Finnish
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

Aldara (imiquimod) – Valmisteyhteenveto - D06BB10

Updated on site: 05-Oct-2017

Lääkkeen nimiAldara
ATC-koodiD06BB10
Lääkeaineimiquimod
ValmistajaMeda AB

1.LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Aldara 5 % emulsiovoide

2.VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Jokaisessa pussissa on 12,5 mg imikimodia 250 mg:ssa voidetta (5 %). 100 mg emulsiovoidetta sisältää 5 mg imikimodia

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: setyylialkoholi 22,0 mg/g emulsiovoidetta stearyylialkoholi 31,0 mg/g emulsiovoidetta

metyylihydroksibentsoaatti (E 218) 2,0 mg/g emulsiovoidetta propyylihydroksibentsoaatti (E 216) 0,2 mg/g emulsiovoidetta

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.LÄÄKEMUOTO

Emulsiovoide

Valkoinen tai hieman kellertävä emulsiovoide.

4.KLIINISET TIEDOT

4.1Käyttöaiheet

Imikimodiemulsiovoide on tarkoitettu seuraaviin paikallishoitoihin:

Ulkoisten sukuelinten ja perianaalialueen visvasyylien (Condylomata acuminata) hoitoon aikuisille

Pienten pinnallisten tyvisolusyöpien (basalioomien) hoitoon aikuisille

Kasvoilla ja päänahassa sijaitsevien, kliinisesti tyypillisten, ei-hyperkeratoottisten, ei-hypertrofisten aurinkokeratoosien hoitoon immunokompetenteilla aikuispotilailla, silloin kun leesioiden koko tai lukumäärä rajoittaa jäädytyshoidon tehoa ja/tai käyttökelpoisuutta ja muut paikalliset hoitovaihtoehdot ovat vasta-aiheisia tai sopivat huonommin.

4.2Annostus ja antotapa

Annostus

Imikimodi-emulsiovoiteen annostelutiheys ja hoidon kesto riippuvat käyttöaiheesta.

Ulkoisten sukuelinten visvasyylät aikuisilla:

Imikimodiemulsiovoidetta tulee käyttää 3 kertaa viikossa (esimerkiksi maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina tai tiistaina, torstaina ja lauantaina) ennen nukkumaanmenoa ja sen pitää antaa vaikuttaa iholla 6-10 tuntia. Imikimodiemulsiovoidehoitoa tulee jatkaa kunnes sukuelinten tai perianaalialueen visvasyylät ovat selkeästi hävinneet, mutta enintään 16 viikkoa yhden sairausjakson aikana.

Käytettävä voiteen määrä: ks. kohta 4.2 Antotapa.

Pinnallinen tyvisolusyöpä aikuisilla:

Imikimodi-emulsiovoidetta levitetään kuuden (6) viikon ajan viitenä (5) päivänä viikossa (esimerkki: maanantaista perjantaihin) ennen nukkumaanmenoa ja annetaan vaikuttaa iholla noin 8 tuntia. Käytettävä voiteen määrä: ks. kohta 4.2 Antotapa.

Aurinkokeratoosi aikuisilla

Lääkärin tulee aloittaa hoito ja valvoa sitä. Imikimodivoidetta käytetään 3 kertaa viikossa (esimerkiksi maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina) 4 viikon ajan ennen nukkumaanmenoa ja voiteen annetaan vaikuttaa iholla noin 8 tuntia. Käsiteltävälle alueelle on levitettävä riittävästi emulsiovoidetta niin, että hoitoalue peittyy. Aurinkokeratoosin paraneminen on varmistettava neljän viikon kuluttua voiteen käytön lopettamisesta. Jos leesioita esiintyy edelleen, on aloitettava uusi neljän viikon hoitojakso.

Suositeltu enimmäisannos on 1 annospussi.

Hoidon keskeyttämistä on harkittava, jos esiintyy voimakkaita paikallisia tulehdusreaktioita (ks. kohta 4.4) tai jos hoidettavalla alueella havaitaan infektio. Viimeksi mainitussa tapauksessa on ryhdyttävä muihin asianmukaisiin toimenpiteisiin. Hoitojaksoja ei saa pidentää yli 4 viikon unohtuneiden käsittelykertojen tai hoitotaukojen vuoksi.

Jos noin 8 viikon kuluttua viimeisimmän neljä viikkoa kestäneen hoitojakson jälkeen tehtävässä seurantatutkimuksessa todetaan, että hoidettava alue ei ole täysin parantunut, voidaan harkita uutta neljän viikon Aldara-hoitojaksoa.

Toisen hoitomenetelmän käyttöä suositellaan, jos hoidetuissa leesiokohdissa ei todeta riittävää vastetta Aldara-valmisteelle.

Jos yhdellä tai kahdella hoitojaksolla hoidetut aurinkokeratoosileesiot uusiutuvat, Aldara-hoito voidaan uusia vielä kerran tai kahdesti vähintään 12 viikon hoitotauon jälkeen (ks. kohta 5.1).

Kaikkiin käyttöaiheisiin liittyvä ohje:

Jos yhden annoksen levittäminen unohtuu, tulee voideannos levittää heti kun asian huomaa, ja jatkaa sitten normaalia annosteluohjelmaa. Voidetta ei tule levittää useammin kuin kerran vuorokaudessa.

Pediatriset potilaat

Valmisteen käyttö lapsipotilailla ei ole suositeltavaa. Imikimodin käytöstä hyväksytyissä käyttöaiheissa lapsilla ja nuorilla ei ole tietoja.

Aldara-valmistetta ei pidä käyttää lasten ontelosyylän hoitoon, sillä se ei tehoa tässä käyttöaiheessa (ks. kohta 5.1)

Antotapa

Ulkoisten sukuelinten visvasyylät:

Imikimodiemulsiovoidetta levitetään ohuena kerroksena puhtaalle visvasyyläalueelle kunnes voide on imeytynyt. Levitä vain syyläkohtiin ja vältä aineen joutumista limakalvoille. Imikimodiemulsiovoidetta käytetään ennen nukkumaanmenoa. Voiteen levittämisen jälkeen on vältettävä suihkussa käyntiä tai kylpemistä 6-10 tunnin ajan. Tämän jälkeen on oleellista, että imikimodiemulsiovoide pestään pois miedolla saippualla ja vedellä. Liian suuren määrän levittäminen iholle tai liian pitkä vaikutusaika voi aiheuttaa levityskohtaan vaikean ihoreaktion (ks. kohdat 4.4, 4.8 ja 4.9). Yksi kerta-annospussi riittää käytettäväksi noin 20 cm2:n alueen käsittelyyn. Annospussin sisältöä ei saa käyttää uudelleen avaamisen jälkeen.

Kädet tulee pestä huolellisesti sekä ennen voiteen levittämistä että sen jälkeen.

Esinahan alla olevia visvasyyliä hoitavien ympärileikkaamattomien miesten tulee vetää esinahka taaksepäin ja pestä esinahan alla oleva alue päivittäin (ks. kohta 4.4).

