Finnish
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

Lemtrada (alemtuzumab) – Valmisteyhteenveto - L04AA34

Updated on site: 08-Oct-2017

Lääkkeen nimiLemtrada
ATC-koodiL04AA34
Lääkeainealemtuzumab
ValmistajaGenzyme Therapeutics Ltd

Tähän lääkkeeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti uutta turvallisuutta koskevaa tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta 4.8, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

1.LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

LEMTRADA 12 mg infuusiokonsentraatti, liuosta varten

2.VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Yksi injektiopullo sisältää 12 mg alemtutsumabia 1,2 ml:ssa (10 mg/ml).

Alemtutsumabi on yhdistelmä-DNA-tekniikalla nisäkässolususpensioviljelmässä (kiinanhamsterinmunasarjasolut) - ravintoaineliuoksessa tuotettu monoklonaalinen vasta-aine.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.LÄÄKEMUOTO

Infuusiokonsentraatti, liuosta varten (steriili konsentraatti).

Kirkas, väritön tai hieman kellertävä konsentraatti, jonka pH on 7,0–7,4.

4.KLIINISET TIEDOT

4.1Käyttöaiheet

LEMTRADA on tarkoitettu aaltomaista (relapsoivaa-remittoivaa, RRMS) MS-tautia sairastaville aikuisille potilaille, joilla on aktiivinen tauti kliinisen taudinkuvan tai kuvantamislöydösten perusteella määriteltynä (ks. kohdat 4.4 ja 5.1).

4.2Annostus ja antotapa

LEMTRADA-hoito on aloitettava MS-potilaiden hoitoon perehtyneen neurologin valvonnassa. Useimmin esiintyvien haittavaikutusten, erityisesti autoimmuunitilojen ja infektioiden, oikea-aikaiseen diagnosointiin ja hoitoon erikoistuneita lääkäreitä ja tarvittavia laitteita on oltava saatavilla.

Yliherkkyys- ja/tai anafylaksiareaktioiden hoitoon tarvittavien valmiuksien on oltava saatavilla.

LEMTRADAlla hoidetuille potilaille on annettava potilasvaroituskortti ja potilaan opas, ja heille on kerrottava LEMTRADA-hoidon riskeistä (ks. myös pakkausseloste).

Annostus

Suositeltu LEMTRADA-annos on 12 mg/vrk annettuna laskimoinfuusiona kahdessa hoitojaksossa.

Aloitushoitojakso: 12 mg/vrk viitenä peräkkäisenä päivänä (60 mg:n kokonaisannos)

Toinen hoitojakso: 12 mg/vrk kolmena peräkkäisenä päivänä (36 mg:n kokonaisannos) annettuna 12 kuukautta aloitushoitojakson jälkeen.

Väliin jääneitä annoksia ei saa antaa samana päivänä kuin aikataulun mukainen annos annetaan.

Potilaiden seuranta

Hoito suositellaan annettavaksi kahtena hoitojaksona (katso annostus) ja potilaita on turvallisuuden vuoksi seurattava hoidon aloittamisesta lähtien koko hoidon ajan ja 48 kuukautta viimeisen infuusion jälkeen (ks. kohta 4.4).

Esihoito

Potilaille on annettava esihoitona kortikosteroidia juuri ennen LEMTRADAn antamista jokaisen hoitojakson kolmena ensimmäisenä päivänä. Kliinisissä tutkimuksissa potilaita esihoidettiin 1 000 mg:n metyyliprednisoloniannoksella jokaisen LEMTRADA-hoitojakson kolmena ensimmäisenä päivänä.

Lisäksi voidaan harkita esihoitoa antihistamiineilla ja/tai kuumelääkkeillä ennen LEMTRADAn antamista.

Suun kautta otettavaa herpesinfektiota ennaltaehkäisevää lääkitystä on annettava kaikille potilaille hoitojakson ensimmäisestä päivästä lähtien ja sitä on jatkettava vähintään kuukauden ajan LEMTRADA- hoitojakson jälkeen (ks. myös kohtaa "Infektiot" kohdassa 4.4). Kliinisissä tutkimuksissa potilaille annettiin asikloviiriä 200 mg kaksi kertaa päivässä tai vastaavaa.

Iäkkäät potilaat

Kliinisissä tutkimuksissa ei ollut mukana yli 55-vuotiaita potilaita. Ei ole tutkittu, esiintyykö näillä potilailla erilainen hoitovaste kuin nuoremmilla potilailla.

Munuaisten tai maksan toimintahäiriö

LEMTRADAn käyttöä munuaisten tai maksan toimintahäiriötä sairastavilla potilailla ei ole tutkittu.

Pediatriset potilaat

LEMTRADAn turvallisuutta ja tehoa 0–18-vuotiaiden MS-tautia sairastavien lasten hoidossa ei ole vielä varmistettu. Alemtutsumabi--valmisteella ei ole relevanttia käyttötarkoitusta alle 10-vuotiailla lapsipotilailla multippeliskleroosin hoidossa. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

LEMTRADA on laimennettava ennen infuusiota. Laimennettu liuos on annettava laskimoinfuusiona noin neljän tunnin kuluessa.

Ks. kohdasta 6.6 ohjeet lääkevalmisteen laimentamisesta ennen lääkkeen antoa.

4.3Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

HIV-infektio.

4.4Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

LEMTRADAa ei suositella potilaille, joilla tauti ei ole aktiivinen, ja joiden tila on vakaa nykyisellä hoidolla.

LEMTRADAlla hoidettaville potilaille on annettava pakkausseloste, potilasvaroituskortti ja potilaan opas. Ennen hoitoa potilaille on kerrottava riskeistä ja hyödyistä sekä tarpeesta sitoutua 48 kuukauden seurantaan viimeisen LEMTRADA-infuusion jälkeen.

Autoimmuniteetti

Hoito voi aiheuttaa autovasta-aineiden muodostumista ja lisätä autoimmuunivälitteisten tilojen, kuten idiopaattisen trombosytopeenisen purppuran (ITP), kilpirauhassairauksien tai harvoin munuaissairauksien (esim. tyvikalvovasta-aineglomerulonefriitti) vaaraa. Varovaisuutta on noudatettava sellaisten potilaiden

hoidossa, joilla on aiemmin ollut muita autoimmuunisairauksia kuin MS-tauti, vaikka saatavilla olevat tiedot viittaavat siihen, etteivät olemassa olevat autoimmuunisairaudet pahene alemtutsumabihoidon jälkeen.

Idiopaattinen trombosytopeeninen purppura (ITP)

Vakavia idiopaattisen trombosytopeenisen purppuran tapauksia esiintyi noin 1%:lla hoidetuista potilaista MS-taudin kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa. Yhdessä kontrolloidussa kliinisessä MS-tutkimuksessa yhdelle potilaalle kehittyi ITP, joka jäi tunnistamatta, koska kuukausittaista veriarvojen seurantaa ei oltu vielä toteutettu, ja potilas kuoli aivoverenvuotoon. ITP on yleensä alkanut 14–36 kuukautta ensimmäisen LEMTRADA-hoidon jälkeen. ITP:n oireita voivat olla mm. helposti ilmaantuvat mustelmat, petekiat, spontaani mukokutaaninen verenvuoto (esim. nenäverenvuoto, veriyskä) sekä normaalia runsaampi tai epäsäännöllinen kuukautisvuoto. Veriyskä voi myös viitata tyvikalvovasta-aineglomerulonefriittiin (ks. jäljempänä) ja asianmukainen erotusdiagnoosi on tehtävä. Potilasta on muistutettava pysymään valppaana näiden oireiden varalta ja hakeutumaan välittömästi lääkäriin, jos jokin oire huolestuttaa häntä.

Täydellinen verenkuva ja valkosolujen erittelylaskenta on otettava ennen hoidon aloittamista ja kuukausittain hoidon aloittamisen jälkeen ja aina 48 kuukauden ajan viimeisen infuusion antamisesta. Tämän ajanjakson jälkeen tarvittavia laboratoriokokeita on otettava ITP:hen viittaavien kliinisten löydösten perusteella. Jos epäillään ITP:tä, täydellinen verenkuva on otettava välittömästi.

