Finnish
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

Ebilfumin (oseltamivir) – Valmisteyhteenveto - J05AH02

Updated on site: 06-Oct-2017

Lääkkeen nimiEbilfumin
ATC-koodiJ05AH02
Lääkeaineoseltamivir
ValmistajaActavis Group PTC ehf

1.LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Ebilfumin 30 mg kovat kapselit

Ebilfumin 45 mg kovat kapselit

Ebilfumin 75 mg kovat kapselit

2.VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Ebilfumin 30 mg:

Jokainen kova kapseli sisältää oseltamiviirifosfaattia, joka vastaa 30 mg:aa oseltamiviiria. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

Ebilfumin 45 mg:

Jokainen kova kapseli sisältää oseltamiviirifosfaattia, joka vastaa 45 mg:aa oseltamiviiria. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

Ebilfumin 75 mg:

Jokainen kova kapseli sisältää oseltamiviirifosfaattia, joka vastaa 75 mg:aa oseltamiviiria. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.LÄÄKEMUOTO

Ebilfumin 30 mg kovat kapselit:

Kova kapseli koostuu täyteläisen keltaisesta pohjaosasta ja kansiosasta, jossa mustalla merkintä "OS 30". Kapselikoko: 4.

Kapselit sisältävät valkoista rakeistettua jauhetta.

Ebilfumin 45 mg kovat kapselit:

Kova kapseli koostuu valkoisesta läpinäkymättömästä pohjaosasta ja kansiosasta, jossa mustalla merkintä "OS 45". Kapselikoko: 4.

Kapselit sisältävät valkoista rakeistettua jauhetta.

Ebilfumin 75 mg kovat kapselit:

Kova kapseli koostuu valkoisesta läpinäkymättömästä pohjaosasta ja täyteläisen keltaisesta kansiosasta, jossa mustalla merkintä "OS 75". Kapselikoko: 2.

Kapselit sisältävät valkoista rakeistettua jauhetta.

4.KLIINISET TIEDOT

4.1Käyttöaiheet

Influenssan hoito

Ebifulmiini on hyväksytty aikuisille ja lapsille, täysiaikaiset vastasyntyneet mukaan lukien, joilla on influenssalle tyypillisiä oireita, kun influenssavirusta on todettu esiintyvän paikkakunnalla. Teho on osoitettu, kun hoito aloitetaan kahden vuorokauden kuluessa ensi oireiden alkamisesta.

Influenssan ehkäisy

-Aikuisilla sekä 1-vuotiailla ja tätä vanhemmilla lapsilla kliinisesti diagnosoidulle influenssatapaukselle altistumisen jälkeen, kun influenssaa on todettu esiintyvän paikkakunnalla.

-Ebilfuminin tarkoituksenmukainen käyttö influenssan ehkäisyyn on tutkittava tapauskohtaisesti ottaen huomioon olosuhteet ja suojausta tarvitseva väestöryhmä. Poikkeustilanteissa (esim. pandemian aikana sekä tapauksissa, joissa esiintyvä viruskanta ja rokotteen viruskannat eivät vastaa toisiaan) epidemian aikaista ehkäisyä voidaan harkita aikuisille sekä 1-vuotiaille ja tätä vanhemmille lapsille.

-Ebilfumin on tarkoitettu pandemian aikana alle 1 vuoden ikäisille lapsille influenssalle altistumisen jälkeiseen ehkäisyyn (ks. kohta 5.2).

Ebilfumin ei korvaa influenssarokotusta.

Antiviraalisten lääkkeiden käytön influenssan hoidossa ja ehkäisyssä tulee perustua virallisiin suosituksiin. Oseltamiviirin käyttöön liittyvässä päätöksenteossa koskien influenssan hoitoa ja ehkäisyä on huomioitava esiintyvien influenssavirusten ominaisuudet, kultakin kaudelta saatavilla oleva tieto influenssavirusten lääkeherkkyyksistä influenssakausittain sekä sairauden merkitys eri maantieteellisillä alueilla ja eri potilasryhmissä (ks. kohta 5.1).

4.2Annostus ja antotapa

Annostus

Ebilfumin kovat kapselit ovat bioekvivalentteja lääkemuotoja. 75 mg:n annos voidaan annostella joko

-yhtenä 75 mg:n kapselina tai

-yhtenä 30 mg:n ja yhtenä 45 mg:n kapselina tai

Kaupallisesti valmistettu oseltamiviirijauhe oraalisuspensiota varten (6 mg/ml) on suositeltava tuote aikuisille ja lapsipotilaille, jotka eivät kykene nielemään kapseleita.

Aikuiset ja 13-vuotiaat nuoret ja vanhemmat

Hoito: Suositeltu annos nuorille (13–17-vuotiaille) ja aikuisille on 75 mg oseltamiviiria suun kautta kaksi kertaa vuorokaudessa viiden vuorokauden ajan.

Paino

Suositeltu annos 5 vuorokauden hoidolle

> 40 kg

75 mg kaksi kertaa vuorokaudessa

Hoito on aloitettava mahdollisimman pian kahden ensimmäisen vuorokauden aikana influenssaoireiden alkamisesta.

Altistumisen jälkeinen ehkäisy: Nuorille (13–17-vuotiaille) ja aikuisille suositeltu annos ehkäistä influenssa, joka aiheutuu läheisestä kontaktista infektoituneeseen henkilöön, on 75 mg oseltamiviiria kerran vuorokaudessa 10 vuorokauden ajan.

Paino

Suositeltu annos 10 vuorokauden hoidolle

> 40 kg

75 mg kerran vuorokaudessa

Hoidon tulisi alkaa mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuorokauden sisällä altistumisesta tartunnan aiheuttajalle.

Ehkäisy influenssaepidemian aikana: Influenssan puhjettua paikkakunnalla suositeltu annos influenssan ehkäisyssä on 75 mg oseltamiviiria kerran vuorokaudessa jopa 6 viikon ajan

Pediatriset potilaat

1–12-vuotiaat lapset

1-vuotiaillle ja tätä vanhemmille potilaille voidaan antaa Ebilfumin 30 mg, 45 mg ja 75 mg kapseleita.

Hoito: Seuraavaa painonmukaista annostusohjetta suositellaan 1-vuotiaille ja tätä vanhemmille potilaille:

Paino

Suositeltu annos 5 vuorokauden hoidolle

10–15 kg

30 mg kaksi kertaa vuorokaudessa

 

Yli 15–23 kg

45 mg kaksi kertaa vuorokaudessa

Yli 23–40 kg

60 mg kaksi kertaa vuorokaudessa

Yli 40 kg

75 mg kaksi kertaa vuorokaudessa

Hoito on aloitettava mahdollisimman pian kahden ensimmäisen vuorokauden aikana influenssaoireiden alkamisesta.

Altistumisen jälkeinen ehkäisy: Ebilfuminin suositeltu altistumisen jälkeinen ehkäisyannos on:

Paino

Suositeltu annos 10 vuorokauden ehkäisylle

10–15 kg

30 mg kerran vuorokaudessa

Yli 15–23 kg

45 mg kerran vuorokaudessa

Yli 23–40 kg

60 mg kerran vuorokaudessa

Yli 40 kg

75 mg kerran vuorokaudessa

Ehkäisy influenssaepidemian aikana: Alle 12-vuotiailla lapsilla ei ole tehty influenssaepidemian aikana influenssan ehkäisytutkimuksia.

0–12 kuukauden ikäiset lapset

Hoito: Suositeltu hoitoannos 0–12 kuukauden ikäisille lapsille on 3 mg/kg kaksi kertaa vuorokaudessa. Farmakokineettinen ja turvallisuustieto osoittavat, että tällä annoksella saadaan 0–12 kuukauden ikäisille lapsille sellaiset aihiolääkkeen ja aktiivisen metaboliitin plasmapitoisuudet, joiden oletetaan olevan kliinisesti tehokkaita ja joiden turvallisuusprofiili vastaa vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla todettua (ks. kohta 5.2). Seuraavaa annostusohjetta suositellaan 0–12 kuukauden ikäisten lasten hoitoon:

Paino*

Suositeltu annos 5 vuorokauden hoidolle

3 kg

9 mg kahdesti vuorokaudessa

 

 

4 kg

12 mg kahdesti vuorokaudessa

5 kg

15 mg kahdesti vuorokaudessa

 

 

6 kg

18 mg kahdesti vuorokaudessa

 

 

7 kg

21 mg kahdesti vuorokaudessa

 

 

8 kg

24 mg kahdesti vuorokaudessa

9 kg

27 mg kahdesti vuorokaudessa

 

 

10 kg

30 mg kahdesti vuorokaudessa

* Taulukossa ei esitetä kaikkia mahdollisia painolukuja tämän potilasryhmän osalta. Kaikkien alle 1-vuotiaiden potilaiden annos pitää määrittää annostuksen 3 mg/kg mukaisesti potilaan painosta huolimatta.

Hoito on aloitettava mahdollisimman pian kahden ensimmäisen vuorokauden aikana influenssaoireiden alkamisesta.

Annossuositusta ei ole tarkoitettu keskosille (konseptioikä on alle 36 viikkoa). Tutkimustietoa annostelusuosituksista ei ole riittävästi potilaille, jotka saattavat tarvita erilaisen annostuksen johtuen fysiologisten toimintojen kehittymättömyydestä.

Altistumisen jälkeinen ehkäisy:

Pandemian aikana suositeltu ehkäisyannos alle 1 vuoden ikäisille lapsille on puolet päivittäisestä hoitoannoksesta. Tämä perustuu kliiniseen tutkimustietoon 1-vuotiailla ja tätä vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla, ja osoittaa ehkäisyannoksen, vastaten puolta päivän hoitoannoksesta, olevan kliinisesti tehokas influenssan ehkäisyssä. Seuraavaa iän mukaista ehkäisyannosta suositellaan 0–12 kuukauden ikäisten hoitoon (ks. altistussimulaatio kohdassa 5.2):

Ikä

Suositeltu annos 10 vuorokauden ehkäisylle

0 - 12 kk

3 mg/kg kerran vuorokaudessa

Annossuositusta ei ole tarkoitettu keskosille (konseptioikä on alle 36 viikkoa). Tutkimustietoa annostelusuosituksista ei ole riittävästi potilaille, jotka saattavat tarvita erilaisen annostuksen johtuen fysiologisten toimintojen kehittymättömyydestä.

Ehkäisy influenssaepidemian aikana: Alle 1-vuotiailla lapsilla ei ole tehty influenssaepidemian aikana influenssan ehkäisytutkimuksia.

Ohjeet ex tempore -valmistusta varten, ks. kohta 6.6.

Erityiset potilasryhmät

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla influenssan hoito- tai ehkäisyannoksen tarkistaminen ei ole tarpeen. Tutkimuksia ei ole tehty lapsipotilailla, joilla on maksan häiriöitä.

Munuaisten vajaatoiminta

Influenssan hoito: Annoksen tarkistamista suositellaan aikuisille ja nuorille (13–17-vuotiaille), joilla on keskivaikea tai vaikea munuaisten vajaatoiminta. Suositusannostukset esitetään alla olevassa taulukossa.