Pinnallinen tyvisolusyöpä:

Ennen imikimodi-emulsiovoiteen levittämistä käsiteltävä alue on pestävä vedellä ja miedolla saippualla ja kuivattava perusteellisesti. Käsiteltävälle alueelle on levitettävä riittävästi voidetta niin, että hoitokohde peittyy. Voidetta on levitettävä lisäksi 1 cm:n leveydeltä kasvaimen ympärille. Voide pitää hieroa käsiteltävälle alueelle, kunnes se imeytyy ihoon. Voide pitää levittää ennen nukkumaan menoa ja sen on annettava vaikuttaa noin 8 tuntia. Tänä aikana on vältettävä suihkuun ja kylpyyn menoa sekä saunomista. On tärkeää, että imikimodi-emulsiovoide pestään pois iholta miedolla saippualla ja vedellä käsittelyajan jälkeen.

Annopusseja ei saa käyttää uudelleen avaamisen jälkeen. Kädet on pestävä huolellisesti sekä ennen voiteen levitystä että sen jälkeen.

Hoidettavan kasvaimen vastetta imikimodi-emulsiovoiteelle on arvioitava 12 viikkoa hoidon päättymisen jälkeen. Jos kasvaimen vaste hoidolle on puutteellinen, on käytettävä muita hoitomenetelmiä (ks. kohta 4.4).

Voidaan pitää usean päivän tauko (ks. kohta 4.4), jos imikimodi-voide aiheuttaa liiallista ihon ärsytystä tai jos käsiteltävällä alueella ilmenee infektio. Jälkimmäisessä tapauksessa on ryhdyttävä tarvittaviin hoitotoimenpiteisiin.

Aurinkokeratoosi

Ennen imikimodi-emulsiovoiteen levittämistä käsiteltävä alue on pestävä vedellä ja miedolla saippualla ja kuivattava perusteellisesti. Käsiteltävälle alueelle on levitettävä riittävästi voidetta niin, että hoitokohde peittyy. Voide pitää hieroa käsiteltävälle alueelle, kunnes se imeytyy ihoon. Voide pitää levittää ennen nukkumaan menoa, ja sen on annettava vaikuttaa noin 8 tuntia. Tänä aikana on vältettävä suihkuun ja kylpyyn menoa. On tärkeää, että imikimodi-emulsiovoide pestään pois iholta miedolla saippualla ja vedellä käsittelyajan jälkeen. Annospusseja ei saa käyttää uudelleen avaamisen jälkeen. Kädet on pestävä huolellisesti sekä ennen voiteen levitystä että sen jälkeen.

4.3Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Ulkoisten sukuelinten visvasyylät, pinnallinen tyvisolusyöpä ja aurinkokeratoosi:

Vältettävä emulsiovoiteen joutumista silmiin, huulille ja sieraimiin.

Imikimodi voi mahdollisesti pahentaa tulehduksellisia ihosairauksia.

Imikimodiemulsiovoidetta on käytettävä varoen autoimmuunitautia sairastavilla potilailla (ks. kohta 4.5). On syytä harkita, miten imikimodihoitoa saaville potilaille hoidosta saatava hyöty tasapainotetaan suhteessa riskiin, joka liittyy autoimmuunitilan mahdolliseen pahenemiseen.

Imikimodiemulsiovoidetta on käytettävä varoen elinsiirtopotilaille (ks. kohta 4.5). On syytä harkita, miten imikimodihoitoa saaville potilaille hoidosta saatava hyöty tasapainotetaan suhteessa riskiin, joka liittyy mahdolliseen siirrännäiselimen hylkimisreaktioon tai käänteishyljintään.

Imikimodihoitoa ei suositella ennen kuin iho on parantunut aikaisemman lääkehoidon tai kirurgisen toimenpiteen jälkeen.. Valmisteen levittäminen rikkoutuneelle iholle voi lisätä imikimodin systeemistä imeytymistä elimistöön, jolloin haittatapahtumien riski suurenee (ks. myös kohdat 4.8 ja 4.9).

Okkluusiosidosta ei suositella käytettäväksi imikimodihoidon yhteydessä.

Apuaineet, metyylihydroksibentsoaatti (E 218) ja propyylihydroksibentsoaatti (E 216) voivat aiheuttaa allergisia reaktioita (mahdollisesti viivästyneitä). Setyylialkoholi ja stearyylialkoholi voivat aiheuttaa paikallisia ihoreaktioita (esim. kosketusihottumaa).

Voimakkaita paikallisia tulehdusreaktioita, joihin liittyy nesteen tihkumista ihosta tai ihon rikkoutumista voi harvinaisissa tapauksissa esiintyä vain muutaman käyttökerran jälkeen. Paikallisiin tulehdusreaktioihin voi myös liittyä tai niitä voi edeltää flunssankaltaisia systeemisiä merkkejä ja oireita kuten huonovointisuuta, kuumetta, pahoinvointia, lihaskipuja ja jäykkyyttä. Hoidon keskeyttämistä tulisi harkita.

Imikimodia on käytettävä varoen potilaille, joiden vertamuodostava järjestelmä on poikkeava (ks. kohta 4.8d).

Ulkoisten sukuelinten visvasyylät:

Kokemukset imikimodiemulsiovoiteen käytöstä esinahan alla olevien visvasyylien hoidossa ovat suhteellisen vähäiset. Tiedot käytön turvallisuudesta ympärileikkaamattomilla miehillä, joita hoidettiin imikimodiemulsiovoiteella kolmesti viikossa ja jotka päivittäin pitivät huolta esinahan hyvästä hygieniasta, ovat peräisin alle 100 potilaasta. Muissa tutkimuksissa, joissa esinahan hyvää hygieniaa ei seurattu, todettiin kaksi vakavaa esinahan ahtaumatapausta ja yksi kuroutumatapaus, jotka johtivat ympärileikkaukseen. Siksi on suositeltavaa hoitaa vain sellaisia potilaita imikimodilla, jotka pystyvät ja haluavat huolehtia päivittäisestä esinahan hygieniasta. Ahtautuman varhaisia merkkejä saattavat olla paikalliset ihoreaktiot (ihorikkoutumat, haavaumat, turvotus, kovettumat) tai lisääntyvät vaikeudet vetää esinahkaa taaksepäin. Oireiden ilmetessä on hoito keskeytettävä välittömästi. Nykytietämyksen perusteella ei suositella virtsaputken, emättimen, kohdunkaulan, peräsuolen tai peräaukon sisäisten syylien käsittelyä. Imikimodiemulsiovoiteen käyttöä ei pitäisi aloittaa alueella, jolla on avohaavoja, ennen kuin alue on parantunut.

Paikalliset ihoreaktiot kuten punoitus, ihon rikkoutuminen, nirhaantuminen, hilseily ja turvotus ovat tavallisia. Myös muita paikallisia reaktioita kuten ihon kovettumia, haavaumia, rupeutumista ja rakkuloitumista on tavattu. Mikäli vaikeita ihoreaktioita ilmenee, voide tulee poistaa iholta pesemällä miedolla saippualla ja vedellä. Imikimodiemulsiovoidehoitoa voidaan jatkaa, kun ihoreaktio on rauhoittunut.

