisiä eroja.

Imeytyminen

Huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 1,5–2,5 tunnin kuluttua ihonalaisesta pistoksesta.

Jakautuminen

Merkittävää sitoutumista muihin plasman proteiineihin kuin mahdollisiin kiertäviin insuliinivasta- aineisiin ei ole havaittu.

Metaboloituminen

Ihmisinsuliinin on raportoitu hajoavan insuliiniproteaasin tai insuliinia hajottavien entsyymien vaikutuksesta sekä mahdollisesti proteiinidisulfidi-isomeraasin vaikutuksesta. Ihmisinsuliinimolekyylille on esitetty erilaisia pilkkoutumis-/hydrolysoitumispaikkoja. Mitkään pilkkoutumisen seurauksena muodostuvat metaboliitit eivät ole aktiivisia.

Eliminaatio

Terminaalinen puoliintumisaika riippuu siitä, miten nopeasti insuliini imeytyy ihonalaiskerroksista. Tästä syystä terminaalinen puoliintumisaika (t½) ilmaisee pikemminkin insuliinin imeytymistä kuin sen poistumista plasmasta sinänsä (insuliinin t½ veressä on muutamia minuutteja). Tutkimuksissa on osoitettu, että t½ on noin 2–5 tuntia.

Pediatriset potilaat

Actrapid-insuliinin farmakokineettistä profiilia on tutkittu joillakin (n=18) diabetesta sairastavilla lapsilla (ikä 6–12 vuotta) ja nuorilla (ikä 13–17 vuotta). Tiedot ovat rajallisia, mutta osoittavat farmakokineettisen profiilin ehkä olevan lapsilla ja nuorilla samanlainen kuin aikuisilla. Cmax:ssa oli kuitenkin eroja ikäryhmien välillä, mikä korostaa annoksen yksilöllisen titrauksen tärkeyttä.

5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymis-ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmiselle.

6. FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1 Apuaineet

Sinkkikloridi

Glyseroli

Metakresoli

Natriumhydroksidi (pH:n säätämistä varten)

Kloorivetyhappo (pH:n säätämistä varten)

Injektionesteisiin käytettävä vesi

6.2 Yhteensopimattomuudet

Insuliinivalmistetta tulee lisätä vain aineisiin, joiden kanssa sen tiedetään olevan yhteensopiva. Insuliiniliuokseen lisätyt lääkkeet saattavat aiheuttaa insuliinin hajoamista, esim. jos lääkkeet sisältävät tioleja tai sulfiitteja.

6.3 Kestoaika

Ennen avaamista: 30 kuukautta.

Käytön aikana tai mukana kuljetettava varapullo: Valmistetta voi säilyttää enintään 6 viikkoa. Säilytä alle 25°C.

6.4 Säilytys

Ennen avaamista: Säilytä jääkaapissa (2°C - 8°C). Ei saa jäätyä.

Käytön aikana tai mukana kuljetettava varapullo: Säilytä alle 25°C. Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä.

Pidä injektiopullo ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)

10 ml liuosta injektiopullossa (tyypin 1 lasia), joka on suljettu bromobutyylistä/polyisopreenista valmistetulla kumisulkimella ja suojaavalla muovihatulla, joka paikoillaan ollessaan on osoitus pullon koskemattomuudesta.

Pakkauskoot 1 ja 5 injektiopulloa à 10 ml tai 5 pakkauksen kerrannaispakkaus, kussakin pakkauksessa 1 x 10 ml injektiopullo.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Älä anna neuloja tai ruiskuja kenenkään toisen käyttöön.

Älä käytä tätä lääkevalmistetta, jos huomaat, että se ei ole kirkasta ja väritöntä vesiliuosta.

Jäätynyttä Actrapid-insuliinia ei saa käyttää.

Potilasta on kehotettava hävittämään neula ja ruisku jokaisen pistoksen jälkeen.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7. MYYNTILUVAN HALTIJA

Novo Nordisk A/S

Novo Allé

DK-2880 Bagsværd

Tanska

8. MYYNTILUVAN NUMEROT

EU/1/02/230/003

EU/1/02/230/004

EU/1/02/230/017

9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämispäivämäärä: 7. lokakuuta 2002

Viimeisin uudistamispäivämäärä: 18. syyskuuta 2007

10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivuilla http://www.ema.europa.eu/

1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Actrapid Penfill 100 kansainvälistä yksikköä/ml injektioneste, liuos säiliössä.

2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

1 säiliö sisältää 3 ml vastaten 300 kansainvälistä yksikköä. 1 ml liuosta sisältää 100 kansainvälistä yksikköä ihmisinsuliinia* (vastaten 3,5 mg).

*Ihmisinsuliini on tuotettu Saccharomyces cerevisiae -hiivassa yhdistelmä-DNA-tekniikalla.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:

Actrapid sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per annos eli Actrapid on olennaisesti natriumiton.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3. LÄÄKEMUOTO

Injektioneste, liuos.

Kirkas, väritön vesiliuos.

4. KLIINISET TIEDOT

4.1 Käyttöaiheet

Actrapid on tarkoitettu diabetes mellituksen hoitoon.

4.2 Annostus ja antotapa

Annostus

Ihmisinsuliinin pitoisuus ilmaistaan kansainvälisissä yksiköissä.

Actrapid-insuliinin annostus on yksilöllinen ja määritetään potilaan tarpeiden mukaisesti. Sitä voidaan käyttää yksinään tai yhdessä pitkä- tai ylipitkävaikutteisten insuliinivalmisteiden kanssa ennen ateriaa tai välipalaa.

Yksilöllinen insuliinin tarve on yleensä 0,3–1,0 kansainvälistä yksikköä/kg/vrk.

Annoksen tarkistus voi olla tarpeen, jos diabeetikon fyysinen rasitus lisääntyy tai tavanomainen ruokavalio muuttuu tai hänellä on muu samanaikainen sairaus.

Erityiset potilasryhmät

Iäkkäät (≥ 65-vuotiaat)

Actrapid-insuliinia voidaan käyttää iäkkäiden potilaiden hoitoon.

Verenglukoosin seurantaa on tehostettava ja insuliinin annosta on säädettävä yksilöllisesti, jos potilas on iäkäs.

Munuaisten ja maksan vajaatoiminta

Munuaisten tai maksan heikentynyt toiminta saattaa vähentää potilaan insuliinin tarvetta. Verenglukoosin seurantaa on tehostettava ja ihmisinsuliinin annosta on säädettävä yksilöllisesti, jos potilaalla on munuaisten tai maksan vajaatoiminta.

Pediatriset potilaat

Actrapid-insuliinia voidaan antaa lapsille ja nuorille.

Siirtyminen muista insuliinivalmisteista

Toisista insuliinivalmisteista siirryttäessä Actrapid-insuliinin ja perusinsuliinin annoksia voidaan joutua säätämään.

Verenglukoosin tarkka seuranta on suositeltavaa siirtymisvaiheen aikana ja heti sitä seuraavina ensimmäisinä viikkoina (katso kohta 4.4).

Antotapa

Actrapid on lyhytvaikutteinen ihmisinsuliini ja sitä voidaan käyttää yhdessä pitkä- tai ylipitkävaikutteisen insuliinin kanssa.

Actrapid annetaan injektiona ihon alle vatsan alueelle, reiteen, pakaraan tai olkavarteen. Lihakseen tahattomasti pistämisen vaaraa voidaan vähentää pistämällä insuliini kohotettuun ihopoimuun. Neula tulee pitää ihon alla vähintään 6 sekuntia. Näin varmistetaan, että potilas saa koko annoksen. Lipodystrofiariskin pienentämiseksi pistoskohtaa tulee aina vaihdella saman alueen sisällä. Vatsan alueelle ihonalaisesti annettu pistos varmistaa nopeamman imeytymisen kuin pistos muille pistosalueille. Vaikutusaika vaihtelee annoksen suuruuden, pistoskohdan, verenkierron, lämpötilan ja fyysisen rasituksen mukaan.

Injektion jälkeen tulee 30 minuutin kuluessa nauttia hiilihydraatteja sisältävä ateria tai välipala.

Actrapid-insuliinia ei tule käyttää insuliinipumpuissa, jotka on tarkoitettu jatkuvaan ihonalaiseen infuusioon, koska se saattaa saostua insuliinipumpun katetriin.

Anto insuliinin antolaitteilla

Actrapid Penfill on suunniteltu käytettäväksi Novo Nordiskin insuliinin antolaitteiden ja NovoFine- tai NovoTwist-neulojen kanssa.

Actrapid Penfill -insuliinin mukana tulevassa pakkausselosteessa annettuja yksityiskohtaisia käyttöohjeita tulee noudattaa.

Laskimonsisäinen käyttö

Terveydenhuollon ammattilaiset voivat tarvittaessa antaa Actrapid-insuliinin laskimoon.

Seuraavat laskimoon annettavat infuusionesteet, jotka sisältävät 0,05–1,0 kansainvälistä yksikköä/ml ihmisinsuliinia, kun niihin on lisätty Actrapid-valmistetta, säilyvät polypropyleeni-infuusiopussissa käyttökelpoisina huoneenlämmössä 24 tuntia: 0,9 % natriumkloridi, 5 % glukoosi tai 10 % glukoosi yhdessä 40 mmol/l kaliumkloridin kanssa. Vaikka infuusioneste on käyttökelpoinen määrätyn ajan, infuusiopussiin adsorboituu aluksi tietty määrä insuliinia. Verenglukoosin seuranta on tarpeen insuliini-infuusion aikana.

4.3 Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Potilaan tulisi kysyä neuvoa lääkäriltä ennen matkustamista aikavyöhykkeeltä toiselle, sillä insuliinin

ottamisen ja aterioiden ajankohtia voidaan joutua muuttamaan.

Hyperglykemia

Riittämätön insuliiniannostelu tai hoidon keskeytyminen erityisesti tyypin 1 diabeteksessa saattavat johtaa hyperglykemiaan ja diabeettiseen ketoasidoosiin. Hyperglykemian ensimmäiset oireet ilmaantuvat yleensä vähitellen tuntien tai päivien kuluessa. Oireisiin sisältyvät jano, tihentynyt virtsaaminen, pahoinvointi, oksentelu, uneliaisuus, ihon punoitus ja kuivuminen, suun kuivuminen, ruokahaluttomuus sekä asetonin haju hengityksessä.