Glomerulussuodosnopeus

Suositeltu hoitoannos

> 60 (ml/min)

75 mg kaksi kertaa vuorokaudessa

> 30–60 (ml/min)

30 mg kaksi kertaa vuorokaudessa

> 10–30 (ml/min)

30 mg kerran vuorokaudessa

10 (ml/min)

Ei suositella (tutkimustietoa ei ole)

Hemodialyysipotilaat

30 mg jokaisen hemodialyysin jälkeen

Peritoneaalidialyysipotilaat*

30 mg kerta-annos

*Tiedot saatiin tutkimuksista, jotka tehtiin jatkuvaa peritoneaalidialyysihoitoa (CAPD) saaneilla potilailla. Oseltamiviirikarboksylaatin puhdistuman oletetaan olevan suurempi, kun käytetään automaattista peritoneaalidialyysia (APD). Jos nefrologi katsoo aiheelliseksi, hoito voidaan vaihtaa APD:stä CAPD:hen.

Influenssan ehkäisy: Annoksen tarkistamista suositellaan aikuisille ja nuorille (13–17-vuotiaille), joilla on keskivaikea tai vaikea munuaisten vajaatoiminta, kuten alla olevasta taulukosta ilmenee.

Glomerulussuodosnopeus

Suositeltu annos ehkäisyyn

> 60 (ml/min)

75 mg kerran vuorokaudessa

> 30–60 (ml/min)

30 mg kerran vuorokaudessa

> 10–30 (ml/min)

30 mg joka toinen vuorokausi

10 (ml/min)

Ei suositella (tutkimustietoa ei ole)

Hemodialyysipotilaat

30 mg joka toisen hemodialyysin jälkeen

Peritoneaalidialyysipotilaat*

30 mg kerran viikossa

*Tiedot saatiin tutkimuksista, jotka tehtiin jatkuvaa peritoneaalidialyysihoitoa (CAPD) saaneilla potilailla. Oseltamiviirikarboksylaatin puhdistuman oletetaan olevan suurempi, kun käytetään automaattista peritoneaalidialyysia (APD). Jos nefrologi katsoo aiheelliseksi, hoito voidaan vaihtaa APD:stä CAPD:hen.

Annossuosituksia lapsille ei voida tehdä, koska kliinistä tutkimustietoa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla alle 12-vuotiailla lapsilla ei ole riittävästi.

Iäkkäät

Annoksen tarkistaminen ei ole tarpeen, ellei ole merkkejä keskivaikeasta tai vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta.

Immuunipuutteiset potilaat

Pitempikestoista kausittaisen influenssan ehkäisyä on arvioitu immuunipuutteisilla potilailla 12 viikkoon asti (ks. kohdat 4.4, 4.8 ja 5.1).

Antotapa

Suun kautta.

Potilaat, jotka eivät kykene nielemään kapseleita, voivat ottaa vastaavan ex tempore -formulaation, ks. kohta 6.6 valmistusohjeita varte.

4.3Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Oseltamiviiri on tehokas ainoastaan influenssavirusten aiheuttamassa sairaudessa. Sen tehosta muiden kuin influenssavirusten aiheuttamissa sairauksissa ei ole mitään näyttöä (ks. kohta 5.1).

Oseltamiviiri ei korvaa influenssarokotusta.

Oseltamiviirin käyttö ei vaikuta vuosittaisen influenssarokotuksen kohderyhmään. Suoja influenssaa vastaan kestää niin kauan kuin oseltamiviiria käytetään. Oseltamiviiria tulisi käyttää influenssan hoitoon ja ehkäisyyn ainoastaan silloin, kun luotettavilla epidemiologisilla tiedoilla osoitetaan influenssavirusta esiintyvän paikkakunnalla.

Influenssaviruskantojen oseltamiviiriherkkyyden on osoitettu olevan hyvin vaihtelevaa (ks. kohta 5.1). Siksi lääkärin on ennen oseltamiviirin määräämispäätöstä huomioitava viimeisin saatavilla oleva tieto alueella sillä hetkellä esiintyvien virusten herkkyydestä oseltamiviirille.

Vaikea rinnakkaissairaus

Oseltamiviirin turvallisuudesta ja tehosta ei ole tietoa potilailla, joiden terveydentila on niin vakava tai epästabiili, että heillä katsotaan olevan välitön riski joutua sairaalahoitoon.

Immuunipuutteiset potilaat

Oseltamiviirin tehoa influenssan hoidossa tai ehkäisyssä ei ole täysin osoitettu immuunipuutteisilla potilailla (ks. kohta 5.1).

Sydän- tai hengityselinsairaus

Oseltamiviirin tehoa kroonista sydän- ja/tai hengityselinsairautta sairastavien henkilöiden hoidossa ei ole osoitettu. Komplikaatioiden esiintyvyydessä ei hoito- ja plaseboryhmien välillä havaittu eroja (ks. kohta 5.1).

Pediatriset potilaat

Tutkimustietoa keskosten (konseptioikä < 36 viikkoa*) annostelusuosituksista ei tällä hetkellä ole saatavilla.

Vaikea munuaisten vajaatoiminta

Annoksen tarkistamista suositellaan sekä influenssan hoidossa että ehkäisyssä nuorille (13–17-vuotiaille) ja aikuisille, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta. Annossuosituksia 1-vuotiaille tai tätä vanhemmille lapsille ei voida tehdä, koska kliinistä tutkimustietoa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla lapsilla ei ole riittävästi (ks. kohdat 4.2 ja 5.2).

Neuropsykiatriset tapahtumat

Neuropsykiatrisia tapahtumia on raportoitu oseltamiviirin käytön aikana erityisesti lapsilla ja nuorilla influenssapotilailla. Näitä tapahtumia on myös havaittu potilailla, jotka eivät käyttäneet oseltamiviiria. Potilaiden käytösmuutoksia on seurattava huolella, ja hoidon jatkamisen hyödyt ja haitat on arvioitava huolella tapauskohtaisesti (ks. kohta 4.8).

4.5Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Oseltamiviirin farmakokineettiset ominaisuudet, kuten vähäinen proteiineihin sitoutuminen ja CYP450:stä ja glukuronidaasisysteemeistä riippumaton metabolia (ks. kohta 5.2), viittaavat siihen, etteivät merkittävät yhteisvaikutukset näiden mekanismien kautta ole todennäköisiä.

Probenesidi

Annoksen säätäminen ei ole tarpeen käytettäessä oseltamiviiria yhdessä probenesidin kanssa potilailla, joilla munuainen toimii normaalisti. Probenesidin, tubulussekreetion anionisen reitin tehokkaan estäjän, yhtaikainen käyttö aiheuttaa noin kaksinkertaisen altistumisen oseltamiviirin aktiiviselle metaboliitille.

Amoksisilliini

Oseltamiviirilla ei ole kineettistä yhteisvaikutusta samaa reittiä eliminoituvan amoksisilliinin kanssa. Siten oseltamiviirin yhteisvaikutukset tämän reitin kautta ovat vähäisiä.

Renaalinen eliminaatio

Kliinisesti merkittävät yhteisvaikutukset, jotka johtuisivat kilpailusta tubulussekreetiosta, ovat epätodennäköisiä johtuen useimpien näiden aineiden turvamarginaaleista, aktiivisen metaboliitin eliminaation luonteesta (glomerulussuodatus ja anioninen tubulusekreetio) sekä näiden reittien erityskapasiteetista. Kuitenkin varovaisuutta tulee noudattaa määrättäessä oseltamiviiria henkilöille, jotka käyttävät myös samaa reittiä erittyviä aineita, joilla on kapea terapeuttinen marginaali (esim. klorpropamidi, metotreksaatti, fenyylibutatsoni).

Lisätiedot

Farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia ei ole havaittu oseltamiviirin tai sen päämetaboliitin ja parasetamolin, asetyylisalisyylihapon, simetidiinin, antasidien (magnesium- ja aluminiumhydroksidi sekä kalsiumkarbonaatti), rimantadiinin tai varfariinin (henkilöillä, joiden varfariinihoito on tasapainossa ja joilla ei ole influenssaa) välillä annettaessa niitä samanaikaisesti oseltamiviirin kanssa.

4.6Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Oseltamiviirillä ei ole tehty kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia raskaana olevilla naisilla, mutta valmisteen käytöstä raskauden aikana on kerätty tietoa myyntiluvan myöntämisen jälkeen tehdyistä ja havainnointitutkimuksista (ks. kohdasta 5.1 Influenssan hoito raskauden aikana sekä kohdasta 5.2 raskaudenaikaisen altistuksen tiedot).

Nämä tiedot yhdistettynä eläinkoetutkimuksien tuloksiin eivät viittaa suoriin eikä epäsuoriin haitallisiin vaikutuksiin raskauteen, sikiön/sikiönkalvon tai syntymänjälkeiseen kehitykseen (ks. kohta 5.3). Raskaana oleville naisille voidaan antaa oseltamiviiria, kun otetaan huomioon saatavilla olevat turvallisuustiedot, influenssaviruskannan patogeenisuus ja raskaana olevan naisen peruskunto.

Imetys

Imettävillä rotilla oseltamiviiri ja sen aktiivinen metaboliitti erittyivät maitoon. Hyvin rajallinen määrä tietoa on saatavilla rintaruokittavista lapsista, joiden äiti on käyttänyt oseltamiviiriä, tai oseltamiviirin erittymisestä äidinmaitoon. Nämä tiedot osoittavat, että oseltamiviiria ja sen aktiivista metaboliittia löytyy äidinmaidosta alhaisena pitoisuutena, mistä on seurauksena subterapeuttinen annos vauvalle. Kun otetaan huomioon nämä tiedot, influenssaviruskannan patogeenisuuden ja imettävän äidin peruskunnon oseltamiviirin antamista voidaan harkita, jos siitä on potentiaalista hyötyä imettävälle äidille.

Hedelmällisyys

Prekliinisiin tutkimuksiin perustuen oseltamiviirilla ei ole havaittu vaikutuksia miesten tai naisten hedelmällisyyteen (ks. kohta 5.3).

4.7Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Oseltamiviirilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

4.8Haittavaikutukset

Yhteenveto turvallisuusprofiilista

Osletamiviirin yleinen turvallisuusprofiili perustuu kliinisistä tutkimuksista saatuihin tietoihin 6049 aikuisesta/nuoresta ja 1473 pediatrisesta potilaasta, jotka saivat oseltamiviiri- tai plasebohoitoa influenssaan sekä tietoihin 3990 aikuisesta/nuoresta ja 253 pediatrisesta potilaasta, jotka saivat oseltamiviiria tai plaseboa tai eivät lainkaan saaneet lääkehoitoa influenssan ehkäisyyn. Lisäksi 475 immuunipuutteista potilasta

(mukaan lukien 18 lasta, joista 10 sai oseltamiviiria ja 8 plaseboa), sai oseltamiviiria tai plaseboa influenssan ehkäisyyn.

Aikuisilla/nuorilla hoitotutkimuksissa yleisimmin raportoidut haittavaikutukset olivat pahoinvointi ja oksentelu ja ehkäisytutkimuksissa pahoinvointi. Suurin osa havaituista haittavaikutuksista esiintyi vain hoidon ensimmäisenä tai toisena hoitopäivänä ja lievittyi itsestään 1–2 vuorokauden kuluessa. Lapsilla yleisimmin todettu haittavaikutus oli oksentelu. Suurimmalla osalla potilaista nämä haittavaikutukset eivät johtaneet oseltamiviirihoidon keskeyttämiseen.