Jos ITP varmistuu, asianmukaisiin hoitotoimenpiteisiin on ryhdyttävä viipymättä ja erikoislääkäriä tulee konsultoida välittömästi. Kliinisten MS-taudin tutkimusten tiedot ovat osoittaneet, että veriarvojen seurantavaatimusten noudattaminen ja koulutus ITP:hen liittyvistä oireista ja löydöksistä on johtanut ITP:n varhaiseen havaitsemiseen ja hoitamiseen, ja useimmissa tapauksissa ensilinjan lääkehoidolla on saatu hoitovaste.

Mahdollista riskiä, joka liittyy LEMTRADA-hoidon jatkamiseen ITP:n esiintymisen jälkeen, ei tunneta.

Munuaissairaudet

Munuaissairauksia, kuten tyvikalvovasta-aineglomerulonefriittiä, on havaittu 0,3%:lla kliinisten MS-taudin tutkimusten potilaista, ja ne ovat yleensä esiintyneet 39 kuukauden sisällä viimeisen LEMTRADA-annoksen jälkeen. Kliinisissä tutkimuksissa esiintyi kaksi tyvikalvovasta-aineglomerulonefriittitapausta. Molemmat tapaukset olivat vakavia ja ne tunnistettiin varhaisessa vaiheessa kliinisen ja laboratorioseurannan avulla. Molemmissa tapauksissa hoitotulos oli hyvä.

Munuaissairauden kliinisiä merkkejä voivat olla seerumin kreatiniiniarvon nousu, hematuria ja/tai proteinuria. Veriysköksinä ilmenevää keuhkorakkuloiden verenvuotoa voi esiintyä tyvikalvovasta- aineglomerulonefriitin yhteydessä, vaikka sitä ei havaittukaan kliinisissä tutkimuksissa. Veriyskä voi myös viitata ITP:hen (ks. edellä), ja asianmukainen erotusdiagnoosi on tehtävä. Potilasta on muistutettava pysymään valppaana ilmenevien oireiden varalta ja hakeutumaan välittömästi lääkärinhoitoon, jos hänellä on huolta aiheuttavia oireita. Tyvikalvovasta-aineglomerulonefriitti voi aiheuttaa dialyysiä ja/tai elinsiirtoa vaativan munuaisten vajaatoiminnan, jos sitä ei hoideta nopeasti, ja se voi olla hengenvaarallinen, jos se jätetään hoitamatta.

Seerumin kreatiniinipitoisuudet on tarkistettava ennen hoidon aloittamista ja kuukausittain hoidon aloittamisen jälkeen ja 48 kuukauden ajan viimeisen infuusion antamisesta. Virtsakoe, mukaan lukien virtsan mikroskopointi, on tehtävä ennen hoidon aloittamista ja sen jälkeen kuukauden välein aina 48 kuukauden ajan viimeisen infuusion jälkeen. Mikäli havaitaan kliinisesti merkittäviä muutoksia seerumin kreatiniiniarvoissa, selittämätöntä hematuriaa ja/tai proteinuriaa, munuaissairauden lisäarviointi on aloitettava ja potilas lähetettävä viipymättä erikoislääkärille. Munuaissairauksien varhainen tunnistus ja hoito voi pienentää huonojen hoitotulosten vaaraa. Tämän ajanjakson jälkeen kokeita on tehtävä munuaissairauksiin viittaavien kliinisten löydösten perusteella.

Mahdollista riskiä, joka liittyy LEMTRADA-hoidon jatkamiseen munuaissairauden esiintymisen jälkeen, ei tunneta.

Kilpirauhashäiriöt

Kilpirauhasen autoimmuunihäiriöitä on havaittu arviolta 36%:lla potilaista, joita hoidettiin 12 mg:n LEMTRADA-annoksella MS-taudin kliinisissä tutkimuksissa 48 kuukauden aikana ensimmäisen LEMTRADA-annoksen jälkeen. Kilpirauhastapahtumia esiintyi enemmän sekä LEMTRADA- että interferonibeeta 1a (IFNB-1a) -hoitoryhmissä silloin, kun potilailla oli ollut aiemmin kilpirauhassairaus. LEMTRADA-hoitoa saa antaa kilpirauhaspotilaille vain, jos mahdollinen hyöty on mahdollista riskiä suurempi. Havaittuja kilpirauhasen autoimmuunihäiriöitä ovat kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta. Useimmat tapahtumat olivat lieviä tai keskivaikeita. Ennen myyntiluvan saamista vakavia tapahtumia esiintyi <1%:lla potilaista ja Basedowin tautia (tunnettu myös Gravesin tautina), liikatoimintaa sekä vajaatoimintaa esiintyi enemmän kuin yhdellä potilaalla. Useimmat kilpirauhastapahtumat saatiin hallintaan tavallisella lääkehoidolla, mutta jotkut potilaat tarvitsivat leikkaushoitoa. Kliinisissä tutkimuksissa LEMTRADA-hoidon sallittiin jatkuvan potilailla, joilla ilmeni kilpirauhastapahtumia.. Vaikka kokemusta on vähän, niinkilpirauhassairauden vaikeusaste ei yleisesti ottaen vaikuttaisi pahenevan niillä potilailla, joiden LEMTRADA-hoitoa jatkettiin. . Jatkohoitoa LEMTRADAlla on harkittava yksilöllisesti huomioiden kyseisen potilaan kliininen tila.

Kilpirauhasen toimintakokeet, kuten S-TSH-arvo , on tarkistettava ennen hoidon aloittamista, hoidon aikana ja sen jälkeen kolmen kuukauden välein 48 kuukauden ajan viimeisen infuusion antamisesta. Tämän ajanjakson jälkeen lisätutkimuksia tehdään kilpirauhasen toimintahäiriöön viittaavien kliinisten löydösten perusteella.

Kilpirauhassairaus aiheuttaa erityisen riskin raskaana oleville naisille (ks. kohta 4.6).

Kliinisissä tutkimuksissa potilaan anti-tyreoideaperoksidaasi- (anti-TPO-) vasta-ainestatus ennen hoitoa ei merkinnyt kilpirauhaseen liittyvän haittavaikutuksen kehittymistä. Puolelle potilaista, joilla anti-TPO-vasta- ainetesti oli positiivinen lähtötilanteessa, sekä neljäsosalle potilaista, joilla se oli negatiivinen lähtötilanteessa, kehittyi kilpirauhaseen liittyvä haittavaikutus. Suurin osa (noin 80%) potilaista, joilla esiintyi kilpirauhastapahtuma hoidon jälkeen, oli anti-TPO-vasta-ainenegatiivisia lähtötilanteessa. Täten riippumatta potilaan hoitoa edeltävästä anti-TPO-vasta-ainestatuksesta, heille voi kehittyä kilpirauhaseen liittyvä haittavaikutus ja potilaille on tehtävä kaikki kilpirauhaskokeet säännöllisesti edellä kuvatun mukaisesti.

Sytopeniat

Epäiltyjä autoimmuunisytopenioita, kuten neutropeniaa, hemolyyttistä anemiaa ja pansytopeniaa, on raportoitu harvoin kliinisissä MS-taudin tutkimuksissa. Täydellisen verenkuvan tuloksia (ks. yllä kohta ITP) käytetään seurattaessa potilaita sytopenioiden varalta. Jos varmistuu, että potilaalla on sytopenia, asianmukaisiin hoitotoimenpiteisiin on ryhdyttävä viipymättä ja potilas on lähetettävä erikoislääkärille.

