Finnish
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

Aerivio Spiromax (salmeterol xinafoate / fluticasone propionate) – Valmisteyhteenveto - R03AK06

Updated on site: 05-Oct-2017

Lääkkeen nimiAerivio Spiromax
ATC-koodiR03AK06
Lääkeainesalmeterol xinafoate / fluticasone propionate
ValmistajaTeva B.V.

1.LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Aerivio Spiromax 50 mikrogrammaa / 500 mikrogrammaa inhalaatiojauhe

2.VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Jokainen mitattu annos sisältää 50 mikrogrammaa salmeterolia (salmeteroliksinafoaattina) ja 500 mikrogrammaa flutikasonipropionaattia.

Jokainen vapautunut annos (suukappaleesta saatu annos) sisältää 45 mikrogrammaa salmeterolia (salmeteroliksinafoaattina) ja 465 mikrogrammaa flutikasonipropionaattia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

Kukin annos sisältää noin 10 milligrammaa laktoosia (monohydraattina).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.LÄÄKEMUOTO

Inhalaatiojauhe.

Valkoinen jauhe.

Valkoinen inhalaattori, jossa on puoliksi läpinäkyvä keltainen suukappaleen suojus.

4.KLIINISET TIEDOT

4.1Käyttöaiheet

Aerivio Spiromax on tarkoitettu käytettäväksi vain vähintään 18-vuotiaille aikuisille.

Astma

Aerivio Spiromax on tarkoitettu vaikeaa astmaa sairastavien potilaiden säännölliseen hoitoon silloin, kun yhdistelmälääkkeen (inhaloitava kortikosteroidi ja pitkävaikutteinen β2-agonisti) käyttö on tarkoituksenmukaista:

-potilaat, joiden oireita ei ole saatu riittävästi hallintaan kortikosteroidia sisältävällä yhdistelmävalmisteella, jonka vahvuus on pienempi

tai

-potilaat, joiden oireet on saatu riittävästi hallintaan käytettäessä samanaikaisesti sekä suuriannoksista inhaloitavaa kortikosteroidia että pitkävaikutteista β2-agonistia.

Keuhkoahtaumatauti (COPD)

Aerivio Spiromax on tarkoitettu niiden COPD:tä sairastavien potilaiden oireenmukaiseen hoitoon, joiden FEV1 < 60 % viitearvosta (ennen bronkodilaattorin käyttöä) ja joilla on anamneesissa toistuvia pahenemisjaksoja sekä huomattavia oireita säännöllisestä bronkodilaattorihoidosta huolimatta.

4.2Annostus ja antotapa

Aerivio Spiromax on tarkoitettu käytettäväksi vain vähintään 18-vuotiaille aikuisille.

Aerivio Spiromax ei ole tarkoitettu käytettäväksi 12-vuotiaille tai sitä nuoremmille lapsille eikä 13-17-vuotiaille nuorille.

Annostus

Antoreitti: Inhalaatioon

Potilaille on selvitettävä, että parhaan hyödyn saamiseksi Aerivio Spiromax -valmistetta on käytettävä päivittäin, myös silloin, kun potilas tuntee itsensä oireettomaksi.

Potilaiden tulee olla säännöllisessä lääkärin valvonnassa, jotta heidän saamansa salmeteroli/flutikasonipropionaattiannoksen vahvuus voidaan pitää optimaalisena ja varmistua siitä, että annosta ei muuteta ilman lääkärin määräystä. Potilaalle on annettava pienin annos, joka tarvitaan tehokkaaseen oireiden hallintaan. Aerivio Spiromax -valmistetta ei ole saatavana alle 50/500 mikrog:n vahvuuksina. Kun annosta on pienennettävä sellaiseen pienempään vahvuuteen, jota ei Aerivio Spiromax - valmisteen avulla voida saada aikaan, on siirryttävä käyttämään vaihtoehtoista salmeterolin ja flutikasonipropionaatin kiinteäannoksista yhdistelmää, joka sisältää pienemmän annoksen inhaloitavaa kortikosteroidia.

Potilaille on annettava salmeteroli/flutikasonipropionaatti-inhalaattori, jonka vahvuus ja flutikasonipropionaattiannos on määritetty potilaan sairauden vaikeusasteen mukaan. Aerivio Spiromax soveltuu ainoastaan vaikean astman hoitoon. Jos potilas tarvitsee suositusannoksia suurempaa tai pienempää annostusta, β2-agonistia ja/tai kortikosteroidia on määrättävä vastaavasti.

Suositellut annokset:

Astma

18-vuotiaat ja sitä vanhemmat aikuiset

Yksi inhalaatio (50 mikrogrammaa salmeterolia ja 500 mikrogrammaa flutikasonipropionaattia) kaksi kertaa vuorokaudessa.

Kun potilaan astma on saatu hallintaan, hoito tulee arvioida uudelleen ja harkita potilaan lääkitykseksi vaihtoehtoista salmeterolin ja flutikasonipropionaatin kiinteäannoksista yhdistelmää, joka sisältää pienemmän annoksen inhaloitavaa kortikosteroidia, ja sitten lopulta pelkkää inhaloitavaa kortikosteroidia. Potilaan säännöllinen seuranta on tärkeää lääkitystä vähennettäessä.

Selvää hyötyä ei ole osoitettu verrattaessa siihen, että pelkkää inhaloitavaa flutikasonipropionaattia on käytetty aloitushoitona, kun yksi tai kaksi vaikeusastekriteeriä puuttuu. Yleensä inhaloitava kortikosteroidi säilyy ensisijaisena hoitona useimmille potilaille.

Aerivio Spiromax on tarkoitettu vain vaikeaa astmaa sairastavien potilaiden hoitoon. Sitä ei pidä käyttää potilaille, joilla on lievä tai keskivaikea astma, eikä aloitushoitona vaikeaa astmaa sairastaville potilaille, ellei tarvetta niin suurelle pitkävaikutteisen β2 agonistin kanssa annettavalle kortikosteroidiannokselle ole aiemmin osoitettu.

Aerivio Spiromax -valmistetta ei ole tarkoitettu astman hoitoon niissä tapauksissa, kun salmeterolin ja flutikasonipropionaatin kiinteäannoksista yhdistelmää tarvitaan ensimmäisen kerran. Hoito on aloitettava sellaisella kiinteäannoksisella yhdistelmällä, jossa kortikosteroidikomponentin annos on pienempi ja jota suurennetaan sitten kortikosteroidiannoksen osalta kunnes astma on saatu hallintaan. Kun astma on saatu hallintaan, potilaan hoito on arvioitava säännöllisesti ja tarvittaessa inhaloitavan kortikosteroidin annosta on pienennettävä niin, että sairaus pysyy hallinnassa.

On suositeltavaa hakea sopiva inhaloitava kortikosteroidiannos ennen kuin mitään kiinteäannoksista yhdistelmälääkettä käytetään potilaille, joilla on vaikea astma.

Pediatriset potilaat

Aerivio Spiromax ei ole tarkoitettu käytettäväksi 12-vuotiaille tai sitä nuoremmille lapsille eikä 13-17- vuotiaille nuorille. Aerivio Spiromax -valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten hoidossa ei ole varmistettu.

Tietoja ei ole saatavilla.

COPD

Yksi inhalaatio (50 mikrogrammaa salmeterolia ja 500 mikrogrammaa flutikasonipropionaattia) kaksi kertaa vuorokaudessa.

Erityiset potilasryhmät

Annosta ei tarvitse muuttaa iäkkäille tai munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille.

Aerivio Spiromax -valmisteen käytöstä maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille ei ole tietoja.

Antotapa / Käyttöohjeet

Spiromax-laite on sisäänhengityksen voimalla toimiva inhalaattori. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikuttavat aineet vapautuvat ilmateihin, kun potilas hengittää sisään suukappaleen kautta. Vaikeaa astmaa tai COPD:tä sairastaneiden potilaiden osoitettiin pystyvän saamaan aikaan riittävän sisäänhengityksen virtausnopeuden, jota vaaditun terapeuttisen annoksen keuhkoihin saaminen edellyttää, kun he hengittivät sisään voimakkaasti Spiromax-laitteen läpi (ks. myös kohta 5.1 – viisi viimeistä kappaletta).

Vaadittava opastus

Jotta hoito tehoaisi, Aerivio Spiromax -valmistetta on käytettävä oikein. Potilaita on neuvottava lukemaan pakkausseloste ja noudattamaan siinä annettuja käyttöohjeita. Kaikkein potilaiden on saatava opastusta Aerivio Spiromax -valmisteen käyttöön siltä terveydenhuollon ammattilaiselta, joka määrää heille lääkkeen. Tällä varmistetaan, että potilaat osaavat käyttää inhalaattoria oikein ja ymmärtävät, että sisäänhengityksen on oltava voimakasta riittävän annoksen saamiseksi. On tärkeää hengittää sisään voimakkaasti optimaalisen annostuksen varmistamiseksi.

Aerivio Spiromax -valmisteen käytössä on kolme yksinkertaista vaihetta: avaaminen, hengittäminen ja sulkeminen, jotka on kuvattu alla.

Avaaminen: Pitele Spiromax-inhalaattoria siten, että suukappaleen suojus on alhaalla. Avaa suukappaleen suojus kääntämällä sitä alaspäin kunnes kuulet selkeän naksahtavan äänen.

Hengittäminen: Hengitä ulos rauhallisesti (niin syvään kuin tuntuu mukavalta). Älä hengitä inhalaattorin sisään. Aseta suukappale hampaiden väliin ja purista huulet suukappaleen ympärille. Älä pure inhalaattorin suukappaletta. Hengitä sisään voimakkaasti ja syvään suukappaleen läpi. Ota Spiromax-laite pois suusta ja pidättele hengitystä 10 sekunnin ajan tai niin kauan kuin potilaasta tuntuu mukavalta.