Tyypin 1 diabeteksessa hoitamaton hyperglykemia johtaa lopulta diabeettiseen ketoasidoosiin, joka saattaa johtaa kuolemaan.

Hypoglykemia

Aterian laiminlyöminen tai suunnittelematon, voimakas fyysinen rasitus voi johtaa hypoglykemiaan.

Hypoglykemiaa saattaa esiintyä, jos insuliiniannos on liian suuri suhteessa insuliinin tarpeeseen. Hypoglykemian yhteydessä tai jos epäillään hypoglykemiaa, Actrapid-valmistetta ei saa pistää. Kun potilaan verenglukoosi on saatu tasapainoon, annoksen säätöä tulee harkita (ks. kohdat 4.8 ja 4.9).

Potilaat, joiden verenglukoositasapaino paranee huomattavasti esim. tehostetun insuliinihoidon ansiosta, saattavat kokea muutoksen tavanomaisissa hypoglykemiasta varoittavissa oireissaan. Potilaille tulee kertoa asiasta ja antaa asianmukaista ohjausta. Tavanomaiset varoittavat oireet saattavat hävitä diabetesta pitkään sairastaneilta potilailta.

Muut sairaudet, varsinkin tulehdukset ja kuumetilat, yleensä lisäävät potilaan insuliinin tarvetta. Munuais- tai maksasairaus tai lisämunuaisen, aivolisäkkeen tai kilpirauhasen toimintaan vaikuttavat sairaudet voivat aiheuttaa muutoksia insuliiniannokseen.

Kun potilaat siirtyvät käyttämään erityyppistä insuliinivalmistetta, hypoglykemiasta varoittavat oireet voivat tulla erilaisiksi tai vaikeammin havaittaviksi kuin aikaisempaa insuliinia käytettäessä.

Siirtyminen muista insuliinivalmisteista

Kun diabeetikko siirtyy käyttämään toisentyyppistä tai toisen valmistajan insuliinia, on siirtyminen toteutettava tarkassa lääkärin valvonnassa. Kun muutetaan insuliinin vahvuutta, tavaramerkkiä (valmistaja), tyyppiä, alkuperää (eläininsuliini, ihmisinsuliini tai insuliinianalogi) ja/tai valmistusmenetelmää (yhdistelmä-DNA-tekniikalla valmistettu insuliini vs. eläininsuliini), annoksen säätö saattaa olla tarpeen. Toisentyyppisestä insuliinista Actrapid-insuliiniin siirtyvien potilaiden päivittäisiä pistoskertoja voidaan joutua lisäämään tai annosta saatetaan joutua muuttamaan verrattuna potilaan tavallisesti käyttämän insuliinin annokseen. Jos annoksen säätö on tarpeen siirryttäessä Actrapid-insuliinin käyttöön, säätämisen tarve voi ilmaantua ensimmäisen annoksen tai muutamien ensimmäisten viikkojen tai kuukausien aikana.

Pistoskohdan reaktiot

Kuten millä tahansa insuliinihoidolla, pistoskohdan reaktioita (kipu, punoitus, nokkosihottuma, tulehdus, mustelmat ja kutina) voi esiintyä. Pistoskohdan jatkuva vaihtaminen pistosalueella vähentää näiden reaktioiden muodostumista. Reaktiot yleensä häviävät muutaman päivän tai viikon aikana. Harvoissa tapauksissa Actrapid-hoito pitää lopettaa pistoskohdan reaktioiden vuoksi.

Actrapid-valmisteen yhteiskäyttö pioglitatsonin kanssa

Sydämen vajaatoimintatapauksia on raportoitu esiintyneen, kun pioglitatsonia oli käytetty yhdessä insuliinin kanssa, erityisesti potilailla, joilla on riskitekijöitä sydämen vajaatoiminnan kehittymiselle. Tämä tulee pitää mielessä, jos harkitaan pioglitatsonin ja Actrapid-valmisteen yhteiskäyttöä. Jos

valmisteita käytetään yhdessä, potilailta tulee seurata sydämen vajaatoiminnan, painonnousun ja turvotuksen merkkejä ja oireita. Pioglitatsonihoito tulee lopettaa, jos sydänoireet pahenevat.

4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Useiden lääkkeiden tiedetään vaikuttavan glukoosimetaboliaan.

Seuraavat aineet saattavat vähentää potilaan insuliinin tarvetta:

Suun kautta otettavat diabeteslääkkeet, monoamiinioksidaasin (MAO:n) estäjät, beetasalpaajat, angiotensiinikonvertaasin (ACE:n) estäjät, salisylaatit, anaboliset steroidit ja sulfonamidit.

Seuraavat aineet saattavat lisätä insuliinin tarvetta:

Suun kautta otettavat ehkäisyvalmisteet, tiatsidit, glukokortikoidit, kilpirauhashormonit, sympatomimeetit, kasvuhormoni ja danatsoli.

Beetasalpaajat saattavat peittää hypoglykemian oireet.

Oktreotidi/lanreotidi voivat joko lisätä tai vähentää insuliinin tarvetta.

Alkoholi saattaa tehostaa tai vähentää insuliinin verenglukoosia alentavaa vaikutusta.

4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Raskauden aikana diabeteksen hoitoa insuliinilla ei ole tarpeen rajoittaa, koska insuliini ei kulkeudu istukan läpi.

Jos diabeteksen hoitotasapaino ei ole riittävän hyvä, saattaa esiintyä hypoglykemiaa tai hyperglykemiaa, jotka lisäävät sikiön epämuodostumien ja kuoleman riskiä. Diabeetikkonaisten tehostettua verenglukoosikontrollia ja hoidon seurantaa suositellaan raskautta suunniteltaessa ja koko raskauden ajan. Yleensä insuliinin tarve vähenee raskauden ensimmäisellä kolmanneksella ja lisääntyy myöhemmin raskauden toisella ja kolmannella kolmanneksella. Synnytyksen jälkeen insuliinin tarve tavallisesti palautuu nopeasti raskautta edeltävälle tasolle.

Imetys

Actrapid-insuliinin käyttöön ei liity mitään rajoituksia imetyksen aikana. Imettävän äidin insuliinihoito ei aiheuta vaaraa lapselle. Actrapid-insuliinin annostusta voidaan kuitenkin joutua tarkistamaan imetysaikana.

Hedelmällisyys

Ihmisinsuliinilla tehdyt eläinten lisääntymistutkimukset eivät ole viitanneet hedelmällisyyteen liittyviin haittavaikutuksiin.

4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Potilaan keskittymis- ja reaktiokyky saattavat heikentyä hypoglykemian seurauksena. Tämä voi aiheuttaa vaaratilanteita silloin, kun keskittymis- ja reaktiokykyä erityisesti tarvitaan (esim. autolla ajo tai koneiden käyttö).

Potilaita tulee neuvoa ryhtymään varotoimiin hypoglykemian välttämiseksi ajon aikana. Tämä on erityisen tärkeää niillä diabeetikoilla, joiden tuntemukset hypoglykemiasta varoittavista oireista ovat vähentyneet tai puuttuvat tai joilla on usein ollut hypoglykemia. Tällaisissa tapauksissa autolla ajamisen tarkoituksenmukaisuutta on syytä harkita tarkkaan.

4.8 Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Hoidon aikana yleisimmin raportoitu haittavaikutus on hypoglykemia. Hypoglykemian esiintymistiheys vaihtelee riippuen potilasaineistosta, annosalueesta ja glukoositasapainosta, ks. Tähdellä (*) merkittyjen haittavaikutusten kuvaus alapuolella.

Insuliinihoidon alkuvaiheessa saattaa esiintyä silmien taittohäiriöitä, turvotusta ja pistoskohdan reaktioita (kipu, punoitus, nokkosihottuma, tulehdus, mustelmat, turvotus ja kutina pistoskohdassa). Nämä oireet ovat yleensä ohimeneviä. Verenglukoositasapainon nopeaan korjaantumiseen voi liittyä akuutti kivulias neuropatia, joka on yleensä tilapäinen. Insuliinihoidon tehostamisella aikaansaatuun äkilliseen glukoositasapainon paranemiseen saattaa liittyä diabeettisen retinopatian tilapäinen vaikeutuminen, kun taas pitkäaikaisen glukoositasapainon paraneminen vähentää diabeettisen retinopatian etenemisriskiä.

Taulukoitu haittavaikutuslista

Alla olevassa luettelossa esitetyt haittavaikutukset perustuvat kliinisistä tutkimuksista saatuihin tietoihin ja ne on luokiteltu MedDRA:n esiintymistiheyksien ja elinjärjestelmäluettelon mukaan. Esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti: Hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Immuunijärjestelmä

Melko harvinainen – Nokkosihottuma, ihottuma

 

 

 

Hyvin harvinainen – Anafylaktiset reaktiot*

 

 

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hyvin yleinen – Hypoglykemia*

 

 

Hermosto

Melko harvinainen – Perifeerinen neuropatia

 

(kivulias neuropatia)

 

 

Silmät

Melko harvinainen – Taittohäiriöt

 

 

 

Hyvin harvinainen – Diabeettinen retinopatia

 

 

Iho ja ihonalainen kudos

Melko harvinainen – Lipodystrofia*

 

 

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Melko harvinainen – Pistospaikan reaktiot

 

 

 

Melko harvinainen – Turvotus

* ks. Tähdellä (*) merkittyjen haittavaikutusten kuvaus

Tähdellä (*) merkittyjen haittavaikutusten kuvaus

Anafylaktiset reaktiot

Yleistynyt yliherkkyysreaktio (sisältää laajalle levinnyttä ihottumaa, kutinaa, hikoilua, ruoansulatushäiriöitä, angioneuroottista turvotusta, hengitysvaikeuksia, sydämentykytystä ja verenpaineen alenemista) on hyvin harvinainen, mutta saattaa olla hengenvaarallinen.

