Finnish
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z
Valitse sivuston kieli

Dinutuximab beta Apeiron (dinutuximab beta) – Valmisteyhteenveto - L01XC

Updated on site: 06-Oct-2017

Lääkkeen nimiDinutuximab beta Apeiron
ATC-koodiL01XC
Lääkeainedinutuximab beta
ValmistajaApeiron Biologics AG

Tähän lääkkeeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti uudet turvallisuutta koskevat tiedot. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan mahdollisista epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta 4.8, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

1.LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Dinutuximab beta Apeiron 4,5 mg/ml, infuusiokonsentraatti, liuosta varten

2.VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Yksi millilitra konsentraattia sisältää 4,5 mg dinutuksimabi beetaa.

Yksi injektiopullo sisältää 20 mg dinutuksimabi beetaa 4,5 ml:ssa.

Dinutuksimabi beeta on hiiren/ihmisen kimeerinen monoklonaalinen IgG1-vasta-aine, jota tuotetaan nisäkässolulinjassa (CHO) rekombinantti-DNA-tekniikalla.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.LÄÄKEMUOTO

Infuusiokonsentraatti, liuosta varten

Kirkas väritön neste.

4.KLIINISET TIEDOT

4.1Käyttöaiheet

Dinutuximab beta Apeiron on tarkoitettu vähintään 12 kuukauden ikäisten potilaiden suuririskisen neuroblastooman hoitoon, kun potilaita on aiemmin hoidettu induktiokemoterapialla, johon heille muodostui vähintään osittainen vaste, ja kun heille on tehty sen jälkeen myeloablatiivinen hoito ja kantasolusiirto, sekä niiden potilaiden hoitoon, joilla on uusiutunut tai hoitoon vastaamaton neuroblastooma ja mahdollinen jäännöstauti. Ennen uusiutuneen neuroblastooman hoitoa aktiivisesti etenevän sairauden tila on saatava vakaaksi sopivilla toimenpiteillä.

Potilailla, joiden sairaus on uusiutunut tai hoitoon vastaamaton, sekä potilailla, joille ei ole kehittynyt täydellistä vastetta ensisijaiseen hoitoon, Dinutuximab beta Apeiron on yhdistettävä interleukiini-2:een (IL-2:een).

4.2Annostus ja antotapa

Dinutuximab beta Apeiron on rajattu vain sairaalakäyttöön, ja se on annettava sellaisen lääkärin valvonnassa, jolla on kokemusta onkologisten hoitojen käytöstä. Sitä saa antaa terveydenhuollon ammattilainen, jolla on valmius hoitaa vaikeita allergisia reaktioita ja anafylaksia ympäristössä, jossa täydelliset elvytyspalvelut ovat välittömästi saatavilla.

Annostus

Dinutuximab beta Apeiron -hoito koostuu viidestä peräkkäisestä jaksosta, joista kukin kestää 35 päivää. Yksilöllinen annos määräytyy ihon pinta-alan perusteella, ja se saa olla yhteensä 100 mg/m2 yhtä jaksoa kohti.

Seuraavat kaksi antotapaa ovat mahdolliset:

jatkuva infuusio kunkin jakson 10 ensimmäisen päivän ajan (yhteensä 240 tuntia), kun päivittäisannos on 10 mg/m2

tai viisi päivittäistä infuusiota (annos 20 mg/m2) kahdeksan tunnin ajan annettuna kunkin jakson viiden ensimmäisen päivän ajan.

Kun Dinutuximab beta Apeironiin yhdistetään IL-2, se on annettava injektioina ihon alle (annos 6×106 IU/m2/päivä) kahdessa viiden peräkkäisen päivän jaksossa, jolloin kokonaisannos yhdessä jaksossa on 60×106 IU/m2. Ensimmäinen viiden päivän jakso on aloitettava seitsemän päivää ennen ensimmäistä dinutuksimabi beeta -infuusiota. Toinen viiden päivän jakso on aloitettava yhtä aikaa dinutuksimabi beeta -infuusion kanssa (kunkin dinutuksimabi beeta -jakson päivät 1–5).

Ennen jokaisen hoitojakson aloittamista on tutkittava seuraavat kliiniset parametrit, ja hoitoa on lykättävä, kunnes nämä arvot on saavutettu:

pulssioksimetria >94 prosenttia (huoneilma)

luuytimen asianmukainen toiminta: absoluuttinen neutrofiilien määrä ≥ 500/µl, verihiutaleiden määrä ≥ 20 000/µl, hemoglobiini > 8,0 g/dl

maksan asianmukainen toiminta: alaniiniaminotransferaasi (ALT)- / aspartaattiaminotransferaasi (AST) -arvot < 5 kertaa normaalin yläraja

munuaisten asianmukainen toiminta: kreatiniinipuhdistuma tai glomerulusten suodatusnopeus (GRF) > 60 ml/min/1,73 m2

Dinutuksimabi beetan annoksen muuttaminen

Sen mukaan, miten vakaviksi lääkäri arvioi dinutuksimabi beetan haittavaikutukset, potilaiden annosta voidaan pienentää 50 prosentilla, tai infuusio voidaan keskeyttää väliaikaisesti. Sen jälkeen voidaan joko pidentää infuusion kestoa tai lisätä infuusionopeutta arvoon 3 ml/h (jatkuva infuusio), jos potilas sietää sen, jotta kokonaisannos saadaan annettua.