Sulkeminen: Hengitä rauhallisesti ulos ja sulje suukappaleen suojus.

Potilaan ei pidä missään vaiheessa tukkia Spiromax-laitteen ilmanpoistoaukkoja eikä valmistautuessaan ”Hengittäminen”-vaiheeseen hengittää ulos sen läpi. Potilaiden ei tarvitse ravistaa inhalaattoria ennen käyttöä.

Potilaita on neuvottava huuhtelemaan suunsa vedellä ja sylkemään vesi pois, ja/tai harjaamaan hampaansa lääkkeen sisäänhengityksen jälkeen (ks. kohta 4.4)

Potilaat voivat huomata suussaan makua Aerivio Spiromax -valmistetta käyttäessään, koska apuaineena on laktoosia.

4.3Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Astma

Aerivio Spiromax on tarkoitettu käytettäväksi vain vaikeaa astmaa sairastaville potilaille. Sitä ei pidä käyttää akuuttien astmaoireiden hoitoon ja siksi potilaalla tulisi olla käytettävissään nopea- ja lyhytvaikutteinen bronkodilaattori. Potilasta tulisi kehottaa pitämään tätä inhalaattoria aina mukanaan akuuttien astmakohtauksien lievitystä varten.

Potilaille ei pidä aloittaa Aerivio Spiromax -lääkitystä pahenemisvaiheen aikana tai jos heillä on selvästi paheneva tai äkillisesti vaikeutunut astma.

Vakavia astmaan liittyviä haittavaikutuksia ja pahenemisvaiheita saattaa esiintyä Aerivio Spiromax -hoidon aikana. Potilaita on neuvottava jatkamaan lääkitystä, mutta kääntymään lääkärin puoleen, jos astman oireita ei saada hallintaan tai ne pahenevat Aerivio Spiromax -hoidon aloittamisen jälkeen.

Kohtauslääkkeen (lyhytvaikutteisten bronkodilaattorien) käytön lisääntyminen tai heikentynyt vaste kohtauslääkkeelle on merkki astman vaikeutumisesta ja sen hallinnan huonontumisesta. Tällöin lääkärin pitää arvioida potilaan tila.

Äkillinen ja enenevä astman hallinnan huononeminen saattaa johtaa hengenvaaralliseen tilanteeseen ja potilaan hoito olisi kiireellisesti arvioitava uudelleen. Tällöin pitää harkita kortikosteroidiannoksen lisäämistä.

Kun astman oireet on saatu hallintaan, voidaan harkita inhaloitavan kortikosteroidin annoksen asteittaista pienentämistä. Siksi on tarpeen siirtyä vaihtoehtoiseen lääkkeeseen eli salmeterolin ja flutikasonipropionaatin kiinteäannoksiseen yhdistelmään, joka sisältää pienemmän annoksen inhaloitavaa kortikosteroidia. Potilaan säännöllinen seuranta on tärkeää lääkitystä vähennettäessä. On käytettävä pienintä tehokasta inhaloitavan kortikosteroidin annosta.

COPD

COPD-potilaille, joilla esiintyy pahenemisvaiheita, määrätään normaalisti systeemisiä kortikosteroideja sisältävää hoitoa. Jos oireet pahenevat Aerivio Spiromax -valmistetta käytettäessä, potilaita on neuvottava kääntymään lääkärin puoleen.

Hoidon lopettaminen

Aerivio Spiromax -hoitoa ei pidä lopettaa äkillisesti pahenemisvaiheiden riskin vuoksi. Lääkitystä on vähennettävä asteittain lääkärin valvonnassa. COPD-potilailla hoidon lopettamiseen saattaa myös liittyä oireellinen dekompensaatio ja lopettaminen on tehtävä lääkärin valvonnassa.

Varotoimet koskien joitakin sairauksia

Aerivio Spiromax -valmistetta on annettava varoen potilaille, joilla on aktiivinen tai lepotilassa oleva keuhkotuberkuloosi ja sieni-, virus- tai muu hengitystieinfektio. Asianmukainen hoito on tarvittaessa aloitettava nopeasti.

Aerivio Spiromax saattaa harvoissa tapauksissa aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä, esim. supraventrikulaarista takykardiaa, sydämen lisälyöntisyyttä ja eteisvärinää ja aiheuttaa lievää laskua seerumin kaliumpitoisuudessa, kun käytetään suuria terapeuttisia annoksia. Aerivio Spiromax -valmistetta on käytettävä varoen potilaille, joilla on vaikeita sydän- ja verenkiertohäiriöitä tai epäsäännöllinen lyöntirytmi, ja potilaille, joilla on diabetes mellitus, kilpirauhasen liikatoimintaa, hoitamaton hypokalemia tai taipumusta alhaiseen seerumin kaliumin pitoisuuteen.

Veren glukoosipitoisuuden nousua on raportoitu, joskin hyvin harvoin (ks. kohta 4.8). Tämä on syytä ottaa huomioon määrättäessä flutikasonipropionaattia potilaille, joilla on diabetes mellitus.

Paradoksaalinen bronkospasmi

Paradoksaalinen bronkospasmi voi ilmetä, jolloin hengityksen vinkuna ja hengenahdistus lisääntyvät heti lääkkeen ottamisen jälkeen. Paradoksaalinen bronkospasmi lievittyy nopeavaikutteisella bronkodilaattorilla ja pitää hoitaa välittömästi. Aerivio Spiromax -valmisteen käyttö on välittömästi lopetettava, potilaan tilanne arvioitava ja tarvittaessa aloitettava muu hoito.

Beeta 2-adrenoreseptorin agonistit

β2-agonistihoidon farmakologisia haittavaikutuksia, kuten vapinaa, sydämentykytystä ja päänsärkyä on raportoitu. Ne ovat kuitenkin yleensä ohimeneviä ja vähenevät lääkityksen jatkuessa säännöllisenä.

Systeemiset vaikutukset

Kaikki inhaloidut kortikosteroidit voivat aiheuttaa systeemivaikutuksia, etenkin jos niitä käytetään suurina annoksina pitkiä aikoja. Systeemivaikutusten esiintyminen on kuitenkin vähemmän todennäköistä kuin käytettäessä oraalisia kortikosteroideja. Mahdollisia kortikosteroidien systeemivaikutuksia ovat Cushingin oireyhtymä, Cushingin oireyhtymään liittyvät oireet, lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, luiden mineraalitiheyden väheneminen, harmaakaihi ja glaukooma, sekä harvemmin psykologiset ja käyttäytymiseen liittyvät vaikutukset kuten psykomotorinen hyperaktiivisuus, unihäiriöt, ahdistuneisuus, masentuneisuus tai aggressiivinen käyttäytyminen (erityisesti lapsilla) (ks. jäljempänä olevan alaotsikon ”Pediatriset potilaat” alta tietoa inhaloitavien kortikosteroidien systeemisistä vaikutuksista lapsilla ja nuorilla). Sen vuoksi on tärkeää, että potilaan tila arvioidaan säännöllisesti ja että inhaloitua kortikosteroidia annetaan pienin annos, jolla säilytetään tehokas astman hallinta.

Lisämunuaisten toiminta

Pitkäaikainen hoito suurilla inhaloitavilla kortikosteroidiannoksilla voi johtaa lisämunuaiskuoren lamaan ja akuuttiin lisämunuaiskuoren kriisiin. Hyvin harvinaisina tapauksina on esiintynyt lisämunuaiskuoren lamaa ja akuuttia lisämunuaiskuoren kriisiä, kun flutikasonipropionaattiannos on ollut yli 500 ja alle

1 000 mikrogrammaa. Akuutin lisämunuaiskuoren kriisin mahdollisia laukaisijoita voivat olla trauma, kirurgiset toimenpiteet, infektio ja nopea annoksen pienentäminen. Ilmenevät oireet ovat tyypillisesti epämääräisiä ja niitä voivat olla anoreksia, vatsakivut, painon lasku, väsymys, päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, hypotensio, tajunnan heikkeneminen, hypoglykemia ja kouristukset. Systeemisen kortikosteroidisuojan lisäämistä tulisi harkita stressitilanteissa tai elektiivisessä kirurgiassa.

Inhaloidun flutikasonipropionaatin vaikutusten pitäisi vähentää olennaisesti oraalisteroidien käyttötarvetta, mutta oraalisesta steroidihoidosta siirretyillä potilailla saattaa heikentyneestä lisämunuaiskuoren toimintareservistä aiheutuva riski säilyä pitkähkön ajan. Siksi näitä potilaita hoidettaessa on noudatettava erityistä varovaisuutta ja lisämunuaiskuoren toimintaa on seurattava säännöllisesti. Myös potilaat, jotka ovat aikaisemmin tarvinneet suuria annoksia kortikosteroideja kriittisissä tilanteissa, voivat olla riskiryhmässä. Heikentyneen lisämunuaiskuorivasteen mahdollisuus on aina pidettävä mielessä hätä - ja elektiivisissä tilanteissa, jotka todennäköisesti aiheuttavat potilaalle stressiä. Vaikeissa lisämunuaisten kuorikerroksen vajaatoimintatapauksissa voi erikoislääkärikonsultaatio olla tarpeen ennen elektiivisiä toimenpiteitä.