Hypoglykemia

Yleisimmin raportoitu haittavaikutus on hypoglykemia. Sitä saattaa esiintyä, jos insuliiniannos on liian suuri suhteessa insuliinin tarpeeseen. Vakava hypoglykemia saattaa johtaa tajuttomuuteen ja/tai aiheuttaa kouristuksia, tilapäisen tai pysyvän aivojen toimintahäiriön tai jopa kuoleman.

Hypoglykemian oireet ilmaantuvat yleensä yllättäen. Oireisiin saattaa sisältyä kylmänhikisyys, kalpea ja viileä iho, uupumus, hermostuneisuus tai vapina, ahdistus, epätavallinen väsymys tai heikkous, sekavuus, keskittymisvaikeudet, uneliaisuus, kova nälkä, näköhäiriöt, päänsärky, pahoinvointi ja sydämentykytys.

Kliinisissä tutkimuksissa hypoglykemian esiintymistiheys on vaihdellut riippuen potilasaineistosta, annosalueesta ja glukoositasapainosta.

Lipodystrofia

Pistoskohdassa saattaa esiintyä lipodystrofiaa (mukaan lukien lipohypertrofiaa, lipoatrofiaa). Käytetyn pistosalueen pistoskohtien jatkuva vaihtelu vähentää näiden reaktioiden muodostumisriskiä.

Pediatriset potilaat

Kauppaantuonnin jälkeisessä käytössä ja kliinisissä tutkimuksissa lapsilla havaittujen haittavaikutusten määrä, tyyppi ja vaikeusaste ei ole eronnut väestössä yleensä havaituista haittavaikutuksista.

Muut erityiset potilasryhmät

Kauppaantuonnin jälkeisessä käytössä ja kliinisissä tutkimuksissa iäkkäillä ja munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla havaittujen haittavaikutusten määrä, tyyppi ja vaikeusaste ei ole eronnut väestössä yleensä havaituista haittavaikutuksista.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta -tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

4.9 Yliannostus

Insuliinin yliannostukselle ei ole olemassa erityistä määritelmää. Hypoglykemia saattaa kuitenkin kehittyä vaiheittain, jos potilas saa liian suuren insuliiniannoksen verrattuna insuliinin tarpeeseen:

Lievä hypoglykemia voidaan hoitaa antamalla suun kautta rypälesokeria tai sokeria sisältäviä tuotteita. Siksi on suositeltavaa, että diabeetikko pitää mukanaan sokeripitoisia tuotteita.

Vakava hypoglykemia, jolloin diabeetikko on tajuton, voidaan hoitaa antamalla glukagonia (0,5–1,0 mg) lihakseen tai ihon alle tai antamalla glukoosia laskimoon. Lihaksensisäisen ja ihonalaisen injektion voi antaa riittävän koulutuksen saanut henkilö. Laskimonsisäisen glukoosin antaa terveydenhuollon ammattilainen. Glukoosia on annettava laskimoon, jos glukagonin antoon ei tule vastetta 10–15 minuutin kuluessa.

On suositeltavaa, että tajunnan palattua potilaalle annetaan suun kautta hiilihydraatteja hypoglykemian uusiutumisen estämiseksi.

5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1 Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Diabeteslääkkeet. Insuliinit ja insuliinijohdokset, lyhytvaikutteiset, ihmisinsuliini. ATC-koodi: A10AB01.

Vaikutusmekanismi ja farmakodynamiikka

Insuliinin verenglukoosia alentava vaikutus johtuu glukoosin soluunoton helpottumisesta, kun insuliini sitoutuu lihas- ja rasvasolujen insuliinireseptoreihin, ja samanaikaisesta maksan glukoosin tuotannon estymisestä.

Yhdellä teho-osastolla suoritettu kliininen tutkimus, jossa laajassa leikkauksessa olleet 204 diabeetikkoa ja 1344 ei-diabeetikkoa saivat hoitoa hyperglykemiaansa (verenglukoosi yli 10 mmol/l), osoitti, että laskimonsisäisesti annetulla Actrapid-insuliinilla aikaansaatu normaali verenglukoosipitoisuus (verenglukoosi 4,4 - 6,1 mmol/l) vähensi kuolleisuutta 42 %:lla (8 % vs.

4,6 %).

Actrapid on lyhytvaikutteinen insuliini.

Vaikutus alkaa ½ tunnin kuluessa, on voimakkaimmillaan 1,5–3,5 tunnin välillä ja kestää noin 7– 8 tuntia.

5.2 Farmakokinetiikka

Insuliinin puoliintumisaika veressä on muutamia minuutteja. Sen seurauksena insuliinivalmisteen aika-vaikutusprofiili määräytyy yksinomaan sen imeytymisominaisuuksien perusteella.

Tähän prosessiin vaikuttavat useat tekijät (esim. insuliiniannos, pistoksen antotapa ja pistoskohta, ihonalaisen rasvakerroksen paksuus ja diabeteksen tyyppi), minkä vuoksi insuliinivalmisteiden farmakokinetiikassa havaitaan huomattavia yksilökohtaisia ja yksilöiden välisiä eroja.

Imeytyminen

Huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 1,5–2,5 tunnin kuluttua ihonalaisesta pistoksesta.

Jakautuminen

Merkittävää sitoutumista muihin plasman proteiineihin kuin mahdollisiin kiertäviin insuliinivasta- aineisiin ei ole havaittu.

Metaboloituminen

Ihmisinsuliinin on raportoitu hajoavan insuliiniproteaasin tai insuliinia hajottavien entsyymien vaikutuksesta sekä mahdollisesti proteiinidisulfidi-isomeraasin vaikutuksesta. Ihmisinsuliinimolekyylille on esitetty erilaisia pilkkoutumis-/hydrolysoitumispaikkoja. Mitkään pilkkoutumisen seurauksena muodostuvat metaboliitit eivät ole aktiivisia.

Eliminaatio

Terminaalinen puoliintumisaika riippuu siitä, miten nopeasti insuliini imeytyy ihonalaiskerroksista. Tästä syystä terminaalinen puoliintumisaika (t½) ilmaisee pikemminkin insuliinin imeytymistä kuin sen poistumista plasmasta sinänsä (insuliinin t½ veressä on muutamia minuutteja). Tutkimuksissa on osoitettu, että t½ on noin 2–5 tuntia.

Pediatriset potilaat

Actrapid-insuliinin farmakokineettistä profiilia on tutkittu joillakin (n=18) diabetesta sairastavilla lapsilla (ikä 6–12 vuotta) ja nuorilla (ikä 13–17 vuotta). Tiedot ovat rajallisia, mutta osoittavat farmakokineettisen profiilin ehkä olevan lapsilla ja nuorilla samanlainen kuin aikuisilla. Cmax:ssa oli kuitenkin eroja ikäryhmien välillä, mikä korostaa annoksen yksilöllisen titrauksen tärkeyttä.

5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmiselle.

6. FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1 Apuaineet

Sinkkikloridi

Glyseroli

Metakresoli

Natriumhydroksidi (pH:n säätämistä varten)

Kloorivetyhappo (pH:n säätämistä varten)

Injektionesteisiin käytettävä vesi

6.2 Yhteensopimattomuudet

Insuliinivalmistetta tulee lisätä vain aineisiin, joiden kanssa sen tiedetään olevan yhteensopiva. Insuliiniliuokseen lisätyt lääkkeet saattavat aiheuttaa insuliinin hajoamista, esim. jos lääkkeet sisältävät tioleja tai sulfiitteja.

6.3 Kestoaika

Ennen avaamista: 30 kuukautta.

Käytön aikana tai mukana kuljetettava varasäiliö: Valmistetta voi säilyttää enintään 6 viikkoa. Säilytä alle 30°C:ssa.

6.4 Säilytys

Ennen avaamista: Säilytä jääkaapissa (2°C - 8°C). Ei saa jäätyä.

Käytön aikana tai mukana kuljetettava varasäiliö: Säilytä alle 30°C. Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä.

Pidä säiliö ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)

3 ml liuosta säiliössä (tyypin 1 lasia), joka sisältää bromobutyylistä valmistetun kumimännän ja bromobutyylistä/polyisopreenista valmistetun kumisulkimen.

Pakkauskoot: 1, 5 ja 10 säiliötä. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Älä anna neuloja ja Actrapid Penfill -säiliöitä kenenkään toisen käyttöön. Säiliötä ei saa täyttää uudelleen.

Älä käytä tätä lääkevalmistetta, jos huomaat, että se ei ole kirkasta ja väritöntä vesiliuosta.

Jäätynyttä Actrapid-insuliinia ei saa käyttää.

Potilasta on kehotettava hävittämään neula jokaisen pistoksen jälkeen.

Hätätapauksessa (sairaalassa tai tilanteissa, joissa insuliinikynä ei toimi) voi Actrapid-insuliinia vetää säiliöstä 100 yksikön yksikköruiskuun käytettäväksi potilaille, jotka muutoinkin käyttävät Actrapid- insuliinia.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7. MYYNTILUVAN HALTIJA

Novo Nordisk A/S

Novo Allé

DK-2880 Bagsværd

Tanska

8. MYYNTILUVAN NUMEROT

EU/1/02/230/005

EU/1/02/230/006

EU/1/02/230/007

9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämispäivämäärä: 7. lokakuuta 2002

Viimeisin uudistamispäivämäärä: 18. syyskuuta 2007

10.TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivuilla http://www.ema.europa.eu/

1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Actrapid InnoLet 100 kansainvälistä yksikköä/ml injektioneste, liuos esitäytetyssä kynässä.

2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

1 esitäytetty kynä sisältää 3 ml vastaten 300 kansainvälistä yksikköä. 1 ml liuosta sisältää 100 kansainvälistä yksikköä ihmisinsuliinia* (vastaten 3,5 mg).

*Ihmisinsuliini on tuotettu Saccharomyces cerevisiae -hiivassa yhdistelmä-DNA-tekniikalla.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:

Actrapid sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per annos eli Actrapid on olennaisesti natriumiton.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3. LÄÄKEMUOTO

Injektioneste, liuos.

Kirkas, väritön vesiliuos.

4. KLIINISET TIEDOT

4.1 Käyttöaiheet

Actrapid on tarkoitettu diabetes mellituksen hoitoon.