Dinutuksimabi beetan suositellut annosmuutokset

Haittavaikutus

Vakavuus

Annoksen muutos

 

 

 

Mikä tahansa

Aste 1–2

Pienennä infuusionopeutta 50

 

 

prosenttiin

 

 

Haittavaikutuksen hävittyä jatka

 

 

infuusiota alkuperäisellä nopeudella

Yliherkkyysreaktio

Esimerkiksi hypotensio

Keskeytä infuusio ja ryhdy

 

 

tukihoitotoimiin

 

 

Haittavaikutuksen hävittyä jatka

 

 

infuusiota alkuperäisellä nopeudella

Laajentuneet mustuaiset, hidas valoheijaste +/- valoherkkyys

Keskeytä infuusio

 

 

Haittavaikutuksen hävittyä jatka

 

 

infuusiota 50 prosentin nopeudella

Mikä tahansa

Aste ≥ 3

Keskeytä infuusio ja ryhdy

 

 

tukihoitotoimiin

 

 

Jos haittavaikutus häviää tai lievenee

 

 

asteisiin 1–2, jatka infuusiota 50

 

 

prosentin nopeudella

 

 

Haittavaikutuksen hävittyä jatka

 

 

alkuperäisellä nopeudella

 

Toistuva

Lopeta infuusio

 

 

Jatka seuraavana päivänä, jos

 

 

haittavaikutus häviää

Yliherkkyysreaktio

Esimerkiksi bronkospasmi,

Keskeytä infuusio välittömästi ja

 

angioedeema

hoida haittavaikutus asianmukaisesti

 

 

(ks. kohta 4.4)

 

 

Jatka hoitoa seuraavissa jaksoissa

Kapillaarivuoto- oireyhtymä

Keskeytä infuusio ja ryhdy tukihoitotoimiin

Jos haittavaikutus häviää tai lievenee asteisiin 1–2, jatka infuusiota 50 prosentin nopeudella

Dinutuksimabi beeta -hoito on lopetettava pysyvästi, jos jokin seuraavista ilmenee:

asteen 3 tai 4 anafylaksia

pidentynyt asteen 2 perifeerinen motorinen neuropatia

asteen 3 perifeerinen neuropatia

asteen 3 näkökykyyn tai silmiin liittyvä toksisuus

asteen 4 hyponatremia (<120 mEQ/l) riittävästä nesteytyksestä huolimatta

toistuva tai asteen 4 kapillaarivuoto-oireyhtymä (edellyttää ventilaattorihoitoa).

Munuaisten tai maksan vajaatoiminta

Tietoja munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidosta ei ole (ks. kohta 5.2).

Pediatriset potilaat

Dinutuximab beta Apeironin turvallisuutta ja tehoa alle 12 kuukauden ikäisten lasten hoidossa ei ole vielä varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Dinutuximab beta Apeiron on tarkoitettu laskimonsisäiseen infuusioon. Liuos on annettava perifeerisen tai sentraalisen laskimolinjan kautta. Muut samanaikaisesti laskimoon annettavat valmisteet on annettava erillisen infuusiolinjan kautta (ks. kohta 6.6).

Jatkuvissa infuusioissa liuos annetaan nopeudella 2 ml tunnissa (48 ml päivässä) infuusiopumppua käyttäen.

Kahdeksan tunnin mittaisissa päivittäisissä infuusioissa liuoksen antonopeus on noin 13 ml tunnissa.

Esilääkitystä on harkittava ennen kunkin infuusion aloittamista (ks. kohta 4.4).

Katso kohdasta 6.6 ohjeet lääkevalmisteen laimentamisesta ennen sen antamista.

4.3Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

Akuutti asteen 3 tai 4 tai laaja-alainen krooninen käänteishyljintäsairaus.

4.4Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Kipu

Hoidon alussa ilmaantuu yleensä neuropaattista kipua, ja kipulääkkeillä annettava esilääkitys, mukaan luettuina laskimoon annettavat opioidit, on tarpeen ennen jokaista dinutuksimabi beeta -infuusiota. Kivun hoitoon suositellaan kolmoishoitoa, joka sisältää opioideihin kuulumattomia kipulääkkeitä (WHO:n ohjeiden mukaan), gabapentiiniä ja opioideja. Yksilöllinen annos voi vaihdella suuresti.

Opioideihin kuulumattomat kipulääkkeet

Opioideihin kuulumattomia kipulääkkeitä, esimerkiksi parasetamolia tai ibuprofeenia, tulee käyttää jatkuvasti hoidon aikana.

Gabapentiini

Aluksi gabapentiiniä on annettava potilaalle 10 mg/kg/päivä, ja anto on aloitettava kolme päivää ennen dinutuksimabi beeta -infuusiota. Sitä seuraavana päivänä gabapentiinin päivittäinen suun kautta otettava annos suurennetaan siten, että annos on 2x10 mg/kg/päivä, ja annokseen 3x10 mg/kg/päivä

dinutuksimabi beeta -infuusion aloittamista edeltävänä päivänä ja sen jälkeen. Gabapentiinin enimmäiskerta-annos on 300 mg. Tätä annostusohjetta on noudatettava niin kauan kuin potilas tarvitsee tätä lääkettä.

Suun kautta annettavaa gabapentiiniä on alettava vähentää laskimoon annettavan morfiini-infuusion lopettamisen jälkeen viimeistään sitten, kun dinutuksimabi beeta -infuusiohoito on päättynyt.

Opioidit

Opioidihoito on kuuluu dinutuksimabi beeta -hoidon yhteyteen. Ensimmäisenä infuusiopäivänä ja ensimmäisellä jaksolla tarvitaan yleensä suurempi annos kuin myöhempinä päivinä ja jaksoina.

Ennen jatkuvan laskimoon annettavan morfiini-infuusion aloittamista on aloitettava boluksena annettava morfiini-infuusio (annos 0,02–0,05 mg/kg/tunti) kaksi tuntia ennen dinutuksimabi beeta -infuusiota.

Sen jälkeen suositeltava antonopeus on 0,03 mg/kg/h yhtä aikaa dinutuksimabi beeta -infuusion kanssa.

Päivittäisten dinutuksimabi beeta -infuusioiden yhteydessä morfiini-infuusiota on jatkettava pienemmällä nopeudella (esimerkiksi 0,01 mg/kg/h) neljän tunnin ajan dinutuksimabi beeta - infuusion päättymisen jälkeen.

Jatkuvan infuusion yhteydessä morfiinihoito voidaan lopettaa sen mukaan, mikä potilaan kipukokemus on, vähentämällä annostusnopeutta progressiivisesti viiden päivän ajan (esimerkiksi nopeuteen 0,02 mg/kg/h, 0,01 mg/kg/h, 0,005 mg/kg/h).

Jos jatkuvaa morfiini-infuusiota tarvitaan yli viisi päivää, hoitoa on vähennettävä asteittain 20 prosentilla päivässä viimeisen dinutuksimabi beeta -infuusion jälkeen.

Laskimoon annettavan morfiinin lopettamisen jälkeen voidaan antaa morfiinisulfaattia suun kautta (0,2–0,4 mg/kg 4–6 tunnin välein) tarvittaessa, jos voimakasta neuropaattista kipua esiintyy. Keskivaikeaan neuropaattiseen kipuun voidaan antaa tramadolia suun kautta.