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa

Ritonaviiri saattaa voimakkaasti lisätä flutikasonipropionaatin pitoisuutta plasmassa. Siksi flutikasonipropionaatin ja ritonaviirin samanaikaista käyttöä on vältettävä, ellei mahdollinen hyöty potilaalle ole suurempi kuin systeemisen kortikosteroidien haittavaikutusten aiheuttamat vaarat. Haittavaikutusten riski kasvaa myös käytettäessä flutikasonipropionaattia yhdessä muiden voimakkaiden CYP3A:n estäjien kanssa (ks. kohta 4.5).

Systeemisesti vaikuttavan ketokonatsolin käyttö samanaikaisesti tämän lääkkeen kanssa lisää systeemistä salmeterolialtistusta merkitsevästi. Tämä voi lisätä systeemisten vaikutusten (esim. QTc-ajan pidentymisen ja sydämentykytysten) esiintyvyyttä. Ketokonatsolin ja muiden voimakkaiden CYP3A4-estäjien käyttöä on sen vuoksi vältettävä, elleivät hyödyt ole suuremmat kuin mahdollisesti lisääntynyt salmeterolin systeemisten haittavaikutusten riski (ks. kohta 4.5).

Hengitystieinfektiot

TORCH-tutkimuksessa raportoitiin, että alahengitysteiden tulehduksia (erityisesti keuhkokuumetta ja bronkiittia) oli enemmän COPD-potilailla, jotka saivat salmeterolia/flutikasonipropionaattia

50/500 mikrogrammaa kahdesti vuorokaudessa kuin potilailla, jotka saivat plaseboa. Samaa raportoitiin tutkimuksista SCO40043 ja SCO100250, joissa verrattiin pienempää annosta, salmeteroli/flutikasonipropionaatti 50/250 mikrogrammaa kahdesti vuorokaudessa (annos, jota ei ole hyväksytty käytettäväksi COPD-potilaille) pelkkään salmeteroliin annoksella 50 mikrogrammaa kahdesti vuorokaudessa (ks. kohta 4.8 ja kohta 5.1). Kaikissa tutkimuksissa salmeteroli/flutikasonipropionaattiryhmässä oli saman verran keuhkokuumetapauksia. TORCH- tutkimuksessa iäkkäillä potilailla, potilailla, joiden painoindeksi oli pieni (< 25 kg/m2) ja potilailla, joiden tauti oli hyvin vaikea (FEV1 < 30 % viitearvosta) oli suurin riski saada keuhkokuume riippumatta siitä, mitä hoitoa he saivat.

Hoitavien lääkärien on pidettävä mielessä keuhkokuumeen ja muiden alahengitystieinfektioiden mahdollisuus, koska näiden infektioiden oireet ovat usein samanlaisia kuin COPD:n pahenemisen oireet. Jos potilaalla, jolla on vaikea COPD, on ollut keuhkokuume, Aerivio Spiromax -hoito on arvioitava uudelleen.

Keuhkokuume COPD-potilailla

Keuhkokuumeen, mukaan lukien sairaalahoitoa vaativa keuhkokuume, esiintyvyyden on havaittu lisääntyvän inhaloitavia kortikosteroideja saavilla COPD-potilailla. Keuhkokuumeen riskin lisääntymisestä steroidiannoksen suurenemisen myötä on jonkin verran näyttöä, mutta tätä ei ole osoitettu yhdenmukaisesti kaikissa tutkimuksissa.

Eri inhaloitavien kortikosteroidivalmisteiden keskinäisistä eroista keuhkokuumeriskin suuruuden suhteen ei ole yksiselitteistä kliinistä näyttöä.

Hoitavien lääkärien on pidettävä mielessä keuhkokuumeen mahdollisuus COPD-potilailla, koska näiden infektioiden oireet ovat usein samanlaisia kuin COPD:n pahenemisen oireet. Jos potilaalla, jolla on vaikea COPD, on ollut keuhkokuume, Aerivio Spiromax -hoito on arvioitava uudelleen.

Keuhkokuumeen riskitekijöitä COPD-potilailla ovat mm. tupakoinnin jatkaminen, korkea ikä, pieni painoindeksi (BMI) ja vaikea COPD.

Etniset ryhmät

Suuresta kliinisestä tutkimuksesta (SMART; Salmeterol Multi-Center Asthma Research Trial) saadut tiedot osoittivat, että afroamerikkalaisilla potilailla vakavien hengitykseen liittyvien haittatapahtumien tai kuoleman riski oli suurempi käytettäessä salmeterolia verrattuna plaseboon (ks. kohta 5.1). Ei tiedetä, johtuiko tämä farmakogeneettisistä vai muista tekijöistä. Syntyperältään mustia afrikkalaisia tai afrokaribialaisia potilaita pitää sen vuoksi kehottaa jatkamaan hoitoa, mutta kääntymään lääkärin puoleen, jos astman oireita ei saada hallintaan tai ne pahenevat Aerivio Spiromax -hoidon aikana.

Pediatriset potilaat

Aerivio Spiromax ei ole tarkoitettu käytettäväksi lasten eikä alle 18-vuotiaiden nuorten hoitoon (ks.

kohta 4.2). On kuitenkin huomattava, että lapsilla ja alle 16-vuotiailla nuorilla, jotka saavat suuria annoksia flutikasonipropionaattia (tyypillisesti ≥ 1 000 mikrogrammaa vuorokaudessa) voi olla erityinen riski saada systeemisiä vaikutuksia. Niitä voi ilmaantua varsinkin, jos suuria annoksia käytetään pitkiä aikoja.

Mahdollisia systeemivaikutuksia ovat Cushingin oireyhtymä, Cushingin oireyhtymään liittyvät oireet, lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, akuutti Addisonin kriisi ja lasten ja nuorten pituuskasvun hidastuminen, sekä harvemmin psykologiset ja käyttäytymiseen liittyvät vaikutukset kuten psykomotorinen hyperaktiivisuus, unihäiriöt, ahdistuneisuus, masentuneisuus tai aggressiivinen käyttäytyminen. Lapselle tai nuorelle on harkittava lähetettä lasten hengityssairauksiin erikoistuneelle lääkärille. Pitkäaikaista inhaloitavaa kortikosteroidihoitoa saavien lasten pituuskasvun säännöllistä seuraamista suositellaan. Inhaloitavan kortikosteroidin annos on aina pienennettävä pienimmäksi annokseksi, jolla astman oireet pystytään pitämään tehokkaasti hallinnassa.

Suun infektiot

Yhdistelmän flutikasonipropionaattikomponentti saattaa aiheuttaa äänen käheyttä ja suun ja nielun ja harvoin ruokatorven kandidiaasia (sammasta) . Sekä kurkun ärsytykseen että suun ja nielun kandidiaasin

esiintymiseen voi olla apua suun huuhtomisesta vedellä, minkä jälkeen vesi syljetään pois, ja/tai hampaiden harjaamisesta valmisteen käytön jälkeen. Oireellista suun ja nielun kandidiaasia voidaan hoitaa paikallisilla antifungaalisilla lääkkeillä Aerivio Spiromax -hoitoa keskeyttämättä.

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on vaikea laktoosi-intoleranssi, on käytettävä tätä lääkettä varoen, ja potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä. Lääkkeen apuaine laktoosi saattaa sisältää pieniä määriä maitoproteiinia, joka saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita niille, joilla on vaikea maitoproteiiniyliherkkyys tai -allergia.

4.5Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Beeta-adrenergiset salpaajat voivat heikentää tai estää salmeterolin vaikutusta. Sekä epäselektiivisten että selektiivisten beetasalpaajien käyttöä on vältettävä hoidettaessa potilaita, joilla on astma, elleivät pakottavat syyt vaadi niiden käyttöä. β2-agonistihoito voi aiheuttaa mahdollisesti vakavan hypokalemian. Erityistä varovaisuutta on noudatettava vaikean akuutin astmakohtauksen aikana, koska tämä vaikutus voi voimistua ksantiinijohdannaisten, steroidien ja diureettien samanaikaisesta käytöstä.

Muiden β-adrenegisten lääkevalmisteiden samanaikaisella käytöllä saattaa olla additiivinen vaikutus.

Salmeteroli

Voimakkaat CYP3A4:n estäjät

Ketokonatsolin (400 mg vuorokaudessa suun kautta) anto yhdessä salmeterolin (50 mikrogrammaa kahdesti vuorokaudessa inhaloituna) kanssa 15 terveelle vapaaehtoiselle 7 vuorokauden ajan sai aikaan merkitsevän nousun plasman salmeterolialtistuksessa (1,4-kertainen Cmax ja 15-kertainen AUC). Tämä voi johtaa muiden salmeterolihoidon systeemivaikutusten (esim. QT-ajan pidentymisen ja sydämentykytysten) lisääntymiseen verrattuna siihen, kun salmeterolia tai ketokonatsolia käytetään yksinään (ks. kohta 4.4).

Verenpaineessa, pulssissa, veren glukoosi- ja kaliumpitoisuuksissa ei havaittu kliinisesti merkitseviä vaikutuksia. Samanaikainen käyttö ketokonatsolin kanssa ei pidentänyt salmeterolin eliminaation puoliintumisaikaa tai lisännyt salmeterolin kumuloitumista lääkityksen jatkuessa säännöllisenä.

Ketokonatsolin samanaikaista käyttöä on vältettävä, elleivät hyödyt ole suuremmat kuin mahdollisesti lisääntynyt salmeterolin systeemisten vaikutusten riski. Muihin voimakkaisiin CYP3A4:n estäjiin (esim. itrakonatsoli, telitromysiini, ritonaviiri) liittyy todennäköisesti samanlainen yhteisvaikutusten vaara.