Seuraavia vakavia haittavaikutuksia on harvoin raportoitu oseltamiviirin markkinoilletulon jälkeen: Anafylaktisia ja anafylaktoidisia reaktioita, maksan häiriöitä (fulminantti hepatiitti, maksan toimintahäiriö ja raskausmaksatauti), angioedeema, Stevens–Johnsonin oireyhtymä ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi, ruoansulatuskanavan verenvuoto ja neuropsykiatriset häiriöt (neuropsykiatriset häiriöt ks. kohta 4.4).

Taulukoitu luettelo haittavaikutuksista

Alla olevassa taulukossa esitetyt haittavaikutukset on luokiteltu seuraavasti: hyvin yleinen ( 1/10), yleinen

( 1/100< 1/10), melko harvinainen ( 1/1000< 1/100), harvinainen ( 1/10 000< 1/1000) ja hyvin harvinainen (< 1/10 000). Haittavaikutukset on listattu asianmukaisiin luokkiin kliinisten tutkimusten yhdistetyn analyysin mukaisesti.

Influenssan hoito ja ehkäisy aikuisilla ja nuorilla:

Taulukossa 1 esitetään aikuisilla ja nuorilla tehdyissä hoito- ja ehkäisytutkimuksissa havaittuja haittavaikutuksia, joita todettiin yleisimmin suositusannoksella (hoito: 75 mg kaksi kertaa vuorokaudessa 5 vuorokauden ajan; ehkäisy: 75 mg kerran vuorokaudessa 6 viikon ajan).

Influenssan ehkäisyyn suositellun annoksen oseltamiviiria (75 mg kerran vuorokaudessa 6 viikon ajan) saaneiden turvallisuusprofiili oli laadullisesti samankaltainen kuin hoitotutkimuksissa olevilla potilailla huolimatta annostelun pidemmästä kestosta.

Taulukko 1 Haittavaikutukset, joita influenssatutkimuksissa on havaittu aikuisilla ja nuorilla oseltamiviirihoidon ja ehkäisyn aikana tai markkinoilletulon jälkeisessä seurannassa

Elinjärjestelmä

 

Haittavaikutukset esiintyvyysluokittain

 

Hyvin

Yleinen

Melko harvinainen

Harvinainen

 

yleinen

 

 

 

Infektiot

 

Bronkiitti,

 

 

 

 

Herpes

 

 

 

 

simplex,

 

 

 

 

Nenänielun

 

 

 

 

tulehdus,

 

 

 

 

Ylähengitystie-

 

 

 

 

tulehdukset,

 

 

 

 

Sinuiitti

 

 

Veri ja imukudos

 

 

 

Trombosytopenia

Immuunijärjestelmä

 

 

Yliherkkyysreaktio

Anafylaktiset reaktiot

 

 

 

 

Anafylaktoidiset

 

 

 

 

reaktiot

Psyykkiset häiriöt

 

 

 

Agitaatio,

 

 

 

 

Epänormaali käytös,

 

 

 

 

Ahdistus,

 

 

 

 

Sekavuustila,

 

 

 

 

Harhaluulot,

 

 

 

 

Delirium,

 

 

 

 

Aistiharhat,

 

 

 

 

Painajaiset,

 

 

 

 

Itsensä

Elinjärjestelmä

 

Haittavaikutukset esiintyvyysluokittain

 

Hyvin

Yleinen

Melko harvinainen

Harvinainen

 

yleinen

 

 

 

 

 

 

 

vahingoittaminen

Hermosto

Päänsärky

Unettomuus

Muutoksia

 

 

 

 

tajunnan tasossa,

 

 

 

 

Kouristus

 

Silmät

 

 

 

Näköhäiriö

Sydän

 

 

Rytmihäiriö

 

Hengityselimet,

 

Yskä,

 

 

rintakehä ja

 

Kurkkukipu,

 

 

välikarsina

 

Nuha

 

 

Ruoansulatuselimistö

Pahoinvointi

Oksentelu

 

Ruoansulatuskanavan

 

 

Vatsakipu

 

verenvuoto,

 

 

(mukaan lukien

 

Verenvuotoinen

 

 

ylävatsakipu),

 

paksusuolitulehdus

 

 

Dyspepsia

 

 

Maksa ja sappi

 

 

Kohonneet maksan

Fulminantti hepatiitti,

 

 

 

entsyymiarvot

Maksan

 

 

 

 

vajaatoiminta,

 

 

 

 

Hepatiitti

Iho ja ihonalainen

 

 

Ekseema,

Angioedeema,

kudos

 

 

Dermatiitti,

Eryteema multiforme,

 

 

 

Kutina,

Stevens–Johnsonin

 

 

 

Urtikaria

syndrooma, Toksinen

 

 

 

 

epidermaalinen

 

 

 

 

nekrolyysi

Yleisoireet ja

 

Kipu

 

 

antopaikassa

 

Heitehuimaus

 

 

todettavat haitat

 

(mukaan lukien

 

 

 

 

huimaus),

 

 

 

 

Uupumus,

 

 

 

 

Kuume,

 

 

 

 

Kipua raajoissa

 

 

Influenssan hoito ja ehkäisy lapsilla:

Influenssan hoitoa oseltamiviirilla tutkittiin kliinisissä tutkimuksissa, joihin osallistui 1473 lasta (mukaan lukien muuten terveet 1–12-vuotiaat ja 6–12-vuotiaat astmaattiset lapset). Näistä 851 lasta sai hoidoksi oseltamiviirisuspensiota. Yhteensä 158 lasta [kotitalouksissa tehdyissä altistuksen jälkeisissä ehkäisytutkimuksissa (n=99) ja 6 viikon pediatrisessa kausittaisen influenssan ehkäisytutkimuksessa (n=49) ja 12 viikon pediatrisessa kausittaisen influenssan ehkäisytutkimuksessa immuunipuutteisilla potilailla (n=10) ] sai suositusannoksen oseltamiviiria kerran vuorokaudessa.

Taulukossa 2 esitetään lapsitutkimuksissa yleisimmin raportoidut haittavaikutukset.

Taulukko 2 Haittavaikutukset, joita havaittiin oseltamiviirilla tehdyissä lasten influenssan hoito- ja ehkäisytutkimuksissa (ikään/painoon perustuva annostelu [30 mg – 75 mg kerran vuorokaudessa])

Elinjärjestelmä

 

Haittavaikutukset esiintyvyysluokittain

 

 

Hyvin yleinen

 

Yleinen

Melko

Harvinainen

 

 

 

 

harvinainen

 

Infektiot

 

 

Välikorvatulehdus

 

 

Hermosto

 

 

Päänsärky

 

 

Silmät

 

 

Konjunktiviitti

 

 

 

 

 

(mukaan lukien

 

 

 

 

 

silmien punoitus,

 

 

 

 

 

silmän rähmiminen

 

 

 

 

 

ja silmäkipu)

 

 

Kuulo ja

 

 

Korvakipu

Tärykalvon häiriö

 

tasapainoelin

 

 

 

 

 

Hengityselimet,

Yskä,

 

Nuha

 

 

rintakehä ja

Nenän tukkoisuus

 

 

 

 

välikarsina

 

 

 

 

 

Ruoansulatuselimistö

Oksentelu

 

Vatsakipu (mukaan

 

 

 

 

 

lukien ylävatsakipu),

 

 

 

 

 

Dyspepsia,

 

 

 

 

 

Pahoinvointi

 

 

Iho ja ihonalainen

 

 

 

Dermatiitti

 

kudos

 

 

 

(mukaan lukien

 

 

 

 

 

allerginen ja

 

 

 

 

 

atooppinen

 

 

 

 

 

dermatiitti)

 

Kuvaus valikoiduista haittavaikutuksista:

 

 

 

 

Psyykkiset ja hermoston häiriöt

Influenssaan voi liittyä neurologisia ja käyttäytymiseen vaikuttavia oireita, kuten aistiharhoja, sekavuustiloja sekä epänormaalia käytöstä, mitkä ovat joissain tapauksissa johtaneet kuolemaan. Näitä tapahtumia voi esiintyä enkefaliitin tai enkefalopatian yhteydessä, mutta niitä voi esiintyä myös ilman selvää, vakavaa sairautta.

Markkinoille tulon jälkeisissä seurantaraporteissa oseltamiviiria saaneilla influenssapotilailla on esiintynyt kouristuksia ja sekavuustiloja (kuten tajunnan tason muutos, sekavuus, epänormaali käytös, harhakuvitelmat, sekavuustilat, kiihtymys, levottomuus sekä painajaiset). Ne ovat erittäin harvoin johtaneet itsensä vahingoittamiseen tai kuolemaan. Näitä tapahtumia on raportoitu ensisijaisesti lapsilla ja nuorilla, ja ne ovat usein alkaneet äkillisesti sekä lievittyneet nopeasti. Oseltamiviirin osuutta tapahtumiin ei tiedetä. Samanlaisia neuropsykiatrisia tapahtumia on raportoitu myös potilailla, jotka eivät ole käyttäneet oseltamiviiria.

Maksa ja sappi

Influenssaoireisilla potilailla on havaittu maksan ja sapen häiriöitä, esimerkiksi hepatiittia ja kohonneita maksan entsyymiarvoja. Näihin tapauksiin sisältyy fataali fulminantti hepatiitti/maksan toimintahäiriö.

Muut erityisryhmät:

Pediatriset potilaat (alle 1-vuotiaat lapset)

Kahdessa 135:lle alle 1-vuotiaalle influenssaa sairastavalle lapselle tehdyssä oseltamiviirin farmakokinetiikkaa, farmakodynamiikkaa ja turvallisuusprofiilia selvittävässä tutkimuksessa ikäkohorttien turvallisuusprofiili oli samankaltainen, ja tavallisimmin ilmoitettuja haittavaikutuksia olivat oksentelu, ripuli ja vaippaihottuma (ks. kohta 5.2). Lapsista, joiden konseptioikä on alle 36 viikkoa, ei ole riittävästi tietoja.

Oseltamiviirin turvallisuustieto alle 1-vuotiaiden influenssan hoidossa perustuu prospektiivisiin ja retrospektiivisiin havaintotutkimuksiin (käsittäen yhteensä yli 2400 lasta tästä ikäryhmästä) sekä epidemiologisiin tietokantatutkimuksiin ja myyntiluvan myöntämisen jälkeisiin raportteihin. Nämä viittaavat siihen, että turvallisuusprofiili alle 1-vuotiailla lapsilla on samanlainen kuin 1-vuotiailla tai tätä vanhemmilla lapsilla.

Iäkkäät potilaat ja potilaat, joilla on krooninen sydän- ja/tai hengityselinsairaus

Influenssan hoitotutkimuksiin osallistunut potilasryhmä muodostui muuten terveistä aikuisista ja nuorista sekä riskipotilaista (suurempi riski influenssan komplikaatioille esim. iäkkäät potilaat sekä potilaat, joilla oli krooninen sydän- ja/tai hengityselinsairaus). Riskipotilaiden turvallisuusprofiili oli yleensä laadullisesti samanlainen kuin muuten terveillä aikuisilla/nuorilla).