Yliherkkyysreaktiot

Esilääkityksestä huolimatta voi ilmaantua vakavia infuusioon liittyviä reaktioita, myös sytokiinien vapautumisoireyhtymää sekä anafylaktisia ja yliherkkyyteen liittyviä reaktioita. Vakavan infuusioon liittyvän reaktion ilmaantuminen edellyttää dinutuksimabi beeta -hoidon välitöntä lopettamista, ja myös ensiapu voi olla tarpeen.

Sytokiinien vapautumisoireyhtymä ilmaantuu usein minuuttien tai muutaman tunnin kuluttua ensimmäisestä infuusiosta, ja sille tyypillistä ovat systeemiset oireet, kuten kuume, hypotensio ja urtikaria.

Anafylaktisia reaktioita voi ilmetä jo muutaman minuutin kuluttua ensimmäisestä dinutuksimabi beeta -infuusiosta, ja niihin liittyy yleensä bronkospasmi ja urtikaria.

Esilääkitys

Antihistamiiniesilääkitys (esimerkiksi difenhydramiini) on annettava injektiona laskimoon noin 20 minuuttia ennen jokaisen dinutuksimabi beeta -infuusion aloittamista. Antihistamiinin anto suositellaan toistettavan 4–6 tunnin välein tarpeen mukaan dinutuksimabi-infuusion aikana.

Potilaita on seurattava tiiviisti anafylaksian ja allergisten reaktioiden varalta etenkin ensimmäisen ja toisen hoitojakson aikana.

Allergisten reaktioiden hoito

Dinutuksimabi beetan antamisen aikana vuodepaikan lähellä on oltava välittömästi saatavilla laskimoon annettavaa antihistamiinia, adrenaliinia ja laskimoon annettavaa prednisolonia hengenvaarallisten allergisten reaktioiden hoitamista varten. Näiden reaktioiden hoitoon suositellaan annettavan prednisolonia boluksena laskimoon sekä adrenaliinia boluksena laskimoon 3–5 minuutin välein tarvittaessa kliinisen vasteen mukaan. Keuhkoputkiin ja/tai keuhkoihin liittyvän yliherkkyysreaktion yhteydessä suositellaan adrenaliinin antamista inhalaationa, joka on toistettava kahden tunnin välein kliinisen vasteen mukaan.

Kapillaarivuoto-oireyhtymä

Kapillaarivuoto-oireyhtymässä verisuonitonus heikkenee ja plasman proteiineja ja nestettä vuotaa suonenulkoiseen tilaan. Kapillaarivuoto-oireyhtymä kehittyy yleensä muutaman tunnin kuluttua hoidon aloittamisesta, ja kliinisiä oireita (esimerkiksi hypotensio, takykardia) on ilmoitettu esiintyvän 2–12 tunnin kuluttua. Siksi potilaan verenkierron ja hengityksen toimintaa on tarkkailtava huolellisesti.

Silmän neurologiset häiriöt

Silmään liittyviä häiriöitä voi esiintyä, koska dinutuksimabi beeta sitoutuu näköhermon soluihin. Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen, jos heikentynyt akkommodaatio on korjattavissa silmälaseilla, kunhan sen arvioidaan olevan siedettävissä.

Hoito on lopetettava, jos potilaalle kehittyy asteen 3 näkökykyyn liittyvä toksisuus (esimerkiksi täydellinen näönmenetys toksisuuden arviointiasteikolla). Silmäongelmien ilmetessä potilaat on lähetettävä viipymättä silmätautien erikoislääkärille.

Perifeerinen neuropatia

Dinutuximab beta Apeironin käyttöön liittyvää perifeeristä neuropatiaa on ilmoitettu esiintyvän satunnaisesti. Yli neljä päivää kestävä motorinen tai sensorinen neuropatia on tutkittava, ja ei- tulehdukselliset syyt, kuten sairauden eteneminen, infektiot, metaboliset oireyhtymät ja samanaikainen lääkitys, on suljettava pois.

Hoito on lopetettava pysyvästi potilailta, joille kehittyy dinutuksimabi beetan antoon liittyvä, objektiivisesti havaittava pidentynyt voimattomuus. Hoito on keskeytettävä potilailta, joilla on keskivaikea (asteen 2) neuropatia (motorinen ja mahdollisesti myös sensorinen), ja sitä voidaan jatkaa neurologisten oireiden hävittyä.

Systeemiset infektiot

Potilaille todennäköisesti tulee immuunipuutos aiempien hoitojen myötä. Koska heillä yleensä on keskuslaskimokatetri, heillä on systeemisen infektion kehittymisen riski. Potilailla ei saa olla merkkejä systeemisestä infektiosta, ja havaittu infektio on hoidettava ennen tämän hoidon aloittamista.

Hematologiset toksisuudet

Dinutuximab beta Apeironin käytön yhteydessä on ilmoitettu esiintyvän hematologista toksisuutta, kuten erytropeniaa, trombosytopeniaa ja neutropeniaa. Annosta ei tarvitse muuttaa, jos asteen 4 hematologinen toksisuus muuttuu vähintään asteen 2 toksisuudeksi tai lähtötilanteen arvoihin seuraavan hoitojakson alkuun mennessä.

Poikkeavat laboratoriokoetulokset

Maksan toimintaa ja elektrolyyttejä suositellaan seurattavan säännöllisesti.

4.5Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty. Suuremmasta TNF-α- ja IL-6-pitoisuudesta johtuvan CYP- entsyymin aktiivisuuden epäsuoran vähenemisen riskiä ja näin ollen myöskään yhteisvaikutuksia muiden samanaikaisesti käytettävien lääkevalmisteiden kanssa ei voida sulkea pois.

Kortikosteroidit

Kortikosteroidien immunosuppressiivisen vaikutuksen vuoksi samanaikaista hoitoa niillä ei suositella kahteen viikkoon ennen ensimmäistä hoitojaksoa eikä viikkoon viimeisen dinutuksimabi beeta - hoitojakson jälkeen lukuun ottamatta hengenvaarallisia tilanteita.