Vaikean paikallisen ihoreaktion riski voi suurentua, jos imikimodia käytetään suositeltua suurempia annoksia (ks. kohta 4.2). Joissakin harvoissa tapauksissa on kuitenkin todettu vaikeita paikallisia ihoreaktioita, jotka ovat vaatineet hoitoa ja/tai aiheuttaneet väliaikaista toimintakkyvyttömyyttä, vaikka potilaat ovat käyttäneet imikimodia ohjeiden mukaisesti. Jos reaktio on ilmennyt virtsaputken suulla, joillakin naisilla on ilmennyt virtsaamisvaikeuksia, joka on joskus vaatinut hätäkatetrointia ja ärtyneen alueen hoitoa.

Imikimodiemulsiovoiteen käytöstä ei ole kliinistä kokemusta ulkoisten sukuelinten eikä perianaalialueen syylien hoidossa välittömästi muiden iholle levitettävien lääkkeiden käytön jälkeen. Imikimodiemulsiovoide pitäisi pestä pois iholta ennen yhdyntää. Imikimodiemulsiovoide saattaa heikentää kondomeja ja pessaareita, minkä vuoksi niiden samanaikainen käyttö imikimodiemulsiovoiteen kanssa ei ole suositeltavaa. On syytä harkita vaihtoehtoisia ehkäisymenetelmiä.

Imikimodivoiteen toistuvaa käyttöä ei suositella potilailla, joiden immuniteetti on heikentynyt.

Vaikka pieneen aineistoon perustuvat tulokset ovat osoittaneet visvasyylien pienenemisen nopeutuneen HIV-positiivisilla potilailla, imikimodiemulsiovoiteen ei ole osoitettu olevan yhtä tehokas hävittämään visvasyylät kokonaan tässä potilasryhmässä.

Pinnallinen tyvisolusyöpä

Imikimodia ei ole tutkittu sellaisten tyvisolusyöpien hoidossa, jotka sijaitsevat 1 cm:n päässä silmäluomista, nenästä, huulista tai hiusrajasta.

Hoidon aikana ihon parantumiseen saakka iho todennäköisesti poikkeaa selvästi ulkonäöltään normaalista ihosta. Paikalliset ihoreaktiot ovat tavallisia, mutta ne lievenevät yleensä hoidon jatkuessa tai parantuvat imikimodi-emulsiovoidehoidon loputtua. Täydellisen paranemisen ja paikallisten ihoreaktioiden voimakkuuden välillä on tietty yhteys (esim. eryteeman osalta). Nämä paikalliset ihoreaktiot voivat liittyä paikallisen immuunivasteen stimulointiin. Tarvittaessa voidaan pitää muutaman päivän hoitotauko, jos ihoreaktio aiheuttaa liiallista vaivaa tai se on liian voimakas. Hoitoa imikimodi-emulsiovoiteella voidaan jatkaa, kun ihoreaktio on lievittynyt.

Hoidon kliininen tulos voidaan määrittää kun iho on uusiutunut, noin 12 viikon kuluttua hoidon lopettamisesta.

Imikimodihoidosta ei ole kliinistä kokemusta immuunivajepotilailla.

Imikimodihoidosta ei ole kliinistä kokemusta potilailla, joilla aikaisemmin hoidettu tyvisolusyöpä on uusinut. Sen vuoksi ei ole suositeltavaa hoitaa aikaisemmin hoidettuja kasvaimia.

Eräästä sokkouttamatomasta kliinisestä kokeesta saadut tulokset osoittavat, että suuret kasvaimet (>7,25 cm2) reagoivat todennäköisesti huonommin imikimodihoidolle.

Hoidettava ihoalue pitää suojata auringonvalolta.

Aurinkokeratoosi

Atyyppisistä aurinkokeratoosimuutoksista tai muutoksista, joiden epäillään olevan pahanlaatuisia, pitää ottaa kudosnäytteet.

Imikimodin käyttöä silmäluomien, sierainten ja korvien sisäpuolisten alueiden ja huulten puna-alueen hoitoon ei ole tutkittu.

Aurinkokeratoosin hoidosta muilla anatomisilla alueilla kuin kasvoilla ja päänahassa on käytettävissä erittäin niukasti tietoja. Käytettävissä olevat tiedot käsivarsien ja käsien aurinkokeratiinimuutosten hoidosta eivät tue imikimodivoiteen tehokkuutta näissä käyttöaiheissa, minkä vuoksi tällaista käyttöä ei suositella.

Imikomodia ei suositella sellaisten aurinkokeratoosimuutosten hoitoon, joisa on huomattavaa hyperkeratoosia tai hypertrofiaa kuten esim. ihosarvissa.

Hoidon aikana ihon parantumiseen saakka iho todennäköisesti poikkeaa selvästi ulkonäöltään normaalista ihosta. Paikalliset ihoreaktiot ovat tavallisia, mutta ne lievenevät yleensä hoidon jatkuessa tai parantuvat imikimodivoidehoidon loputtua. Täydellisen paranemisen ja paikallisten ihoreaktioiden voimakkuuden välillä on tietty yhteys (esim. eryteeman osalta). Nämä paikalliset ihoreaktiot voivat liittyä paikallisen immuunivasteen stimulointiin. Tarvittaessa voidaan pitää muutaman päivän hoitotauko, jos ihoreaktio aiheuttaa liiallista vaivaa tai se on liian voimakas. Hoitoa imikimodivoiteella voidaan jatkaa, kun ihoreaktio on lievittynyt.

Hoitojaksoja ei saa pidentää yli 4 viikon unohtuneiden käsittelykertojen tai hoitotaukojen vuoksi.

Hoidon kliininen tulos voidaan määrittää kun hoidetun alueen iho on uusiutunut, noin 4–8 viikon kuluttua hoidon lopettamisesta.

Imikimodivoidehoidosta ei ole kliinistä kokemusta immuunivajepotilailla.

Kohdissa 4.2 ja 5.1 annetaan tietoa hoidon uusimisesta, jos yhdellä tai kahdella hoitojaksolla hoidetut aurinkokeratoosileesiot uusiutuvat.

Eräästä sokkouttamattomasta kliinisestä kokeesta saadut tulokset osoittavat, että potilailla, joilla oli enemmän kuin 8 aurinkokeratoosimuutosta, muutosten täydellistä häviämistä ilmeni harvemmin kuin potilailla, joilla oli vähemmän kuin 8 aurinkokeratoosimuutosta.

Hoidettava ihoalue pitää suojata auringonvalolta.

4.5Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Yhteisvaikutuksia muiden lääkevalmisteiden kanssa ei ole suoritettu. Tämä koskee myös immunosuppressiivisia lääkkeitä.. Tällaiset mahdolliset yhteisvaikutukset systeemisten lääkkeiden kanssa jäänevät kuitenkin vähäisiksi imikimodiemulsiovoiteen vähäisen perkutaanisen imeytymisen vuoksi.

Immunostimuloivien ominaisuuksiensa johdosta imikimodiemulsiovoidetta tulisi käyttää varoen potilailla, jotka saavat immunosuppressiivista lääkitystä (ks. kohta 4.4).

4.6Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Imikimodin käytöstä raskaana olevilla naisilla ei ole kliinistä tietoa. Eläinkokeiden perusteella ei ole saatu tietoa suorista tai epäsuorista haitallisista vaikutuksista raskauteen, alkion/sikiön kehitykseen, synnytykseen tai postnataaliseen kehitykseen (ks. kohta 5.3). Varovaisuutta on noudatettava määrättäessä valmistetta raskaana oleville naisille.