Immuunipuutteiset potilaat

12 viikkoa kestävään ehkäisytutkimukseen osallistui 475 immuunipuutteista potilasta, mukaan lukien 18 iältään 1–12-vuotiasta lasta. Oseltamiviiria saaneiden 238:n potilaan turvallisuusprofiili oli samankaltainen kuin oli aikaisemmin todettu oseltamiviirin kliinisissä ehkäisytutkimuksissa

Lapset, joilla on keuhkoastma

Lapsilla, joilla on keuhkoastma, haittavaikutusprofiili oli yleensä laadullisesti samanlainen kuin muuten terveillä lapsilla.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

4.9Yliannostus

Oseltamiviirin yliannostustapauksia on raportoitu kliinisten lääketutkimuksien sekä markkinoilletulon jälkeisen seurannan kautta. Suurimmassa osassa näistä yliannostustapauksista ei raportoitu haittatapahtumia.

Yliannostuksen seurauksena raportoidut haittatapahtumat olivat luonteeltaan ja jakaumaltaan samanlaisia kuin mitä oli havaittu käytettäessä oseltamiviiria terapeuttisilla annoksilla, jotka on kuvattu kohdassa 4.8 Haittavaikutukset.

Erityistä vastalääkettä ei ole.

Pediatriset potilaat

Yliannostustapauksia on raportoitu yleisemmin lapsilla kuin aikuisilla ja nuorilla. Varovaisuutta tulee noudattaa valmistettaessa oseltamiviirioraalisuspensiota ja annettaessa oseltamiviirivalmisteita lapsille.

5.FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Systeemiset viruslääkkeet, neuraminidaasin estäjät, ATC-koodi: J05AH02

Oseltamiviirifosfaatti on aktiivisen metaboliittinsa (oseltamiviirikarboksylaatti) prodrug-muoto. Aktiivinen metaboliitti on selektiivinen influenssaviruksen neuraminidaasientsyymin estäjä. Neuraminidaasientsyymit ovat viruksen pinnalla esiintyviä glykoproteiineja. Viruksen neuraminidaasiaktiviteetti on tärkeää sekä viruksen tunkeutumiselle infektoitumattomaan soluun että juuri muodostuneiden viruspartikkeleiden irtoamiselle infektoiduista soluista ja viruksen leviämiselle elimistöön.

Oseltamiviirikarboksylaatti estää influenssa A- ja B-virusten neuraminidaaseja in vitro. Oseltamiviirifosfaatti estää influenssavirusten infektiota ja replikaatiota in vitro. Oseltamiviiri suun kautta annettuna estää

influenssa A- ja B -virusten replikaatiota ja patogeenisuutta in vivo influenssainfektion eläinmalleissa. Estovaikutus saadaan vastaavilla antiviraalialtistuksilla kuin ihmisillä 75 mg:n annoksella kaksi kertaa vuorokaudessa.

Oseltamiviirin antiviraalista vaikutusta influenssa A:han ja B:hen tukevat kokeellisissa olosuhteissa suoritetut altistustutkimukset terveillä vapaaehtoisilla.

Neuraminidaasientsyymin IC50-arvot oseltamiviirille kliinisesti eristetystä influenssa A-viruksesta vaihtelivat 0,1 nM:sta 1,3 nM:iin ja influenssa B:llä arvo oli 2,6 nMa. Influenssa B:lle havaittiin julkaistuissa tutkimuksissa korkeampia IC50-arvoja (mediaani jopa 8,5 nM).

Kliiniset tutkimukset

Influenssainfektion hoito

Käyttöaihe perustuu normaalin influenssaepidemian aikana suoritettuihin kliinisiin tutkimuksiin, kun pääasiallinen aiheuttaja oli influenssa A -virus.

Oseltamiviiri on tehokas vain influenssaviruksen aiheuttamaan sairauteen. Tilastollisia analyysejä esitetään siksi ainoastaan influenssaviruksen infektoimista henkilöistä. Koko hoitotutkimuspopulaatioon kuului sekä influenssa-positiivisia että -negatiivisia henkilöitä (ITT = Intention To Treat). Hoidon teho aleni suhteessa influenssa-negatiivisten lukumäärään. Influenssainfektio vahvistettiin 67 %:lla (vaihtelu 46–74 %) kaikista hoitotutkimuksiin osallistuneista potilaista. Iäkkäistä potilaista 64 % oli influenssa-positiivisia ja kroonista sydän- ja/tai hengityselinsairautta sairastavista potilaista 62 % oli influenssa-positiivisia. Kaikissa faasin III hoitotutkimuksissa potilaita kerättiin tutkimukseen aikana, jolloin influenssaa tiedettiin esiintyvän paikkakunnalla.

Aikuiset ja nuoret 13 vuoden iästä alkaen: Potilaat olivat sopivia, jos he ilmoittautuivat 36 tunnin kuluessa

oireiden alkamisesta, heillä oli kuumetta 37,8 °C sekä lisäksi vähintään yksi respiratorinen oire (yskä, nenäoireita tai kurkkukipua) ja vähintään yksi systeeminen oire (lihaskipu, vilunväreet/hikoilu, huonovointisuus, väsymys tai päänsärky). Kaikkien hoitotutkimuksiin osallistuneiden, influenssa- positiivisten aikuisten ja nuorten (N = 2413) yhdistetyssä tutkimusanalyysissä oseltamiviiri 75 mg kaksi kertaa vuorokaudessa viiden vuorokauden ajan vähensi influenssan kestoaikaa keskimäärin noin yhdellä päivällä plaseboryhmän 5,2 päivästä (95 %:n luottamusväli 4,9–5,5 päivää) 4,2 päivään (95 %:n luottamusväli 4,0–4,4 päivää); (p ≤ 0,0001).

Koehenkilöillä diagnosoidut, antibiooteilla hoidetut alempien hengitysteiden komplikaatiot (pääasiassa bronkiitti) vähenivät plaseboryhmän 12,7 %:sta (135/1063) oseltamiviirilla hoidettujen potilaiden 8,6 %:iin (116/1350) (p = 0,0012).

Influenssan hoito riskipotilailla: Influenssan keskimääräinen kestoaika ei vähentynyt merkitsevästi iäkkäillä potilailla (≥ 65-vuotiailla) eikä henkilöillä, joilla oli krooninen sydän- ja/tai hengityselinsairaus, kun heille annettiin oseltamiviiria 75 mg kaksi kertaa vuorokaudessa viiden vuorokauden ajan. Kuumeen kokonaiskestoaika väheni oseltamiviiriryhmässä yhdellä päivällä. Influenssa-positiivisilla iäkkäillä potilailla oseltamiviiri vähensi merkitsevästi antibiooteilla hoidettavien alempien hengitysteiden komplikaatioita (pääasiassa bronkiittia ja myös alempien hengitysteiden tulehdusta sekä pneumoniaa) plaseboryhmän

19 %:sta (52/268) oseltamiviiriryhmän 12 %:iin (29/250) (p = 0,0156).

Influenssa-positiivisilla, kroonista sydän- ja/tai hengityselinsairautta sairastavilla potilailla antibiooteilla hoidettavien alempien hengitysteiden komplikaatioiden (pääasiassa bronkiitti) esiintyvyys oli plaseboryhmässä 17 % (22/133) ja oseltamiviiriryhmässä 14 % (16/118) (p = 0,5976).

Influenssan hoito raskauden aikana: Oseltamiviirin käytöstä raskaana oleville naisille ei ole tehty kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia. Myyntiluvan saamisen jälkeen tehdyistä sekä retrospektiivisistä havainnointitutkimuksista on kuitenkin näyttöä siitä, että tämänhetkisestä annostuksesta on tälle potilasjoukolle hyötyä sairastuvuuden/kuolleisuuden vähentämisessä. Farmakokineettisten analyysien tulokset osoittavat, että altistus aktiiviselle metaboliitille on pienempi, mutta annosmuutoksia ei suositella

raskaana olevien naisten estohoidossa tai käytettäessä valmistetta influenssan ehkäisyyn (ks. kohta 5.2, Farmakokinetiikka, Erityisryhmät).

Lasten influenssan hoito: Muuten terveillä (65 % influenssa-positiivisia) 1–12-vuotiailla lapsilla (keski-ikä

5,3 vuotta) tehdyssä tutkimuksessa lapsilla oli kuumetta ( 37,8 °C) sekä joko yskää tai nuhaa. 67 %:lla influenssa-positiivisista potilaista oli influenssa A ja 33 %:lla influenssa B. Oseltamiviirihoito aloitettiin 48 tunnin sisällä oireiden alkamisesta. Hoito vähensi merkitsevästi sairauden kestoa 1,5 päivällä (95 %:n luottamusväli 0,6–2,2 päivää; p < 0,0001) verrattuna plaseboon (määritelty normaalin terveydentilan ja aktiivisuuden palautumisena sekä kuumeen, yskän ja nuhan lievittymisenä). Oseltamiviiri vähensi akuutin välikorvatulehduksen esiintyvyyttä plaseboryhmän 26,5 %:sta (53/200) oseltamiviirilla hoidettujen lasten 16 %:iin (29/183) (p = 0,013).

Toinen tutkimus tehtiin 334:llä 6–12-vuotiaalla astmaattisella lapsella, joista 53,6 % oli influenssa- positiivisia. Oseltamiviiriryhmässä sairauden kesto ei lyhentynyt merkitsevästi. Kuudenteen päivään mennessä (viimeinen hoitopäivä) FEV1 oli oseltamiviirilla hoidetussa ryhmässä noussut 10,8 %:lla verrattuna plaseboryhmän 4,7 %:iin (p = 0,0148).

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset oseltamiviirin käytöstä kaikkien pediatristen potilasryhmien influenssan hoidossa (ks. kohta 4.2 ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Alle 1-vuotiaiden lasten käyttöaihe perustuu vanhemmista lapsista saatujen tehoa koskevien tietojen perusteella tehtyihin päätelmiin, ja suositeltu annostus perustuu farmakokineettisen mallinnuksen tietoihin (ks. kohta 5.2).

Influenssa B-infektion hoito: Kaikkiaan 15 % influenssa-positiivisesta populaatiosta sairastui influenssa B:hen (määrä vaihtelee 1-33 %:iin yksittäisissä tutkimuksissa). Sairauden keskimääräinen kestoaika yksittäisissä tutkimuksissa influenssa B:n infektoimilla henkilöillä ei eronnut merkitsevästi hoitoryhmien välillä. Analyysissä yhdistettiin influenssa B:n infektoimien 504 henkilön tiedot. Oseltamiviiri lyhensi kaikkien oireiden kestoaikaa 0,7 päivällä (95 %:n luottamusväli 0,1–1,6 päivää; p = 0,022) sekä kuumeen (≥ 37,8 °C), yskän ja nuhan kestoa yhdellä päivällä (95 %:n luottamusväli 0,4–1,7 päivää; p < 0,001) plaseboon verrattuna.

Influenssan ehkäisy

Oseltamiviirin teho ehkäistä normaalin tartunnan kautta saatua influenssasairautta on osoitettu altistumisen jälkeisessä ehkäisytutkimuksessa sekä kahdessa epidemian aikaisessa ehkäisytutkimuksessa. Ensisijainen tehon mitta kaikille näille tutkimuksille oli laboratoriossa varmennettu influenssa. Influenssaepidemian virulenssi ei ole ennustettavissa ja vaihtelee alueittain sekä kaudesta toiseen; siksi number needed to treat eli NNT-arvo eli potilasmäärä, joka tarvitaan yhden influenssatapauksen estämiseen, vaihtelee.