Rokotukset

Rokottamista on vältettävä dinutuksimabi beeta -hoidon aikana ja 10 viikkoa viimeisen hoitojakson jälkeen dinutuksimabi beetan aiheuttaman immunostimulaation ja harvinaisen neurologisen toksisuuden mahdollisen riskin vuoksi.

Laskimoon annettava immunoglobuliini

Laskimoon annettavien immunoglobuliinien samanaikaista käyttöä ei suositella, koska ne voivat häiritä dinutuksimabi beetasta riippuvaista solutason sytotoksisuutta.

4.6Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Tietoja lääkkeen käytöstä raskaana olevilla naisilla ei ole. Teratogeenisuutta tai alkiotoksisuutta koskevia tietoja eläinkokeista ei ole. Dinutuksimabi beetan kohde (GD2) ilmentyy hermokudoksissa varsinkin alkion ja sikiön kehityksen aikana, ja se voi läpäistä istukan, joten Dinutuximab beta Aperion voi aiheuttaa haittaa sikiölle, jos sitä annetaan raskaana oleville naisille.

Dinutuximab beta Apeironia ei saa käyttää raskauden aikana.

Imetys

Tietoja lääkeen käytöstä imettävillä naisilla ei ole. Ei tiedetä, erittyykö dinutuksimabi beeta ihmisen rintamaitoon. Imetys on keskeytettävä Dinutuximab beta Apeiron -hoidon ajaksi, ja imettäminen on kiellettyä kuuden kuukauden ajan viimeisen annoksen jälkeen.

Hedelmällisyys

Dinutuksimabi beetan vaikutuksia ihmisten hedelmällisyyteen ei tiedetä. Nimenomaan hedelmällisyyttä koskevia tutkimuksia eläimillä ei ole tehty, mutta marsuilla ja jaavanmakakeilla tehdyissä toksisuustutkimuksissa ei havaittu lisääntymiselimiin kohdistuvia haittavaikutuksia.

Dinutuximab beta Apeironia ei saa käyttää hedelmällisessä iässä olevilla naisilla, jotka eivät käytä ehkäisyä. Hedelmällisessä iässä olevien naisten on suositeltavaa käyttää ehkäisyä kuuden kuukauden ajan dinutuksimabi beeta -hoidon päättymisen jälkeen.

4.7Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Dinutuksimabi beetalla on suuri vaikutus ajokykyyn ja kykyyn käyttää koneita. Potilaat eivät saa käyttää koneita tai ajaa moottoriajoneuvoilla dinutuksimabi beeta -hoidon aikana.

4.8Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Dinutuksimabi beetan turvallisuutta on arvioitu 514 potilaalla, joilla oli suuririskinen ja uusiutunut / hoitoon vastaamaton neuroblastooma. Nämä potilaat saivat dinutuksimabi beetaa jatkuvana infuusiona (98) tai toistuvina päivittäisinä infuusioina (416). Useimmilla potilailla se yhdistettiin 13-cis- retinoiinihappoon ja 307 potilaalla taas IL-2:een.

Yleisimmät haittavaikutukset olivat kuume (88 prosentilla) ja kipu (77 prosentilla), jota esiintyi kipulääkehoidosta huolimatta. Muita yleisiä haittavaikutuksia olivat yliherkkyys (63 prosentilla), oksentelu (57 prosentilla), ripuli (51 prosentilla), kapillaarivuoto-oireyhtymä (40 prosentilla) ja hypotensio (39 prosentilla).

Taulukko haittavaikutuksista

Yhteenveto haittavaikutuksista on seuraavassa taulukossa. Haittavaikutukset on esitetty MedDRAn elinjärjestelmän ja yleisyyden mukaan seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100 – < 1/10) ja melko harvinainen (≥ 1/1000 – < 1/100). Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Elinluokka

Hyvin yleinen

Yleinen

Melko

 

 

 

harvinainen

Infektiot

Infektio (myös keuhkokuume,

Sepsis

 

 

ihoinfektio, herpesvirusinfektio,

 

 

 

myeliitti, enkefalomyeliitti),

 

 

 

laitteeseen liittyvä infektio

 

 

Vereen liittyvät ja

Anemia, leukopenia,

Lymfopenia

Yleistynyt

imukudosjärjestelm

neutropenia, trombosytopenia

 

suonensisäinen

än häiriöt

 

 

hyytyminen,

 

 

 

eosinofilia

Immuunijärjestelmä

Yliherkkyys, sytokiinien

Anafylaktinen reaktio

Seerumitauti

n häiriöt

vapautumisoireyhtymä

 

 

Aineenvaihdunta-

Nesteen kertyminen

Heikentynyt ruokahalu,

 

ja ravitsemushäiriöt

 

hypoalbuminemia,

 

 

 

hyponatremia,

 

 

 

hypokalemia,

 

 

 

hypofosfatemia,

 

 

 

hypomagnesemia,

 

 

 

hypokalsemia,

 

 

 

kuivuminen

 

Psyykkiset häiriöt

 

Kiihtyneisyys,

 

 

 

ahdistuneisuus

 

Hermosto

Päänsärky

Perifeerinen neuropatia,

Kohonnut

 

 

kouristukset, parestesia,

kallonsisäinen

 

 

huimaus, vapina

paine,

 

 

 

posteriorinen

 

 

 

reversiibeli

 

 

 

enkefalopatia -

 

 

 

oireyhtymä

Silmät

Mydriaasi, pupillotonia, silmien

Oftalmoplegia,

 

 

turvotus (luomiturvotus,

papilloedeema,

 

 

periorbitaalinen turvotus)

akkommodaatiohäiriö,

 

 

 

sumentunut näkö,

 

 

 

valoherkkyys

 

Sydän

Takykardia

Sydämen vajaatoiminta,

 

 

 

vasemman kammion

 

 

 

vajaatoiminta,

 

 

 

sydänpussin

 

 

 

nestekertymä

 

Verisuonisto

Hypotensio, kapillaarivuoto-

Hypertensio

Hypovoleeminen

 

oireyhtymä

 

sokki,

 

 

 

laskimotukos

Hengityselimet,

Hypoksia, yskä

Bronkospasmi, dyspnea,

 

rintakehä ja

 

hengitysvaje,

 

välikarsina

 

keuhkoinfiltraatio,

 

 

 

keuhkoedeema,

 

 

 

keuhkopussin

 