4.2 Annostus ja antotapa

Annostus

Ihmisinsuliinin pitoisuus ilmaistaan kansainvälisissä yksiköissä.

Actrapid-insuliinin annostus on yksilöllinen ja määritetään potilaan tarpeiden mukaisesti. Sitä voidaan käyttää yksinään tai yhdessä pitkä- tai ylipitkävaikutteisten insuliinivalmisteiden kanssa ennen ateriaa tai välipalaa.

Yksilöllinen insuliinin tarve on yleensä 0,3–1,0 kansainvälistä yksikköä/kg/vrk. Annoksen tarkistus voi olla tarpeen, jos diabeetikon fyysinen rasitus lisääntyy tai tavanomainen ruokavalio muuttuu tai hänellä on muu samanaikainen sairaus.

Erityiset potilasryhmät

Iäkkäät (≥ 65-vuotiaat)

Actrapid-insuliinia voidaan käyttää iäkkäiden potilaiden hoitoon.

Verenglukoosin seurantaa on tehostettava ja insuliinin annosta on säädettävä yksilöllisesti, jos potilas on iäkäs.

Munuaisten ja maksan vajaatoiminta

Munuaisten tai maksan heikentynyt toiminta saattaa vähentää insuliinin tarvetta.

Verenglukoosin seurantaa on tehostettava ja ihmisinsuliinin annosta on säädettävä yksilöllisesti, jos potilaalla on munuaisten tai maksan vajaatoiminta.

Pediatriset potilaat

Actrapid-insuliinia voidaan antaa lapsille ja nuorille.

Siirtyminen muista insuliinivalmisteista

Toisista insuliinivalmisteista siirryttäessä Actrapid-insuliinin ja perusinsuliinin annoksia voidaan joutua säätämään.

Verenglukoosin tarkka seuranta on suositeltavaa siirtymisvaiheen aikana ja heti sitä seuraavina ensimmäisinä viikkoina (katso kohta 4.4).

Antotapa

Actrapid on lyhytvaikutteinen ihmisinsuliini ja sitä voidaan käyttää yhdessä pitkä- tai ylipitkävaikutteisen insuliinin kanssa.

Actrapid annetaan injektiona ihon alle vatsan alueelle, reiteen, pakaraan tai olkavarteen. Lihakseen tahattomasti pistämisen vaaraa voidaan vähentää pistämällä insuliini kohotettuun ihopoimuun. Neula tulee pitää ihon alla vähintään 6 sekuntia. Näin varmistetaan, että potilas saa koko annoksen. Lipodystrofiariskin pienentämiseksi pistoskohtaa tulee aina vaihdella saman alueen sisällä. Vatsan alueelle ihonalaisesti annettu pistos varmistaa nopeamman imeytymisen kuin pistos muille pistosalueille. Vaikutusaika vaihtelee annoksen suuruuden, pistoskohdan, verenkierron, lämpötilan ja fyysisen rasituksen mukaan.

Injektion jälkeen tulee 30 minuutin kuluessa nauttia hiilihydraatteja sisältävä ateria tai välipala.

Actrapid-insuliinia ei tule käyttää insuliinipumpuissa, jotka on tarkoitettu jatkuvaan ihonalaiseen infuusioon, koska se saattaa saostua insuliinipumpun katetriin.

Anto InnoLet-kynällä

Actrapid InnoLet on esitäytetty kynä, joka on suunniteltu käytettäväksi enintään 8 mm:n pituisten, kertakäyttöisten NovoFine- tai NovoTwist-neulojen kanssa. InnoLet-kynästä voidaan valita 1– 50 yksikön annoksia yhden yksikön välein.

Actrapid InnoLet -kynän mukana tulevassa pakkausselosteessa annettuja yksityiskohtaisia käyttöohjeita tulee noudattaa.

Laskimonsisäinen käyttö

Terveydenhuollon ammattilaiset voivat tarvittaessa antaa Actrapid-insuliinin laskimoon.

Seuraavat laskimoon annettavat infuusionesteet, jotka sisältävät 0,05–1,0 kansainvälistä yksikköä/ml ihmisinsuliinia, kun niihin on lisätty Actrapid-valmistetta, säilyvät polypropyleeni-infuusiopussissa käyttökelpoisina huoneenlämmössä 24 tuntia: 0,9 % natriumkloridi, 5 % glukoosi tai 10 % glukoosi yhdessä 40 mmol/l kaliumkloridin kanssa. Vaikka infuusioneste on käyttökelpoinen määrätyn ajan, infuusiopussiin adsorboituu aluksi tietty määrä insuliinia. Verenglukoosin seuranta on tarpeen insuliini-infuusion aikana.

4.3 Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Potilaan tulisi kysyä neuvoa lääkäriltä ennen matkustamista aikavyöhykkeeltä toiselle, sillä insuliinin ottamisen ja aterioiden ajankohtia voidaan joutua muuttamaan.

Hyperglykemia

Riittämätön insuliiniannostelu tai hoidon keskeytyminen erityisesti tyypin 1 diabeteksessa saattavat johtaa hyperglykemiaan ja diabeettiseen ketoasidoosiin. Hyperglykemian ensimmäiset oireet ilmaantuvat yleensä vähitellen tuntien tai päivien kuluessa. Oireisiin sisältyvät jano, tihentynyt virtsaaminen, pahoinvointi, oksentelu, uneliaisuus, ihon punoitus ja kuivuminen, suun kuivuminen, ruokahaluttomuus sekä asetonin haju hengityksessä. Tyypin 1 diabeteksessa hoitamaton hyperglykemia johtaa lopulta diabeettiseen ketoasidoosiin, joka saattaa johtaa kuolemaan.

Hypoglykemia

Aterian laiminlyöminen tai suunnittelematon, voimakas fyysinen rasitus voi johtaa hypoglykemiaan.

Hypoglykemiaa saattaa esiintyä, jos insuliiniannos on liian suuri suhteessa insuliinin tarpeeseen. Hypoglykemian yhteydessä tai jos epäillään hypoglykemiaa, Actrapid-valmistetta ei saa pistää. Kun potilaan verenglukoosi on saatu tasapainoon, annoksen säätöä tulee harkita (ks. kohdat 4.8 ja 4.9).

Potilaat, joiden verenglukoositasapaino paranee huomattavasti esim. tehostetun insuliinihoidon ansiosta, saattavat kokea muutoksen tavanomaisissa hypoglykemiasta varoittavissa oireissaan. Potilaille tulee kertoa asiasta ja antaa asianmukaista ohjausta. Tavanomaiset varoittavat oireet saattavat hävitä diabetesta pitkään sairastaneilta potilailta.

Muut sairaudet, varsinkin tulehdukset ja kuumetilat, yleensä lisäävät potilaan insuliinin tarvetta. Munuais- tai maksasairaus tai lisämunuaisen, aivolisäkkeen tai kilpirauhasen toimintaan vaikuttavat sairaudet voivat aiheuttaa muutoksia insuliiniannokseen.

Kun potilaat siirtyvät käyttämään erityyppistä insuliinivalmistetta, hypoglykemiasta varoittavat oireet voivat tulla erilaisiksi tai vaikeammin havaittaviksi kuin aikaisempaa insuliinia käytettäessä.

Siirtyminen muista insuliinivalmisteista

Kun diabeetikko siirtyy käyttämään toisentyyppistä tai toisen valmistajan insuliinia, on siirtyminen toteutettava tarkassa lääkärin valvonnassa. Kun muutetaan insuliinin vahvuutta, tavaramerkkiä (valmistaja), tyyppiä, alkuperää (eläininsuliini, ihmisinsuliini tai insuliinianalogi) ja/tai valmistusmenetelmää (yhdistelmä-DNA-tekniikalla valmistettu insuliini vs. eläininsuliini), annoksen säätö saattaa olla tarpeen. Toisentyyppisestä insuliinista Actrapid-insuliiniin siirtyvien potilaiden päivittäisiä pistoskertoja voidaan joutua lisäämään tai annosta saatetaan joutua muuttamaan verrattuna potilaan tavallisesti käyttämän insuliinin annokseen. Jos annoksen säätö on tarpeen, säätämisen tarve voi ilmaantua ensimmäisen annoksen tai muutamien ensimmäisten viikkojen tai kuukausien aikana.

Pistoskohdan reaktiot

Kuten millä tahansa insuliinihoidolla, pistoskohdan reaktioita (kipu, punoitus, nokkosihottuma, tulehdus, mustelmat, turvotus ja kutina) voi esiintyä. Pistoskohdan jatkuva vaihtaminen pistosalueella vähentää näiden reaktioiden muodostumista. Reaktiot yleensä häviävät muutaman päivän tai viikon aikana. Harvoissa tapauksissa Actrapid-hoito pitää lopettaa pistoskohdan reaktioiden vuoksi.

Actrapid-valmisteen yhteiskäyttö pioglitatsonin kanssa

Sydämen vajaatoimintatapauksia on raportoitu esiintyneen, kun pioglitatsonia oli käytetty yhdessä insuliinin kanssa, erityisesti potilailla, joilla on riskitekijöitä sydämen vajaatoiminnan kehittymiselle. Tämä tulee pitää mielessä, jos harkitaan pioglitatsonin ja Actrapid-valmisteen yhteiskäyttöä. Jos valmisteita käytetään yhdessä, potilailta tulee seurata sydämen vajaatoiminnan, painonnousun ja turvotuksen merkkejä ja oireita. Pioglitatsonihoito tulee lopettaa, jos sydänoireet pahenevat.

4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Useiden lääkkeiden tiedetään vaikuttavan glukoosimetaboliaan.

Seuraavat aineet saattavat vähentää potilaan insuliinin tarvetta:

Suun kautta otettavat diabeteslääkkeet, monoamiinioksidaasin (MAO:n) estäjät, beetasalpaajat, angiotensiinikonvertaasin (ACE:n) estäjät, salisylaatit, anaboliset steroidit ja sulfonamidit.

Seuraavat aineet saattavat lisätä potilaan insuliinin tarvetta:

Suun kautta otettavat ehkäisyvalmisteet, tiatsidit, glukokortikoidit, kilpirauhashormonit, sympatomimeetit, kasvuhormoni ja danatsoli.