Altistumisen jälkeinen ehkäisy: Eräässä tutkimuksessa (12,6 % rokotettu influenssaa vastaan) aloitettiin oseltamiviirihoito 75 mg kerran vuorokaudessa henkilöillä, jotka olivat olleet kontaktissa varmennetun influenssatapauksen kanssa (ns. indeksitapaus). Hoito aloitettiin kahden vuorokauden sisällä siitä, kun indeksitapaus oli saanut oireita ja sitä jatkettiin seitsemän vuorokauden ajan. Influenssa varmennettiin 163 indeksitapauksessa 377:stä. Oseltamiviiri vähensi merkitsevästi influenssasairauden esiintyvyyttä henkilöillä, jotka olivat olleet kontaktissa kliinisesti varmennetun influenssatapauksen kanssa, plaseboryhmän 24 potilaasta 200:sta (12 %) oseltamiviiriryhmän kahteen potilaaseen 205:stä (1 %) (92 %:n vähentyminen,

95 %:n luottamusväli 6–16; p ≤ 0,0001). Ryhmässä, joka oli ollut kontaktissa influenssatapauksen kanssa, NNT oli 10 (95 %:n luottamusväli 9–12). Koko populaatiossa (ITT) riippumatta indeksitapauksen infektiotilanteesta NNT oli 16 (95 %:n luottamusväli 15–19).

Oseltamiviirin teho normaalin tartunnan kautta saadun influenssasairauden ehkäisyssä on osoitettu altistumisen jälkeisessä kotitalouksien estotutkimuksessa. Tutkimuksessa oli mukana aikuisia, nuoria sekä 1– 12-vuotiaita lapsia (indeksitapauksia ja influenssapotilaan kanssa kontaktissa olleita perheenjäseniä). Ensisijainen tutkimuksessa käytetty tehon mitta oli laboratoriossa varmennettujen influenssatapausten esiintyminen kotitalouksissa. Oseltamiviiriprofylaksia kesti 10 vuorokauden ajan. Laboratoriossa varmennettujen influenssatapausten esiintyminen kotitalouksissa väheni koko populaatiossa 20 %:sta (27

potilasta 136:sta ryhmässä, joka ei saanut ehkäisyä) 7 %:iin (10 potilasta 135:stä ryhmässä, joka sai ehkäisyä), (62,7 %:n vähennys [95 %:n luottamusväli 26,0–81,2; p = 0,0042]). Kotitalouksissa influenssan infektoimilla indeksitapauksilla influenssan esiintyvyys väheni 26 %:sta (23 potilasta 89:stä ryhmässä, joka ei saanut ehkäisyä) 11 %:iin (9 potilasta 84:stä ryhmässä, joka sai ehkäisyä), (58,5 %:n vähennys, [95 %:n luottamusväli 15,6–79,6]; p = 0,0114).

1-12-vuotiaille lapsille tehdyn alaryhmäanalyysin mukaan laboratoriossa varmennettujen influenssatapausten esiintyvyys lapsilla väheni merkitsevästi 19 %:sta (21 potilasta 111:stä ryhmässä, joka ei saanut ehkäisyä)

7 %:iin (7 potilasta 104:stä ryhmässä, joka sai ehkäisyä) (64 %:n vähennys, [95 %:n luottamusväli 15,8– 85,0]; p = 0,0188). Lapsilla, jotka eivät olleet vielä levittäneet virusta tutkimuksen alussa, laboratoriossa varmennettujen influenssatapausten esiintyvyys väheni 21 %:sta (15 potilasta 70:stä ryhmässä, joka ei saanut ehkäisyä) 4 %:iin (2 potilasta 47:stä ryhmässä, joka sai ehkäisyä), (80,1 %:n vähennys, [95 %:n luottamusväli 22,0–94,9]; p = 0,0206). NNT koko lapsipopulaatiossa (ITT) oli 9 (95 %:n luottamusväli 7– 24) ja infektoituneiden indeksitapausten lapsikontakteissa (ITT II) 8 (95 %:n luottamusväli 6, yläarvo ei laskettavissa).

Alle 1-vuotiaiden lasten altistumisen jälkeinen influenssan ehkäisy pandemian aikana:

Influenssan ehkäisyä pandemian aikana ei ole tutkittu kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa 0– 12 kuukauden ikäisillä lapsilla. Ks. kohdasta 5.2 tiedot altistussimulaatiosta.

Ehkäisy influenssaepidemian aikana: Kahteen muuhun tutkimukseen otettiin rokottamattomia, muuten terveitä aikuisia. Näiden tutkimusten tuloksia yhdistettäessä oseltamiviiri annettuna 75 mg kerran vuorokaudessa kuuden viikon ajan vähensi merkitsevästi kliinisiä influenssasairauksia, kun influenssaa esiintyi paikkakunnalla. Plaseboryhmässä influenssaoireita havaittiin 25 potilaalla 519:stä (4,8 %), oseltamiviiriryhmässä kuudella potilaalla 520:stä (1,2 %) (76 %:n väheneminen, 95 %:n luottamusväli 1,6– 5,7; p = 0,0006). NNT tässä tutkimuksessa oli 28 (95 %:n luottamusväli 24–50).

Eräässä tutkimuksessa seurattiin laitoshoidossa olevia vanhuksia, joista 80 % sai influenssarokotteen. 75 mg oseltamiviiria kerran vuorokaudessa kuuden viikon ajan vähensi merkitsevästi kliinisen influenssasairauden esiintyvyyttä. Plaseboryhmässä influenssaoireita havaittiin 12 potilaalla 272:sta (4,4 %), oseltamiviiriryhmässä yhdellä potilaalla 276:sta (0,4 %) (92 %:n väheneminen, 95 %:n luottamusväli 1,5– 6,6; p = 0,0015). NNT tässä tutkimuksessa oli 25 (95 %:n luottamusväli 23–62).

Influenssan ehkäisy immuunipuutteisilla potilailla: Kaksoisokkoutetussa, plasebokontrolloidussa, satunnaistetussa tutkimuksessa selvitettiin kausittaisen influenssan ehkäisyä 475 immuunipuutteisella potilaalla, joista 18 oli 1–12-vuotiasta lasta (388 elinsiirtopotilasta [195 plasebo; 193 oseltamiviiri], 87 hematopoieettista kantasolusiirtopotilasta [43 plasebo; 44 oseltamiviiri], ei potilaita, joilla muita immuunivastetta vähentäviä tiloja). Tutkimuksen ensisijainen päätetapahtuma oli laboratoriossa varmistettujen influenssatapausten ilmaantuvuus, joka määritettiin virusviljelyllä ja/tai hemagglutinaatiota inhiboivien vasta-aineiden nelinkertaisen nousun perusteella. Laboratoriossa varmennettujen influenssatapausten ilmaantuvuus oli 2,9 % (7 potilasta 238:sta plaseboryhmässä ja 2,1 % (5 potilasta 237:stä) oseltamiviiriryhmässä (95 %:n luottamusväli -2,3–4,1 %; p = 0,772).

Erityisiä tutkimuksia komplikaatioriskin pienentymisestä ei ole tehty.

Oseltamiviiriresistenssi

Kliiniset tutkimukset: Rochen taloudellisesti tukemissa kliinisissä tutkimuksissa on tutkittu influenssavirusten vähentyneen oseltamiviiriherkkyyden tai selvän oseltamiviiriresistenssin ilmaantuvuuden riskiä. Oseltamiviirille resistenttien virusten kehittyminen hoidon aikana oli lapsilla yleisempää kuin aikuisilla, sillä esiintyvyys vaihteli alle 1 %:sta aikuisilla 18 %:iin alle 1-vuotiailla lapsilla. Lapset, joiden todettiin kantavan oseltamiviirille resistenttiä virusta, erittivät virusta yleensä pidempään kuin ne tutkittavat, joiden virus oli hoidolle herkkä. Hoidosta aiheutunut resistenssi oseltamiviirille ei kuitenkaan vaikuttanut hoitovasteeseen eikä pitkittänyt influenssan oireita.

Potilasjoukko

Potilaat, joilla resistenttejä mutaatioita (%)

Fenotyypitys*

Geno- ja fenotyypitys*

Aikuiset ja nuoret

0,62 % (14/2253)

0,67 % (15/2 253)

Lapset (1-12 vuotta)

3,89 % (66/1 698)

4,24 % (72/1 698)

Imeväisikäiset

18,31 % (13/71)

18,31 % (13/71)

(< 1 vuotta)

 

 

* Täydellistä genotyypitystä ei tehty kaikissa tutkimuksissa.

Tähän mennessä tehdyissä oseltamiviirin kliinisissä lääketutkimuksissa immunokompetenteillä henkilöillä ei ole saatu näyttöä resistenssin ilmaantumisesta altistumisen jälkeisen (7 päivää), perheenjäsenen altistumisen jälkeisen (10 päivää) tai kausittaisen influenssan ehkäisytutkimuksessa (42 päivää). Immuunipuutteisilla potilailla ei havaittu resistenssiä 12 viikon ehkäisytutkimuksen aikana.

Kliininen ja seurantatieto: Oseltamiviirille altistumattomien potilaiden influenssa A- ja B-viruksissa on havaittu luonnollisia mutaatioita, joihin liittyy vähentynyt herkkyys oseltamiviirille in vitro. Oseltamiviirihoidon aikana valikoituneita resistenttejä viruskantoja on eristetty sekä immunokompetenteiltä että immuunipuutteisilta potilailta. Immuunipuutteisilla potilailla ja nuorilla lapsilla on suurempi todennäköisyys kehittää oseltamiviirille resistentti virus hoidon aikana.

Oseltamiviirilla hoidetuilta potilailta eristettyjen oseltamiviirille resistenttien virusten sekä oseltamiviirille resistenttien influenssavirusten laboratoriokantojen on todettu sisältävän mutaatioita N1- ja N2- neuraminidaaseissa. Resistenssimutaatiot ovat tavallisesti virusalatyyppikohtaisia. Vuodesta 2007 lähtien on havaittu satunnaisesti H1N1-viruskannoissa luonnollisesti esiintyvää H275Y-mutaatioon liittyvää resistenssiä. Oseltamiviiriherkkyys ja tämän kaltaisten virusten esiintyvyys näyttää vaihtelevan sekä kausittain että maantieteellisesti. Vuonna 2008 Euroopassa H275Y-mutaatio havaittiin yli 99 prosentissa H1N1-influenssaisolaatteja. Vuonna 2009 H1N1 (”sikainfluenssa”) oli lähes aina herkkä oseltamiviirille. Resistenssitapauksia raportoitiin vain satunnaisesti, liittyen sekä hoitoon että ehkäisyyn.

5.2Farmakokinetiikka

Yleistä

Imeytyminen

Oseltamiviiri imeytyy hyvin ruuansulatuskanavasta suun kautta tapahtuvan oseltamiviirifosfaatin (prodrug- muoto) annostelun jälkeen ja muuttuu suurelta osin maksaesteraasien vaikutuksesta aktiiviseksi metaboliitiksi (oseltamiviirikarboksylaatti). Vähintään 75 % suun kautta otetusta annoksesta siirtyy systeemiseen verenkiertoon aktiivisen metaboliitin muodossa. Altistuminen prodrug-muodolle on vähemmän kuin 5 % verrattuna aktiiviseen metaboliittiin. Sekä prodrug-muodon että aktiivisen metaboliitin pitoisuudet plasmassa ovat annosriippuvaisia eikä ruuan yhtaikainen nauttiminen niihin vaikuta.