Kohtalaisen voimakkaat CYP3A4:n estäjät

Erytromysiinin (500 mg kolme kertaa vuorokaudessa suun kautta) anto yhdessä salmeterolin

(50 mikrogrammaa kahdesti vuorokaudessa inhaloituna) kanssa 6 vuorokauden ajan sai 15 terveelle vapaaehtoiselle aikaan pientä, mutta tilastollisesti ei merkitsevää salmeterolialtistuksen lisääntymistä (1,4-kertainen Cmax ja 1,2-kertainen AUC). Samanaikaiseen käyttöön erytromysiinin kanssa ei liittynyt vakavia haittavaikutuksia.

Flutikasonipropionaatti

Flutikasonipropionaatin pitoisuus plasmassa on normaalisti hyvin pieni inhaloidun annon jälkeen, mikä johtuu laajasta ensikierron metaboliasta ja runsaasta sytokromi P450 3A4: n aiheuttamasta systeemisestä puhdistumasta maksassa ja suolistossa. Tämän vuoksi flutikasoni ei todennäköisesti aiheuta kliinisesti merkitseviä yhteisvaikutuksia muiden lääkeaineiden kanssa.

Terveille miehille intranasaalisella flutikasonipropionaatilla tehdyssä tutkimuksessa ritonaviiri (voimakas sytokromi P450 3A4:n estäjä) 100 mg kahdesti vuorokaudessa lisäsi flutikasonipropionaatin pitoisuutta plasmassa monisatakertaisesti sillä seurauksella, että seerumin kortisolipitoisuus pieneni huomattavasti. Tiedot tästä yhteisvaikutuksesta puuttuvat inhaloitavan flutikasonipropionaatin osalta, mutta flutikasonipropionaatin pitoisuuden plasmassa odotetaan suurenevan huomattavasti. Cushingin oireyhtymää ja lisämunuaiskuoren toiminnan lamaantumista on raportoitu. Flutikasonipropionaatin ja ritonaviirin

samanaikaista käyttöä on vältettävä, ellei mahdollinen hyöty potilaalle ole suurempi kuin systeemisten kortikosteroidien ei-toivottujen vaikutusten riski.

Pienessä terveille vapaaehtoisille tehdyssä tutkimuksessa vähemmän voimakas CYP3A:n estäjä ketokonatsoli lisäsi altistumista flutikasonipropionaatille yhden inhalaation jälkeen 150 %. Seurauksena tästä plasman kortisolipitoisuus pieneni enemmän kuin käytettäessä pelkkää flutikasonipropionaattia. Muiden voimakkaiden CYP3A:n estäjien, kuten itrakonatsolin, ja kohtalaisen voimakkaiden CYP3A:n estäjien, kuten erytromysiinin, yhteiskäytön oletetaan myös lisäävän systeemistä altistusta flutikasonipropionaatille ja systeemisten ei-toivottujen vaikutusten vaaraa. Varovaisuutta on noudatettava ja näiden lääkkeiden pitkäaikaista käyttöä on vältettävä, jos mahdollista.

Yhdessä CYP3A:n estäjien kuten kobisistaattia sisältävien valmisteiden kanssa annettavan hoidon odotetaan suurentavan systeemisten sivuvaikutusten riskiä. Yhdistelmähoitoa tulisi välttää, ellei hyöty ole suurempi kuin suurentunut systeemisten kortikosteroidien haittavaikutusten riski, jolloin potilaita tulee valvoa systeemisten kortikosteroidivaikutusten varalta.

4.6Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Kohtalaisen laajat tiedot (300–1 000 raskaudesta) salmeterolin tai flutikasonipropionaatin käytöstä raskaana olevien naisten hoidossa eivät viittaa epämuodostumia aiheuttavaan, fetaaliseen tai neonataaliseen toksisuuteen. Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta β2-adrenoreseptoriagonistien ja glukokortikosteroidien annon jälkeen (ks. kohta 5.3).

Aerivio Spiromax -valmistetta saa antaa raskaana oleville naisille vain, jos äidille koituva hyöty on suurempi kuin sikiölle mahdollisesti aiheutuva riski.

Hoidettaessa raskaana olevia naisia on käytettävä pienintä tehokasta flutikasonipropionaattiannosta, joka tarvitaan riittävään astmaoireiden hallintaan.

Imetys

Ei tiedetä, erittyvätkö salmeteroli ja flutikasonipropionaatti tai niiden metaboliitit ihmisen rintamaitoon.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että salmeteroli ja flutikasonipropionaatti ja niiden metaboliitit erittyvät imettävien rottien maitoon.

Rintaruokittuun vastasyntyneeseen/imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. On päätettävä lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko Aerivio Spiromax -hoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Tietoja ihmisillä tehdyistä tutkimuksista ei ole. Eläintutkimuksissa ei kuitenkaan ole osoitettu, että salmeterolilla tai flutikasonipropionaatilla olisi vaikutuksia hedelmällisyyteen.

4.7Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Aerivio Spiromax -valmisteella ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

4.8Haittavaikutukset

Yhteenveto turvallisuusprofiilista

Koska Aerivio Spiromax sisältää sekä salmeterolia että flutikasonipropionaattia, on odotettavissa samankaltaisia ja samanasteisia haittavaikutuksia kuin käytettäessä kumpaakin vaikuttavaa ainetta yksin. Näiden kahden vaikuttavan aineen yhteiskäytön ei ole havaittu aiheuttavan muita haittavaikutuksia.

Salmeterolin/ flutikasonipropionaatin käyttöön liittyvät haittavaikutukset on lueteltu alla kohde-elimien ja yleisyyden mukaan. Esiintymistiheydet määritellään seuraavasti: hyvin yleinen (≥1/10), yleinen ( 1/100, 1/10), melko harvinainen ( 1/1 000, 1/100), harvinainen ( 1/10 000, <1/1 000); tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintymistiheyden arviointiin). Haittavaikutusten esiintymistiheydet johdettiin kliinisten tutkimusten tiedoista. Plaseboryhmässä esiintyneitä haittavaikutuksia ei otettu huomioon.

Elinjärjestelmä

Haittavaikutus

Yleisyys

Infektiot

Suun ja nielun kandidiaasi

Yleinen

 

Keuhkokuume (COPD-potilailla)

Yleinen1,3,5

 

Keuhkoputkitulehdus

Yleinen1,3

 

Ruokatorven kandidiaasi:

Harvinainen

 

 

 

Immuunijärjestelmä

Yliherkkyysreaktiot, jotka ilmenevät seuraavasti:

 

 

Ihon yliherkkyysreaktiot

Melko

 

 

harvinainen

 

Angioedeema (pääasiassa kasvojen ja suunielun

Harvinainen

 

turvotus)

 

 

Hengitysoireet (dyspnea)

Melko

 

 

harvinainen

 

Hengitysoireet (bronkospasmi)

Harvinainen

 

Anafylaktiset reaktiot, myös anafylaktinen sokki

Harvinainen

 

 

 

Umpieritys

Cushingin oireyhtymä, Cushingin oireyhtymään

Harvinainen4

 

liittyvät piirteet, lisämunuaiskuoren vajaatoiminta,

 

 

lasten ja nuorten kasvun hidastuminen, luiden

 

 

mineraalitiheyden väheneminen

 

 

 

 

Aineenvaihdunta ja

Hypokalemia

Yleinen3

ravitsemus

Hyperglykemia

Melko

 

 

 

harvinainen4

Psyykkiset häiriöt

Ahdistuneisuus

Melko

 

 

harvinainen

 

Unihäiriöt

Melko

 

 

harvinainen

 

Käyttäytymismuutokset mukaan lukien

Harvinainen

 

psykomotorinen hyperaktiivisuus ja ärtyisyys

 

 

(pääasiallisesti lapsilla)

 

 

Masentuneisuus, aggressiivinen käyttäytyminen

Tuntematon

 

(erityisesti lapsilla)

 

 

 

 

Hermosto

Päänsärky

Hyvin yleinen1

 

Vapina

Melko

 

 

harvinainen

Silmät

Kaihi

Melko

 

Glaukooma

harvinainen

 

 

 

 

Elinjärjestelmä

Haittavaikutus

Yleisyys

 

 

Harvinainen4

 

 

 

Sydän

Sydämen tykyttely

Melko

 

 

harvinainen

 

Takykardia

Melko

 

 

harvinainen

 

Rytmihäiriöt (mukaan lukien supraventrikulaarinen

Harvinainen

 

takykardia ja sydämen lisälyöntisyys).

 

 

Eteisvärinä

Melko

 

 

harvinainen

 

Angina pectoris

Melko

 

 

harvinainen

Hengityselimet,

Nasofaryngiitti

Hyvin yleinen2,3

rintakehä ja

 

 

välikarsina

Kurkun ärsytys

Yleinen

 

Äänen käheys/dysfonia

Yleinen

 

Sinuiitti

Yleinen1,3

 

Paradoksaalinen bronkospasmi

Harvinainen4

 

 

 

Iho ja ihonalainen

Kontuusiot

Yleinen1,3

kudos

 

 

 

 

 

Luusto, lihakset ja

Lihaskouristukset

Yleinen

sidekudos

Tapaturmaiset murtumat

Yleinen1,3

 

 

Nivelsärky

Yleinen

 

Lihassärky

Yleinen

1.Raportoitu yleisesti plasebolla hoidetussa ryhmässä

2.Raportoitu plasebolla hoidetussa ryhmässä hyvin yleisesti

3.Raportoitu COPD-tutkimuksessa kolmen vuoden kuluessa

4.Ks. kohta 4.4

5.Ks. kohta 5.1.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

β2-agonistihoidon farmakologisia haittavaikutuksia, kuten vapinaa, sydämentykytystä ja päänsärkyä on raportoitu. Ne ovat kuitenkin yleensä ohimeneviä ja vähenevät lääkityksen jatkuessa säännöllisenä.