Imetys

Koska ulkoisesti annettujen kerta-annosten tai toistettujen annosten jälkeen seerumista ei ole löydetty imikimodia kvantitoitavissa olevia (>5 ng/ml) pitoisuuksia, imettäville äideille ei voida antaa mitään erityisiä suosituksia tai rajoituksia valmisteen käytöstä.

4.7Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Aldara-emulsio ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

4.8Haittavaikutukset

a)Yleinen kuvaus:

Ulkoisten sukuelinten visvasyylät:

Ratkaisevissa kliinisissä kokeissa, joissa imikimodi-emulsiovoidetta annosteltiin 3 kertaa viikossa, useimmin raportoitu haittavaikutus, jonka arvioitiin mahdollisesti tai todennäköisesti liittyneen imikimodi-emulsiovoidehoitoon, oli reaktio visvasyylän käsittelykohdassa (33,7 %:lla imikimodilla hoidetuista potilaista). Jotakin systeemisiä haittavaikutuksia raportoitiin. Näitä olivat mm. päänsärky (3,7 %), flunssan kaltaiset oireet (1,1 %) ja myalgia (1,5 %).

Jäljempänä on esitetty 2 292 imikimodi-emulsiovoiteella hoidetun potilaan raportoimia haittavaikutuksia lumekontrolloidusta ja sokkouttamattomista kliinisistä tutkimuksista. Näiden haittavaikutusten katsotaan ainakin mahdollisesti olevan syy-yhteydessä imikimodi-hoitoon.

Pinnallinen tyvisolusyöpä:

Kliinisissä kokeissa, joissa imikimodi-emulsiovoidetta levitettiin 5 kertaa viikossa, 58 %:lla potilaista ilmeni vähintään yksi haittavaikutus. Useimmin esiintynyt haittavaikutus, jonka arvioitiin mahdollisesti tai todennäköisesti liittyneen imikimodi-emulsiovoidehoitoon, oli reaktio käsittelykohdassa (28,1 %). Imikimodi-emulsiovoidehoitoa saaneet potilaat raportoivat joitakin systeemisiä haittavaikutuksia. Näitä olivat mm. selkäkipu (1,1 %), ja influenssan kaltaiset oireet (0,5 %).

Alla on esitetty 185 potilaan raportoimia haittavaikutuksia lumekontrolloiduista vaiheen III kliinisistä kokeista, joissa imikimodi-emulsiovoiteella hoidettiin pinnallista tyvisolusyöpää. Näiden haittavaikutusten katsotaan ainakin mahdollisesti olevan syy-yhteydessä imikimodi-hoitoon.

Aurinkokeratoosi

Keskeisissä kliinisissä kokeissa, joissa imikimodia annosteltiin 3 kertaa viikossa enintään kahden 4 viikon hoitojakson ajan, 56 % potilaista ilmoitti vähintään yhden haittavaikutuksen. Näissä kliinisissä kokeissa useimmin raportoitu haittavaikutus, jonka arvioitiin todennäköisesti tai mahdollisesti liittyneen imikimodivoidehoitoon, oli hoitokohdan reaktiot (22 %:lla imikimodilla hoidetuista potilaista). Imikimodilla hoidetut potilaat raportoivat myös joitakin systeemisiä haittavaikutuksia, myalgia mukaan lukien (2 %).

Alla on esitetty imikimodivoiteella hoidetuilla 252 potilaalla ilmenneet haittavaikutukset faasin III aurinkokeratoosin hoitoa koskevissa kliinisissä kokeissa, joissa kontrollina käytettiin voidepohjaa. Haittavaikutusten katsotaan olevan ainakin mahdollisesti syy-yhteydessä imikimodihoitoon.

b)Haittavaikutukset taulukkomuodossa:

Haittavaikutukset esitetään seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥1/100 - <1/10) ja melko

harvinainen (≥1/1 000 - <1/100). Tätä pienempiä ilmaantuvuuksia kliinisissä kokeissa ei raportoida tässä yhteydessä.

 

Ulkoisten

Pinnallinen

Aurinkokera-

 

sukuelinten

tyvisolusyöpä (5

toosi

 

visvasyylät (3

kertaa viikossa/6

(3 kertaa

 

kertaa viikossa/16

viikkoa)

viikossa/ 4 tai 8

 

viikkoa)

n = 185

viikkoa) n =

 

n = 2292

 

Infektiot:

 

 

 

infektiot

yleinen

yleinen

melko

 

 

 

harvinainen

pustelit

 

yleinen

melko

 

 

 

harvinainen

herpes simplex

melko harvinainen

 

 

sukuelinten kandidiaasi

melko harvinainen

 

 

vaginiitti

melko harvinainen

 

 

bakteeri-infektio

melko harvinainen

 

 

sieni-infektio

melko harvinainen

 

 

ylähengitystieinfektio

melko harvinainen

 

 

vulviitti

melko harvinainen

 

 

riniitti

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

influenssa

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

Veri ja imukudos

 

 

 

lymfadenopatia

melko harvinainen

yleinen

melko

 

 

 

harvinainen

Aineenvaihdunta- ja ravitsemus:

 

 

 

anoreksia

melko harvinainen

 

yleinen

Psyykkiset häiriöt:

 

 

 

unettomuus

melko harvinainen

 

 

masennus

melko harvinainen

 

melko

 

 

 

harvinainen

ärtyneisyys

 

melko harvinainen

 

Hermosto:

 

 

 

päänsärky

yleinen

 

yleinen

parestesiat

melko harvinainen

 

 

huimaus

melko harvinainen

 

 

migreeni

melko harvinainen

 

 

uneliaisuus

melko harvinainen

 

 

silmäsairaudet

 

 

 

sidekalvon ärsytys

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

silmäluomien turvotus

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

Kuulo ja tasapainoelin:

 

 

 

korvien sointi

melko harvinainen

 

 

Verisuonisto:

 

 

 

ihon punoitus

melko harvinainen

 

 

Hengityselimet, rintakehä ja

 

 

 

välikarsina:

 

 

 

faryngiitti

melko harvinainen

 

 

riniitti

melko harvinainen

 

 

nenän tukkoisuus

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

nielun ja kurkunpään kipu

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

Ruoansulatuselimistö:

 

 

 

pahoinvointi

yleinen

melko harvinainen

yleinen

vatsakivut

melko harvinainen

 

 

ripuli

melko harvinainen

 

melko

 

 

 

harvinainen

oksentelu

melko harvinainen

 

 

peräsuolivaivat

melko harvinainen

 

 

peräsuolen kouristukset

melko harvinainen

 

 

suun kuivuminen

 

melko harvinainen

 

Iho ja ihonalainen kudos:

 

 

 

kutina

melko harvinainen

 

 

dermatiitti

melko harvinainen

melko harvinainen

 

follikuliitti

melko harvinainen

 

 

punoittava ihottuma

melko harvinainen

 

 

ekseema

melko harvinainen

 

 

ihottuma

melko harvinainen

 

 

lisääntynyt hikoilu

melko harvinainen

 

 

urtikaria

melko harvinainen

 