Jakautuminen

Oseltamiviirikarboksylaatin keskimääräinen vakaan tason (steady state) jakautumistilavuus on ihmisillä noin 23 litraa, joka on yhtä paljon kuin kehon ekstrasellulaarinesteen tilavuus. Koska neuraminidaasiaktiivisuus on solunulkoista, oseltamiviirikarboksylaatti jakautuu kaikkiin niihin paikkoihin, joissa virusta on.

Oseltamiviirikarboksylaatin sitoutuminen ihmisen plasman proteiiniin on vähäistä (noin 3 %).

Biotransformaatio

Oseltamiviiri muuttuu suurelta osin maksan esteraasien vaikutuksesta oseltamiviirikarboksylaatiksi. In vitro - tutkimukset osoittivat, ettei oseltamiviiri eikä sen aktiivinen metaboliitti ole tärkeimpien sytokromi P450 - isoentsyymien substraatteja eikä estäjiä. II faasin konjugaatteja kummastakaan yhdisteestä ei ole osoitettu in vivo.

Eliminaatio

Imeytynyt oseltamiviiri eliminoituu ensisijaisesti (> 90 %) muuttumalla oseltamiviirikarboksylaatiksi. Se ei metaboloidu vaan erittyy virtsaan. Oseltamiviirikarboksylaatin huippupitoisuuden puoliintumisaika plasmassa on useimmilla potilailla 6-10 tuntia. Aktiivinen metaboliitti erittyy kokonaan munuaisten kautta.

Munuaispuhdistuma (18,8 l/h) ylittää glomerulussuodosnopeuden (7,5 l/h). Tämä viittaa siihen, että glomerulussuodatuksen lisäksi tapahtuu tubulussekreetiota. Vähemmän kuin 20 % radioisotooppileimatusta annoksesta erittyy ulosteisiin.

Muut erityisryhmät

Pediatriset potilaat

Alle 1-vuotiaat lapset: Oseltamiviirin farmakokinetiikkaa, farmakodynamiikkaa ja turvallisuutta on arvioitu kahdessa avoimessa kontrolloimattomassa tutkimuksessa, joihin osallistui myös alle 1-vuotiaita influenssatartunnan saaneita lapsia (n = 135). Painon suhteen korjattu aktiivisen metaboliitin puhdistuma alle 1-vuotiailla on pienempi kuin vanhemmilla lapsilla. Myös altistumisessa metaboliitille on enemmän vaihtelua pienimmillä lapsilla. Saatavilla olevat tiedot osoittavat, että 0–12-kuukauden ikäisillä lapsilla annos 3 mg/kg saa aikaan sellaiset aihiolääkkeen ja aktiivisen metaboliitin pitoisuudet plasmassa, joiden oletetaan olevan tehokkaita ja joiden turvallisuusprofiili vastaa vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla todettua turvallisuusprofiilia käytettäessä hyväksyttyä annosta (ks. kohdat 4.1 ja 4.2). Ilmoitetut haittavaikutukset olivat yhdenmukaisia vanhemmilla lapsilla todetun turvallisuusprofiilin kanssa.

Tietoja influenssan ehkäisystä altistumisen jälkeen alle 1-vuotiailla ei ole. Alle 12-vuotiailla lapsilla ei ole tehty influenssaepidemian aikana influenssan ehkäisytutkimuksia.

Alle 1-vuotiaiden lasten altistumisen jälkeinen influenssan ehkäisy pandemian aikana:

Simulaatio < 1 vuoden ikäisille lapsille kerran vuorokaudessa annetuista annoksista 3 mg/kg osoitti, että altistuminen on verrannollinen aikuisille kerran vuorokaudessa annettujen 75 mg:n annosten jälkeisen altistumisen kanssa tai sitä suurempi. Altistuminen ei ole suurempi kuin < 1 vuoden ikäisten lasten hoidossa (3 mg/kg kaksi kertaa vuorokaudessa), ja turvallisuusprofiili on oletettavasti verrannollinen (ks. kohta 4.8). Alle 1-vuotiailla lapsilla ei ole tehty estohoitoa koskevia kliinisiä tutkimuksia.

Lapset (1-vuotiaat tai tätä vanhemmat): oseltamiviirin farmakokinetiikkaa on tutkittu kerta- annostutkimuksissa 1-16-vuotiailla lapsilla. Kliinisessä tehotutkimuksessa seurattiin toistuvan annoksen farmakokinetiikkaa pienessä lapsiryhmässä. Oseltamiviiri ja sen aktiivinen metaboliitti poistuivat nuorempien lasten elimistöstä nopeammin kuin aikuisilta, mikä johti vähäisempään altistumiseen annetulla mg/kg-annoksella. 2 mg/kg annos saa aikaan oseltamiviirikarboksylaattialtistuksen, joka on verrannollinen aikuisten 75 mg:n kerta-annoksen jälkeiseen altistumiseen (noin 1 mg/kg). Oseltamiviirin farmakokinetiikka 12-vuotiailla ja vanhemmilla lapsilla on samanlaista kuin aikuisilla.

Iäkkäät

Altistuminen aktiiviselle metaboliitille steady state -vaiheessa on noin 25–35 % suurempi iäkkäillä potilailla (65–78-vuotiailla) kuin alle 65-vuotiailla käytettäessä toisiaan vastaavia oseltamiviiriannoksia. Iäkkäillä potilailla todetut puoliintumisajat ovat samanlaisia kuin nuorilla aikuisilla. Siedettävyyden ja lääkkeelle altistumisen perusteella annoksen säätäminen ei ole tarpeen iäkkäillä potilailla, ellei heillä ole merkkejä keskivaikeasta tai vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta (kreatiniinipuhdistuma alle 60 ml/min) (ks. kohta 4.2).

Munuaisten vajaatoiminta

Annettaessa 100 mg oseltamiviiria kahdesti vuorokaudessa viiden vuorokauden ajan potilaille, joilla oli eriasteista munuaisten vajaatoimintaa, todettiin aktiiviselle metaboliitille altistumisen olevan kääntäen verrannollinen munuaisfunktioon (annostelu ks. kohta 4.2).

Maksan vajaatoiminta

In vitro -tutkimusten perusteella ei ole odotettavissa, että altistuminen oseltamiviirille lisääntyisi merkittävästi eikä myöskään, että altistuminen aktiiviselle metaboliitille vähenisi maksan vajaatoimintapotilailla (ks. kohta 4.2).

Raskaana olevat naiset

Yhdistetyn potilasjoukon farmakokineettinen analyysi osoittaa, että kohdassa 4.2 Annostus ja antotapa kuvatulla Ebilfumin-annostuksella altistus aktiiviselle metaboliitille on pienempi (keskimäärin 30 % kaikkien raskauskolmannesten aikana) verrattuna naisiin, jotka eivät ole raskaana. Ennakoitu pienempi

altistus on kuitenkin edelleen virusten replikaatiota estävää pitoisuutta (IC95-arvoa) suurempi ja useiden influenssaviruskantojen hoidossa tarvittavalla tasolla. Havainnointitutkimuksista on lisäksi saatu näyttöä siitä, että tämä potilasjoukko hyötyy nykyisestä annostuksesta. Annosmuutoksia ei näin ollen suositella käytettäessä valmistetta raskaana olevien naisten hoitoon tai influenssan ehkäisyyn (ks. kohta 4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys).

5.3Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Tavanomaiset prekliiniset turvallisuustutkimukset toistetuilla annoksilla ja genotoksisuustutkimustulokset osoittavat, ettei erityistä vaaraa ihmiselle ole. Tavanomaiset karsinogeenisuustutkimukset antoivat viitteitä tiettyjen kasvaimien annosriippuvaisesta lisääntymisestä jyrsijöillä. Kasvaimet olivat tyypillisiä käytetylle jyrsijäkannalle. Tutkimuksissa käytetyt annokset ja ihmisillä kliiniseen käyttöön suositellut annokset huomioon ottaen havainnot eivät muuta oseltamiviirin riski-hyötysuhdetta sille hyväksytyissä käyttöaiheissa.

Rotilla annoksilla ad 1500 mg/kg/vrk ja kaneilla annoksilla ad 500 mg/kg/vrk suoritetuissa teratologisissa tutkimuksissa ei ole havaittu vaikutuksia sikiöaikaiseen kehitykseen. Rottien hedelmällisyyskokeissa ei kummallakaan sukupuolella esiintynyt haittavaikutuksia, kun annosta nostettiin aina 1500 mg:aan/kg/vrk. Pre- ja postnataalisissa rottatutkimuksissa annoksella 1500 mg/kg/vrk havaittiin naarasrotilla pitkittynyttä synnytystä. Turvamarginaali ihmisaltistuksen ja rottien korkeimman, ei-haittavaikutuksia aiheuttavan annoksen välillä on 480-kertainen oseltamiviirilla ja vastaavasti 44-kertainen aktiivisella metaboliitilla. Rottien ja kanien sikiöiden altistuminen oli noin 15–20 % emon altistumisesta.

Imettävillä rotilla sekä oseltamiviiri että sen aktiivinen metaboliitti erittyvät maitoon. Oseltamiviiri ja sen aktiivinen metaboliitti erittyvät ihmismaitoon, tosin tietoa on varsin rajallisesti. Eläintietojen perusteella voidaan arvioida, että edellä mainittujen yhdisteiden määrät olisivat noin 0,01 mg/vrk ja 0,3 mg/vrk.

Oseltamiviirin mahdollista ihoärsytystä on tutkittu marsuilla. Eryteemaa havaittiin noin 50 %:lla eläimistä, joita oli käsitelty aktiivisella lääkeaineella. Kaneilla havaittiin palautuvaa silmä-ärsytystä.

Aikuisille rotille annetuilla hyvin suurilla oraalisilla oseltamiviirifosfaattisuolan kerta-annoksilla (korkein tutkittu annos oli 1310 mg/kg) ei havaittu olevan haittavaikutuksia, kun taas nuorilla seitsemän vuorokauden ikäisillä rotan poikasilla vastaavat annokset johtivat myrkytykseen (kuolema mukaan luettuna). Näitä haittavaikutuksia todettiin yli 657 mg/kg annoksilla. Oseltamiviiriannoksella 500 mg/kg haittavaikutuksia ei havaittu pitkäaikaisessakaan hoidossa (annettuna 500 mg/kg/vrk 7–21 vuorokautta synnytyksen jälkeen).