 

 

nestekertymä, takypnea,

 

 

 

laryngospasmi

 

Ruoansulatuselimis

Oksentelu, ripuli, ummetus,

Pahoinvointi, huulten

Enterokoliitti

stomatiitti

turvotus, askites, vatsan

 

 

 

alueen turvottelu,

 

 

 

suolentukkeuma,

 

 

 

huulten kuivuminen

 

Maksa ja sappi

 

 

Hepatosellulaarin

 

 

 

en vaurio

Iho ja ihonalainen

Kutina, ihottuma, urtikaria

Dermatiitti (myös

 

kudos

 

kesivä), eryteema,

 

 

 

kuivaihoisuus,

 

 

 

liikahikoilu, petekia,

 

 

 

valoherkistyneisyysreak

 

 

 

tio

 

Luusto, lihakset ja

 

Lihaskouristukset

 

sidekudos

 

 

 

Munuaiset ja

 

Oliguria, virtsaumpi,

Munuaisten

virtsatiet

 

hyperfosfaturia,

vajaatoiminta

 

 

hematuria, proteinuria

 

Yleisoireet ja

Kuume, vilunväristykset, kipu*,

Injektiokohdan reaktio

 

antopaikassa

perifeerinen edeema, kasvojen

 

 

todettavat haitat

turvotus

 

 

Tutkimukset

Painonnousu,

Painonlasku,

 

 

transaminaasiarvon

pienentynyt

 

 

suureneminen,

glomerulusten

 

 

gammaglutamyylitransferaasiar

suodatusnopeus,

 

 

von suureneminen, veren

hypertriglyseridemia,

 

 

bilirubiiniarvon suureneminen,

pidentynyt aktivoitu

 

 

veren kreatiniinin suureneminen

osittainen

 

 

 

tromboplastiiniaika,

 

 

 

pidentynyt

 

 

 

protrombiiniaika,

 

 

 

pidentynyt

 

 

 

trombiiniaika

 

*Sisältää mahakivun, raajakivut, luuston ja lihaksiston kivut, rintakivun ja nivelkivut.

Valittujen haittavaikutusten kuvaus

Yliherkkyys

Yleisimpiä yliherkkyysreaktioita olivat hypotensio (39 %), urtikaria (18 %) ja bronkospasmi (4 %). Myös sytokiinien vapautumisoireyhtymää ilmoitettiin esiintyneen 32 prosentilla potilaista. Vakavia anafylaktisia reaktioita ilmaantui 3,5 prosentille potilaista.

Kipu

Kipu ilmaantuu yleensä ensimmäisen dinutuksimabi beeta -infuusion jälkeen, ja se vähenee hoitojaksojen myötä. Eniten potilaat ilmoittivat mahakipua, raajojen kipua, selkäkipua, rintakipua ja nivelkipua.

Kapillaarivuoto-oireyhtymä

Kaiken kaikkiaan 10 prosenttia kapillaarivuoto-oireyhtymätapauksista oli vakavia (aste 3–4), ja oireyhtymän yleisyys väheni hoitojaksojen myötä.

Silmäongelmat

Silmäongelmia olivat akkommodaatiokyvyn heikkeneminen, joka korjaantui silmälaseilla, sekä mydriaasi (13 %), näön sumeneminen (3 %) tai valoherkkyys (3 %), jotka yleensä korjaantuivat hoidon keskeyttämisen jälkeen. Myös vakavia silmäongelmia ilmoitettiin, esimerkiksi oftalmoplegiaa (2 %) ja näköhermon atrofiaa.

Perifeerinen neuropatia

Sekä motorista että sensorista perifeerista neuropatiaa on ilmoitettu; niitä esiintyi yhteensä yhdeksällä prosentilla potilaista. Useimpien tapahtumien vakavuusaste oli 1–2, ja ne korjaantuivat ennalleen.

Turvallisuusprofiili IL-2:n kanssa ja ilman sitä

Dinutuximab beta Apeironin ja IL-2:n yhdistelmä lisää haittavaikutusten riskiä verrattuna Dinutuximab beta Apeironiin ilman IL-2:ta. Tämä koskee etenkin seuraavia haittavaikutuksia: kuume (92 % vs. 79 %), kapillaarivuoto-oireyhtymä (50 % vs. 25 %), dinutuksimabi beetaan liittyvä kipu (75 % vs. 63 %), hypotensio (43 % vs. 26 %) ja perifeerinen neuropatia (14 % vs. 7 %).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

4.9Yliannostus

Dinutuksimabi beetan yliannostustapauksista ei ole ilmoitettu.

Yliannostuksen yhteydessä potilaita on seurattava huolellisesti haittavaikutusten merkkien tai oireiden varalta, ja tarvittaessa on annettava tukihoitoa.

5.FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Syöpälääkkeet, monoklonaaliset vasta-aineet, ATC-koodi: L01XC

Vaikutusmekanismi

Dinutuksimabi beeta on kimeerinen monoklonaalinen IgG1-vasta-aine, joka on suunnattu neuroblastoomasoluissa yli-ilmenevän disialogangliosidi 2:n (GD2:n) hiilihydraattiosaan.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Dinutuksimabi beetan on osoitettu in vitro sitoutuvan neuroblastooman solulinjoihin, joiden tiedetään ilmentävän GD2:ta, ja aiheuttavan sekä komplementtiriippuvaista sytotoksisuutta (CDC:tä) että vasta- aineriippuvaista soluvälitteistä sytotoksisuutta (ADCC:tä). Vaikuttajasolujen, mukaan luettuina normaaleilta ihmisluovuttajilta peräisin olevat perifeerisen veren tumalliset solut ja granulosyytit, yhteydessä dinutuksitumabi beetan havaittiin välittävän ihmisen neuroblastooma- ja melanoomasolulinjojen lyysiä annoksesta riippuvalla tavalla. Lisäksi in vivo -tutkimukset osoittivat, että dinutuksimabi beeta pystyi hillitsemään maksametastaaseja syngeneettisessä maksametastaaseja koskevassa hiirimallissa.

Dinutuksimabi beetaan liittyvä neurotoksisuus johtuu todennäköisesti mekaanisen allodynian indusoitumisesta, jota dinutuksimabi beetan reaktiivisuus perifeeristen hermosäikeiden ja myeliinin pinnalla olevan GD2-antigeenin kanssa välittää.