Infuusioon liittyvät reaktiot

Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa infuusioon liittyviksi reaktioiksi katsottiin kuuluviksi kaikki haittavaikutukset, joita esiintyi LEMTRADA-infuusion aikana tai 24 tunnin sisällä sen antamisesta. Suurin osa näistä voi johtua sytokiinien vapautumisesta infuusion aikana. Kontrolloiduissa kliinisissä MS- tautitutkimuksissa useimmat LEMTRADAlla hoidetut potilaat kokivat lieviä tai keskivaikeita infuusioon liittyviä reaktioita 12 mg:n LEMTRADA-annoksen antamisen aikana ja/tai 24 tuntia sen jälkeen. Näitä reaktioita olivat usein päänsärky, ihottuma, kuume, pahoinvointi, urtikaria, kutina, unettomuus, vilunväristykset, punoitus, uupumus, hengenahdistus, makuaistin häiriöt, epämukava tunne rinnassa, yleistynyt ihottuma, takykardia, bradykardia, dyspepsia, huimaus ja kipu. Vakavia reaktioita, kuten kuumetta, urtikariaa, eteisvärinää, pahoinvointia, rintakipua ja hypotensiota, esiintyi 3%:lla potilaista. Anafylaksian kliiniset löydökset voivat olla infuusioreaktioiden löydösten kaltaisilta, mutta ne ovat yleensä vaikeampia tai voivat olla hengenvaarallisia. Anafylaksiaan liittyviä reaktioita on ilmoitettu harvoin, toisin kuin infuusioon liittyviä reaktioita.

On suositeltavaa antaa potilaille esilääkitys LEMTRADAn infuusioreaktioiden lieventämiseksi (ks. kohta 4.2). Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa useimmat potilaat saivat antihistamiineja ja/tai kuumelääkkeitä vähintään ennen yhtä LEMTRADA-infuusiota. Potilailla voi esiintyä infuusioon liittyviä

reaktioita esilääkityksestä huolimatta. Infuusioreaktioiden tarkkailua suositellaan LEMTRADA-infuusion aikana ja kaksi tuntia sen jälkeen. Jos infuusioreaktio ilmaantuu, potilaalle on annettava oireenmukaista hoitoa tarpeen mukaan. Jos potilas ei siedä infuusiota hyvin, infuusion kestoa voidaan pidentää. Jos vaikeita infuusioreaktioita esiintyy, infuusion välitöntä keskeyttämistä on harkittava. Anafylaktiset tai vakavat reaktiot, jotka edellyttivät hoidon keskeyttämistä kliinisissä tutkimuksissa, olivat hyvin harvinaisia. Lääkäreiden on oltava tietoisia potilaan sydänsairauksista, koska infuusioon liittyvä reaktio voi olla sydänoire, kuten takykardia.

Anafylaktisten tai vakavien reaktioiden hoitoon on oltava tarvittavat valmiudet. .

Infektiot

Kaksi vuotta kestäneissä kontrolloiduissa MS-taudin kliinisissä tutkimuksissa infektioita esiintyi 71%:lla 12 mg:n LEMTRADA-annoksella hoidetuista potilaista verrattuna 53%:iin potilaista, jotka saivat ihonalaisesti interferoni beeta-1a:ta [IFNB 1a] (44 mikrog 3 kertaa viikossa). Infektiot olivat lieviä tai keskivaikeita. Infektioita, joita esiintyi useammin LEMTRADAlla kuin IFNB 1a:lla hoidetuilla potilaita, olivat nasofaryngiitti, virtsatieinfektio, ylempien hengitysteiden infektio, sinuiitti, suuherpes, influenssa ja bronkiitti. Kontrolloiduissa kliinisissä MS-taudin tutkimuksissa esiintyi vakavia infektioita 2,7%:lla LEMTRADAlla hoidetuista verrattuna 1%:iin IFNB-1a:lla hoidetuista potilaista. LEMTRADA-ryhmän vakavia infektioita olivat: umpisuolentulehdus, gastroenteriitti, keuhkokuume, vyöruusu ja hammasinfektio. Infektiot olivat yleensä kestoltaan tavallisia ja hoidettavissa vakiintuneella lääkehoidolla.

Kliinisissä tutkimuksissa vakavia varicella zoster -virusinfektioita, kuten primääriä vesirokkoa ja varicella zoster -viruksen uudelleenaktivoitumista, on esiintynyt useammin 12 mg:n LEMTRADA-annoksella hoidetuilla potilailla (0,3%) verrattuna INFB-1a:lla hoidettuihin potilaisiin (0%). Kohdunkaulan ihmisen papilloomavirusinfektiota (HPV-infektiota), kuten kohdunkaulan dysplasiaa, on myös ilmoitettu 12 mg:n LEMTRADA-annoksilla hoidetuilla potilailla (2%). On suositeltavaa, että naispotilaille tehdään HPV- seulonta vuosittain.

Kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu tuberkuloosia LEMTRADAlla ja IFNB-1a:lla hoidetuilla potilailla. Aktiivista ja latenttia tuberkuloosia on ilmoitettu 0,3%:lla LEMTRADAlla hoidetuista potilaista, useimmiten sellaisilla maantieteellisillä alueilla, joissa sitä esiintyy yleisesti. Ennen hoidon aloittamista kaikki potilaat on arvioitava sekä aktiivisen että inaktiivisen (latentin) tuberkuloosi-infektion varalta paikallisten ohjeiden mukaan.

Listerioosia/Listeriameningiittiä on ilmoitettu LEMTRADA-hoitoa saaneilla potilailla yleensä yhden kuukauden sisällä LEMTRADA-infuusiosta. Riskin pienentämiseksi LEMTRADA-hoitoa saaneiden potilaiden on vältettävä kypsentämättömän tai huonosti kypsennetyn lihan, pehmeiden juustojen ja pastöroimattomien maitotuotteiden nauttimista vähintään yhden kuukauden ajan LEMTRADA-hoidon jälkeen.

MS-taudin kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa pinnallisia sieni-infektioita, erityisesti suun ja emättimen hiivatulehdusta, esiintyi useammin LEMTRADAlla hoidetuilla (12%) kuin IFNB-1a:lla hoidetuilla potilailla (3%).

Lääkäreiden on harkittava LEMTRADA-hoidon aloituksen siirtämistä potilailla, joilla on aktiivinen infektio, kunnes infektio on täysin hallinnassa.

Suun kautta otettava herpestä ennaltaehkäisevä hoito on aloitettava LEMTRADA-hoidon ensimmäisenä päivänä ja sitä on jatkettava vähintään kuukauden ajan jokaisen hoitojakson jälkeen. Kliinisissä tutkimuksissa potilaille annettiin asikloviiriä 200 mg kaksi kertaa päivässä tai vastaavaa.

LEMTRADAa ei ole käytetty MS-taudin hoitoon samanaikaisesti antineoplastisen tai immunosuppressiivisen hoidon kanssa tai niiden jälkeen. Kuten muidenkin immunomoduloivien hoitojen kohdalla, mahdolliset yhteisvaikutukset potilaan immuunijärjestelmään on otettava huomioon harkittaessa LEMTRADAn antamista. LEMTRADAn käyttö samanaikaisesti näiden hoitojen kanssa voi lisätä immunosuppression vaaraa.

Tietoja LEMTRADAn liittymisestä B-hepatiittiviruksen (HBV) tai C-hepatiittiviruksen (HCV) uudelleenaktivoitumiseen ei ole, koska potilaat, joilla oli merkkejä aktiivisista tai kroonisista infektioista, suljettiin pois kliinisistä tutkimuksista. HBV- ja/tai HCV-infektioriskipotilaiden seulomista ennen LEMTRADA-hoidon aloittamista on harkittava ja varovaisuutta on noudatettava määrättäessä LEMTRADAa potilaille, jotka on tunnistettu HBV- ja/tai HCV-viruksen kantajiksi, koska näillä potilailla voi olla palautumattoman maksavaurion vaara viruksen mahdollisen uudelleenaktivoitumisen vuoksi.

Maligniteetti

Kuten muidenkin immunomodulaatiohoitojen kohdalla, varovaisuutta on noudatettava aloitettaessa LEMTRADA-hoito potilaille, joilla on aiempi tai samanaikainen maligniteetti. Tällä hetkellä ei tiedetä, aiheuttaako alemtutsumabi suuremman kilpirauhasmaligniteettien kehittymisen vaaran, koska kilpirauhasen autoimmuniteetti voi sinänsä olla riskitekijä kilpirauhasen maligniteeteille.

Ehkäisyvalmisteet:

Istukan läpi kulkeutumista ja mahdollista LEMTRADAn farmakologista aktiviteettia havaittiin hiirillä tiineyden ja poikimisen jälkeen. Hedelmällisessä iässä olevien naisten on käytettävä tehokkaita ehkäisymenetelmiä hoidon aikana ja 4 kuukauden ajan LEMTRADA-hoitojakson jälkeen (ks. kohta 4.6).