Beetasalpaajat saattavat peittää hypoglykemian oireet.

Oktreotidi/lanreotidi voivat joko lisätä tai vähentää insuliinin tarvetta.

Alkoholi saattaa tehostaa tai vähentää insuliinin verenglukoosia alentavaa vaikutusta.

4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Raskauden aikana diabeteksen hoitoa insuliinilla ei ole tarpeen rajoittaa, koska insuliini ei kulkeudu istukan läpi.

Jos diabeteksen hoitotasapaino ei ole riittävän hyvä, saattaa esiintyä hypoglykemiaa tai hyperglykemiaa, jotka lisäävät sikiön epämuodostumien ja kuoleman riskiä. Diabeetikkonaisten tehostettua verenglukoosikontrollia ja hoidon seurantaa suositellaan raskautta suunniteltaessa ja koko raskauden ajan. Yleensä insuliinin tarve vähenee raskauden ensimmäisellä kolmanneksella ja lisääntyy myöhemmin raskauden toisella ja kolmannella kolmanneksella. Synnytyksen jälkeen insuliinin tarve palautuu nopeasti raskautta edeltävälle tasolle.

Imetys

Actrapid-insuliinin käyttöön ei liity mitään rajoituksia imetysaikana. Imettävän äidin insuliinihoito ei aiheuta vaaraa lapselle. Actrapid-insuliinin annostusta voidaan kuitenkin joutua tarkistamaan imetysaikana.

Hedelmällisyys

Ihmisinsuliinilla tehdyt eläinten lisääntymistutkimukset eivät ole viitanneet hedelmällisyyteen liittyviin haittavaikutuksiin.

4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Potilaan keskittymis- ja reaktiokyky saattavat heikentyä hypoglykemian seurauksena. Tämä voi aiheuttaa vaaratilanteita silloin, kun keskittymis- ja reaktiokykyä erityisesti tarvitaan (esim. autolla ajo tai koneiden käyttö).

Potilaita tulee neuvoa ryhtymään varotoimiin hypoglykemian välttämiseksi ajon aikana. Tämä on erityisen tärkeää niillä diabeetikoilla, joiden tuntemukset hypoglykemiasta varoittavista oireista ovat vähentyneet tai puuttuvat tai joilla on usein ollut hypoglykemia. Tällaisissa tapauksissa autolla ajamisen tarkoituksenmukaisuutta on syytä harkita tarkkaan.

4.8 Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Hoidon aikana yleisimmin raportoitu haittavaikutus on hypoglykemia. Hypoglykemian esiintymistiheys vaihtelee riippuen potilasaineistosta, annosalueesta ja glukoositasapainosta, ks. Tähdellä (*) merkittyjen haittavaikutusten kuvaus alapuolella.

Insuliinihoidon alkuvaiheessa saattaa esiintyä silmien taittohäiriöitä, turvotusta ja pistoskohdan reaktioita (kipu, punoitus, nokkosihottuma, tulehdus, mustelmat, turvotus ja kutina pistoskohdassa). Nämä oireet ovat yleensä ohimeneviä. Verenglukoositasapainon nopeaan korjaantumiseen voi liittyä akuutti kivulias neuropatia, joka on yleensä tilapäinen. Insuliinihoidon tehostamisella aikaansaatuun äkilliseen glukoositasapainon paranemiseen saattaa liittyä diabeettisen retinopatian tilapäinen vaikeutuminen, kun taas pitkäaikaisen glukoositasapainon paraneminen vähentää diabeettisen retinopatian etenemisriskiä.

Taulukoitu haittavaikutuslista

Alla olevassa luettelossa esitetyt haittavaikutukset perustuvat kliinisistä tutkimuksista saatuihin tietoihin ja ne on luokiteltu MedDRA:n esiintymistiheyksien ja elinjärjestelmäluettelon mukaan. Esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti: Hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Immuunijärjestelmä

Melko harvinainen – Nokkosihottuma, ihottuma

 

 

 

Hyvin harvinainen – Anafylaktiset reaktiot*

 

 

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hyvin yleinen – Hypoglykemia*

 

 

Hermosto

Melko harvinainen – Perifeerinen neuropatia

 

(kivulias neuropatia)

 

 

Silmät

Melko harvinainen – Taittohäiriöt

 

 

 

Hyvin harvinainen – Diabeettinen retinopatia

 

 

Iho ja ihonalainen kudos

Melko harvinainen – Lipodystrofia*

 

 

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Melko harvinainen – Pistospaikan reaktiot

 

 

 

Melko harvinainen – Turvotus

* ks. Tähdellä (*) merkittyjen haittavaikutusten kuvaus

Tähdellä (*) merkittyjen haittavaikutusten kuvaus

Anafylaktiset reaktiot

Yleistynyt yliherkkyysreaktio (sisältää laajalle levinnyttä ihottumaa, kutinaa, hikoilua, ruoansulatushäiriöitä, angioneuroottista turvotusta, hengitysvaikeuksia, sydämentykytystä ja verenpaineen alenemista) on hyvin harvinainen, mutta saattaa olla hengenvaarallinen.

Hypoglykemia

Yleisimmin raportoitu haittavaikutus on hypoglykemia. Sitä saattaa esiintyä, jos insuliiniannos on liian suuri suhteessa insuliinin tarpeeseen. Vakava hypoglykemia saattaa johtaa tajuttomuuteen ja/tai aiheuttaa kouristuksia, tilapäisen tai pysyvän aivojen toimintahäiriön tai jopa kuoleman. Hypoglykemian oireet ilmaantuvat yleensä yllättäen. Oireisiin saattaa sisältyä kylmänhikisyys, kalpea ja viileä iho, uupumus, hermostuneisuus tai vapina, ahdistus, epätavallinen väsymys tai heikkous,

sekavuus, keskittymisvaikeudet, uneliaisuus, kova nälkä, näköhäiriöt, päänsärky, pahoinvointi ja sydämentykytys.

Kliinisissä tutkimuksissa hypoglykemian esiintymistiheys on vaihdellut riippuen potilasaineistosta, annosalueesta ja glukoositasapainosta.

Lipodystrofia

Pistoskohdassa saattaa esiintyä lipodystrofiaa (mukaan lukien lipohypertrofiaa, lipoatrofiaa). Käytetyn pistosalueen pistoskohtien jatkuva vaihtelu vähentää näiden reaktioiden muodostumisriskiä.

Pediatriset potilaat

Kauppaantuonnin jälkeisessä käytössä ja kliinisissä tutkimuksissa lapsilla havaittujen haittavaikutusten määrä, tyyppi ja vaikeusaste ei ole eronnut väestössä yleensä havaituista haittavaikutuksista.

Muut erityiset potilasryhmät

Kauppaantuonnin jälkeisessä käytössä ja kliinisissä tutkimuksissa iäkkäillä ja munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla havaittujen haittavaikutusten määrä, tyyppi ja vaikeusaste ei ole eronnut väestössä yleensä havaituista haittavaikutuksista.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta -tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

4.9 Yliannostus

Insuliinin yliannostukselle ei ole olemassa erityistä määritelmää. Hypoglykemia saattaa kuitenkin kehittyä vaiheittain, jos potilas saa liian suuren insuliiniannoksen verrattuna insuliinin tarpeeseen:

Lievä hypoglykemia voidaan hoitaa antamalla suun kautta rypälesokeria tai sokeria sisältäviä tuotteita. Siksi on suositeltavaa, että diabeetikko pitää mukanaan sokeripitoista tuotteita.

Vakava hypoglykemia, jolloin diabeetikko on tajuton, voidaan hoitaa antamalla glukagonia (0,5–1,0 mg) lihakseen tai ihon alle tai antamalla glukoosia laskimoon. Lihaksensisäisen ja ihonalaisen injektion voi antaa riittävän koulutuksen saanut henkilö. Laskimonsisäisen glukoosin antaa terveydenhuollon ammattilainen. Glukoosia on annettava laskimoon, jos glukagonin antoon ei tule vastetta 10–15 minuutin kuluessa.

On suositeltavaa, että tajunnan palattua potilaalle annetaan suun kautta hiilihydraatteja hypoglykemian uusiutumisen estämiseksi.

5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1 Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Diabeteslääkkeet. Insuliinit ja insuliinijohdokset, lyhytvaikutteiset, ihmisinsuliini. ATC-koodi: A10AB01.

Vaikutusmekanismi ja farmakodynaamiset vaikutukset

Insuliinin verenglukoosia alentava vaikutus johtuu glukoosin soluunoton helpottumisesta, kun insuliini sitoutuu lihas- ja rasvasolujen insuliinireseptoreihin, ja samanaikaisesta maksan glukoosin tuotannon estymisestä.

Yhdellä teho-osastolla suoritettu kliininen tutkimus, jossa laajassa leikkauksessa olleet 204 diabeetikkoa ja 1344 ei-diabeetikkoa saivat hoitoa hyperglykemiaansa (verenglukoosi yli 10 mmol/l), osoitti, että laskimonsisäisesti annetulla Actrapid-insuliinilla aikaansaatu normaali verenglukoosipitoisuus (verenglukoosi 4,4 - 6,1 mmol/l) vähensi kuolleisuutta 42 %:lla (8 % vs.

4,6 %).

Actrapid on lyhytvaikutteinen insuliini.

Vaikutus alkaa ½ tunnin kuluessa, on voimakkaimmillaan 1,5–3,5 tunnin välillä ja kestää noin 7– 8 tuntia.

5.2 Farmakokinetiikka

Insuliinin puoliintumisaika veressä on muutamia minuutteja. Sen seurauksena insuliinivalmisteen aika-vaikutusprofiili määräytyy yksinomaan sen imeytymisominaisuuksien perusteella.

Tähän prosessiin vaikuttavat useat tekijät (esim. insuliiniannos, pistoksen antotapa ja pistoskohta, ihonalaisen rasvakerroksen paksuus ja diabeteksen tyyppi), minkä vuoksi insuliinivalmisteiden farmakokinetiikassa havaitaan huomattavia yksilökohtaisia ja yksilöiden välisiä eroja.