Paradoksaalinen bronkospasmi voi ilmetä, jolloin hengityksen vinkuna ja hengenahdistus lisääntyvät heti lääkkeen ottamisen jälkeen. Paradoksaalinen bronkospasmi lievittyy nopeavaikutteisella bronkodilaattorilla ja pitäisi hoitaa välittömästi. Aerivio Spiromax -valmisteen käyttö on välittömästi lopetettava, potilaan tilanne arvioitava ja tarvittaessa aloitettava muu hoito.

Yhdistelmän flutikasonipropionaattikomponentti saattaa aiheuttaa äänen käheyttä ja suun ja nielun kandidiaasia (sammasta), ja harvemmin ruokatorven kandidiaasia. Sekä kurkun ärsytykseen että kandidiaasin esiintymiseen voi olla apua suun huuhtomisesta vedellä, minkä jälkeen vesi syljetään pois, ja/tai hampaiden

harjaamisesta lääkevalmisteen käytön jälkeen. Oireellista suun ja nielun kandidiaasia voidaan hoitaa paikallisilla antifungaalisilla lääkkeillä Aerivio Spiromax -hoitoa keskeyttämättä.

Pediatriset potilaat

Aerivio Spiromax ei ole tarkoitettu käytettäväksi lasten eikä alle 18-vuotiaiden nuorten hoitoon (ks. kohta 4.2). Mahdollisia kortikosteroidien systeemivaikutuksia näissä ikäryhmissä ovat Cushingin oireyhtymä, Cushingin oireyhtymään liittyvät oireet, lisämunuaiskuoren vajaatoiminta ja lasten ja nuorten

kasvun hidastuminen (ks. kohta 4.4). Lapset saattavat myös kokea ahdistuneisuutta, unihäiriöitä ja käytöksen muutoksia, mukaan lukien hyperaktiivisuus ja ärtyneisyys.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

4.9Yliannostus

Aerivio Spiromax -valmisteen yliannostuksesta ei ole kliinisistä tutkimuksista saatua tietoa, mutta tietoja molempien vaikuttavien aineiden yliannostuksesta on annettu alla:

Salmeteroli

Salmeterolin yliannostuksen oireita ja merkkejä ovat huimaus, systolisen verenpaineen nousu, vapina, päänsärky ja takykardia. Jos Aerivio Spiromax -hoito joudutaan keskeyttämään lääkevalmisteen β-agonistikomponentin yliannostuksen vuoksi, on harkittava asianmukaista korvaavaa steroidihoitoa. Hypokalemiaa saattaa myös esiintyä ja siksi seerumin kaliumpitoisuutta on seurattava. Korvaavan kaliumin antamista on syytä harkita.

Flutikasonipropionaatti

Akuutti: Akuutti suositeltuja suurempien lääkeannosten inhalointi saattaa johtaa lisämunuaiskuoren toiminnan väliaikaiseen suppressioon. Kiireellinen ensiapu ei ole tarpeen, sillä lisämunuaiskuoren toiminta palautuu normaaliksi muutaman päivän kuluessa, mikä voidaan todeta plasman kortisolimittauksilla.

Krooninen yliannostus: Lisämunuaiskuoren toimintaa on seurattava ja hoito systeemisellä kortikosteroidilla saattaa olla tarpeen. Hoitoa on jatkettava inhaloitavalla kortikosteroidilla suositellun annoksen mukaan, kun lisämunuaiskuoren toiminta on tasapainossa. Ks. kohta 4.4: ”Lisämunuaisten toiminta”.

Flutikasonipropionaatin sekä akuuteissa että kroonisissa yliannostustapauksissa Aerivio Spiromax -hoitoa voidaan vielä jatkaa oireiden hallintaan sopivalla annostuksella.

5.FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Obstruktiivisten hengitystiesairauksien lääkkeet, adrenergiset lääkeaineet yhd.valmisteina kortikosteroidien tai muiden lääkeaineiden kanssa, ATC-koodi: R03AK06

Vaikutusmekanismi ja farmakodynaamiset vaikutukset

Aerivio Spiromax -valmiste sisältää salmeterolia ja flutikasonipropionaattia, joiden vaikutusmekanismit ovat erilaiset.

Kummankin vaikuttavan aineen vaikutusmekanismeja kuvataan alla.

Salmeteroli:

Salmeteroli on selektiivinen pitkävaikutteinen (12 tuntia) β2-adrenoreseptoriagonisti, jonka pitkä sivuketju sitoutuu reseptorin toissijaiseen sitoutumiskohtaan.

Salmeteroli saa aikaan vähintään 12 tuntia kestävän keuhkoputkien laajenemisen, mikä on pitempi kuin perinteisillä lyhytvaikutteisilla β2-agonisteilla.

Flutikasonipropionaatti:

Inhaloitavan flutikasonipropionaatin suositusannokset saavat keuhkoissa aikaan anti-inflammatorisen glukokortikoidivaikutuksen, jolloin astman oireet ja pahenemisvaiheet lievittyvät vähemmillä haittavaikutuksilla kuin annettaessa kortikosteroideja systeemisesti.

Kliininen teho ja turvallisuus

Alla kuvatut tutkimukset (GOAL, TORCH ja SMART) suoritettiin tällä samalla kiinteäannoksisella yhdistelmällä eli salmeteroliksinafoaatilla ja flutikasonipropionaatilla, mutta niissä tutkittiin aiemmin markkinoilla ollutta valmistetta; tässä kuvattuja tutkimuksia ei tehty Aerivio Spiromax -valmisteella.

Salmeteroli/flutikasonipropionaatti – kliiniset tutkimukset astmassa

Kaksitoista kuukautta kestäneessä kliinisessä tutkimuksessa (Gaining Optimal Asthma ControL, GOAL) verrattiin salmeterolin/flutikasonpropionaatin turvallisuutta ja tehoa pelkkään inhaloitavaan kortikosteroidiin (flutikasonipropionaatti) tarkoituksena selvittää, ovatko astman hallinnan tavoitteet saavutettavissa. Tutkimukseen osallistui 3 416 aikuista ja nuorta jatkuvaa astmaa sairastavaa potilasta. Annosta nostettiin

12 viikon välein, kunnes astma saatiin **täysin hallintaan (TC, total control) tai tutkimuslääke oli nostettu suurimpaan annokseen. GOAL osoitti, että salmeterolia/flutikasonipropionaattia saaneista potilaista useampien astma saatiin hallintaan kuin pelkkää inhaloitavaa kortikosteroidia saaneista potilaista. Salmeterolia/flutikasonipropionaattia käytettäessä astman hallinta saavutettiin pienemmällä kortikosteroidiannoksella.

Astman *hyvä hallinta (WC, well controlled) saavutettiin nopeammin salmeteroli/flutikasonipropionaatilla kuin pelkällä inhaloitavalla kortikosteroidilla. Hoidossaoloaika 50 %:lla potilaista ensimmäiseen viikkoon, jolloin astma oli hyvässä hallinnassa, oli 16 päivää salmeteroli/flutikasonipropionaattia saaneiden ryhmässä ja 37 päivää inhaloitavaa kortikosteroidia saaneiden ryhmässä. Alaryhmässä, johon kuuluneet potilaat eivät olleet aikaisemmin saaneet steroideja, aika ensimmäiseen viikkoon, jolloin astma oli hyvässä hallinnassa, oli 16 päivää salmeteroli/futikasonipropionaattia saaneilla ja 23 päivää inhaloitavaa kortikosteroidia saaneilla.

Yhteenveto tutkimustuloksista:

Prosentuaalinen osuus potilaista, joiden astma saatiin *hyvään hallintaan (WC) ja **täysin hallintaan (TC) 12 kuukauden aikana

Lääkitys ennen tutkimusta

Salmeteroli/FP

 

FP

WC

TC

WC

TC

Ei inhaloitavaa kortikosteroidia (pelkkä

78 %

50 %

70 %

40 %

lyhytvaikutteinen β-agonisti)

 

 

 

 

Pieni annos inhaloitavaa kortikosteroidia

75 %

44 %

60 %

28 %

(≤ 500 mikrogrammaa

 

 

 

 

beklometasonidipropionaattia tai vastaavaa

 

 

 

 

/päivä)

 

 

 

 

Keskisuuri annos inhaloitavaa

62 %

29 %

47 %

16 %

kortikosteroidia (> 500-1 000 mikrogrammaa

 

 

 

 

beklometasonidipropionaattia tai

 

 

 

 

vastaavaa/päivä)

 

 

 

 

Kolmen hoitotason tulosten yhteenveto

71 %

41 %

59 %

28 %

*Hyvässä hallinnassa oleva astma; oirepistemäärä ollut suurempi kuin 1 vähintään 2 päivän ajan (oirepistemäärä 1 määritelty seuraavasti: oireita esiintyy lyhytkestoisesti kerran päivän aikana), lyhytvaikutteisen β-agonistin käyttöä enintään 2 päivänä ja enintään 4 kertaa viikossa, uloshengityksen huippuvirtaus (PEF) aamulla vähintään 80 % viitearvosta, ei heräämisiä öisin, ei pahenemisvaiheita eikä hoitomuutosta vaativia haittavaikutuksia.

**Täysin hallinnassa oleva astma; ei oireita, ei lyhytvaikutteisten β-agonistien käyttöä, uloshengityksen huippuvirtaus (PEF) aamulla vähintään 80 % viitearvosta, ei heräämisiä öisin, ei pahenemisvaiheita eikä hoitomuutosta vaativia haittavaikutuksia.

Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että salmeteroli/flutikasonipropionaattia

50/100 mikrogrammaa/annos kaksi kertaa vuorokaudessa voidaan harkita aloitushoidoksi potilaille, joilla on keskivaikea jatkuva astma ja joiden astman saamista nopeasti hallintaan pidetään välttämättömänä (ks. kohta 4.2).

Satunnaistetussa rinnakkaisryhmin tehdyssä kaksoissokkotutkimuksessa, johon osallistui 318 potilasta iältään ≥ 18 vuotta, joilla oli jatkuva astma, arvioitiin turvallisuutta ja siedettävyyttä annettaessa kaksi salmeteroli/flutikasonipropionaatti-inhalaatiota kahdesti vuorokaudessa (kaksinkertainen annos) kahden viikon ajan. Tutkimus osoitti, että kunkin salmeteroli/flutikasonipropionaatti-vahvuuden kaksinkertaisen inhalaatiomäärän ottaminen 14 vuorokauden ajan johti pieneen kasvuun β-agonisteihin liittyvien haittatapahtumien määrässä (vapina; 1 potilas [1 %] vs. 0, palpitaatio; 6 [3 %] vs. 1 [< 1 %], lihaskouristukset; 6 [3 %] vs. 1 [< 1 %]) ja samanlaiseen esiintymiseen kortikosteroideihin liittyvien haittatapahtumien määrässä (esim. suun kandidiaasi; 6 [6 %] vs. 16 [8 %], käheys; 2 [2 %] vs. 4 [2 %]) verrattuna yhteen inhalaatioon kahdesti vuorokaudessa. Tämä pieni kasvu β-agonisteihin liittyvien haittatapahtumien määrässä on otettava huomioon, jos harkitaan salmeteroli/flutikasonipropionaattiannoksen kaksinkertaistamista aikuisille potilaille, jotka tarvitsevat lyhytaikaista (enintään 14 vuorokautta) inhaloitavan kortikosteroidiannoksen suurentamista.

Salmeteroli/flutikasonipropionaatilla - kliiniset COPD-tutkimukset

TORCH oli COPD-potilaille tehty 3-vuotinen tutkimus, jossa selvitettiin inhalaatiojauheena annetun salmeteroli/flutikasonipropionaatin 50/500 mikrogrammaa kahdesti vuorokaudessa, inhalaatiojauheena annetun salmeterolin 50 mikrogrammaa kahdesti vuorokaudessa, inhalaatiojauheena annetun flutikasonipropionaatin (FP) 500 mikrogrammaa kahdesti vuorokaudessa tai plasebon vaikutusta kaikista syistä aiheutuviin kuolemiin. COPD-potilaat, joilla alkutilanteen FEV1 ennen bronkodilataattorin käyttöä oli < 60 % oletetusta viitearvosta, satunnaistettiin kaksoissokkoutetulle lääkitykselle. Tutkimuksen aikana potilaat saivat käyttää muuta tavanomaista COPD-lääkitystä paitsi inhaloitavia kortikosteroideja, pitkävaikutteisia bronkodilataattoreita ja pitkäaikaista hoitoa systeemisillä kortikosteroideilla. Kaikkien potilaiden elossaolo 3 vuoden kohdalla määritettiin, riippumatta siitä, olivatko potilaat keskeyttäneet tutkimuslääkityksen käytön. Ensisijainen päätetapahtuma oli kaikista syistä aiheutuvien kuolemien väheneminen vuoden 3 kohdalla vertailussa salmeteroli/ flutikasonipropionaatti vs. plasebo.

 

Plasebo

Salmeteroli 50

FP 500

Salmeteroli/flutikasoni-

 

propionaatti 50/500

 

N = 1 524

N = 1 521

N = 1 534

 

N = 1 533

 

 

 

 

Kaikista syistä aiheutuneet

kuolemat 3

vuoden kuluttua

 

 

Kuolemien lukumäärä

(%)

(15,2 %)

(13,5 %)

(16,0 %)

(12,6 %)

Riskisuhde vs. plasebo

 

0,879

1,060

0,825

(CI)

--

(0,73; 1,06)

(0,89; 1,27)

(0,68; 1,00)

p-arvo

 

0,180

0,525

0,0521

Riskisuhde fluti-

 

 

 

 

kasoni-propionaatti

 

0,932

0,774

 

/salmeteroli 500/50 vs.

 

 

--

(0,77; 1,13)

(0,64; 0,93)

--

komponentit

 

0,481

0,007

 

(luottamusvälit) (CI)

 

 

 

 

 

 

p-arvo

 

 

 

 

1. P-arvo ei ollut merkitsevä, tarkistettuna kahdessa välianalyysissä tupakointistatuksen mukaan (log-rank-

analyysi)

 

 

 

 

Salmeteroli/flutikasonipropionaattia saaneiden potilaiden elossaolossa nähtiin positiivinen suuntaus verrattuna plaseboon tutkimuksen 3 vuoden aikana. Ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä (p ≤ 0,05).

Niiden potilaiden osuus, jotka kuolivat 3 vuoden kuluessa COPD:hen liittyvistä syistä, oli plaseboryhmässä 6,0 %, salmeteroliryhmässä 6,1 %, flutikasonipropionaattiryhmässä 6,9 % ja salmeteroli/flutikasonipropionaattiryhmässä 4,7 %.

Salmeteroli/flutikasonipropionaatti (FP) -ryhmän potilailla oli keskimäärin merkitsevästi vähemmän kohtalaisia tai vaikeita COPD:n pahenemisvaiheita vuosittain kuin salmeteroliryhmässä, FP-ryhmässä tai plaseboryhmässä (keskiarvo salmeteroli/flutikasonipropionaattiryhmässä 0,85, salmeteroliryhmässä 0,97, FP-ryhmässä 0,93 ja plaseboryhmässä 1,13). Tämä tarkoittaa kohtalaisten tai vaikeiden pahenemisvaiheiden vähenemistä 25 %:lla (95 % CI: 19-31 %; p < 0,001) verrattuna plaseboon, 12 % vähenemistä verrattuna salmeteroliin (95 % CI: 5-19 %, p = 0,002) ja 9 % verrattuna flutikasonipropionaattiin (95 % CI: 1-16 %,

p < 0,024). Salmeteroli vähensi merkitsevästi pahenemisvaiheiden määriä 15 %:lla verrattuna plaseboon (95 % CI: 7-22 %; p < 0,001) ja FP vastaavasti 18 %:lla (95 % CI: 11-24 %; p < 0,001).

Terveyteen liittyvä elämänlaatu, mitattuna ”St George’s Respiratory Questionnaire (SGRQ)” -kyselyn avulla, parani kaikilla vaikuttavaa ainetta sisältävillä hoidoilla verrattuna plaseboon. Keskimääräinen paraneminen kolmen vuoden kuluessa oli salmeteroli/flutikasonipropioonaatilla -3,1 yksikköä plaseboon verrattuna (95 % CI: -4,1-2,1; p < 0,001) ja salmeteroliin verrattuna se oli -2,2 yksikköä (p < 0,001) ja flutikasonipropionaattiin verrattuna -1,2 yksikköä (p = 0,017). Neljän yksikön vähenemää pidetään kliinisesti merkitsevänä.

Todennäköisyys saada keuhkokuume haittavaikutuksena kolmen vuoden kuluessa oli 12,3 % lumelääkeryhmässä, 13,3 % salmeteroliryhmässä, 18,3 % FP-ryhmässä ja 19,6 % salmeteroli/flutikasonipropionaattiryhmässä (salmeteroli/flutikasonipropionaatin ja plasebon välinen riskisuhde: 1,64, 95 % CI: 1,33-2,01, p < 0,001). Keuhkokuumeeseen liittyvien kuolemien määrä ei lisääntynyt; ensisijassa keuhkokuumeesta johtuvien kuolemien määrä oli 7 plasebo-, 9 salmeteroli-, 13 FP- ja 8 salmeteroli/flutokasonipropionaattiryhmässä. Luunmurtumien todennäköisyydessä ei ollut merkitsevää eroa (5,1 % placebo-, 5,1 % salmeteroli-, 5,4 % FP- ja 6,3 % salmeteroli/flutikasonipropionaattiryhmässä; riskisuhde salmeteroli/flutikasonipropionaatti vs. plasebo oli 1,22; 95 % CI: 0,87-1,72, p = 0,248).

Plasebokontrolloiduissa yli 6 ja 12 kuukautta kestäneissä kliinisissä tutkimuksissa on osoitettu, että salmeteroli/flutikasonipropionaatin 50/500 mikrogrammaa säännöllinen käyttö parantaa keuhkojen toimintaa ja vähentää hengenahdistusta sekä oireita lievittävän lääkityksen käyttöä.

Tutkimukset SCO40043 ja SCO100250 olivat satunnaistettuja, kaksoissokko-, rinnakkaisryhmä-, toistotutkimuksia potilaille, joilla oli COPD ja joiden FEV1 oli alle 50 % viitearvosta ja joilla oli ollut COPD:n pahenemisvaiheita. Tutkimuksissa verrattiin 50/250 mikrogrammaa kahdesti vuorokaudessa (annos, jota ei ole hyväksytty Euroopan unionissa COPD:n hoitoon), ja pelkän salmeterolin 50 mikrogramman kahdesti vuorokaudessa tehoa keskivaikeiden/vaikeiden COPD:n pahenemisvaiheiden vuotuiseen määrään. Keskivaikea/vaikea pahenemisvaihe määriteltiin sellaiseksi oireiden pahenemiseksi, joka vaati hoidoksi suun kautta otettua kortikosteroidia ja/tai antibiootteja tai johti sairaalahoitoon.