Rokotteet

On suositeltavaa, että potilaat saavat paikallisten vaatimusten mukaisen immunisaation vähintään 6 viikkoa ennen LEMTRADA-hoitoa. Kykyä kehittää immuunivastetta rokotteisiin LEMTRADA-hoidon jälkeen ei ole tutkittu.

Eläviä viruksia sisältävillä rokotteilla tehdyn immunisaation turvallisuutta LEMTRADA-hoitojakson jälkeen ei ole tutkittu virallisesti kontrolloiduissa kliinisissä MS-taudin tutkimuksissa, eikä rokotteita saa antaa MS- potilaille, jotka ovat äskettäin saaneet LEMTRADA-hoitojakson.

Varicella zoster -viruksen vasta-ainetestaus/-rokotus

Kuten minkä tahansa immunomoduloivan lääkevalmisteen kohdalla, ennen LEMTRADA-hoitojakson aloittamista potilaat, joilla ei ole ollut vesirokkoa tai jotka eivät ole saaneet rokotusta varicella zoster -virusta (VZV) vastaan, on testattava VZV-vasta-aineiden varalta. Vasta-ainenegatiivisten potilaiden vesirokkorokotusta on harkittava ennen LEMTRADA-hoidon aloittamista. Jotta vesirokkorokotuksen täysi teho voidaan saavuttaa, LEMTRADA-hoitoa on siirrettävä 6 viikkoa rokotuksen jälkeen.

Suositellut laboratoriokokeet potilaiden seuraamiseen

Laboratoriokokeita on otettava säännöllisin väliajoin 48 kuukauden ajan viimeisen LEMTRADA- hoitojakson jälkeen autoimmuunisairauksien varhaisten merkkien havaitsemiseksi:

Täydellinen verenkuva ja erittelylaskenta (ennen hoidon aloittamista ja kuukausittain sen jälkeen)

Seerumin kreatiniinipitoisuudet (ennen hoidon aloittamista ja kuukausittain sen jälkeen)

Virtsakoe, mukaan lukien virtsan mikroskopointi (ennen hoidon aloittamista ja kuukausittain sen jälkeen)

Kilpirauhasen toimintakoe, kuten TSH-pitoisuus (ennen hoidon aloittamista ja joka 3. kuukausi sen jälkeen)

Tämän ajanjakson jälkeen kaikki munuaissairauksiin tai kilpirauhasen toimintahäiriöihin viittaavat kliiniset löydökset edellyttävät laboratoriokokeiden toistamista.

Tietoa alemtutsumabin käytöstä ennen LEMTRADAn myyntiluvan saamista yrityksen sponsoroimien tutkimusten ulkopuolelta

Seuraavia haittavaikutuksia esiintyi ennen LEMTRADAn myyntiluvan saamista, kun alemtutsumabia käytettiin kroonisen lymfaattisen leukemian (B-CLL) sekä muiden sairauksien hoitoon, yleensä suuremmilla ja tiheämmin annetuilla annoksilla (esim. 30 mg) kuin mitä suositellaan MS-taudin hoitoon. Koska nämä haittavaikutukset on ilmoitettu vapaaehtoisesti tuntemattoman kokoisesta ryhmästä, ei ole aina mahdollista arvioida luotettavasti niiden esiintyvyyttä tai määrittää niiden syy-seuraussuhdetta alemtutsumabihoitoon.

Autoimmuunisairaus

Alemtutsumabihoitoa saaneilla potilailla ilmoitettuja autoimmuunitapahtumia ovat neutropenia, hemolyyttinen anemia (mukaan lukien kuolemaan johtanut tapaus), hankittu hemofilia, tyvikalvovasta- aineglomerulonefriitti ja kilpirauhassairaus. Vakavia ja joskus kuolemaan johtaneita autoimmuunitapahtumia, kuten autoimmuunista hemolyyttista anemiaa, autoimmuunia trombosytopeniaa, aplastista anemiaa, Guillain-Barrén oireyhtymää ja kroonista tulehduksellista demyelinoivaa polyradikuloneuropatiaa on ilmoitettu alemtutsumabilla hoidetuilla potilailla, jotka sairastivat muuta kuin MS-tautia. Yhdellä alemtutsumabilla hoidetulla syöpäpotilaalla on ilmoitettu positiivinen Coombsin testin tulos. Yhdellä alemtutsumabilla hoidetulla syöpäpotilaalla on ilmoitettu kuolemaan johtanut verensiirtoon liittyvä käänteishyljintäsairaus.

Infuusioon liittyvät reaktiot

Vakavia ja joskus kuolemaan johtaneita infuusioon liittyviä reaktioita, kuten bronkospasmeja, hypoksiaa, keuhkoinfiltraatteja, akuuttia hengitysvaikeusoireyhtymää, hengityksen pysähdystä, sydäninfarktia, rytmihäiriöitä, akuuttia sydämen vajaatoimintaa ja sydämenpysähdystä on esiintynyt u potilailla, jotka sairastivat muuta kuin MS-tautia ja joita hoidettiin alemtutsumabilla suuremmilla ja useammin otetuilla annoksilla kuin mitä MS-taudissa käytetään. Vaikeaa anafylaksiaa ja muita yliherkkyysreaktioita, kuten anafylaktista sokkia ja angioedeemaa, on myös ilmoitettu.

Infektiot

Vakavia ja joskus kuolemaan johtaneita virus-, bakteeri-, alkueläin- ja sieni-infektioita, myös latenttien infektioiden uudelleenaktivoitumisesta johtuvia, on ilmoitettu MS-tautia sairastamattomilla potilailla, joita hoidettiin alemtutsumabilla suuremmilla ja useammin otetuilla annoksilla kuin mitä MS-taudissa käytetään. Progressiivista multifokaalista leukoenkefalopatiaa (PML) on ilmoitettu potilailla, joilla on B-CLL ja jotka joko saivat tai eivät saaneet alemtutsumabihoitoa. PML:n esiintyvyys alemtutsumabilla hoidetuilla B-CLL- potilailla ei ole taustaesiintyvyyttä suurempi.

Veri ja imukudos

Vaikeita verenvuotoreaktioita on ilmoitettu potilailla, jotka eivät sairasta MS-tautia.

Sydän

Sydämen vajaatoimintaa, kardiomyopatiaa ja ejektiofraktion pienenemistä on ilmoitettu alemtutsumabilla hoidetuilla MS-tautia sairastamattomilla potilailla, joita oli aiemmin hoidettu mahdollisesti sydäntoksisilla aineilla.

Epstein-Barrin virukseen liittyvät lymfoproliferatiiviset sairaudet

Epstein-Barrin virukseen liittyviä lymfoproliferatiivisia sairauksia on havaittu muussa kuin yrityksen sponsoroimien tutkimusten yhteydessä.

4.5Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Sellaisia LEMTRADAa koskevia virallisia yhteisvaikutustutkimuksia, joissa olisi käytetty MS-potilaille suositeltua annosta, ei ole tehty. Kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa MS-potilaiden, joita oli äskettäin hoidettu beetainterferonilla ja glatirameeriasetaatilla, täytyi keskeyttää hoito 28 päivän ajaksi ennen LEMTRADA-hoidon aloittamista.

4.6Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Hedelmällisessä iässä olevat naiset

Seerumin lääkepitoisuudet olivat pieniä tai havaitsemattomia noin 30 päivän sisällä kunkin hoitojakson jälkeen. Siksi hedelmällisessä iässä olevien naisten on käytettävä tehokkaita ehkäisymenetelmiä LEMTRADA-hoitojakson aikana ja 4 kuukauden ajan hoitojakson jälkeen.

Raskaus

On vain vähän tietoja LEMTRADAn käytöstä raskaana olevilla naisilla. LEMTRADAa saa antaa raskaana oleville naisille ainoastaan, kun odotettavissa olevat hyödyt ylittävät sikiölle mahdollisesti koituvan haitan.