Imeytyminen

Huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 1,5–2,5 tunnin kuluttua ihonalaisesta pistoksesta.

Jakautuminen

Merkittävää sitoutumista muihin plasman proteiineihin kuin mahdollisiin kiertäviin insuliinivasta- aineisiin ei ole havaittu.

Metaboloituminen

Ihmisinsuliinin on raportoitu hajoavan insuliiniproteaasin tai insuliinia hajottavien entsyymien vaikutuksesta sekä mahdollisesti proteiinidisulfidi-isomeraasin vaikutuksesta. Ihmisinsuliinimolekyylille on esitetty erilaisia pilkkoutumis-/hydrolysoitumispaikkoja. Mitkään pilkkoutumisen seurauksena muodostuvat metaboliitit eivät ole aktiivisia.

Eliminaatio

Terminaalinen puoliintumisaika riippuu siitä, miten nopeasti insuliini imeytyy ihonalaiskerroksista. Tästä syystä terminaalinen puoliintumisaika (t½) ilmaisee pikemminkin insuliinin imeytymistä kuin sen poistumista plasmasta sinänsä (insuliinin t½ veressä on muutamia minuutteja). Tutkimuksissa on osoitettu, että t½ on noin 2–5 tuntia.

Pediatriset potilaat

Actrapid-insuliinin farmakokineettistä profiilia on tutkittu joillakin (n=18) diabetesta sairastavilla lapsilla (ikä 6–12 vuotta) ja nuorilla (ikä 13–17 vuotta). Tiedot ovat rajallisia, mutta osoittavat farmakokineettisen profiilin ehkä olevan lapsilla ja nuorilla samanlainen kuin aikuisilla. Cmax:ssa oli kuitenkin eroja ikäryhmien välillä, mikä korostaa annoksen yksilöllisen titrauksen tärkeyttä.

5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmiselle.

6. FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1 Apuaineet

Sinkkikloridi

Glyseroli

Metakresoli

Natriumhydroksidi (pH:n säätämistä varten)

Kloorivetyhappo (pH:n säätämistä varten)

Injektionesteisiin käytettävä vesi

6.2 Yhteensopimattomuudet

Insuliinivalmistetta tulee lisätä vain aineisiin, joiden kanssa sen tiedetään olevan yhteensopiva. Insuliiniliuokseen lisätyt lääkkeet saattavat aiheuttaa insuliinin hajoamista, esim. jos lääkkeet sisältävät tioleja tai sulfiitteja.

6.3 Kestoaika

Ennen avaamista: 30 kuukautta.

Käytön aikana tai mukana kuljetettava varakynä: Valmistetta voi säilyttää enintään 6 viikkoa. Säilytä alle 30°C.

6.4 Säilytys

Ennen avaamista: Säilytä jääkaapissa (2°C - 8°C). Ei saa jäätyä.

Käytön aikana tai mukana kuljetettava varakynä: Säilytä alle 30°C. Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä.

Pidä InnoLet-kynän suojus paikoillaan. Herkkä valolle.

6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)

3 ml liuosta säiliössä (tyypin 1 lasia), joka sisältää bromobutyylistä valmistetun kumimännän ja bromobutyylistä/polyisopreenista valmistetun kumisulkimen. Säiliö on esitäytetyssä, kertakäyttöisessä moniannoskynässä (valmistettu polypropeenista).

Pakkauskoot 1, 5 ja 10 esitäytettyä kynää. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Älä anna neuloja ja Actrapid InnoLet -kyniä kenenkään toisen käyttöön. Säiliötä ei saa täyttää uudelleen.

Älä käytä tätä lääkevalmistetta, jos huomaat, että se ei ole kirkasta ja väritöntä vesiliuosta.

Jäätynyttä Actrapid-insuliinia ei saa käyttää.

Potilasta on kehotettava hävittämään neula jokaisen pistoksen jälkeen.

Hätätapauksessa (sairaalassa tai tilanteissa, joissa insuliinikynä ei toimi) voi Actrapid-insuliinia vetää InnoLet-kynästä 100 yksikön yksikköruiskuun käytettäväksi potilaille, jotka muutoinkin käyttävät Actrapid-insuliinia.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7. MYYNTILUVAN HALTIJA

Novo Nordisk A/S

Novo Allé

DK-2880 Bagsværd

Tanska

8. MYYNTILUVAN NUMEROT

EU/1/02/230/010

EU/1/02/230/011

EU/1/02/230/012

9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämispäivämäärä: 1. lokakuuta 2002

Viimeisin uudistamispäivämäärä: 18. syyskuuta 2007

10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivuilla http://www.ema.europa.eu/

1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Actrapid FlexPen 100 kansainvälistä yksikköä/ml injektioneste, liuos esitäytetyssä kynässä.

2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

1 esitäytetty kynä sisältää 3 ml vastaten 300 kansainvälistä yksikköä. 1 ml liuosta sisältää 100 kansainvälistä yksikköä ihmisinsuliinia* (vastaten 3,5 mg).

*Ihmisinsuliini on tuotettu Saccharomyces cerevisiae -hiivassa yhdistelmä-DNA-tekniikalla.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:

Actrapid sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per annos eli Actrapid on olennaisesti natriumiton.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3. LÄÄKEMUOTO

Injektioneste, liuos.

Kirkas, väritön vesiliuos.

4. KLIINISET TIEDOT

4.1 Käyttöaiheet

Actrapid on tarkoitettu diabetes mellituksen hoitoon.

4.2 Annostus ja antotapa

Annostus

Ihmisinsuliinin pitoisuus ilmaistaan kansainvälisissä yksiköissä.

Actrapid-insuliinin annostus on yksilöllinen ja määritetään potilaan tarpeiden mukaisesti. Sitä voidaan käyttää yksinään tai yhdessä pitkä- tai ylipitkävaikutteisten insuliinivalmisteiden kanssa ennen ateriaa tai välipalaa.

Yksilöllinen insuliinin tarve on yleensä 0,3–1,0 kansainvälistä yksikköä/kg/vrk. Annoksen tarkistus voi olla tarpeen, jos diabeetikon fyysinen rasitus lisääntyy tai tavanomainen ruokavalio muuttuu tai hänellä on muu samanaikainen sairaus.

Erityiset potilasryhmät

Iäkkäät (≥ 65-vuotiaat)

Actrapid-insuliinia voidaan käyttää iäkkäiden potilaiden hoitoon.

Verenglukoosin seurantaa on tehostettava ja insuliinin annosta on säädettävä yksilöllisesti, jos potilas on iäkäs.

Munuaisten ja maksan vajaatoiminta

Munuaisten tai maksan heikentynyt toiminta saattaa vähentää insuliinin tarvetta.

Verenglukoosin seurantaa on tehostettava ja ihmisinsuliinin annosta on säädettävä yksilöllisesti, jos potilaalla on munuaisten tai maksan vajaatoiminta.

Pediatriset potilaat

Actrapid-insuliinia voidaan antaa lapsille ja nuorille.

Siirtyminen muista insuliinivalmisteista

Toisista insuliinivalmisteista siirryttäessä Actrapid-insuliinin ja perusinsuliinin annoksia voidaan joutua säätämään.

Verenglukoosin tarkka seuranta on suositeltavaa siirtymisvaiheen aikana ja heti sitä seuraavina ensimmäisinä viikkoina (katso kohta 4.4).

Antotapa

Actrapid on lyhytvaikutteinen ihmisinsuliini ja sitä voidaan käyttää yhdessä pitkä- tai ylipitkävaikutteisen insuliinin kanssa.

Actrapid annetaan injektiona ihon alle vatsan alueelle, reiteen, pakaraan tai olkavarteen. Lihakseen tahattomasti pistämisen vaaraa voidaan vähentää pistämällä insuliini kohotettuun ihopoimuun. Neula tulee pitää ihon alla vähintään 6 sekuntia. Näin varmistetaan, että potilas saa koko annoksen. Lipodystrofiariskin pienentämiseksi pistoskohtaa tulee aina vaihdella saman alueen sisällä. Vatsan alueelle ihonalaisesti annettu pistos varmistaa nopeamman imeytymisen kuin pistos muille pistosalueille. Vaikutusaika vaihtelee annoksen suuruuden, pistoskohdan, verenkierron, lämpötilan ja fyysisen rasituksen mukaan.

Injektion jälkeen tulee 30 minuutin kuluessa nauttia hiilihydraatteja sisältävä ateria tai välipala.

Actrapid-insuliinia ei tule käyttää insuliinipumpuissa, jotka on tarkoitettu jatkuvaan ihonalaiseen infuusioon, koska se saattaa saostua insuliinipumpun katetriin.

Anto FlexPen-kynällä

Actrapid FlexPen on esitäytetty kynä, joka on suunniteltu käytettäväksi enintään 8 mm:n pituisten NovoFine- tai NovoTwist-neulojen kanssa. FlexPen-kynästä voidaan valita 1–60 yksikön annoksia yhden yksikön välein.

Actrapid FlexPen -kynän mukana tulevassa pakkausselosteessa annettuja yksityiskohtaisia käyttöohjeita tulee noudattaa.

Laskimonsisäinen käyttö

Terveydenhuollon ammattilaiset voivat tarvittaessa antaa Actrapid-insuliinin laskimoon.

Seuraavat laskimoon annettavat infuusionesteet, jotka sisältävät 0,05–1,0 kansainvälistä yksikköä/ml ihmisinsuliinia, kun niihin on lisätty Actrapid-valmistetta, säilyvät polypropyleeni-infuusiopussissa käyttökelpoisina huoneenlämmössä 24 tuntia: 0,9 % natriumkloridi, 5 % glukoosi tai 10 % glukoosi yhdessä 40 mmol/l kaliumkloridin kanssa. Vaikka infuusioneste on käyttökelpoinen määrätyn ajan, infuusiopussiin adsorboituu aluksi tietty määrä insuliinia. Verenglukoosin seuranta on tarpeen insuliini-infuusion aikana.

4.3 Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Potilaan tulisi kysyä neuvoa lääkäriltä ennen matkustamista aikavyöhykkeeltä toiselle, sillä insuliinin ottamisen ja aterioiden ajankohtia voidaan joutua muuttamaan.