Kliininen teho

Dinutuksimabi beetan teho on arvioitu satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa, jossa verrattiin dinutuksimabi beetan antoa IL-2:n kanssa tai ilman sitä suuririskistä neuroblastoomaa sairastavien potilaiden ensisijaisena hoitona, ja kahdessa yhden hoitoryhmän sisältäneessä tutkimuksessa, joissa tutkittiin uusiutunutta / hoitoon vastaamatonta sairautta.

Potilaat, joiden sairaus on uusiutunut tai hoitoon vastaamaton

Erityiskäyttöohjelmassa (tutkimus 1), 54 potilasta sai dinutuksimabi beetaa 10 mg/m2 päivässä jatkuvana 10 päivän infuusiona laskimoon viiden viikon hoitojaksolla ja samanaikaisesti ihon alle IL-2:ta (6x106 IU/m² päivässä annettuna kunkin hoitojakson päivinä 1–5 ja 8–12) ja sen jälkeen 13-cis-RA-hoitoa suun kautta (160 mg/m2 päivässä 14 päivän ajan yhtä hoitojaksoa kohti). Samaa hoito-ohjelmaa käytettiin vaiheen II tutkimuksessa (tutkimus 2), johon osallistui 44 potilasta.

Näillä 98 potilaalla oli primaarinen hoitoon vastaamaton neuroblastooma (40) tai uusiutunut neuroblastooma (49), ja ensilinjan hoidon jälkeen tutkimukseen osallistui vielä yhdeksän potilasta lisää. Potilaista 61 oli poikia ja 37 tyttöjä, ja iältään he olivat 1–26-vuotiaita (mediaani viisi vuotta). Useimmilla alkuperäinen diagnoosi oli INSS-luokituksen mukaan vaiheen 4 sairaus ilman MYCN:n monistumaa (16 prosentilla potilaista kasvaimissa oli MYCN:n monistuma, 14 prosentilta tämä tieto puuttui). Valtaosa potilaista, joiden sairaus oli uusiutunut, rekisteröitiin tutkimukseen ensimmäisen uusiutumiskerran jälkeen, ja mediaaniaika diagnoosista ensimmäiseen uusiutumiseen oli noin 14 kuukautta. Ennen immunoterapiaa sairautta hoidettiin intensiivisellä kemoterapialla, autologisella kantasolusiirrolla, sädehoidolla ja leikkauksella. Lähtötilanteessa 72 potilaan sairaus oli mitattavissa, ja 26 potilaalla sairaus ei ollut havaittavissa.

Elossaololuvut (päätetapahtumaton elossaolo, kokonaiselossaolo) on esitetty sairaustyypeittäin taulukossa 1. Kokonaishoitovaste (täydellinen vaste ja osittainen vaste) potilailla, joiden sairaus oli havaittavissa lähtötilanteessa, oli 36 prosenttia (95 prosentin luottamusväli [25; 48]), ja hoitovaste oli parempi potilailla, joiden sairaus oli hoitoon vastaamaton (41 prosenttia [23; 57]), kuin niillä, joiden sairaus oli uusiutunut (29 prosenttia [15; 46]).

Taulukko 1: Päätetapahtumaton elossaolo (EFS) ja kokonaiselossaolo (OS) potilailla, joiden sairaus oli uusiutunut ja hoitoresistentti

 

 

Tutkimus 1:

Tutkimus 2:

Tutkimus 1:

Tutkimus 2:

 

 

N = 29

N = 19

N = 15

N = 25

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusiutunut sairaus

Hoitoresistentti sairaus

 

 

 

 

 

 

EFS

1 vuotta

45 %

42 %

58 %

60 %

 

 

 

 

 

2 vuotta

31 %

37 %

29 %

56 %

 

 

 

 

 

 

 

OS

1 vuotta

90 %

74 %

93 %

100 %

 

 

 

 

 

2 vuotta

69 %

42 %

70 %

78 %

 

 

 

 

 

 

 

Ensilinjan hoitoa saaneet potilaat, joille tehtiin autologinen kantasolusiirto

Tutkimukseen 3 osallistui suuririskistä neuroblastoomaa sairastavia potilaita, kun heitä oli ensin hoidettu induktiokemoterapialla, johon heille oli kehittynyt vähintään osittainen vaste, sen jälkeen myeloablatiivisella hoidolla ja kantasolusiirrolla. Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joiden sairaus oli eteni hoidon aikana. Dinutuksimabi beetaa annettu annos oli 20 mg/m2 päivässä viitenä peräkkäisenä päivänä, ja se annettiin kahdeksan tunnin jatkuvana infuusiona viiden viikon pituisella hoitojaksolla. Siihen yhdistettiin 13-cis-RA:ta ja mahdollisesti IL-2:ta samoilla annostuksilla kuin edellisissä tutkimuksissa.

Yhteensä 370 potilasta satunnaistettiin saamaan hoitoa. Näistä potilaista 64 prosenttia oli poikia ja 36 prosenttia tyttöjä. Mediaani-ikä oli kolme vuotta (0,6–20 vuotta), ja 89 prosentilla oli INSS- luokituksen mukaan vaiheen 4 kasvain. Näistä tapauksista 44 prosentilla ilmoitettiin olevan MYCN- syöpägeenin monistuma. Tehon ensisijainen päätetapahtuma oli kolmen vuoden päätetapahtumaton elossaolo ja toissijainen päätetapahtuma oli kokonaiselossaolo. Nämä luvut on esitetty taulukoissa 2 ja 3 sen mukaan, oliko sairaus havaittavissa lähtötilanteessa.

Niiden potilaiden osalta, joilla ei ollut merkkejä sairaudesta lähtötilanteessa, IL-2:n lisääminen hoitoon ei parantanut päätetapahtumatonta elossaoloa eikä kokonaiselossaoloa.