Ihmisen IgG:n tiedetään läpäisevän istukan; myös alemtutsumabi voi läpäistä istukan ja siten mahdollisesti aiheuttaa riskin sikiölle. Eläinkokeet ovat osoittaneet lisääntymistoksisuutta (ks. kohta 5.3). Ei tiedetä, voiko alemtutsumabi aiheuttaa haittaa sikiölle, kun sitä annetaan raskaana olevalle naiselle, tai voiko se vaikuttaa lisääntymiskykyyn.

Kilpirauhassairaus (ks. kohta 4.4 Kilpirauhassairaudet) aiheuttaa erityisen riskin raskaana oleville naisille. Mikäli kilpirauhasen vajaatoimintaa ei hoideta raskauden aikana, on olemassa suurentunut keskenmenon ja sikiöön kohdistuvien vaikutusten, kehitysvammaisuuden ja lyhytkasvuisuuden, vaara. Gravesin tautia sairastavilla äideillä kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH) reseptorin vasta-aineet voivat siirtyä kehittyvään sikiöön ja aiheuttaa vastasyntyneelle ohimenevän Gravesin taudin.

Imetys

Alemtutsumabia havaittiin imettävien naarashiirien maidossa ja poikasissa.

Ei tiedetä, erittyykö alemtutsumabi ihmisen rintamaitoon. Imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida sulkea pois. Siksi imetys on keskeytettävä jokaisen LEMTRADA-hoitojakson ajaksi ja 4 kuukauden ajaksi kunkin hoitojakson viimeisen infuusion jälkeen. Rintamaidon kautta saadun immuniteetin hyödyt voivat kuitenkin olla suurempia imeväiselle kuin potentiaalinen altistus alemtutsumabille.

Hedelmällisyys

Ei ole olemassa riittäviä kliinisiä turvallisuustietoja LEMTRADAn vaikutuksesta hedelmällisyyteen. Alatutkimuksessa, johon osallistui 13 alemtutsumabilla hoidettua miespotilasta (joita hoidettiin joko 12 mg:n tai 24 mg:n annoksella), ei esiintynyt merkkejä siemennesteen puuttumisesta, siittiökadosta, jatkuvasti matalasta siittiömäärästä, liikkuvuushäiriöistä ja siittiöiden morfologisten poikkeavuuksien lisääntymisestä.

Ihmisen ja jyrsijöiden lisääntymiskudoksissa tiedetään olevan CD52:a. Eläinkokeet ovat osoittaneet vaikutuksia humanisoitujen hiirten hedelmällisyyteen (ks. kohta 5.3). Kuitenkaan saatavilla olevien tietojen perusteella mahdollista vaikutusta ihmisen hedelmällisyyteen altistusaikana ei tunneta.

4.7Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Tutkimuksia LEMTRADAn vaikutuksesta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tehty.

Useimmilla potilailla ilmenee infuusioon liittyviä reaktioita LEMTRADA-hoidon aikana tai 24 tunnin kuluessa hoidosta. Jotkut infuusioreaktiot (esim. huimaus) voivat väliaikaisesti vaikuttaa potilaan ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn, ja varovaisuutta on noudatettava, kunnes reaktiot ovat hävinneet.

4.8Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yhteensä 1 188 potilasta, joilla oli aaltomainen MS-tauti (RRMS) ja joita hoidettiin LEMTRADAlla (12 mg tai 24 mg), muodosti turvallisuusryhmän yhdistetyssä kontrolloitujen kliinisten tutkimusten analyysissä, mikä tuotti 2 363 potilasvuotta turvallisuusseurantaa ja 24 kuukauden mediaaniseurannan.

Tärkeimpiä haittavaikutuksia ovat autoimmuunisairaudet (ITP, kilpirauhassairaudet, munuaissairaudet, sytopeniat), infuusioreaktiot ja infektiot. Nämä on kuvattu kohdassa 4.4.

LEMTRADAan liittyviä yleisimpiä haittavaikutuksia (≥20 %:lla potilaista) ovat ihottuma, päänsärky, kuume ja hengitystieinfektiot.

Haittavaikutustaulukko

Seuraava taulukko perustuu yhdistettyihin turvallisuustietoihin enintään 24 kuukauden ajalta aaltomaista MS-tautia sairastavista potilaista, joita hoidettiin LEMTRADA-annoksella 12 mg/vrk viitenä peräkkäisenä päivänä tutkimuksen alussa ja kolmena peräkkäisenä päivänä tutkimuskuukautena 12. Haittavaikutukset, joita esiintyi ≥0,5%:lla potilaista, on lueteltu MedDRAn elinjärjestelmäluokan ja suositellun termin mukaisesti. Esiintyvyydet on määritetty seuraavasti: hyvin yleinen (≥1/10); yleinen (≥1/100, <1/10); melko harvinainen (≥1/1 000, <1/100). Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 1: Tutkimuksissa 1, 2 ja 3 ≥0,5%:lla 12 mg:n LEMTRADA-annoksella hoidetuilla potilailla havaitut haittavaikutukset

Elinjärjestelmä

Hyvin yleinen

Yleinen

Melko harvinainen

 

 

 

 

Infektiot

Ylähengitystieinfekt

Alahengitystieinfektiot,

Hammasinfektio,

 

io, virtsatieinfektio

vyöruusu, gastroenteriitti,

sukupuolielinten herpes,

 

 

suun herpes, suun

kynsisilsa

 

 

hiivatulehdus,

 

 

 

vulvovaginaalinen

 

 

 

hiivatulehdus, influenssa,

 

 

 

korvainfektio

 

Veri ja imukudos

Lymfopenia,

Lymfadenopatia

Immuuni

 

leukopenia

 

trombosytopeeninen

 

 

 

purppura,

 

 

 

trombosytopenia,

 

 

 

hemoglobiiniarvon lasku,

 

 

 

hematokriittiarvon lasku

Immuunijärjestelmä

 

Sytokiinioireyhtymä

 

Umpieritys

 

Basedowin tauti,

 

 

 

kilpirauhasen

 

 

 

liikatoiminta,

 

 

 

autoimmuunityroidiitti,

 

 

 

kilpirauhasen

 

 

 

vajaatoiminta, struuma,

 

 

 

kilpirauhasen vasta-

 

 

 

ainepositiivisuus

 

Psyykkiset häiriöt

 

Unettomuus*, ahdistus

Depressio

Hermosto

Päänsärky*

MS:n pahenemisvaihe,

Aistihäiriöt, hyperestesia

 

 

huimaus*, hypoestesia,

 

 

 

parestesia, vapina,

 

 

 

makuhäiriöt*

 

Silmät

 

Näön sumeneminen

Sidekalvotulehdus

Kuulo ja tasapainoelin

 

Pyörrytys

 

Sydän

 

Takykardia*,

 

 

 

bradykardia*,

 

 

 

sydämentykytykset

 

Verisuonisto

Punoitus*

Hypotensio*, hypertensio

 

Hengityselimet,

 

Hengenahdistus*, yskä,

Kurkun kiristys, hikka,

rintakehä ja

 

nenäverenvuoto,

kurkun ärsytys

välikarsina

 

suunielun kipu

 

Ruoansulatuselimistö

Pahoinvointi*

Vatsakipu, oksentelu,

Ummetus,

 

 

 

 

 

ripuli,

gastroesofageaalinen

 

 

ruoansulatushäiriö*,

refluksitauti, ikenien

 

 

suutulehdus

verenvuoto,

 

 

 

nielemishäiriö

Maksa ja sappi

 

 

ASAT-arvon nousu

Iho ja ihonalainen

Urtikaria*,

Yleistynyt ihottuma*,

Rakkulat, yöhikoilu

kudos

ihottuma*, kutina*

eryteema, ekkymoosi,

 

 

 

alopesia, liikahikoilu,

 

 

 

akne

 

Luusto, lihakset ja

 

Lihaskipu, lihasheikkous,

 

sidekudos

 

nivelkipu, selkäkipu,

 

 

 

raajakipu, lihasspasmit,

 

 

 

niskakipu

 

Munuaiset ja virtsatiet

 

Proteinuria, hematuria

 

Sukupuolielimet ja

 

Menorragia,

Kohdunkaulan dysplasia,

rinnat

 

epäsäännöllinen

amenorrea

 

 

kuukautiskierto

 

Yleisoireet ja

Kuume*, uupumus*

Epämukava tunne

 

antopaikassa

 

rinnassa*,

 

todettavat haitat

 

vilunväristykset*, kipu*,

 