Hyperglykemia

Riittämätön insuliiniannostelu tai hoidon keskeytyminen erityisesti tyypin 1 diabeteksessa saattavat johtaa hyperglykemiaan ja diabeettiseen ketoasidoosiin. Hyperglykemian ensimmäiset oireet ilmaantuvat yleensä vähitellen tuntien tai päivien kuluessa. Oireisiin sisältyvät jano, tihentynyt virtsaaminen, pahoinvointi, oksentelu, uneliaisuus, ihon punoitus ja kuivuminen, suun kuivuminen, ruokahaluttomuus sekä asetonin haju hengityksessä. Tyypin 1 diabeteksessa hoitamaton hyperglykemia johtaa lopulta diabeettiseen ketoasidoosiin, joka saattaa johtaa kuolemaan.

Hypoglykemia

Aterian laiminlyöminen tai suunnittelematon, voimakas fyysinen rasitus voi johtaa hypoglykemiaan.

Hypoglykemiaa saattaa esiintyä, jos insuliiniannos on liian suuri suhteessa insuliinin tarpeeseen. Hypoglykemian yhteydessä tai jos epäillään hypoglykemiaa, Actrapid-valmistetta ei saa pistää. Kun potilaan verenglukoosi on saatu tasapainoon, annoksen säätöä tulee harkita (ks. kohdat 4.8 ja 4.9).

Potilaat, joiden verenglukoositasapaino paranee huomattavasti esim. tehostetun insuliinihoidon ansiosta, saattavat kokea muutoksen tavanomaisissa hypoglykemiasta varoittavissa oireissaan. Potilaille tulee kertoa asiasta ja antaa asianmukaista ohjausta. Tavanomaiset varoittavat oireet saattavat hävitä diabetesta pitkään sairastaneilta potilailta.

Muut sairaudet, varsinkin tulehdukset ja kuumetilat, yleensä lisäävät potilaan insuliinin tarvetta. Munuais- tai maksasairaus tai lisämunuaisen, aivolisäkkeen tai kilpirauhasen toimintaan vaikuttavat sairaudet voivat aiheuttaa muutoksia insuliiniannokseen.

Kun potilaat siirtyvät käyttämään erityyppistä insuliinivalmistetta, hypoglykemiasta varoittavat oireet voivat tulla erilaisiksi tai vaikeammin havaittaviksi kuin aikaisempaa insuliinia käytettäessä.

Siirtyminen muista insuliinivalmisteista

Kun diabeetikko siirtyy käyttämään toisentyyppistä tai toisen valmistajan insuliinia, on siirtyminen toteutettava tarkassa lääkärin valvonnassa. Kun muutetaan insuliinin vahvuutta, tavaramerkkiä (valmistaja), tyyppiä, alkuperää (eläininsuliini, ihmisinsuliini tai insuliinianalogi) ja/tai valmistusmenetelmää (yhdistelmä-DNA-tekniikalla valmistettu insuliini vs. eläininsuliini), annoksen säätö saattaa olla tarpeen. Toisentyyppisestä insuliinista Actrapid-insuliiniin siirtyvien potilaiden päivittäisiä pistoskertoja voidaan joutua lisäämään tai annosta saatetaan joutua muuttamaan verrattuna potilaan tavallisesti käyttämän insuliinin annokseen. Jos annoksen säätö on tarpeen, säätämisen tarve voi ilmaantua ensimmäisen annoksen tai muutamien ensimmäisten viikkojen tai kuukausien aikana.

Pistoskohdan reaktiot

Kuten millä tahansa insuliinihoidolla, pistoskohdan reaktioita (kipu, punoitus, nokkosihottuma, tulehdus, mustelmat, turvotus ja kutina) voi esiintyä. Pistoskohdan jatkuva vaihtaminen pistosalueella vähentää näiden reaktioiden muodostumista. Reaktiot yleensä häviävät muutaman päivän tai viikon aikana. Harvoissa tapauksissa Actrapid-hoito pitää lopettaa pistoskohdan reaktioiden vuoksi.

Actrapid-valmisteen yhteiskäyttö pioglitatsonin kanssa

Sydämen vajaatoimintatapauksia on raportoitu esiintyneen, kun pioglitatsonia oli käytetty yhdessä insuliinin kanssa, erityisesti potilailla, joilla on riskitekijöitä sydämen vajaatoiminnan kehittymiselle. Tämä tulee pitää mielessä, jos harkitaan pioglitatsonin ja Actrapid-valmisteen yhteiskäyttöä. Jos valmisteita käytetään yhdessä, potilailta tulee seurata sydämen vajaatoiminnan, painonnousun ja turvotuksen merkkejä ja oireita. Pioglitatsonihoito tulee lopettaa, jos sydänoireet pahenevat.

4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Useiden lääkkeiden tiedetään vaikuttavan glukoosimetaboliaan.

Seuraavat aineet saattavat vähentää potilaan insuliinin tarvetta:

Suun kautta otettavat diabeteslääkkeet, monoamiinioksidaasin (MAO:n) estäjät, beetasalpaajat, angiotensiinikonvertaasin (ACE:n) estäjät, salisylaatit, anaboliset steroidit ja sulfonamidit.

Seuraavat aineet saattavat lisätä potilaan insuliinin tarvetta:

Suun kautta otettavat ehkäisyvalmisteet, tiatsidit, glukokortikoidit, kilpirauhashormonit, sympatomimeetit, kasvuhormoni ja danatsoli.

Beetasalpaajat saattavat peittää hypoglykemian.

Oktreotidi/lanreotidi voivat joko lisätä tai vähentää insuliinin tarvetta.

Alkoholi saattaa tehostaa tai vähentää insuliinin verenglukoosia alentavaa vaikutusta.

4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Raskauden aikana diabeteksen hoitoa insuliinilla ei ole tarpeen rajoittaa, koska insuliini ei kulkeudu istukan läpi.

Jos diabeteksen hoitotasapaino ei ole riittävän hyvä, saattaa esiintyä hypoglykemiaa tai hyperglykemiaa, jotka lisäävät sikiön epämuodostumien ja kuoleman riskiä. Diabeetikkonaisten tehostettua verenglukoosikontrollia ja hoidon seurantaa suositellaan raskautta suunniteltaessa ja koko raskauden ajan. Yleensä insuliinin tarve vähenee raskauden ensimmäisellä kolmanneksella ja lisääntyy myöhemmin raskauden toisella ja kolmannella kolmanneksella. Synnytyksen jälkeen insuliinin tarve tavallisesti palautuu nopeasti raskautta edeltävälle tasolle.

Imetys

Actrapid-insuliinin käyttöön ei liity mitään rajoituksia imetysaikana. Imettävän äidin insuliinihoito ei aiheuta vaaraa lapselle. Actrapid-insuliinin annostusta, ruokavaliota tai molempia voidaan kuitenkin joutua tarkistamaan imetysaikana.

Hedelmällisyys

Ihmisinsuliinilla tehdyt eläinten lisääntymistutkimukset eivät ole viitanneet hedelmällisyyteen liittyviin haittavaikutuksiin.

4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Potilaan keskittymis- ja reaktiokyky saattavat heikentyä hypoglykemian seurauksena. Tämä voi aiheuttaa vaaratilanteita silloin, kun keskittymis- ja reaktiokykyä erityisesti tarvitaan (esim. autolla ajo tai koneiden käyttö).

Potilaita tulee neuvoa ryhtymään varotoimiin hypoglykemian välttämiseksi ajon aikana. Tämä on erityisen tärkeää niillä diabeetikoilla, joiden tuntemukset hypoglykemiasta varoittavista oireista ovat vähentyneet tai puuttuvat tai joilla on usein ollut hypoglykemia. Tällaisissa tapauksissa autolla ajamisen tarkoituksenmukaisuutta on syytä harkita tarkkaan.

4.8 Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Hoidon aikana yleisimmin raportoitu haittavaikutus on hypoglykemia. Hypoglykemian esiintymistiheys vaihtelee riippuen potilasaineistosta, annosalueesta ja glukoositasapainosta, ks. Tähdellä (*) merkittyjen haittavaikutusten kuvaus alapuolella.

Insuliinihoidon alkuvaiheessa saattaa esiintyä silmien taittohäiriöitä, turvotusta ja pistoskohdan reaktioita (kipu, punoitus, nokkosihottuma, tulehdus, mustelmat, turvotus ja kutina pistoskohdassa). Nämä oireet ovat yleensä ohimeneviä. Verenglukoositasapainon nopeaan korjaantumiseen voi liittyä akuutti kivulias neuropatia, joka on yleensä tilapäinen. Insuliinihoidon tehostamisella aikaansaatuun äkilliseen glukoositasapainon paranemiseen saattaa liittyä diabeettisen retinopatian tilapäinen vaikeutuminen, kun taas pitkäaikaisen glukoositasapainon paraneminen vähentää diabeettisen retinopatian etenemisriskiä.

Taulukoitu haittavaikutuslista

Alla olevassa luettelossa esitetyt haittavaikutukset perustuvat kliinisistä tutkimuksista saatuihin tietoihin ja ne on luokiteltu MedDRA:n esiintymistiheyksien ja elinjärjestelmäluettelon mukaan. Esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti: Hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Immuunijärjestelmä

Melko harvinainen – Nokkosihottuma, ihottuma

 

 

 

Hyvin harvinainen – Anafylaktiset reaktiot*

 

 

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hyvin yleinen – Hypoglykemia*

 

 

Hermosto

Melko harvinainen – Perifeerinen neuropatia

 

(kivulias neuropatia)

 

 

Silmät

Melko harvinainen – Taittohäiriöt

 

 

 

Hyvin harvinainen – Diabeettinen retinopatia

 

 

Iho ja ihonalainen kudos

Melko harvinainen – Lipodystrofia*

 

 

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Melko harvinainen – Pistospaikan reaktiot

 

 

 

Melko harvinainen – Turvotus

* ks. Tähdellä (*) merkittyjen haittavaikutusten kuvaus

Tähdellä (*) merkittyjen haittavaikutusten kuvaus

Anafylaktiset reaktiot

Yleistynyt yliherkkyysreaktio (sisältää laajalle levinnyttä ihottumaa, kutinaa, hikoilua, ruoansulatushäiriöitä, angioneuroottista turvotusta, hengitysvaikeuksia, sydämentykytystä ja verenpaineen alenemista) on hyvin harvinainen, mutta saattaa olla hengenvaarallinen.