 

aurinkokeratoosi

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

eryteema

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

kasvojen turvotus

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

ihon haavauma

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

Luusto, lihakset ja sidekudos:

 

 

 

myalgia

yleinen

 

yleinen

artralgia

melko harvinainen

 

yleinen

selkäkipu

melko harvinainen

yleinen

 

raajakipu

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

Munuaiset ja virtsatiet:

 

 

 

dysuria

melko harvinainen

 

 

Sukupuolielimet ja rinnat:

 

 

 

sukupuolielinten kivut miehillä

melko harvinainen

 

 

siittimen häiriöt

melko harvinainen

 

 

dyspareunia

melko harvinainen

 

 

erektiohäiriöt

melko harvinainen

 

 

uterovaginaalinen prolapsi

melko harvinainen

 

 

emättimen kipu

melko harvinainen

 

 

atrofinen vaginiitti

melko harvinainen

 

 

vulvan sairaudet

melko harvinainen

 

 

Yleisoireet ja antopaikassa

 

 

 

todettavat haitat:

 

 

 

kutina levityskohdassa

hyvin yleinen

hyvin yleinen

hyvin yleinen

kipu levityskohdassa

hyvin yleinen

yleinen

yleinen

polttava kipu levityskohdassa

yleinen

yleinen

yleinen

ärsytys levityskohdassa

yleinen

yleinen

yleinen

punoitus levityskohdassa

 

yleinen

yleinen

levityskohdan reaktiot

 

 

yleinen

verenvuoto levityskohdassa

 

yleinen

melko

 

 

 

harvinainen

näppylöitä levityskohdassa

 

yleinen

melko

 

 

 

harvinainen

parestesiat levityskohdassa

 

yleinen

melko

 

 

 

harvinainen

ihottuma levityskohdassa

 

yleinen

 

väsymys

yleinen

 

 

kuumeilu

melko harvinainen

 

melko

 

 

 

harvinainen

influenssan tapaiset oireet

melko harvinainen

melko harvinainen

 

kipu

melko harvinainen

 

 

heikotus

melko harvinainen

 

melko

 

 

 

harvinainen

huonovointisuus

melko harvinainen

 

 

vilunväristykset

melko harvinainen

 

melko

 

 

 

harvinainen

ihotulehdus levityskohdassa

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

 

 

 

 

eritys levityskohdassa

 

melko harvinainen

melko

 

 

 

harvinainen

tunnon herkistyminen

 

 

melko

levityskohdassa

 

 

harvinainen

infektio levityskohdassa

 

melko harvinainen

 

turvotus levityskohdassa

 

melko harvinainen

melko

 

 

 

harvinainen

ruvettuminen levityskohdassa

 

melko harvinainen

melko

 

 

 

harvinainen

arpi levityskohdassa

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

levityskohdan ihon

 

melko harvinainen

 

rikkoutuminen

 

 

 

paukama levityskohdassa

 

melko harvinainen

melko

 

 

 

harvinainen

levityskohdan haavauma

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

vesikkeleitä levityskohdassa

 

melko harvinainen

melko

 

 

 

 

harvinainen

 

kuumotus levityskohdassa

 

 

melko

 

 

 

 

harvinainen

 

uneliaisuus

 

melko harvinainen

 

 

 

 

 

 

 

epämukavuus

 

 

melko

 

 

 

 

harvinainen

 

tulehdus

 

 

melko

 

 

 

 

harvinainen

c)

Usein ilmenevät haittavaikutukset:

 

 

Ulkoisten sukuelinten visvasyylät:

Lumekontrolloiduissa tutkimuksissa tutkijoiden piti protokollan mukaisesti selvittää ilmenikö protokollassa mainittuja kliinisiä merkkejä ihoreaktioista. Nämä protokollan mukaiset selvitykset kliinisistä merkeistä osoittavat, että paikalliset ihoreaktiot olivat yleisiä näissä lumekontrolloiduissa kliinisissä kokeissa, joissa käytettiin imikimodi-emulsiovoidetta kolme kertaa viikossa (ks. kohta 4.4). Näitä reaktioita olivat mm. eryteema (61 %), eroosio (30 %), ekskoriaatio/hilseily (23 %) ja turvotus (14 %). Paikalliset reaktiot, kuten eryteema, johtuvat mahdollisesti imikimodi-emulsiovoiteen farmakologisista vaikutuksista.

Ihon etäreaktioita, etupäässä eryteemaa (44 %), raportoitiin myös ilmenneen lumekontrolloiduissa tutkimuksissa. Nämä reaktiot ilmenivät muualla kuin visvasyylien sijaintikohdissa. Näihin kohtiin oli saattanut joutua imikimodi-emulsiovoidetta. Useimmat ihoreaktiot olivat lieviä tai kohtalaisia, ja ne hävisivät kahden viikon kuluessa hoidon lopettamisen jälkeen. Joissakin tapauksissa nämä reaktiot olivat kuitenkin vaikeita ja vaativat hoitoa ja/tai aiheuttivat työkyvyttömyyttä. Hyvin harvinaisissa tapauksissa vaikeat reaktiot virtsaputken suulla aiheuttivat naisilla dysuriaa (ks. kohta 4.4).

Pinnallinen tyvisolusyöpä:

Lumekontrolloiduissa tutkimuksissa tutkijoiden piti protokollan mukaisesti selvittää ilmenikö protokollassa mainittuja kliinisiä merkkejä ihoreaktioista. Nämä protokollan mukaiset selvitykset kliinisistä merkeistä osoittavat, että paikalliset ihoreaktiot olivat hyvin yleisiä näissä lumekontrolloiduissa kliinisissä kokeissa, joissa käytettiin imikimodi-emulsiovoidetta viisi kertaa viikossa (tarkempia tietoja kohdassa 4.4). Näitä reaktioita olivat mm. vaikea eryteema (31 %), vaikeat eroosiot (13 %) ja vaikea ruvenmuodostus (19 %). Paikalliset reaktiot, kuten eryteema, johtuvat mahdollisesti imikimodi- emulsiovoiteen farmakologisista vaikutuksista.

Imikimodihoidon aikaisia ihoinfektioita on havaittu. Vaikkakaan vakavia jälkiseurauksia ei ole ilmennyt, rikkoutuneen ihon mahdollinen infektoituminen on aina otettava huomioon.

Aurinkokeratoosi

Kliinisissä tutkimuksissa, joissa imikimodiemulsiovoidetta käytettiin 3 kertaa viikossa 4 - 8 viikon ajan, yleisimmät paikalliset reaktiot olivat hoitokohdan kutina (14 %) ja polttelu hoitokohdassa (5 %). Vaikea eryteema (24 %) ja vaikea ruvenmuodostus (20 %) olivat hyvin yleisiä. Paikalliset ihoreaktiot, kuten eryteema, johtuvat mahdollisesti imikimodiemulsiovoiteen farmakologisesta vaikutuksesta. Ks. kohtia 4.2 ja 4.4, joissa on hoitotaukoja koskevia tietoja.