 

 

ääreisturvotus, astenia,

 

 

 

influenssaa muistuttava

 

 

 

sairaus, pahoinvointi,

 

 

 

antopaikan kipu

 

Tutkimukset

 

 

Painon lasku

Vammat ja

 

Ruhje

 

myrkytykset

 

 

 

Kuvaus valikoiduista haittavaikutuksista

 

 

Taulukossa 1 tähdellä (*) merkityt termit sisältävät haittavaikutukset, joita ilmoitettiin infuusioon liittyvinä reaktioina. Infuusioon liittyviä reaktioita ovat myös eteisvärinä ja anafylaksia, joita esiintyy alle 0,5%:ssa liittyvistä tapauksista (ks. kohta 4.4).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

4.9Yliannostus

Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa kaksi MS-potilasta sai vahingossa jopa 60 mg LEMTRADAa (ts. aloitushoitojakson koko annoksen) yhtenä infuusiona ja heillä ilmeni vakavia reaktioita (päänsärkyä, ihottumaa ja joko hypotensiota tai sinustakykardiaa). Kliinisissä tutkimuksissa käytettyjä annoksia suuremmat LEMTRADA-annokset voivat suurentaa infuusioon ja immuunijärjestelmään liittyvien haittavaikutusten voimakkuutta ja/tai pidentää niiden kestoa.

Alemtutsumabin yliannostukseen ei tunneta vasta-ainetta. Hoitona on lääkevalmisteen annon keskeytys ja tukihoitotoimenpiteet.

5.FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Selektiiviset immunosuppressantit, ATC-koodi: L04AA34.

Vaikutusmekanismi

Alemtutsumabi on geeniteknologisesti valmistettu ihmisen monoklonaalinen vasta-aine, joka kohdistuu solun pinnalla oleviin 21–28 kD painoisiin CD52-pintaglykoproteiineihin. Alemtutsumabi on IgG1 kappa - vasta-aine, jossa on ihmisen variaabelirakenteita ja vakioalueita sekä ns. Complementary Determining - alueita rotan monoklonaalisesta vasta-aineesta. Vasta-aineen likimääräinen molekyylipaino on 150 kD.

Alemtutsumabi sitoutuu solun CD52-pinta-antigeeniin, jota on suuria pitoisuuksia T (CD3+)- ja B (CD19+) -lymfosyyteissä sekä pienempiä pitoisuuksia luonnollisissa tappajasoluissa, monosyyteissä ja makrofageissa. CD52:a esiintyy vähän tai ei lainkaan neutrofiileissä, plasmasoluissa tai luuytimen kantasoluissa. Alemtutsumabi vaikuttaa sekä vasta-aineriippuvaisen että komplementtivälitteisen solujen hajottamisen kautta sitouduttuaan T- ja B-lymfosyyttien pintaan.

Mekanismia, jolla LEMTRADA vaikuttaa MS-taudissa, ei ole täysin selvitetty. Tutkimukset kuitenkin viittaavat immuunivastetta muuntaviin (immunomodulatorisiin) vaikutuksiin lymfosyyttikadon ja - populaation uudelleen muodostumisen kautta, sisältäen:

-muutokset joidenkin lymfosyyttien alatyyppien määrässä, suhteellisessa määrässä ja ominaisuuksissa hoidon jälkeen

-suurentunut regulatoristen T-solualatyyppien esiintyminen

-suurentunut muisti-T- ja B-lymfosyyttien esiintyminen

-ohimenevät vaikutukset luontaisen immuniteetin osa-alueisiin (ts. neutrofiileihin, makrofageihin, luonnollisiin tappajasoluihin)

LEMTRADAn aiheuttama verenkierrossa olevien B- ja T-solujen määrän väheneminen ja siitä seuraava solupopulaatioiden uudelleenmuodostuminen voi pienentää pahenemisvaiheen mahdollisuutta, mikä lopulta viivästyttää sairauden etenemistä.

Farmakodynaamiset vaikutukset

LEMTRADA tuhoaa jokaisen hoitojakson jälkeen verenkierrossa olevia T- ja B-lymfosyytteja, joiden alimmat havaitut arvot esiintyvät kuukausi hoitojakson jälkeen (varhaisin hoidon jälkeinen aikapiste vaiheen 3 tutkimuksissa). Lymfosyyttipopulaatiot muodostuvat uudelleen ajan myötä, ja B-solujen

palautuminen tapahtuu yleensä 6 kuukauden sisällä. CD3+- ja CD4+-lymfosyyttimäärät nousevat hitaammin kohti normaaliarvoja, mutta yleensä ne eivät palaa lähtötilanteen tasolle ennen 12 kuukautta hoidon jälkeen. Noin 40%:lla potilaista lymfosyyttien kokonaismäärä saavutti viitevälin alarajan (LLN) 6 kuukautta kunkin hoitojakson jälkeen ja noin 80%:lla potilaista lymfosyyttien kokonaismäärä saavutti LLN-tason 12 kuukautta kunkin hoitojakson jälkeen.

LEMTRADA vaikuttaa vain ohimenevästi neutrofiileihin, monosyytteihin, eosinofiileihin, basofiileihin ja luonnollisiin tappajasoluihin.

Kliininen teho ja turvallisuus

LEMTRADAn turvallisuutta ja tehoa arvioitiin 3 satunnaistetussa, arvioijasokkoutetussa, aktiivista vertailuvalmistetta käyttävässä kliinisessä tutkimuksessa, joihin osallistui aaltomaista MS-tautia (RRMS) sairastavia potilaita.

Tutkimusten 1 ja 2 tutkimusasetelma/-populaatio ja tulokset on esitetty taulukoissa 2 ja 3.

Taulukko 2: Tutkimusasetelma ja lähtötilanteen ominaisuudet tutkimuksissa 1 ja 2

 

Tutkimus 1

 

 

Tutkimus 2

Tutkimuksen nimi

CAMMS323

 

 

CAMMS32400507

(CARE-MS I)

 

 

(CARE-MS II)

 

 

 

Tutkimusasetelma

 

 

 

 

Sairaushistoria

MS-potilaat, joilla on aktiivinen MS-tauti, määritelmänä

 

ainakin 2 pahenemisvaihetta edeltävän 2 vuoden aikana.

 

 

 

 

Seuranta

 

2 vuotta

 

 

 

 

 

 

Tutkimusryhmä

Aiemmin hoitoa saamattomat

Potilaat, joilla esiintyi

riittämätön vaste ennen

potilaat

 

 

 

 

 

hoitoa*

 

 

 

 

Lähtötilanteen ominaisuudet

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Keskimääräinen ikä (vuotta)

 

 

 

 

 

 

 

Sairauden keskimääräinen /

2/1,6 vuotta

 

 

4,5/3,8 vuotta

mediaanikesto

 

 

 

 

 

 

Aiemman MS-hoidon

Ei aiempaa hoitoa

 

 

36 kuukautta

keskimääräinen kesto (käytetty

 

 

≥1 lääkettä)

 

 

 

 

%, jotka saivat ≥2 aiempaa

Ei oleellinen.

 

 

28%

MS-hoitoa

 

 

 

 

 

 

Keskimääräinen EDSS-

2,0

 

 

2,7

pistemäärä aloitustilanteessa

 

 

 

 

 

 

*Tarkoittaa potilaita, joilla esiintyi ainakin yksi pahenemisvaihe beetainterferoni- tai glatirameeriasetaattihoidon aikana, kun potilas oli saanut lääkehoitoa vähintään 6 kuukautta.