Hypoglykemia

Yleisimmin raportoitu haittavaikutus on hypoglykemia. Sitä saattaa esiintyä, jos insuliiniannos on liian suuri suhteessa insuliinin tarpeeseen. Vakava hypoglykemia saattaa johtaa tajuttomuuteen ja/tai aiheuttaa kouristuksia, tilapäisen tai pysyvän aivojen toimintahäiriön tai jopa kuoleman. Hypoglykemian oireet ilmaantuvat yleensä yllättäen. Oireisiin saattaa sisältyä kylmänhikisyys, kalpea ja viileä iho, uupumus, hermostuneisuus tai vapina, ahdistus, epätavallinen väsymys tai heikkous,

sekavuus, keskittymisvaikeudet, uneliaisuus, kova nälkä, näköhäiriöt, päänsärky, pahoinvointi ja sydämentykytys.

Kliinisissä tutkimuksissa hypoglykemian esiintymistiheys on vaihdellut riippuen potilasaineistosta, annosalueesta ja glukoositasapainosta.

Lipodystrofia

Pistoskohdassa saattaa esiintyä lipodystrofiaa (mukaan lukien lipohypertrofiaa, lipoatrofiaa). Käytetyn pistosalueen pistoskohtien jatkuva vaihtelu vähentää näiden reaktioiden muodostumisriskiä.

Pediatriset potilaat

Kauppaantuonnin jälkeisessä käytössä ja kliinisissä tutkimuksissa lapsilla havaittujen haittavaikutusten määrä, tyyppi ja vaikeusaste ei ole eronnut väestössä yleensä havaituista haittavaikutuksista.

Muut erityiset potilasryhmät

Kauppaantuonnin jälkeisessä käytössä ja kliinisissä tutkimuksissa iäkkäillä ja munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla havaittujen haittavaikutusten määrä, tyyppi ja vaikeusaste ei ole eronnut väestössä yleensä havaituista haittavaikutuksista.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta -tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

4.9 Yliannostus

Insuliinin yliannostukselle ei ole olemassa erityistä määritelmää. Hypoglykemia saattaa kuitenkin kehittyä vaiheittain jos potilas saa liian suuren insuliiniannoksen verrattuna insuliinin tarpeeseen:

Lievä hypoglykemia voidaan hoitaa antamalla suun kautta rypälesokeria tai sokeria sisältäviä tuotteita. Siksi on suositeltavaa, että diabeetikko pitää mukanaan sokeripitoista tuotteita.

Vakava hypoglykemia, jolloin diabeetikko on tajuton, voidaan hoitaa antamalla glukagonia (0,5–1,0 mg) lihakseen tai ihon alle tai antamalla glukoosia laskimoon. Lihaksensisäisen ja ihonalaisen injektion voi antaa riittävän koulutuksen saanut henkilö. Laskimonsisäisen glukoosin antaa terveydenhuollon ammattilainen. Glukoosia on annettava laskimoon, jos glukagonin antoon ei tule vastetta 10–15 minuutin kuluessa.

On suositeltavaa, että tajunnan palattua potilaalle annetaan suun kautta hiilihydraatteja hypoglykemian uusiutumisen estämiseksi.

5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1 Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Diabeteslääkkeet. Insuliinit ja insuliinijohdokset, lyhytvaikutteiset, ihmisinsuliini. ATC-koodi: A10AB01.

Vaikutusmekanismi ja farmakodynaamiset vaikutukset

Insuliinin verenglukoosia alentava vaikutus johtuu glukoosin soluunoton helpottumisesta, kun insuliini sitoutuu lihas- ja rasvasolujen insuliinireseptoreihin, ja samanaikaisesta maksan glukoosin tuotannon estymisestä.

Yhdellä teho-osastolla suoritettu kliininen tutkimus, jossa laajassa leikkauksessa olleet 204 diabeetikkoa ja 1344 ei-diabeetikkoa saivat hoitoa hyperglykemiaansa (verenglukoosi yli 10 mmol/l), osoitti, että laskimonsisäisesti annetulla Actrapid-insuliinilla aikaansaatu normaali verenglukoosipitoisuus (verenglukoosi 4,4 - 6,1 mmol/l) vähensi kuolleisuutta 42 %:lla (8 % vs.

4,6 %).

Actrapid on lyhytvaikutteinen insuliini.

Vaikutus alkaa ½ tunnin kuluessa, on voimakkaimmillaan 1,5–3,5 tunnin välillä ja kestää noin 7– 8 tuntia.

5.2 Farmakokinetiikka

Insuliinin puoliintumisaika veressä on muutamia minuutteja. Sen seurauksena insuliinivalmisteen aika-vaikutusprofiili määräytyy yksinomaan sen imeytymisominaisuuksien perusteella.

Tähän prosessiin vaikuttavat useat tekijät (esim. insuliiniannos, pistoksen antotapa ja pistoskohta, ihonalaisen rasvakerroksen paksuus ja diabeteksen tyyppi), minkä vuoksi insuliinivalmisteiden farmakokinetiikassa havaitaan huomattavia yksilökohtaisia ja yksilöiden välisiä eroja.

Imeytyminen

Huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 1,5–2,5 tunnin kuluttua ihonalaisesta pistoksesta.

Jakautuminen

Merkittävää sitoutumista muihin plasman proteiineihin kuin mahdollisiin kiertäviin insuliinivasta- aineisiin ei ole havaittu.

Metaboloituminen

Ihmisinsuliinin on raportoitu hajoavan insuliiniproteaasin tai insuliinia hajottavien entsyymien vaikutuksesta sekä mahdollisesti proteiinidisulfidi-isomeraasin vaikutuksesta. Ihmisinsuliinimolekyylille on esitetty erilaisia pilkkoutumis-/hydrolysoitumispaikkoja. Mitkään pilkkoutumisen seurauksena muodostuvat metaboliitit eivät ole aktiivisia.

Eliminaatio

Terminaalinen puoliintumisaika riippuu siitä, miten nopeasti insuliini imeytyy ihonalaiskerroksista. Tästä syystä terminaalinen puoliintumisaika (t½) ilmaisee pikemminkin insuliinin imeytymistä kuin sen poistumista plasmasta sinänsä (insuliinin t½ veressä on muutamia minuutteja). Tutkimuksissa on osoitettu, että t½ on noin 2–5 tuntia.

Pediatriset potilaat

Actrapid-insuliinin farmakokineettistä profiilia on tutkittu joillakin (n=18) diabetesta sairastavilla lapsilla (ikä 6–12 vuotta) ja nuorilla (ikä 13–17 vuotta). Tiedot ovat rajallisia, mutta osoittavat farmakokineettisen profiilin ehkä olevan lapsilla ja nuorilla samanlainen kuin aikuisilla. Cmax:ssa oli kuitenkin eroja ikäryhmien välillä, mikä korostaa annoksen yksilöllisen titrauksen tärkeyttä.

5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmiselle.

6. FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1 Apuaineet

Sinkkikloridi

Glyseroli

Metakresoli

Natriumhydroksidi (pH:n säätämistä varten)

Kloorivetyhappo (pH:n säätämistä varten)

Injektionesteisiin käytettävä vesi

6.2 Yhteensopimattomuudet

Insuliinivalmistetta tulee lisätä vain aineisiin, joiden kanssa sen tiedetään olevan yhteensopiva. Insuliiniliuokseen lisätyt lääkkeet saattavat aiheuttaa insuliinin hajoamista, esim. jos lääkkeet sisältävät tioleja tai sulfiitteja.

6.3 Kestoaika

Ennen avaamista: 30 kuukautta.

Käytön aikana tai mukana kuljetettava varakynä: Valmistetta voi säilyttää enintään 6 viikkoa. Säilytä alle 30°C.

6.4 Säilytys

Ennen avaamista: Säilytä jääkaapissa (2°C - 8°C). Ei saa jäätyä.

Käytön aikana tai mukana kuljetettava varakynä: Säilytä alle 30°C. Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä.

Pidä FlexPen-kynän suojus paikoillaan. Herkkä valolle.

6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)

3 ml liuosta säiliössä (tyypin 1 lasia), joka sisältää bromobutyylistä valmistetun kumimännän ja bromobutyylistä/polyisopreenista valmistetun kumisulkimen. Säiliö on esitäytetyssä, kertakäyttöisessä moniannoskynässä (valmistettu polypropeenista).

Pakkauskoot 1, 5 ja 10 esitäytettyä kynää. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Älä anna neuloja ja Actrapid FlexPen -kyniä kenenkään toisen käyttöön. Säiliötä ei saa täyttää uudelleen.

Älä käytä tätä lääkevalmistetta, jos huomaat, että se ei ole kirkasta ja väritöntä vesiliuosta.

Jäätynyttä Actrapid-insuliinia ei saa käyttää.

Potilasta on kehotettava hävittämään neula jokaisen pistoksen jälkeen.

Hätätapauksessa (sairaalassa tai tilanteissa, joissa insuliinikynä ei toimi) voi Actrapid-insuliinia vetää Flexpen-kynästä 100 yksikön yksikköruiskuun käytettäväksi potilaille, jotka muutoinkin käyttävät Actrapid-insuliinia.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7. MYYNTILUVAN HALTIJA

Novo Nordisk A/S

Novo Allé

DK-2880 Bagsværd

Tanska

8. MYYNTILUVAN NUMEROT

EU/1/02/230/013

EU/1/02/230/014

EU/1/02/230/015

9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämispäivämäärä: 7. lokakuuta 2002

Viimeisin uudistamispäivämäärä: 18. syyskuuta 2007

10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivuilla http://www.ema.europa.eu/

Kommentit

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z
  • Apua
  • Lisätietoja
  • Info on site by:

  • Presented by RXed.eu

  • 26581

    lista reseptilääkkeistä