6.FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1Apuaineet

Ebilfumin 30 mg kovat kapselit

Kapseliydin

Esigelatinoitu tärkkelys (peräisin maissitärkkelyksestä)

Talkki

Povidoni (K-29/32)

Kroskarmelloosinatrium

Natriumstearyylifumaraatti

Kapselikuori

Liivate

Keltainen rautaoksidi (E172)

Titaanidioksidi (E171)

Painomuste

Shellakkapäällyste 45 % (20 %:sti esteröity)

Musta rautaoksidi (E172)

Propyleeniglykoli (E1520)

Ammoniumhydroksidi 28 % (E527)

Ebilfumin 45 mg kovat kapselit

Kapseliydin

Esigelatinoitu tärkkelys (peräisin maissitärkkelyksestä) Talkki

Povidoni (K-29/32) Kroskarmelloosinatrium Natriumstearyylifumaraatti

Kapselikuori

Liivate

Titaanidioksidi (E171)

Painomuste

Shellakkapäällyste 45 % (20 %:sti esteröity) Musta rautaoksidi (E172) Propyleeniglykoli (E1520) Ammoniumhydroksidi 28 % (E527)

Ebilfumin 75 mg kovat kapselit

Kapseliydin

Esigelatinoitu tärkkelys (peräisin maissitärkkelyksestä) Talkki

Povidoni (K-29/32) Kroskarmelloosinatrium Natriumstearyylifumaraatti

Kapselikuori

Kansiosa:

Liivate

Keltainen rautaoksidi (E172)

Titaanidioksidi (E171)

Pohjaosa:

Liivate

Titaanidioksidi (E171)

Painomuste

Shellakkapäällyste 45 % (20 %:sti esteröity) Musta rautaoksidi (E172) Propyleeniglykoli (E1520) Ammoniumhydroksidi 28 % (E527)

6.2Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3Kestoaika

5 vuotta.

Apteekissa valmistetun suspension säilytys: Kestoaika 3 viikkoa, kun säilytetään alle 25 °C:ssa. Kestoaika 6 viikkoa, kun säilytetään 2 °C – 8 °C.

6.4Säilytys

Säilytä alle 25 C.

Apteekissa valmistetun suspension säilytysolosuhteet ks. kohta 6.3.

6.5Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)

PVC/PE/PVdC/Al läpipainopakkaus tai HDPE purkki LDPE korkeilla (ja kuiva-aineella). Pakkauskoko 10 kapselia.

6.6Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia hävittämisen suhteen.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Ex tempore -valmistus

Jos oseltamiviirijauhetta oraalisuspensiota varten ei ole saatavilla

Kaupallisesti valmistettu oseltamiviirijauhe oraalisuspensiota varten (6 mg/ml) on suositeltava tuote aikuisille ja lapsipotilaille, jotka eivät kykene nielemään kapseleita tai jotka tarvitsevat pienempiä annoksia. Jos kaupalliseen käyttöön tarkoitettua oseltamiviirijauhetta oraalisuspensiota varten ei ole saatavilla, apteekissa voidaan valmistaa suspensio (6 mg/ml) Ebilfumin-kapseleista tai potilaat voivat valmistaa suspension kapseleista kotona.

Apteekissa valmistettua suspensiota suositellaan mieluummin kuin suspension valmistamista kotona. Ebilfumin-kapseleiden pakkausselosteessa kohdassa ” Nestemäisen Ebilfuminu-annoksen valmistaminen kotona” on yksityiskohtainen ohje annosten valmistamiseenkotona.

Sekä apteekissa valmistetun suspension annosteluun että kotona sekoitettujen annosten valmistukseen on toimitettava tilavuudeltaan ja mitta-asteikoltaan tarkoituksenmukaisia ruiskuja. Molemmissa tapauksissa tarvittaviin ruiskuihin tehdään apteekissa merkintä oikeasta tilavuudesta.

Valmistus apteekissa

6 mg/ml vahvuisen suspension valmistus kapseleista

Aikuiset, nuoret ja 1-vuotiaat tai tätä vanhemmat lapset, jotka eivät kykene nielemään kapseleita

Tällä menetelmällä valmistetaan 6 mg/ml suspensio, jolla saadaan riittävästi lääkettä yhdelle potilaalle 5 vuorokauden hoitoon tai 10 vuorokauden ehkäisyyn.

Apteekissa voidaan valmistaa 6 mg/ml vahvuinen suspensio käyttämällä Ebifulmin 30, 45 tai 75 mg kapseleita sekä vettä, johon lisätään säilytysaineeksi 0,05 % (m/V) natriumbentsoaattia.

1. Laske potilaalle valmistettavan ja annettavan suspension kokonaistilavuus 5 vuorokauden hoitoannosta tai 10 vuorokauden ehkäisyannosta varten. Tarvittava kokonaistilavuus määräytyy potilaan painon mukaan alla olevan taulukon mukaisesti. Oikeassa sarakkeessa esitetään valmistuksessa huomioitava mittaushävikki, jotta enimmillään 10 annoksen (2 annosta vuorokaudessa 5 vuorokauden ajan) tilavuus saadaan mitatuksi tarkasti.

Potilaan painoon perustuvan apteekissa valmistettavan suspension tilavuus (6 mg/ml)

Paino

Valmistettava kokonaistilavuus

Valmistettava kokonaistilavuus

(kg)

(ml)/ potilaan paino

(ml)/ potilaan paino

 

Mittaushävikkiä ei huomioitu

Mittaushävikki huomioitu

10 kg –15 kg

50 ml

60 ml tai 75 ml*

Yli 15 kg –23 kg

75 ml

90 ml tai 100 ml*

Yli 23 kg –40 kg

100 ml

125 ml

Yli 40 kg

125 ml

137,5 ml (tai 150 ml)*

* käytettävästä vahvuudesta riippuen

2. Määritä alla olevasta taulukosta tarvittava kapseli- ja vehikkelimäärä [vesi, johon on lisätty säilytysaineeksi 0,05 % (m/V) natriumbentsoaattia], jotka tarvitaan 6 mg/ml suspension kokonaistilavuuden valmistamiseen apteekissa (joka on laskettu yllä olevasta taulukosta):

Kapseli- ja vehikkelimäärät, jotka tarvitaan 6 mg/ml suspension kokonaistilavuuden valmistukseen apteekissa

Valmistettavan

Tarvittava Ebilfumin-kapselimäärä

 

suspension

(oseltamiviirin määrä mg:oina)

Tarvittava vehikkelin

kokonaistilavuus

75 mg

45 mg

30 mg

määrä

60 ml

Käytä

8 kapselia

12 kapselia

59,5 ml

 

vaihtoehtoista

(360 mg)

(360 mg)

 

 

vahvuutta*

 

 

 

75 ml

6 kapselia

10 kapselia

15 kapselia

74 ml

 

(450 mg)

(450 mg)

(450 mg)

 

90 ml

Käytä

12 kapselia

18 kapselia

89 ml

 

vaihtoehtoista

(540 mg)

(540 mg)

 

 

vahvuutta*

 

 

 

100 ml

8 kapselia

Käytä

20 kapselia

98,5 ml

 

(600 mg)

vaihtoehtoista

(600 mg)

 

 

 

vahvuutta*

 

 

125 ml

10 kapselia

Käytä

25 kapselia

123,5 ml

 

(750 mg)

vaihtoehtoista

(750 mg)

 

 

 

vahvuutta*

 

 

137,5 ml

11 kapselia

Käytä

Käytä

136 ml

 

(825 mg)

vaihtoehtoista

vaihtoehtoista

 

 

 

vahvuutta*

vahvuutta*

 

*Tavoitepitoisuuden saavuttamiseen ei voi käyttää tätä vahvuutta, joten käytä valmistukseen vaihtoehtoista vahvuutta.

3. Valmistaessasi Ebilfumin-kapseleista 6 mg/ml vahvuista suspensiota noudata alla olevaa menettelytapaa:

1.Kaada sopivan kokoiseen lasikannuun taulukossa mainittu määrä vettä, johon on lisätty säilytysaineeksi 0,05 % natriumbentsoaattia.

2.Avaa taulukossa mainittu määrä Ebilfumin-kapseleita ja kaada kapseleiden sisältö lasikannussa olevaan säilytysainetta sisältävään veteen.

3.Sekoita sopivalla välineellä 2 minuutin ajan.

(Huom. Lääkeaine, oseltamiviirifosfaatti, liukenee veteen nopeasti. Osa Ebilfumin-kapseleiden sisältämistä liukenemattomista apuaineista muodostaa suspension).

4.Siirrä suspensio ruskeaan lasipulloon tai ruskeaan polyeteenitereftalaatti PET-pulloon. Käytä tarvittaessa suppiloa läikkymisen välttämiseksi.

5.Sulje pullo lapsiturvallisella korkilla.

6.Aseta pullon päälle ”Ravistettava kevyesti ennen käyttöä” -etiketti.

(Huom. Sekoitetun suspension ravistaminen ennen käyttöä on tehtävä varovasti, jotta vältetään ilmakuplien muodostuminen.)

7.Ohjeista vanhempia tai huoltajaa hävittämään hoidosta mahdollisesti ylijäänyt valmiste lääkekuurin päättymisen jälkeen. Tämä tieto suositellaan annettavaksi joko kiinnittämällä täydentävä etiketti pulloon tai lisäämällä maininta asiasta apteekin ohjelippuun.

8.Kiinnitä pulloon etiketti, jossa on säilytysolosuhteen mukainen viimeinen käyttöpäivämäärä (ks. kohta 6.3).

Merkitse pullo etiketillä, jossa on potilaan nimi, annosteluohje, viimeinen käyttöpäivämäärä, lääkkeen nimi sekä muu tarvittava apteekin ohjeistus. Tarkista oikea annosteluohje alla olevasta taulukosta.

Annostaulukko Ebilfumin-kapseleista apteekissa valmistetulle 6 mg/ml suspensiolle 1-vuotiaille ja tätä vanhemmille

 

 

Annoksen

 

 

Paino

Annos

tilavuus

Hoitoannos

Ehkäisyannos

(kg)

(mg)

6 mg/ml

(5 vrk)

(10 vrk)

10–15 kg

30 mg

5 ml

5 ml kaksi kertaa

5 ml kerran

 

 

 

vuorokaudessa

vuorokaudessa

Yli 15 kg –

45 mg

7,5 ml

7,5 ml kaksi kertaa

7,5 ml kerran

23 kg

 

 

vuorokaudessa

vuorokaudessa

Yli 23 kg –

60 mg

10 ml

10 ml kaksi kertaa

10 ml kerran

40 kg

 

 

vuorokaudessa

vuorokaudessa

Yli 40 kg

75 mg

12,5 ml

12,5 ml kaksi kertaa

12,5 ml kerran

 

 

 

vuorokaudessa

vuorokaudessa

Mitatessasi pieniä määriä apteekissa valmistettua suspensiota annostele suspensiota mitta-asteikollisella ruiskulla. Merkitse tai korosta jokaisen potilaan ruiskun oikea annoskohta (edellä olevan annostaulukon mukaisesti).

Huoltaja sekoittaa tarvittavaa annosta varten samansuuruisen annoksen makeaa nestemäistä ruoka-ainetta, kuten sokerivettä, suklaasiirappia, kirsikkasiirappia tai jälkiruokien kuorrutteita (esim. karamelli- tai kinuskikastike), lääkeaineen kitkerän maun peittämiseksi.

Alle 1-vuotiaat lapset

Seuraavalla menetelmällä valmistetaan 6 mg/ml suspensio, jolla saadaan riittävä lääkitys yhdelle potilaalle 5 vuorokauden hoitoon tai 10 vuorokauden ehkäisyyn.

Apteekissa voidaan valmistaa 6 mg/ml vahvuinen suspensio käyttämällä Ebilfumin 30 mg, 45 mg tai 75 mg kapseleita sekä vettä, johon lisätään säilytysaineeksi 0,05 % (m/V) natriumbentsoaattia.