Taulukko 2: Päätetapahtumaton elossaolo (EFS) ja kokonaiselossaolo (OS) [95 prosentin luottamusväli] potilailla, joilla ei ollut merkkejä sairaudesta lähtötilanteessa (täydellinen vaste ensimmäiseen hoitoon)

 

 

Ilman IL-2:ta

 

 

IL-2:n kanssa

 

Teho

 

N = 104

 

 

 

N = 107

 

1 vuotta

2 vuotta

 

3 vuotta

1 vuotta

 

2 vuotta

 

3 vuotta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

EFS

77 %

67 %

 

62 %

73 %

 

70 %

 

66 %

[67; 84]

[57; 75]

 

[51; 71]

[63; 80]

 

[60; 77]

 

[56; 75]

 

 

 

 

OS

89 %

78 %

 

71 %

89 %

 

78 %

 

72 %

[81; 94]

[68; 85]

 

[60; 80]

[81; 93]

 

[68; 85]

 

[61; 80]

 

 

 

 

Taulukko 3: Päätetapahtumaton elossaolo (EFS) ja kokonaiselossaolo (OS) [95 prosentin luottamusväli] potilailla, joilla oli merkkejä sairaudesta lähtötilanteessa (ei vastetta ensimmäiseen hoitoon)

 

 

Ilman IL-2:ta

 

 

IL-2:n kanssa

 

Teho

 

N = 73

 

 

 

N = 76

 

1 vuotta

2 vuotta

 

3 vuotta

1 vuotta

 

2 vuotta

3 vuotta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

EFS

67 %

58 %

 

46 %

72 %

 

62 %

54 %

[55; 76]

[45; 69]

 

[33; 58]

[60; 81]

 

[49; 72]

[41; 65]

 

 

 

OS

83 %

73 %

 

54 %

86 %

 

71 %

63 %

[72; 90]

[61; 82]

 

[40; 66]

[75; 92]

 

[58; 80]

[50; 74]

 

 

 

Immunogeenisuus

Lääkevasta-aineiden kehittyminen on monoklonaalisten kimeeristen vasta-aineiden luokkavaikutus. Kaiken kaikkiaan mitattavia lääkevasta-aineita havaittiin 65 potilaalla (62 prosentilla) 105 tutkitusta potilaasta.

Kun otetaan huomioon bioanalyyttisten menetelmien rajoitukset, tietoa on tällä hetkellä liian vähän, jotta lääkevasta-aineiden muodostumisen vaikutus farmakokineettisiin ja farmakodynaamisiin parametreihin sekä dinutuksimabi beetan tehoon ja turvallisuuteen voitaisiin arvioida kunnolla.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto (EMA) on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset Dinutuximab beta Apeironin käytöstä yhdellä tai useammalla pediatrisella potilasryhmällä neuroblastooman hoidossa (ks. kohta 4.2 ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Tämän lääkevalmisteen myyntilupa on myönnetty poikkeusolosuhteissa.

Se tarkoittaa, että lääkevalmisteesta ei ole ollut mahdollista saada täydellistä tietoa eettisten syiden vuoksi. Euroopan lääkevirasto arvioi vuosittain uudet tiedot ja tarvittaessa päivittää valmisteyhteenvedon.

5.2Farmakokinetiikka

Jakautuminen

Dinutuksimabi beetan farmakokineettisten parametrien laskelmat perustuvat mittauksiin, joissa on käytetty validoimattomia bioanalyyttisia menetelmiä. Se on otettava huomioon tulkittaessa jäljempänä lueteltuja farmakokineettisiä parametreja (Cmax, altistuminen, puoliintumisaika).

Tutkimuksissa 1 ja 2 arvioitiin dinutuksimabi beetan farmakokinetiikkaa, kun sitä annettiin 10 mg/m2 päivässä 10 päivän jatkuvana infuusiona (vastaa kokonaisannosta 100 mg/m2/hoitojakso). Plasman keskimääräiset Cmax-pitoisuudet (noin 12 mikrogrammaa millilitrassa) saavutettiin infuusion viimeisenä päivänä. Kahdeksan tunnin infuusioiden (20 mg/m2 päivässä viiden peräkkäisen päivän aikana) havaitut plasman keskimääräiset Cmax-pitoisuudet määritettiin toisessa tutkimuksessa (n=15). Havaitut Cmax-pitoisuudet olivat hieman tätä (16,5 mikrogrammaa/ml) suurempia, ja ne saavutettiin viidennellä infuusiokerralla.

Biotransformaatio

Dinutuksimabi beeta on proteiini, jonka oletettu metabolinen reitti on se, että ubikvitaariset proteolyyttiset entsyymit hajottavat sen pieniksi peptideiksi ja yksittäisiksi aminohapoiksi. Tavanomaisia biotransformaatiotutkimuksia ei ole tehty.

Eliminaatio

Tutkimuksissa 1 ja 2 havaittu puoliintumisaika vaihteli 190 tunnin sisällä (ts. 8 päivän sisällä).

Erityispotilasryhmät

Kovariaattien vaikutusta tutkittiin käyttämällä potilasryhmäkohtaista farmakokineettistä mallintamista. Potilasryhmäkohtainen farmakokineettinen malli sisälsi allometrisen skaalauksen (viitepaino 18,1 kg) puhdistumaan ja jakautumistilavuuteen, ja eksponentit olivat 0,75 ja 1.

Altistumisen (Cmax ja AUC24 h päivänä 1 ja päivänä 10 kymmenen päivän infuusion aikana) ennustetaan olevan samankaltainen potilailla, joiden ikä on 12 vuotta tai sitä vähemmän, ja se pienenee hieman vanhemmilla potilailla, joiden paino on suurempi. Sukupuolen ja iän ei todettu vaikuttavan dinutuksimabi beetan farmakokinetiikkaan, mutta tietoja alle 2-vuotiaista lapsista on hyvin vähän, eivätkä ne riitä tukemaan annostusta.

Lääkevasta-aineiden muodostumisen havaittiin vaikuttavan jakautumistilavuuteen (tilavuus kasvoi 37 prosenttia). Näin ollen lääkevasta-aineiden muodostumisen ennustetaan vaikuttavan hieman (alle 10 prosentin pienennys) altistumiseen 24 tunnin kuluessa lääkkeen antamisesta ei-vakaan tilan olosuhteissa. Vakaan tilan saavuttamisen jälkeen altistumisessa ei ennusteta olevan eroa, muodostuupa lääkevasta-aineita tai ei.

Munuaisten (eGFR) ja maksan (bilirubiini) toiminnan merkkiaineissa ei näkynyt altistumisen vaikutusta (Cmax ja AUC24 h päivänä 1 ja päivänä 10 kymmenen päivän infuusion aikana).