Tutkimuksissa oli neljän viikon sisäänajovaihe, jonka aikana kaikki potilaat saivat salmeteroli/FP:ia 50/250 mikrogrammaa, jotta COPD:n lääkitys saatiin yhdenmukaiseksi ja tauti saatiin rauhoittumaan ennen potilaiden satunnaistamista sokkoutetulle lääkehoidolle 52 viikon ajaksi. Potilaat satunnaistettiin suhteessa 1:1 salmeteroli/FP 50/250 -ryhmään (ITT-potilasmäärä yhteensä 776) tai salmeteroliryhmään (ITT- potilasmäärä yhteensä 778). Ennen aloitusvaihetta potilaat lopettivat aikaisemman COPD-lääkityksensä käytön, paitsi lyhytvaikutteisia bronkodilataattoreita. Hengitettävien pitkävaikutteisten β2-agonistien ja antikolinergisten lääkkeiden, salbutamoli/ipratropiumbromidi-yhdistelmävalmisteiden, oraalisten β2-agonistien ja teofylliinivalmisteiden käyttö ei ollut sallittua hoitojakson aikana. Suun kautta otetut kortikosteroidit ja antibiootit, käytettynä erityisten hoito-ohjeiden mukaan, sallittiin COPD:n pahenemisvaiheiden akuuttiin hoitoon. Koko tutkimusten ajan potilaat käyttivät salbutamolia tarpeen mukaan.

Molempien tutkimusten tulokset osoittivat, että salmeteroli/flutikasonipropionaatti 50/250 -hoidolla oli merkitsevästi vähemmän keskivaikeita/vaikeita COPD:n pahenemisvaiheita vuodessa kuin salmeterolilla (SCO40043: 1,06 ja 1,53 potilasta kohden vuodessa, esiintyvyyssuhde 0,70, 95 % CI: 0,58-0,83, p < 0,001; SCO100250: 1,10 ja 1,59 potilasta kohden vuodessa, esiintyvyyssuhde 0,70, 95 % CI: 0.58-0,83, p < 0,001). Toissijaisten tehokkuusmittarien (aika ensimmäiseen kohtalaiseen/vaikeaan pahenemisvaiheeseen, oraalista kortikosteroidia vaativien pahenemisvaiheiden määrä vuodessa, FEV1-arvo ennen aamuannosta) tulokset olivat annettaessa salmeteroli/flutikasonipropionaattia 50/250 mikrogrammaa kahdesti vuorokaudessa merkitsevästi parempia kuin salmeterolilla. Lääkitysten haittavaikutusprofiilit olivat samanlaisia lukuun ottamatta keuhkokuumetapausten suurempaa määrää ja tunnettuja paikallisia haittavaikutuksia (kandidiaasi ja dysfonia) salmeteroli/flutikasonipropionaattia 50/250 mikrogrammaa kahdesti vuorokaudessa saaneiden ryhmässä verrattuna salmeteroliryhmään. Keuhkokuumeeseen liittyviä tapahtumia raportoitiin 55 potilaasta (7 %) salmeteroli/flutikasonipropionaatti 50/250 mikrogramman ryhmässä ja 25 potilaasta (3 %) salmeteroliryhmässä. Salmeteroli/flutikasonipropionaatti 50/250 mikrogrammaa -ryhmässä raportoitu suurempi keuhkokuumeen ilmeneminen näyttää olevan samaa luokkaa kuin ilmaantuvuus, jota on raportoitu, kun käytössä on ollut salmeteroli/flutikasonipropionaatti 50/500 mikrogrammaa kahdesti vuorokaudessa TORCH-tutkimuksessa.

Salmeterolilla tehty kliininen astman monikeskustutkimus (The Salmeterol Multi-Center Asthma Research Trial SMART)

SMART oli satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu, 28 viikkoa kestänyt, USA:ssa rinnakkaisryhmille tehty monikeskustutkimus, jossa 13 176 potilasta sai salmeterolia (50 mikrogrammaa kahdesti vuorokaudessa) ja 13,179 potilasta plaseboa tavanomaisen astmalääkityksen lisäksi. Tutkimukseen otettiin vähintään 12-vuotiaita astmapotilaita, jotka eivät käyttäneet pitkävaikutteisia β-agonisteja. Inhaloitavien kortikosteroidien käyttö tutkimuksen sisäänottovaiheessa kirjattiin, mutta käyttöä ei vaadittu tutkimuksessa. SMART-tutkimuksen ensisijainen päätetapahtuma oli hengitykseen liittyvien kuolemien ja hengenvaarallisten tapahtumien yhdistelmä.

SMART-tutkimuksen keskeiset tulokset: ensisijainen päätetapahtuma

 

Potilasryhmä

Ensisijaisten päätetapahtumien määrä /

Suhteellinen riski

 

potilaiden määrä

 

(95 %:n luottamus-

 

salmeteroli

plasebo

välit)

Kaikki potilaat

50/13 176

36/13 179

1,40 (0,91; 2,14)

Inhaloitavia steroideja käyttäneet

23/6 127

19/6 138

1,21 (0,66; 2,23)

potilaat

 

 

 

Potilaat, jotka eivät käyttäneet

27/7 049

17/7 041

1,60 (0,87; 2,93)

inhaloitavia steroideja

 

 

 

Afroamerikkalaiset potilaat

20/2 366

5/2 319

4,10 (1,54; 10,90)

(Vahvennetulla merkitty riski on tilastollisesti merkitsevä 95 %:n tasolla.)

SMART-tutkimuksen keskeiset tulokset inhaloitujen steroidien käytön suhteen lähtötilanteessa: toissijaiset päätetapahtumat

 

 

Toissijaisten päätetapahtumien

Suhteellinen riski

 

 

määrä/potilaiden määrä

 

(95 %:n

 

 

salmeteroli

 

plasebo

luottamusvälit)

 

 

Hengitykseen liittyneet

kuolemat

 

Inhaloitavia steroideja käyttäneet

 

10/6 127

 

5/6 138

2,01 (0,69; 5,86)

potilaat

 

 

 

 

 

Potilaat, jotka eivät käyttäneet

 

14/7 049

 

6/7 041

2,28 (0,88; 5,94)

inhaloitavia steroideja

 

 

 

 

 

Astmaan liittynyt

kuolema tai hengenvaarallinen tapahtuma yhdessä

Inhaloitavia steroideja käyttäneet

 

16/6 127

 

13/6 138

1,24 (0,60; 2,58)

potilaat

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Potilaat, jotka eivät käyttäneet

21/7 049

9/7 041

2,39

(1.10; 5,22)

inhaloitavia steroideja

 

 

 

 

 

Astmaan liittyneet kuolemat

 

 

Inhaloitavia steroideja käyttäneet

4/6 127

3/6 138

1,35

(0,30; 6,04)

potilaat

 

 

 

 

Potilaat, jotka eivät käyttäneet

9/7 049

0/7 041

*

 

inhaloitavia steroideja

 

 

 

 

(*=ei voitu laskea, koska plaseboryhmässä ei ollut yhtään ko. haittatapahtumaa. Vahvennetulla merkitty riski on tilastollisesti merkitsevä 95 %:n tasolla. Yllä olevassa taulukossa esitetyt erot toissijaisissa päätetapahtumissa olivat tilastollisesti merkitseviä koko otoksessa.) Erot toissijaisissa päätetapahtumissa ”yhdistelmä kaikista kuolemista ja hengenvaarallisista tapahtumista”, ”kuolema mistä tahansa syystä” ja ”sairaalahoito mistä tahansa syystä” eivät olleet tilastollisesti merkitseviä koko tutkitussa potilasjoukossa.

Sisäänhengityksen huippuvirtaus Spiromax-laitteen kautta

Astmaa sairastavilla lapsilla ja nuorilla (4-17-vuotiaita), astmaa sairastavilla aikuisilla (18-45-vuotiaita), ja COPD:tä sairastavilla aikuisilla (yli 55 -vuotiaita) ja terveillä vapaaehtoisilla (18-45-vuotiaita) suoritettiin satunnaistettu, avoin cross-over-tutkimus, jonka tavoitteena oli arvioida sisäänhengityksen huippuvirtausnopeutta (PIFR) ja muita siihen liittyviä inhalaatioparametrejä (plaseboa sisältäneellä) Spiromax-laitteella suoritetun inhalaation jälkeen verrattuna inhalaatioon jo markkinoilla olevalla, (plasebo-) jauhetta sisältäneellä moniannosinhalaattorilla. Näissä tutkimushenkilöiden ryhmissä arvioitiin parhaan mahdollisen opastuksen (t.s. voimakas sisäänhengitys inhalaation aikana) vaikutusta jauheen inhalointitekniikkaan tai inhalointinopeuteen ja -määrään. Samalla arvioitiin mahdollisia eroja inhalaatiotuloksissa käytettyjen laitteiden mukaan.

Tutkimuksesta saadut tiedot osoittivat, että iästä ja taustasairauden vaikeusasteesta riippumatta astmaa sairastavat lapset, nuoret ja aikuiset samoin kuin COPD-potilaat pystyivät saavuttamaan Spiromax-laitteella samanlaisen sisäänhengityksen virtausnopeuden kuin markkinoilla jo olevalla, jauhetta sisältävällä moniannosinhalaattorilla saavutettu nopeus. Astma- ja COPD-potilaat saavuttivat keskimääräisen sisäänhengityksen huippuvirtausnopeuden (PIFR) saatuaan parhaan mahdollisen opastuksen (t.s. voimakas inhalaatio) oli yli 60 l/min. Tiedetään, että molemmat laitteet tuottavat tällä virtausnopeudella vertailukelpoiset määrät lääkettä keuhkoihin.