1. Laske potilaalle valmistettavan ja annettavan suspension kokonaistilavuus. Tarvittava kokonaistilavuus määräytyy potilaan painon mukaan alla olevan taulukon mukaisesti. Oikeassa sarakkeessa esitetään valmistuksessa huomioitava mittaushävikki, jotta enimmillään 10 annoksen (2 annosta vuorokaudessa

5 vuorokauden ajan) tilavuus saadaan mitatuksi tarkasti.

Potilaan painoon perustuvan valmistettavan 6 mg/ml suspension tilavuus

Paino

Valmistettava

Valmistettava

(kg)

kokonaistilavuus (ml)/

kokonaistilavuus (ml)/

 

potilaan paino

potilaan paino

 

Mittaushävikkiä ei huomioitu

Mittaushävikki huomioitu

7 kg

enintään 40 ml

50 ml

> 7 kg – 10 kg

50 ml

60 ml tai 75 ml*

* käytettävästä vahvuudesta riippuen

2. Määritä alla olevasta taulukosta tarvittava kapseli- ja vehikkelimäärä [vesi, johon on lisätty säilytysaineeksi 0,05 % (m/V) natriumbentsoaattia], jotka tarvitaan 6 mg/ml vahvuisen suspension kokonaistilavuuden valmistamiseen apteekissa (joka on laskettu yllä olevasta taulukosta):

Kapseli- ja vehikkelimäärät, jotka tarvitaan 6 mg/ml suspension kokonaistilavuuden valmistukseen apteekissa

Valmistettavan

Tarvittava Ebilfumin-kapselimäärä

 

suspension

(oseltamiviirin määrä mg:oina)

Tarvittava vehikkelin

kokonaistilavuus

75 mg

45 mg

30 mg

määrä

50 ml

4 kapselia

Käytä

10 kapselia

49,5 ml

 

(300 mg)

vaihtoehtoista

(300 mg)

 

 

 

vahvuutta*

 

 

Valmistettavan

Tarvittava Ebilfumin-kapselimäärä

 

suspension

(oseltamiviirin määrä mg:oina)

Tarvittava vehikkelin

kokonaistilavuus

75 mg

45 mg

30 mg

määrä

60 ml

Käytä

8 kapselia

12 kapselia

59,5 ml

 

vaihtoehtoista

(360 mg)

(360 mg)

 

 

vahvuutta*

 

 

 

75 ml

6 kapselia

10 kapselia

15 kapselia

74 ml

 

(450 mg)

(450 mg)

(450 mg)

 

*Tavoitepitoisuuden saavuttamiseen ei voi käyttää tätä vahvuutta, joten käytä valmistukseen vaihtoehtoista vahvuutta.

3. Valmistaessasi Ebilfumin-kapseleista 6 mg/ml vahvuista suspensiota noudata alla olevaa menettelytapaa:

1.Kaada sopivan kokoiseen lasikannuun taulukossa mainittu määrä vettä, johon on lisätty säilytysaineeksi 0,05 % natriumbentsoaattia.

2.Avaa taulukossa mainittu määrä Ebilfumin-kapseleita ja kaada kapseleiden sisältö lasikannussa olevaan säilytysainetta sisältävään veteen.

3.Sekoita sopivalla välineellä 2 minuutin ajan.

(Huom. Lääkeaine, oseltamiviirifosfaatti, liukenee veteen nopeasti. Osa Ebilfumin-kapseleiden sisältämistä liukenemattomista apuaineista muodostaa suspension).

4.Siirrä suspensio ruskeaan lasipulloon tai ruskeaan polyeteenitereftalaatti PET-pulloon. Käytä tarvittaessa suppiloa läikkymisen välttämiseksi.

5.Sulje pullo lapsiturvallisella korkilla.

6.Aseta pullon päälle ”Ravistettava kevyesti ennen käyttöä” -etiketti.

(Huom. Sekoitetun suspension ravistaminen ennen käyttöä on tehtävä varovasti, jotta vältetään ilmakuplien muodostuminen.)

7.Ohjeista vanhempia tai huoltajaa hävittämään hoidosta mahdollisesti ylijäänyt valmiste lääkekuurin päättymisen jälkeen. Tämä tieto suositellaan annettavaksi joko kiinnittämällä täydentävä etiketti pulloon tai lisäämällä maininta asiasta apteekin ohjelippuun.

8.Kiinnitä pulloon etiketti, jossa on säilytysolosuhteen mukainen viimeinen käyttöpäivämäärä (ks. kohta 6.3).

Merkitse pullo etiketillä, jossa on potilaan nimi, annosteluohje, viimeinen käyttöpäivämäärä, lääkkeen nimi sekä muu tarvittava apteekin ohjeistus. Tarkista oikea annosteluohje alla olevasta taulukosta.

Annostaulukko Ebilfumin-kapseleista apteekissa valmistetulle 6 mg/ml suspensiolle alle 1 vuoden ikäisille lapsille

Paino

 

 

 

 

 

(pyöristys

 

Tilavuus/

 

 

 

lähimpään

annos

annos

Hoitoannos

Ehkäisyannos

Ruiskukoko

0,5 kg:aan

(mg)

(6 mg/ml)

(5 vrk)

(10 vrk)

(mittaväli 0,1 ml)

3 kg

9 mg

1,5 ml

1,5 ml kaksi kertaa

1,5 ml kerran

2.0 ml (tai 3,0 ml)

 

 

 

vuorokaudessa

vuorokaudessa

 

3,5 kg

10,5 m

1,8 ml

1,8 ml kaksi kertaa

1,8 ml kerran

2,0 ml (tai 3,0 ml)

 

g

 

vuorokaudessa

vuorokaudessa

 

4 kg

12 mg

2,0 ml

2,0 ml kaksi kertaa

2,0 ml kerran

3,0 ml

 

 

 

vuorokaudessa

vuorokaudessa

 

4,5 kg

13,5 m

2,3 ml

2,3 ml kaksi kertaa

2,3 ml kerran

3,0 ml

 

g

 

vuorokaudessa

vuorokaudessa

 

5 kg

15 mg

2,5 ml

2,5 ml kahdesti

2,5 ml kerran

3,0 ml

 

 

 

vuorokaudessa

päivässä

 

5,5 kg

16,5 m

2,8 ml

2,8 ml kahdesti

2,8 ml kerran

3,0 ml

 

g

 

vuorokaudessa

päivässä

 

6 kg

18 mg

3,0 ml

3,0 ml kahdesti

3,0 ml kerran

3,0 ml (tai 5,0 ml)

 

 

 

vuorokaudessa

päivässä

 

Paino

 

 

 

 

 

(pyöristys

 

Tilavuus/

 

 

 

lähimpään

annos

annos

Hoitoannos

Ehkäisyannos

Ruiskukoko

0,5 kg:aan

(mg)

(6 mg/ml)

(5 vrk)

(10 vrk)

(mittaväli 0,1 ml)

6,5 kg

19,5 m

3,3 ml

3,3 ml kahdesti

3,3 ml kerran

5,0 ml

 

g

 

vuorokaudessa

päivässä

 

7 kg

21 mg

3,5 ml

3,5 ml kahdesti

3,5 ml kerran

5,0 ml

 

 

 

vuorokaudessa

päivässä

 

7,5 kg

22,5 m

3,8 ml

3,8 ml kahdesti

3,8 ml kerran

5,0 ml

 

g

 

vuorokaudessa

päivässä

 

8 kg

24 mg

4,0 ml

4,0 ml kahdesti

4,0 ml kerran

5,0 ml

 

 

 

vuorokaudessa

päivässä

 

8,5 kg

25,5 m

4,3 ml

4,3 ml kahdesti

4,3 ml kerran

5,0 ml

 

g

 

vuorokaudessa

päivässä

 

9 kg

27 mg

4,5 ml

4,5 ml kahdesti

4,5 ml kerran

5,0 ml

 

 

 

vuorokaudessa

päivässä

 

9,5 kg

28,5 m

4,8 ml

4,8 ml kahdesti

4,8 ml kerran

5,0 ml

 

g

 

vuorokaudessa

päivässä

 

10 kg

30 mg

5,0 ml

5,0 ml kahdesti

5,0 ml kerran

5,0 ml

 

 

 

vuorokaudessa

päivässä

 

Mitatessasi pieniä määriä apteekissa valmistettua suspensiota annostele suspensiota mitta-asteikollisella ruiskulla. Merkitse tai korosta jokaisen potilaan ruiskun oikea annoskohta (edellä olevien annostaulukoiden mukaisesti).

Huoltaja sekoittaa tarvittavaa annosta varten samansuuruisen annoksen makeaa nestemäistä ruoka-ainetta, kuten sokerivettä, suklaasiirappia, kirsikkasiirappia tai jälkiruokien kuorrutteita (esim. karamelli- tai kinuskikastike), lääkeaineen kitkerän maun peittämiseksi.

Valmistus kotona

Jos kaupalliseen käyttöön tarkoitettua oseltamiviirijauhetta oraalisuspensiota varten ei ole saatavilla, voivat potilaat saada apteekin Ebilfumin-kapseleista valmistamaa suspensiota (yksityiskohtaiset valmistusohjeet edellä). Jos suspension valmistus apteekissakaan ei ole mahdollista, Ebilfumin-suspensio voidaan valmistaa myös kotona.

Kun sopivia kapselivahvuuksia tarvittavaan annokseen on saatavilla, avataan kapseli ja sekoitetaan kapselin sisältö korkeintaan yhteen teelusikalliseen makeutettua ruoka-ainetta. Lääkeaineen kitkerää makua voidaan peittää sokerivedellä, suklaasiirapilla, kirsikkasiirapilla, jälkiruokien kuorrutteilla (esim. karamelli- tai kinuskikastike). Sekoittamisen jälkeen seos annetaan kokonaan potilaalle. Seos on nieltävä heti valmistuksen jälkeen.

Jos tarvitaan 30 mg:n ja 45 mg:n annoksia ja saatavilla on ainoastaan 75 mg:n kapseleita, Ebilfumin- suspension valmistukseen tulee lisävaiheita. Ebilfumin-kapseleiden pakkausselosteessa kohdassa ”Ebilfumin-suspension valmistamiseen kotona” on yksityiskohtainen ohje annosten valmistamisesta kotona.

7.MYYNTILUVAN HALTIJA

Actavis Group PTC ehf. Reykjavíkurvegi 76-78 220 Hafnarfjörður Islanti

8.MYYNTILUVAN NUMERO(T)

Ebilfumin 30 mg kovat kapselit

EU/1/14/915/001 (10 kovaa kapselia läpipainopakkauksessa)

EU/1/14/915/002 (10 kovaa kapselia tablettipurkissa)

Ebilfumin 45 mg kovat kapselit

EU/1/14/915/003 (10 kovaa kapselia tablettipurkissa)

EU/1/14/915/004 (10 kovaa kapselia läpipainopakkauksessa)

Ebilfumin 30 mg kovat kapselit

EU/1/14/915/005 (10 kovaa kapselia läpipainopakkauksessa)

EU/1/14/915/006 (10 kovaa kapselia tablettipurkissa)

9.MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 22. toukokuuta 2014.

10.TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivulla http://www.ema.europa.eu/.

Kommentit

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z
  • Apua
  • Get it on Google Play
  • Lisätietoja
  • Info on site by:

  • Presented by RXed.eu

  • 27558

    lista reseptilääkkeistä