Taulukko 3: Tärkeät kliiniset ja magneettikuvaukseen liittyvät päätetapahtumat tutkimuksissa 1 ja 2

 

Tutkimus 1

Tutkimus 2

 

CAMMS323

CAMMS32400507

Tutkimuksen nimi

(CARE-MS I)

(CARE-MS II)

 

LEMTRADA

SC IFNB-1a

LEMTRADA

SC IFNB-1a

 

12 mg

(N = 187)

12 mg

(N = 202)

Kliiniset päätetapahtumat

(N = 376)

 

(N = 426)

 

Pahenemisvaiheiden määrä1

 

 

 

 

Vuosittainen pahenemisvaiheiden

0,18

0,39

0,26

0,52

määrä (ARR)

(0,13, 0,23)

(0,29, 0,53)

(0,21, 0,33)

(0,41, 0,66)

(95% CI)

 

 

 

 

Esiintyvyyssuhde (95% CI)

0,45 (0,32, 0,63)

0,51 (0,39, 0,65)

Riskin väheneminen (%)

54,9

49,4

 

(p <0,0001)

(p <0,0001)

 

 

 

 

 

Toimintakyvyn heikkeneminen2

 

 

 

 

(pysyvä toimintakyvyn heikkeneminen

 

 

 

 

[SAD] ≥6 kuukautta1)

8,0%

11,1%

12,7%

21,1%

Potilaat, joilla 6 kuukautta pysyvä

(5,7, 11,2)

(7,3, 16,7)

(9,9, 16,3)

(15,9, 27,7)

toimintakyvyn heikkeneminen

 

 

 

 

(95% CI)

 

 

 

 

Hasardisuhde (95% CI)

0,70 (0,40, 1,23)

0,58 (0,38, 0,87)

 

(p = 0,22)

(p = 0,0084)

 

 

 

 

 

Pahenemisvaiheettomat potilaat vuonna 2

 

 

 

 

(95% CI)

77,6%

58,7%

65,4%

46,7%

 

(72,9; 81,6)

(51,1, 65,5)

(60,6; 69,7)

(39,5, 53,5)

 

(p <0,0001)

 

(p <0,0001)

 

Muutos aloitustilanteen EDSS-pisteissä

 

 

 

 

vuonna 2

–0,14 (–0,25;

-0,14 (-0,29, 0,01)

–0,17 (–0,29;

0,24 (0,07, 0,41)

(95% CI)

0,02)

 

0,05)

 

 

(p = 0,42)

 

(p <0,0001)

 

Magneettikuvauksen päätetapahtumat

(0–2 vuotta)

 

 

 

Mediaanimuutos (%) T2-leesioiden

–9,3 (–19,6; –0,2)

-6,5 (-20,7, 2,5)

–1,3

-1,2

tilavuudessa

(p = 0,31)

 

(p = 0,14)

 

 

 

 

 

 

Potilaat, joilla on uusia tai suurenevia T2-

48,5%

57,6%

46,2%

67,9%

leesioita vuonna 2

(p = 0,035)

 

(p <0,0001)

 

 

 

 

 

 

Potilaat, joilla on gadoliniumilla

15,4%

27,0%

18,5%

34,2%

tehostuvia leesioita vuonna 2

(p = 0,001)

 

(p <0,0001)

 

 

 

 

 

 

Potilaat, joilla on uusia T1-

24,0%

31,4%

19,9%

38,0%

hypointensiivisiä leesioita vuonna 2

(p = 0,055)

 

(p <0,0001)

 

 

 

 

 

 

Mediaanimuutos (%) aivokudoksen

–0,867

–1,488

–0,615

-0,810

tilavuusosuudessa

(p <0,0001)

 

(p = 0,012)

 

 

 

 

 

 

1Yhdistetyt päätetapahtumat: vuosittainen pahenemisvaiheiden määrä (ARR) ja pysyvä toimintakyvyn heikkeneminen (SAD). Tutkimus oli onnistunut, jos vähintään yksi kahdesta yhdistetyistä päätetapahtumista täyttyi.

2Pysyvän toimintakyvyn heikkenemisen (SAD) alkamisajankohdaksi katsottiin vähintään 1 pisteen nousu EDSS- asteikolla aloitustilanteen EDSS-pisteissä ≥1,0 (1,5 pisteen nousu potilailla, joiden EDSS-pisteet aloitustilanteessa olivat 0), mikä säilyi 6 kuukautta.

Kuva 1: Aika 6 kuukauden pysyvään toimintakyvyn heikkenemiseen (Sustained Accumulation of Disability [SAD]) tutkimuksessa 2

Hasardisuhde: 0,58

p-arvo: 0,0084

Alemtutsumabi

s.c. IFNB-1a

Pahenemisvaiheen vaikeusaste

Vaikutuksessa pahenemisvaiheiden määrään, tutkimuksen 1 (CAMMS323) toissijaiset analyysit osoittivat, että 12 mg:n LEMTRADAn vuorokausiannos johti merkitsevästi pienempään vaikeiden pahenemisvaiheiden määrään (61%:n vähenemä, p = 0,0056) ja merkitsevästi pienempään steroidihoitoon johtaneiden pahenemisvaiheiden määrään (58%:n vähenemä, p<0,0001) verrattuna IFNB-1a:an.

Tutkimuksen 2 (CAMMS32400507) toissijaiset analyysit osoittivat, että 12 mg:n LEMTRADAn vuorokausiannos johti merkitsevästi pienempään vaikeiden pahenemisvaiheiden määrään (48%:n vähenemä, p = 0,0121) ja merkitsevästi pienempään steroidihoitoon (56%:n vähenemä, p<0,0001) tai sairaalahoitoon (55% vähenemä, p = 0,0045) johtaneiden pahenemisvaiheiden määrään verrattuna IFNB-1a:an.

Pysyvä toimintakyvyn paraneminen (Sustained Reduction of Disability, SRD)

SRD:n alkamisajankohdaksi katsottiin vähintään 6 kuukautta pysyvä yhden pisteen lasku EDSS-asteikolla aloitustilanteessa, jossa EDSS-pistemäärä oli ≥2. SRD on pysyvän toimintakyvyn paranemisen mittari. 29% LEMTRADAlla hoidetuista potilaista ja 13% ihonalaisella IFNB-1a:lla hoidetuista potilaista saavutti tämän päätetapahtuman tutkimuksessa 2. Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0,0002).

Tutkimuksessa 3 (faasin 2 tutkimus CAMMS223) arvioitiin LEMTRADAn turvallisuutta ja tehoa aaltomaista MS-tautia (RRMS) sairastavilla potilailla 5 vuoden aikana. Potilailla oli EDSS-pistemäärä 0–3,0, ainakin 2 kliinistä pahenemisjaksoa 2 edellisen vuoden aikana ja vähintään yksi gadoliniumilla tehostuva leesio tutkimuksen alkamisvaiheessa. Potilaat eivät olleet saaneet aiempaa hoitoa MS-tautiin. Potilaita hoidettiin LEMTRADAlla 12 mg/vrk (N = 108) tai 24 mg/vrk (N = 108) annettuna kerran päivässä 5 päivänä kuukautena 0 ja 3 päivänä kuukautena 12 tai ihonalaisen IFNB-1a:n 44 µg:n annoksella (N = 107) annettuna 3 kertaa viikossa 3 vuoden ajan. 46 potilasta sai kolmannen LEMTRADA-hoitojakson, jolloin sitä annettiin 12 mg/vrk tai 24 mg/vrk 3 päivän ajan kuukautena 24.

Kolmen vuoden kohdalla LEMTRADA pienensi 6 kuukauden ajan pysyvän toimintakyvyn heikkenemisen riskiä 76% (hasardisuhde 0,24 [95% CI: 0,110; 0,545], p <0,0006) ja vähensi vuosittaista pahenemisvaiheiden määrää 67% (esiintyvyyssuhde 0,33 [95% CI: 0,196; 0,552], p <0,0001) verrattuna ihonalaiseen IFNB-1a:han. Alemtutsumabi 12 mg/vrk johti merkitsevästi alhaisempiin EDSS-pisteisiin (parani verrattuna aloitustilanteeseen) kahden vuoden seurannassa verrattuna IFNB-1a:han (p <0,0001).

Viiden vuoden kohdalla LEMTRADA pienensi pysyvän toimintakyvyn heikkenemisen riskiä 69% (hasardisuhde 0,31 [95% CI: 0,161; 0,598], p = 0,0005) ja vähensi vuosittaista pahenemisvaiheiden määrää 66% (esiintyvyyssuhde 0,34 [95% CI: 0,202; 0,569], p <0,0001) verrattuna ihonalaiseen IFNB-1a:han.