Imikimodihoidon aikana on havaittu ihoinfektioita. Vaikka vakavia seurauksia ei ole ilmennyt, on aina pidettävä mielessä rikkoutuneen ihon infektoitumismahdollisuus.

d)Kaikkiin käyttöaiheisiin liittyviä mahdollisia haittavaikutuksia:

On raportoitu, että imikimodihoidon jälkeen on ilmennyt paikallista hypo- ja hyperpigmentaatiota. Seurantatietojen perusteella on ilmeistä, että nämä ihon värinmuutokset voivat jäädä pysyviksi joillakin potilailla. Viiden vuoden kuluttua pinnallisen tyvisolusyövän hoidosta 162 potilaalle tehdyssä seurannassa havaittiin lievää hypopigmentaatiota 37 %:lla potilaista. Kohtalaista hypopigmentaatiota havaittiin 6 %:lla potilaista. 56 %:lla potilaista ei ole ollut hypopigmentaatiota. Hyperpigmentaatiota ei ole raportoitu.

Aurinkokeratoosin hoitoa koskevissa kliinisissä tutkimuksissa on havaittu 0,4 %:ssa (5/1214) alopesiaa hoitoalueella tai sen ympäristössä. Myyntiluvan myöntämisen jälkeen on saatu raportteja epäillyistä alopesiatapauksista pinnallisen tyvisolusyövän ja ulkoisten sukuelinten visvasyylän hoidon yhteydessä.

Hemoglobiinipitoisuuden, valkosolujen, absoluuttisten neutrofiilien ja trombosyyttien määrän pienenemistä on havaittu kliinisissä kokeissa. Mainittua pienentymistä ei pidetä kliinisesti merkittävänä potilailla, joiden vertamuodostava järjestelmä on normaali. Kliinisissä tutkimuksissa ei ole ollut mukana potilaita, joiden vertamuodostava järjestelmä on ollut poikkeava. Myyntiluvan myöntämisen jälkeen on raportoitu tapauksista, joissa veriarvojen lasku on vaatinut hoitotoimenpiteitä. Markkinoille tulon jälkeisen seurannan aikana on raportoitu kohonneita maksaentsyymejä.

Harvinaisia raportteja autoimmmuunitilojen pahenemisesta on ilmoitettu.

Dermatologisia lääkeainereaktioita muulla iholla, kuten erythema multiforme -tapauksia, on raportoitu harvoin kliinisissä tutkimuksissa. Myyntiluvan myöntämisen jälkeen raportoituja vakavia ihoreaktioita ovat mm. erythema multiforme, Stevens-Johnsonin oireyhtymä ja lupus erythematosus iholla.

e) Pediatriset potilaat:

Lapsipotilaita hoidettiin imikimodillla kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa (ks. myös kohdat 4.2 ja 5.1). Systeemisiä vaikutuksia ei havaittu. Antopaikan reaktioita ilmaantui useammin imikimodihoidon kuin plasebon jälkeen, mutta reaktioiden ilmaantuvuus ja voimakkuus eivät kuitenkaan eronneet siitä, mitä on havaittu aikuisilla hyväksytyissä käyttöaiheissa. Imikimodin ei havaittu aiheuttavan vakavia haittavaikutuksia lapsipotilaille.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta –tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

4.9Yliannostus

Paikallisesti annosteltuna imikimodiemulsiovoiteen systeeminen yliannostus on epätodennäköinen, koska perkutaaninen imeytyminen on vähäistä. Tutkimukset kaniineilla osoittavat letaalin ihoannoksen olevan suurempi kuin 5 g/kg. Jatkuva imikimodiemulsiovoiteen yliannostus iholla voi johtaa vaikeisiin paikallisiin ihoreaktioihin.

200 mg:n kerta-annosta imikimodia, (vastaa noin 16 annospussin sisältöä) otettuna vahingossa suun kautta, voi seurata pahoinvointia, oksentelua, päänsärkyä, lihaskipua ja kuumetta. Vakavin kliininen

haittavaikutus, joka raportoitiin usean ≥ 200 mg:n oraalisen annoksen jälkeen, oli verenpaineen lasku, joka korjaantui suun kautta tai suonensisäisesti annetun nestehoidon jälkeen.

5.FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Antiviraalinen paikalliskemoterapia, ATC-koodi: D06BB10

Imikimodi on immuunivasteen muuntaja. Havainnot saturoituvaa sitoutumista tutkittaessa viittaavat siihen, että imikimodivaste välittyy solukalvon reseptorin kautta sille herkissä immuunisoluissa. Imikimodilla ei ole suoraa antiviraalista vaikutusta. Koe-eläinmalleissa imikimodi tehoaa virusinfektiohin ja toimii kasvaimia vastaan pääasiassa indusoimalla alfainterferonia ja muita sytokiineja. Myös kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että imikimodiemulsiovoide indusoi alfa-interferonia ja muita sytokiineja, kun sitä levitetään sukuelinten visvasyyliin. Eräässä farmakokineettisessä tutkimuksessa todettiin suurentuneita systeemisiä alfa-interferonin ja muiden sytokiinien pitoisuuksia imikimodin paikallisen levityksen jälkeen.

Ulkoisten sukuelinten visvasyylät:

Kliininen teho:

Kolmen avaintutkimuksen (III faasi) tulokset osoittivat, että 16 viikon hoito imikimodilla oli merkitsevästi tehokkaampi kuin hoito pelkällä voidepohjalla, kun mitattiin hoidettujen syylien täydellistä häviämistä.

119:sta imikimodilla hoidetusta naispuolisesta potilaasta syylät hävisivät täydellisesti 60 %:lla, kun 105:stä voidepohjalla hoidetusta potilaasta parantui täydellisesti 20 % (95 % luottamusväli erolle 20 %:sta 61 %:iin, p<0,001). Täydellisesti parantuneilla imikimodilla hoidetuilla potilailla syylät hävisivät keskimäärin 8 viikossa.

157:stä imikimodilla hoidetusta miespuolisesta potilaasta syylät hävisivät täydellisesti 23 %:lla, kun 161:stä voidepohjalla hoidetusta potilaasta parantui täydellisesti 5 % (95 % luottamusväli erolle 3 %:sta 36 %:iin, p<0,001). Täydellisesti parantuneilla imikimodilla hoidetuilla potilailla syylät hävisivät keskimäärin 12 viikossa.

Pinnallinen tyvisolusyöpä:

Kliininen teho:

Imikimodihoidon vaikuttavuutta tutkittiin kahdessa vehikkelin suhteen kontrolloidussa kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa annostelun ollessa 5 kertaa viikossa kuuden viikon ajan. Kohdekasvaimet olivat histologisesti varmistettuja yksittäisiä primaarisia pinnallisia tyvisolusyöpiä, joiden vähimmäiskoko oli 0,5 cm2 ja suurin läpimitta 2 cm. Kasvaimia, jotka sijaitsivat 1 cm:n päässä silmäluomista, nenästä, suusta, korvista tai hiusrajasta ei tutkittu.

Näistä kahdesta tutkimuksesta saatujen tietojen yhteisanalyysi osoitti, että kasvain hävisi histologisesti varmistettuna 82 %:lla (152/185) potilaista. Kun mukaan otettiin myös kliininen arvio, kasvain hävisi tämän yhdistetyn päätepisteen perusteella 75 %:lla (139/185) potilaista. Tulos on tilastollisesti merkitsevä (p<0,001) verrattuna vehikkelillä käsiteltyyn ryhmään, 3 % (6/179) ja vastaavasti 2 % (3/179). Merkitsevä yhteys havaittiin hoidon aikana ilmenneiden paikallisten ihoreaktioiden voimakkuuden (esim. eryteema) ja tyvisolusyövän täydellisen häviämisen välillä.