Kaikki astmaa tai COPD:tä sairastavat koehenkilöt saavuttivat opastuksen jälkeen PIFR-arvon, joka oli suurempi kuin 60 l/min. On tärkeää hengittää sisään voimakkaasti optimaalisen annostuksen varmistamiseksi.

Spiromax-moniannos-jauheinhalaattorin kautta inhaloitaessa lääkkeen optimaalinen keuhkoihin kulkeutuminen edellyttää yli 60 l/min virtausnopeutta.

Jotta kaikki potilaat varmasti saavuttavat sellaisen PIFR-arvon, joka tarvitaan annoksen keuhkoihin saattamiseen, potilaan on harjoiteltava Spiromax-laitteen käyttöä ja häntä on opastettava siinä, myös voimakkaan sisäänhengityksen välttämättömyyden suhteen (ks. kohta 4.2).

Pediatriset potilaat

Aerivio Spiromaxia ei suositella käytettäväksi alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille. Aerivio Spiromax - valmisteen turvallisuutta ja tehoa kyseisen ryhmän hoidossa ei ole varmistettu. Alla esitetyt tiedot viittaavat pienempään annokseen kiinteäannoksista yhdistelmävalmistetta, joka sisältää näitä kahta vaikuttavaa ainetta, eikä Aerivio Spiromax -valmistetta ole saatavana sillä annoksella tai vahvuudella. Esitellyt tutkimukset suoritettiin aiemmin markkinoilla olleella valmisteella, jota oli saatavana kolmena eri vahvuutena; tutkimuksia ei suoritettu Aerivio Spiromax -valmisteella.

Tutkimuksessa, johon osallistui 158 oireellista astmaa sairastavaa 6–16-vuotiasta lasta, salmeteroli/flutikasonipropionaatti-yhdistelmä oli yhtä tehokas oireiden hallinnan ja keuhkojen toiminnan kannalta kuin flutikasonipropionaattiannoksen kaksinkertaistaminen. Tutkimuksen tarkoituksena ei ollut tarkastella vaikutusta pahenemisvaiheisiin.

12 viikon tutkimuksessa 4–11-vuotiaille lapsille [n=257] annettiin joko salmeteroli/flutikasonipropionaatti 50/100 -valmistetta tai salmeterolia 50 mikrogrammaa + flutikasonipropionaattia 100 mikrogrammaa, molempia kahdesti päivässä, ja molemmissa haaroissa saavutettiin 14 prosentin sisäänhengityksen huippuvirtausnopeuden paraneminen sekä parannukset oirepistemäärässä ja salbutamolin hätäkäytössä. Hoitohaarojen välillä ei ilmennyt eroja. Turvallisuusparametreissä ei hoitohaarojen välillä ollut eroja.

12 viikon satunnaistetussa rinnakkaisryhmätutkimuksessa tutkittiin 4–11-vuotiaita jatkuvaa astmaa sairastavia lapsia [n=203], joilla oli oireita inhaloitavan kortikosteroidin käytöstä huolimatta. Turvallisuus oli tutkimuksen ensisijainen tavoite. Lapsille annettiin joko salmeteroli/flutikasonipropionaatti-valmistetta (50/100 mikrogrammaa) tai pelkkää flutikasonipropionaattia (100 mikrogrammaa) kahdesti päivässä. Kaksi salmeteroli/flutikasonipropionaatti-yhdistelmää saanutta ja viisi flutikasonipropionaattia saanutta lasta keskeytti tutkimukseen osallistumisen astman pahenemisen takia. 12 viikon jälkeen yhdelläkään kummankaan hoitohaaran lapsista ei ollut epätavallisen alhaista 24 tunnin kortisolin erittymistä virtsaan. Hoitohaarojen turvallisuusprofiileissa ei ollut muita eroja.

5.2Farmakokinetiikka

Kummankin lääkkeen farmakokinetiikkaa voidaan tarkastella erikseen.

Salmeteroli

Salmeteroli vaikuttaa paikallisesti keuhkoissa. Plasman lääkepitoisuudella ei sen vuoksi ole merkitystä hoitovaikutuksen ennakoinnissa. Salmeterolin farmakokinetiikasta on vain rajoitetusti tietoa, koska terapeuttisilla annoksilla inhaloidun lääkkeen matalia pitoisuuksia plasmassa (noin 200 pikogrammaa/ml tai vähemmän) on teknisesti vaikea määrittää.

Flutikasonipropionaatti

Yhden inhaloidun flutikasoniannoksen absoluuttinen hyötyosuus terveissä henkilöissä on noin 5–11 % inhalaattorista riippuen. Astma- tai COPD-potilaiden systeemisen altistuksen inhaloidulle flutikasonille on havaittu olevan vähäisempää.

Imeytyminen

Systeeminen imeytyminen tapahtuu pääasiassa keuhkoista ja on alussa nopeaa, mutta hidastuu sen jälkeen. Inhaloidun flutikasonipropionaattiannoksen loppuosa voi tulla niellyksi, mutta sen vaikutus systeemiseen altistukseen on hyvin pieni lääkeaineen vähäisen vesiliukoisuuden ja suuren ensikierron metabolian takia. Näiden vuoksi niellyn flutikasonin hyötyosuus on alle 1 %. Systeeminen altistuminen kasvaa lineaarisesti inhaloidun annoksen suurenemisen myötä.

Jakautuminen

Flutikasonipropionaatille on ominaista suuri plasmapuhdistuma (1 150 ml/min) ja jakautumistilavuus (noin 300 l) ja noin 8 tunnin terminaalinen puoliintumisaika. Sitoutuminen plasman proteiineihin on 91 %.

Biotransformaatio

Flutikasonipropionaatti poistuu nopeasti systeemisestä verenkierrosta, pääasiassa metaboloitumalla sytokromi P450:n CYP3A4-entsyymin avulla inaktiiviseksi karboksyylihappometaboliitiksi. Myös muita tunnistamattomia metaboliitteja on löytynyt ulosteesta.

Eliminaatio

Flutikasonipropionaatin munuaispuhdistuma on vähäinen. Alle 5 % annoksesta erittyy virtsaan, pääasiassa metaboliitteina. Suurin osa annoksesta erittyy ulosteeseen metaboliitteina ja muuttumattomana lääkeaineena.

Pediatriset potilaat

Aerivio Spiromaxia ei suositella käytettäväksi alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille. Aerivio Spiromax - valmisteen turvallisuutta ja tehoa kyseisen ryhmän hoidossa ei ole varmistettu. Alla esitetyt tiedot viittaavat

alhaisempaan annokseen kiinteäannoksista yhdistelmävalmistetta, joka sisältää näitä kahta vaikuttavaa ainetta, eikä Aerivio Spiromax -valmistetta ole saatavana sen vahvuisena.

Populaatio-farmakokineettisessa analyysissa, joka perustui 9 kontrolloituun kliiniseen tutkimukseen ja käsitti 350 astmaa sairastavaa 4–77 vuoden ikäistä potilasta (joista 4–11-vuotiaita 174), oli salmeteroli/flutikasonipropionaatti-inhalaatiojauhe 50/100 -hoidon yhteydessä havaittavissa korkeampi flutikasonipropionaatin systeeminen altistus kuin flutikasonipropionaatti-inhalaatiojauhe 100 -hoidon yhteydessä.

5.3.Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Eläinkokeiden perusteella ainoat lääkkeen turvalliseen käyttöön vaikuttavat seikat liittyivät suurten annosten farmakologisiin vaikutuksiin. Näissä kokeissa salmeterolia ja flutikasonipropionaattia annettiin erikseen.

Lisääntymistutkimuksissa glukokortikosteroidien on todettu aiheuttavan eläimille epämuodostumia (kitalakihalkio, luuston epämuodostumat). Näiden eläinkokeiden tuloksilla ei kuitenkaan näytä olevan merkitystä käytettäessä suositeltuja annoksia ihmiselle. Salmeterolilla tehdyissä eläinkokeissa on todettu ilmenevän sikiötoksisuutta ainoastaan altistusten ollessa suuria. Annettaessa molempia valmisteita yhdessä havaittiin rotilla esiintyvän useammin napavaltimon siirtymää ja takaraivoluun epätäydellistä luutumista käytettäessä annoksia, joilla glukokortikoidien tiedetään aiheuttavan epämuodostumia.

6.FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1Apuaineet

Laktoosimonohydraatti.

6.2Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3Kestoaika

2 vuotta.

Foliokääreen avaamisen jälkeen: 3 kuukautta.

6.4Säilytys

Säilytä alle 25 °C.

Pidä suukappaleen suojus suljettuna foliokääreen poistamisen jälkeen.

6.5Pakkaustyyppi ja pakkauskoot

Inhalaattori on valkoinen ja siinä on puoliksi läpinäkyvä, keltainen suukappaleen suojus. Inhalaattorin osat, jotka tulevat kosketuksiin lääkkeen tai limakalvojen kanssa, on valmistettu akryylinitriilibutadieenistyreenistä (ABS), polyetyleenistä (PE) ja polypropyleenistä (PP). Jokainen inhalaattori sisältää 60 annosta ja on kääritty folioon.

Pakkauskoot: 1 ja 3 inhalaattoria.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

7.MYYNTILUVAN HALTIJA

Teva B.V.

Swensweg 5

2031 GA Haarlem

Alankomaat

8.MYYNTILUVAN NUMERO(T)

EU/1/16/1122/001

EU/1/16/1122/002

9.MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä:

10.TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivulla http://www.ema.europa.eu

Kommentit

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z
  • Apua
  • Get it on Google Play
  • Lisätietoja
  • Info on site by:

  • Presented by RXed.eu

  • 27558

    lista reseptilääkkeistä