5.3Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Yleinen toksikologia

Dinutuksimabi beetaa on annettu nuorille uros- ja naarasmarsuille sekä nuorille uros- ja naarasjaavanmakakeille toistuvina annoksina, jotka olivat suositeltua kliinistä annosta suurempia. Merkittäviä havaintoja olivat kateenkorvan painon muutokset (painon väheneminen) ja luuytimen muutokset (myeloidisiin ja erytroidisiin esiastesolulinjoihin vaikuttava atrofia). Luuydinmuutokset olivat lieviä tai vakavia, ja ne palautuivat ennalleen lääkkeenannon päätyttyä. Apinoilla ei havaittu kardiovaskularisiin toimintoihin (EKG, verenpaine) kohdistuvia vaikutuksia.

Muut

Ei-kliinisiä tutkimuksia, joissa olisi arvioitu dinutuksimabi beetan potentiaalia aiheuttaa karsinogeenisuutta, genotoksisuutta tai kehitys- ja lisääntymistoksisuutta, ei ole tehty. Marsuilla ja jaavanmakakeilla tehdyissä toistuvan annoksen toksisuustutkimuksissa dinutuksimabi beetan ei havaittu aiheuttavan lisääntymiselimiin kohdistuvia haittavaikutuksia, kun altistustaso oli kliinistä tasoa suurempi.

6.FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1Apuaineet

Histidiini

Sakkaroosi

Polysorbaatti 20

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Kloorivetyhappo(pH:n muuttamista varten)

6.2Yhteensopimattomuudet

Tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa toisten lääkevalmisteiden kanssa lukuun ottamatta kohdassa 6.6 mainittuja lääkevalmisteita.

6.3Kestoaika

Avaamaton injektiopullo 2 vuotta

Laimennettu liuos (infuusioliuos)

Kemiallisen ja fysikaalisen käytönaikaisen stabiiliuden on osoitettu säilyvän enintään 48 tuntia

25 °C:ssa (50 ml:n ruisku) ja enintään seitsemän päivää 37 ºC:ssa (250 ml:n infuusionestepussi), 72 tunnin kumulatiivisen jääkaappisäilytyksen (2–8 °C) jälkeen (ks. kohta 6.6).

Mikrobiologiselta kannalta lääkevalmiste tulisi käyttää välittömästi. Jos sitä ei käytetä välittömästi, säilytysajat ja -olosuhteet ennen käyttöä ovat käyttäjän vastuulla, ja ne saavat yleensä olla enintään 24 tuntia 2–8 C:ssa, ellei laimennusta ole tehty valvotuissa ja hyväksytysti aseptisissa olosuhteissa.

6.4Säilytys

Säilytys jääkaapissa (2–8 °C).

Pidä injektiopullo ulkopakkauksessa, jotta se on suojassa valolta.

Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta 6.3.

6.5Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)

Kirkas tyypin I injektiopullo lasista (6 ml), jossa on halobutyylikumikorkki ja alumiininen repäisysinetti ja jonka sisältämä vähimmäismäärä on 4,5 ml infuusioliuosta varten tarkoitettua konsentraattia.

Pakkauskoko: 1 injektiopullo.

6.6Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Infuusioliuos on valmistettava aseptisissa olosuhteissa. Liuosta ei saa altistaa suoralle auringonvalolle tai kuumuudelle.

Dinutuximab beta Apeironin potilaskohtainen päivittäisannos lasketaan ihon pinta-alan perusteella (ks. kohta 4.2).

Dinutuximab beta Apeiron on laimennettava aseptisesti potilaskohtaiseen pitoisuuteen/annokseen natriumkloridi-infuusionesteellä (9 mg/ml (0,9 %)), joka sisältää yksiprosenttista ihmisen albumiinia (ts. 5 ml 20-prosenttista ihmisen albumiinia 100 ml:aan natriumkloridinestettä).

Jatkuvia infuusioita varten infuusioliuos voidaan valmistaa tuoreena joka päivä, tai sitä voidaan tehdä riittävästi viiden päivän jatkuvaa infuusiota varten. Päivittäisannos on 10 mg/m2. Päivässä (10 peräkkäisen päivän pituisessa hoitojaksossa) infusoitavan liuoksen määrän on oltava 48 ml. Viiden päivän annos on siis 240 ml. On suositeltavaa valmistaa 50 ml liuosta 50 ml:n ruiskuun tai 250 ml infuusiopussiin, joka sopii käytettävään infuusiopumppuun. Infuusiojärjestelmien hävikkiin kuluva ylitäyttömäärä on siis 2 ml (ruisku) tai 10 ml (infuusiopussi).

Toistuvissa kahdeksan tunnin päivittäisissä infuusioissa päivittäisannos on 20 mg/m2, ja laskettu annos on laimennettava 100 ml:lla natriumkloridia (9 mg/ml (0,9 %)), joka sisältää yksiprosenttista ihmisen albumiinia.

Infuusioliuos on annettava perifeerisen tai sentraalisen laskimolinjan kautta. Muut samanaikaisesti laskimoon annettavat aineet on annettava erillisen infuusiolinjan kautta. Injektiopullo on tutkittava silmämääräisesti hiukkasten varalta ennen käyttöä. Infuusion aikana suositellaan käytettävän 0,22 mikrometrin in-line-suodatinta.

Jatkuvissa infuusioissa voidaan käyttää mitä tahansa terveydenhuollon laitetta, joka sopii infuusionopeuteen 2 ml tunnissa (esimerkiksi ruiskupumput/infuusorit, elektroniset kannettavat infuusiopumput). Elastomeeripumppujen ja in-line-suodattimien yhdistämistä ei pidetä sopivana.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7.MYYNTILUVAN HALTIJA

EUSA Pharma (UK) Limited

Breakspear Park, Breakspear Way

HP2 4TZ Hemel Hempstead

Yhdistynyt kuningaskunta

8.MYYNTILUVAN NUMERO(T)

EU/1/17/1191/001

9.MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 8. toukokuuta 2017

10.TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivuilla http://www.ema.europa.eu

Kommentit

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z
  • Apua
  • Get it on Google Play
  • Lisätietoja
  • Info on site by:

  • Presented by RXed.eu

  • 27558

    lista reseptilääkkeistä