Viiden vuoden tulokset pitkäaikaisesta avoimesta, kontrolloimattomasta tutkimuksesta osoittavat, että noin 77,9 % [95 %:n luottamusväli (71.9 %, 83.8 %)] kaikista potilaista, joilla hoito aloitettin, kasvain hävisi kliinisesti ja pysyi poissa 60 kuukauden kohdalla.

Aurinkokeratoosi

Kliininen teho:

Imikimodin tehoa annosteltuna 3 kertaa viikossa yhden tai kahden 4-viikkoisen hoitojakson ajan, joiden välillä oli 4 viikon hoitotauko, tutkittiin kahdessa kaksoissokkoutetussa kliinisessä kokeessa, joissa kontrollina oli valmisteen voidepohja. Potilailla oli kliinisesti tyypillisiä, näkyviä, selvästi rajattuja, ei-hyperkeratoottisia, ei-hypertrofisia aurinkokeratoosimuutoksia yhtenäisellä 25 cm2:n suuruisella hoitoalueella kaljuuntuvassa päänahassa tai kasvoilla. Hoitoalue käsitti 4 - 8

aurinkokeratoosileesiota. Yhdistetyissä tutkimuksissa (imikimodi miinus lumelääke) täydellinen parantuminen saavutettiin 46,1 %:lla potilaista (CI 39,0 %, 53,1 %).

Kahden seurantatutkimuksen yhdistetyt yhden vuoden tulokset osoittavat, että sairaus uusiutui 27 %:lla (35/128 potilasta) niistä potilaista, joilla leesiot hävisivät kliinisesti yhden tai kahden hoitojakson jälkeen. 5,6 % (41/737) yksittäisistä leesioista uusiutui. Vastaavat luvut voidepohjalla olivat 47 % (8/17) ja 7,5 % (6/80 leesiota).

Imikimodin pitkäkestoisia vaikutuksia selvitettiin kahdessa avoimessa, satunnaistetussa ja kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa, joissa verrattiin imikimodia ja paikallisesti käytettävää diklofenaakkia aurinkokeratoosia sairastavien potilaiden hoidossa. Tutkimuksissa selvitettiin sairauden etenemisriskiä in situ -karsinoomaksi tai invasiiviseksi okasolusyöväksi. Hoitoja annettiin virallisten suositusten mukaisesti. Jos hoidetulla alueella olevat aurinkokeratoosileesiot eivät hävinneet täysin, hoitojaksoja voitiin antaa lisää. Kaikkia potilaita seurattiin, kunnes leesiot hävisivät tai kunnes satunnaistamisesta oli kulunut 3 vuotta. Tulokset käyvät ilmi kummastakin tutkimuksesta tehdystä meta-analyysistä.

Tutkimuksiin osallistui yhteensä 482 potilasta. Näistä 481 potilasta sai tutkimushoitoa. Potilaista 243 sai imikimodihoitoa ja 238 paikallisesti käytettävää diklofenaakkia. Kummassakin hoitoryhmässä hoidettava aurinkokeratoosialue oli yhtenäisellä noin 40 cm2:n suuruisella alueella kaljuuntuvassa päänahassa tai kasvoilla, ja lähtötilanteessa kliinisesti tyypillisiä aurinkokeratoosileesioita oli keskimäärin 7. Kliinistä kokemusta on 90 potilaasta, jotka saivat vähintään kolme hoitojaksoa imikimodia; 80 potilasta sai vähintään viisi hoitojaksoa imikimodia kolmen vuoden tutkimusjakson aikana.

Ensisijaisen päätetapahtuman osalta todettiin histologinen eteneminen in situ -karsinoomaksi tai invasiiviseksi okasolusyöväksi 3 vuoden aikana yhteensä 13 potilaalla (5,4 %) imikimodiryhmän 242 potilaasta ja 26 potilaalla (11,0 %) diklofenaakkiryhmän 237 potilaasta, ero oli -5,6 % (95 % CI: -10,7 %- -0,7 %). Neljällä (1,7 %) imikimodiryhmän 242 potilaasta ja seitsemällä (3,0 %) diklofenaakkiryhmän 237 potilaasta todettiin histologinen eteneminen invasiiviseksi okasolusyöväksi 3 vuoden tutkimusjakson aikana.

Yhteensä 126 potilaalla (52,1 %) imikimodihoitoa saaneesta 242 potilaasta ja 84 potilaalla (35,4 %) paikallista diklofenaakkihoitoa saaneesta 237 potilaasta havaittiin täydellinen kliininen paraneminen hoidetulla aurinkokeratoosialueella viikolla 20 (eli noin 8 viikkoa ensimmäisen hoitojakson päätyttyä); ero oli 16,6 % (95 % CI: 7,7 %–25,1 %). Niillä potilailla, joilla havaittiin täydellinen kliininen paraneminen hoidetulla aurinkokeratoosialueella, arvioitiin aurinkokeratoosileesioiden uudelleen ilmaantumista. Näissä tutkimuksissa potilas laskettiin uusineeksi, jos täysin parantuneella alueella havaittiin vähintään yksi aurinkokeratoosileesio. Uusiutunut leesio saattoi tällöin sijaita samassa kohdassa kuin aiemmin tai kyseessä oli uusi leesio, joka sijaitsi missä tahanssa kohdassa hoidetulla aurinkokeratoosialueella. Aurinkokeratoosileesioiden uusiutumisriski hoidetulla alueella (määriteltynä kuten edellä) oli 39,7 % (50/126 potilaasta) kuukauteen 12 mennessä imikimodihoitoa saaneilla potilailla. Vastaava luku paikallisella diklofenaakkihoidolla oli 50,0 % (42/84 potilaasta); ero

oli -10,3 % (95 % CI: -23,6 % –3,3 %). Uusiutumisriski kuukauteen 36 mennessä oli 66,7 % (84/126 potilaasta) imikimodihoitoa saaneilla potilailla ja 73,8 % (62/84 potilaasta) paikallisella diklofenaakkihoidolla; ero oli -7,1 % (95 % CI: -19,0 % –5,7 %).

Mahdollisuus siihen, että täysin parantuneelle alueelle uudelleen ilmaantuneet aurinkokeratoosileesiot (määriteltynä kuten edellä) hävisivät taas kokonaan, oli toisen imikimodihoitojakson jälkeen 80 % ja toisen paikallisen diklofenaakkihoidon jälkeen 50 %.

Pediatriset potilaat:

Hyväksyttyjä käyttöaiheita (kondyloomat, aktiininen keratoosi ja pinnallinen tyvisolusyöpä) ei esiinny yleisesti lapsilla, eikä niitä tutkittu.

Aldara-emulsiovoidetta tutkittiin neljässä satunnaistetussa, vehikkelikontrolloidussa, kaksoissokkotutkimuksessa 2–15-vuotiailla lapsilla, joilla oli ontelosyyliä (imikimodiryhmä, n= 576,

vehikkeliryhmä, n = 313). Näissä tutkimuksissa imikimodin ei todettu olevan tehokas mitään tutkittua annostusta käytettäessä (3 x viikossa enintään 16 viikon ajan ja 7 x viikossa enintään 8 viikon ajan).

5.2Farmakokinetiikka

Ulkoisten sukuelinten visvasyylät, pinnallinen tyvisolusyöpä ja aurinkokeratoosi:

Vähemmän kuin 0,9 % paikallisesti levitetystä kerta-annoksesta radioaktiivista imikimodia imeytyi koehenkilöillä ihon läpi. Verenkiertoon imeytynyt pieni määrä lääkeainetta erittyi välittömästi sekä virtsaan että ulosteisiin keskimäärin kolmen suhteessa yhteen. Mitattavia määriä (>5 ng/ml) lääkettä ei havaittu seerumissa kerta-annoksen eikä usean paikallisen annoksen jälkeen.

Systeeminen altistus (ihon läpi imeytyneenä) laskettiin virtsasta ja ulosteista löydetyn [14C]-imikimodin sisältämän hiili-14:n määrän perusteella.

Vähäistä 5-prosenttisen imikimodi-emulsiovoiteen systeemistä imeytymistä ihon läpi havaittiin 58 aktiinikeratoosia sairastavalla potilaalla, kun sitä annosteltiin 3 kertaa viikossa 16 viikon ajan. Perkutaanisen imeytymisen määrä ei muuttunut merkittävästi tässä tutkimuksessa ensimmäisen ja viimeisen annoksen välillä. Seerumin huippupitoisuuksia tutkittiin viikon 16 lopulla kello 9 ja 12 välillä. Pitoisuudet olivat 0,1 ng/l kun voidetta oli levitetty kasvoille (12,5 mg, 1 kertakäyttöpussillinen), 0,2 ng/l kun voidetta oli levitetty päänahkaan (25 mg, 2 pussillista) ja 1,6 ng/l, kun voidetta oli levitetty käsiin/käsivarsiin (75 mg, 6 pussillista). Levitysalueen suuruutta ei kontrolloitu ryhmillä, joilla voidetta levitettiin päänahan ja käsien/käsivarsien alueelle. Annos-pitoisuussuhdetta ei todettu. Laskettu näennäinen puoliintumisaika oli noin 10 kertaa pitempi kuin 2 tunnin puoliintumisaika, joka havaittiin ihonalaisen injektion jälkeen aikaisemmassa tutkimuksessa, mikä viittaa valmisteen pitkäaikaiseen ihoretentioon. Virtsassa todettu määrä oli näillä potilailla alle 0,6 % viikolla 16 annetusta annoksesta.

Pediatriset potilaat:

Imikimodin farmakokinetiikkaa on tutkittu lapsilla, joilla oli ontelosyylä ja jotka saivat paikallisesti annettavaa imikimodia kerta-annoksena tai toistuvasti. Systeemiset altistustiedot osoittivat, että ontelosyylämuutosalueen iholle paikallisesti levitetty imikimodi imeytyi 6–12-vuotiaiden lapsi- potilaiden iholta vain vähäisessä määrin ja sen imeytyminen oli verrattavissa terveiden aikuisten ja aktiinista keratoosia tai pinnallista tyvisolusyöpää sairastavien aikuispotilaiden tietoihin. Nuoremmilla, 2–5-vuotiailla potilailla lääke imeytyi Cmax-tietojen perusteella tehokkaammin kuin aikuisilla.

5.3Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, mutageenisuutta ja teratogeenisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Neljän kuukauden ihotoksisuutta koskeneissa tutkimuksissa rotilla havaittiin, että ruumiinpaino laski merkittävästi ja pernan paino suureni annoksilla 0,5-2,5 mg/kg. Samanlaisia vaikutuksia ei havaittu hiirillä suoritetuissa neljän kuukauden ihokokeissa. Molemmilla lajeilla havaittiin paikallista ihoärsytystä, varsinkin suuremmilla annoksilla.

Kaksivuotisessa karsinogeenisuustutkimuksessa annosteltuna kolmena päivänä viikossa hiirten iholle ei syntynyt kasvaimia levityskohtaan. Hepatosellulaarisia kasvaimia esiintyi kuitenkin käsitellyillä eläimillä enemmän kuin verrokeilla. Tämän mekanismia ei tunneta, mutta koska imikimodi imeytyy heikosti ihmisen iholta systeemiseen verenkiertoon eikä ole mutageeninen, systeemisestä altistumisesta aiheutuvat riskit ihmiselle ovat todennäköisesti pieniä. Lisäksi rotilla tehdyssä 2- vuotisessa oraalisessa karsinogeenisuustutkimuksessa ei havaittu kasvaimia.

Imikimodi-emulsiovoidetta tutkittiin fotokarsinogeenisyyttä määrittävällä biomääritysmenetelmällä karvattomissa albinohiirissä, joita altistettiin simuloidulle auringon ultraviolettisäteilylle (UVR). Eläimiä käsiteltiin imikimodi-emulsiovoiteella kolmasti viikossa ja niitä säteilytettiin 5 päivänä viikossa 40 viikon ajan. Hiiriä seurattiin sen jälkeen vielä 12 viikkoa, joten seuranta kesti yhteensä 52 viikkoa. Kasvaimia ilmeni aikaisemmin ja suurempia määriä ryhmässä, jota käsiteltiin voidevehikkelillä verrattuna pieniannoksista UV-säteilyä saaneiden hiirten kontrolliryhmään. Tämän löydöksen merkitystä ihmisen

kannalta ei tiedetä. Imikimodi-emulsiovoiteen paikallinen annostelu ei aiheuttanut millään annoksella kasvainten lisääntymistä verrattuna pelkkää vehikkeliä saaneeseen ryhmään.

6.FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1Apuaineet

Isosteaarinihappo,

bentsyylialkoholi,

setyylialkoholi,

stearyylialkoholi, valkoinen pehmeä parafiini, polysorbaatti 60, sorbitaanistearaatti, glyseroli,

metyylihydroksibentsoaatti (E 218), propyylihydroksibentsoaatti (E 216), ksantaanikumi,

puhdistettu vesi.

6.2Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3Kestoaika

2 vuotta.

6.4Säilytys

Säilytä alle 25 °C.

Annospussin sisältöä ei saa käyttää uudelleen avaamisen jälkeen.

6.5Pakkaustyyppi ja pakkauskoko

Pakkauksessa on 12 tai 24 polyesteri/alumiinifolio -kerta-annospussia, jossa 250 mg emulsiovoidetta. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6Erityiset varotoimet hävittämiselle

Ei erityisvaatimuksia.

7.MYYNTILUVAN HALTIJA

Meda AB Pipers väg 2 170 73 Solna Ruotsi

8.MYYNTILUVAN NUMERO(T)

EU/1/98/080/001-002

9.MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/ UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 18/09/1998

Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä: 03/09/2008

10.TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivuilla http://www.ema.europa.eu/.

Kommentit

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z
  • Apua
  • Get it on Google Play
  • Lisätietoja
  • Info on site by:

  • Presented by RXed.eu

  • 27558

    lista reseptilääkkeistä