LEMTRADAn avoimissa kliinisissä seurantatutkimuksissa jotkut potilaat saivat ylimääräisen "tarpeen mukaan" annetun LEMTRADA-hoidon, kun potilaalla esiintyi dokumentoituja merkkejä jatkuvasta MS- taudin aktiviteetista. LEMTRADAn lisähoitojakso(i)lla annettiin 12 mg/vrk kolmena peräkkäisenä päivänä (36 mg:n kokonaisannos) vähintään 12 kuukautta aloitushoitojakson jälkeen. Yli kahden hoitojakson hyötyjä ja riskejä ei ole täysin määritetty, mutta tulokset viittaavat siihen, ettei turvallisuusprofiili muutu lisähoitojaksojen myötä. Jos lisähoitojaksoja täytyy antaa, ne on annettava aikaisintaan 12 kuukautta ensimmäisen hoitojakson jälkeen.

Immunogeenisuus

Kuten kaikkien terapeuttisten proteiinien kohdalla, immunogeenisuuden mahdollisuus on olemassa. Tiedot heijastavat niiden potilaiden prosenttiosuutta, joiden testituloksista löytyi alemtutsumabin vasta-aineita ELISA-analyysissä, mikä vahvistettiin kilpailevan sitoutumisen kokeella. Positiiviset näytteet arvioitiin lisäksi in vitro -estovaikutuksen merkkien varalta käyttämällä virtaussytometria-analyysiä. MS-tautia koskeviin kontrolloituihin kliinisiin tutkimuksiin osallistuneilta potilailta otettiin seeruminäytteet 1, 3 ja 12 kuukautta kunkin hoitojakson jälkeen alemtutsumabi-vasta-aineiden määritystä varten. Noin 85%

LEMTRADAa saaneista potilaista antoi positiivisen alemtutsumabi-vasta-ainenäytteen tutkimuksen aikana, ja näistä potilaista 92%:lla esiintyi myös vasta-aineita, jotka estivät LEMTRADAn sitoutumista in vitro. Potilaille, joille kehittyi alemtutsumabi-vasta-aineita, kehittyi niitä 15 kuukauteen mennessä hoidon aloituksen jälkeen. Alemtutsumabin vasta-aineiden tai estävien alemtutsumabin vasta-aineiden esiintymisen ei katsottu liittyvän tehon laskuun, farmakodynamiikan muuttumiseen tai haittavaikutusten, kuten infuusioon liittyvien reaktioiden, esiintymiseen.

Vasta-aineiden esiintyvyys riippuu suuresti analyysin herkkyydestä ja spesifisyydestä. Lisäksi vasta-aineen (mukaan lukien estävän vasta-aineen) havaittuun esiintyvyyteen analyysissä voivat vaikuttaa useat tekijät, kuten analyysin metodologia, näytteen käsittely, näytteenoton ajoitus, samanaikainen lääkitys ja taustasairaus. Näistä syistä LEMTRADA-vasta-aineiden esiintyvyyden vertailu muiden valmisteiden vasta- aineiden esiintyvyyteen voi olla harhaanjohtavaa.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset alemtutsumabin käytöstä alle 10-vuotiaiden lasten multippeliskleroosin hoidossa (ks. kohta 4.2 ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset LEMTRADAn käytöstä yhden tai useamman pediatrisen RRMS-potilasryhmän hoidossa (ks. kohta 4.2 ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

5.2Farmakokinetiikka

LEMTRADAn farmakokinetiikka arvioitiin yhteensä 216 aaltomaista MS-tautia sairastavalla potilaalla, jotka saivat laskimonsisäisiä infuusioita joko 12 mg/vrk tai 24 mg/vrk viitenä peräkkäisenä päivänä ja sen jälkeen kolmena peräkkäisenä päivänä 12 kuukautta aloitushoitojakson jälkeen. Seerumin lääkeainepitoisuudet suurenivat hoitojakson jokaisen peräkkäisen annoksen myötä ja suurimmat havaitut pitoisuudet esiintyivät hoitojakson viimeisen infuusion jälkeen. 12 mg:n vuorokausiannos sai aikaan keskimäärin 3014 ng/ml suuruisen Cmax-arvon aloitushoitojakson 5. päivänä ja 2276 ng/ml suuruisen arvon toisen hoitojakson 3.

päivänä. Alfa-puoliintumisaika oli likimäärin 4–5 päivää, mikä oli samanveroinen eri hoitojaksoilla ja johti pieniin tai havaitsemattomiin seerumipitoisuuksiin noin 30 päivän sisällä kunkin hoitojakson jälkeen.

Alemtutsumabi on proteiini, jonka ennakoitu metabolinen reitti on hajoaminen pieniksi peptideiksi ja yksittäisiksi aminohapoiksi laajasti esiintyvien proteolyyttisten entsyymien vaikutuksesta. Klassisia biotransformaatiotutkimuksia ei ole tehty.

Saatavilla olevien tietojen perusteella johtopäätöksiä ei voida tehdä rodun tai sukupuolen vaikutuksista LEMTRADAn farmakokinetiikkaan. LEMTRADAn farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu 55-vuotiailla ja sitä vanhemmilla potilailla.

5.3Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Karsinogeneesi ja mutageneesi

Alemtutsumabin karsinogeenisuus- tai mutageenisuuspotentiaalia ei ole tutkittu.

Fertiliteetti ja suvunjatkamiskyky

Alemtutsumabin laskimoon annettuhoito 10 mg/kg/vrk yltävillä annoksilla annettuna 5 peräkkäisenä päivänä (AUC-arvo 7,1-kertainen verrattuna ihmisen altistukseen suositellulla päiväannoksella) ei vaikuttanut huCD52-siirtogeenisten uroshiirten hedelmällisyyteen ja suvunjatkamiskykyyn. Normaalien siittiöiden määrä pieneni merkitsevästi (<10%) suhteessa kontrolleihin ja epänormaalien siittiöiden prosenttimäärä (irronneet päät tai ei päitä) suureni merkitsevästi (jopa 3%). Nämä muutokset eivät kuitenkaan vaikuttaneet hedelmällisyyteen ja siten ne katsottiin haitattomiksi.

Naarashiirillä, jotka saivat alemtutsumabia enintään 10 mg/kg/vrk laskimoinfuusiona (AUC-arvo 4,7- kertainen verrattuna ihmisten altistukseen suositellulla vuorokausiannoksella) 5 peräkkäisenä päivänä ennen siirtämistä yhteen villin tyypin uroshiiren kanssa, keskimääräinen keltarauhasen ja implantaatiokohtien määrä/hiiri väheni merkittävästi verrattuna vehikkelillä käsiteltyihin eläimiin. Pienentynyt tiineysajan painonnousu suhteessa vehikkeli-kontrolleihin havaittiin tiineillä hiirillä, jotka saivat jopa 10 mg/kg/vrk alemtutsumabia.

Tiineinä olevien hiirten lisääntymistoksisuustutkimuksessa hiiret saivat alemtutsumabia annettuna laskimoinfuusiona enintään 10 mg/kg/vrk (AUC-arvo 2,4-kertainen verrattuna suositeltuun ihmisten altistukseen 12 mg vuorokausiannoksella) viitenä peräkkäisenä päivänä tiineyden aikana, mikä aiheutti lisääntymisen niiden emojen määrässä, joiden kaikki sikiöt olivat kuolleet tai resorboituneet, sekä samanaikaisesti pienenemisen niiden emojen määrässä, joilla oli elinkykyisiä sikiöitä. Ulkoisia, pehmytkudoksen tai luuston epämuodostumia tai muutoksia ei havaittu 10 mg/kg/vrk yltävillä annoksilla.

Istukan läpi kulkeutumista ja mahdollista alemtutsumabin farmakologista aktiviteettia havaittiin hiirillä raskauden aikana ja poikimisen jälkeen. Hiirten tutkimuksissa alemtutsumabille altistuneilla poikasilla havaittiin lymfosyyttimäärän muutoksia tiineyden aikana annoksilla 3 mg/kg/vrk annettuna viitenä peräkkäisenä päivänä (AUC-arvo 0,6-kertainen verrattuna ihmisen altistukseen suositellulla 12 mg:n suuruisella päiväannoksella). Alemtutsumabiannokset, jotka ylsivät enintään tasolle 10 mg/kg/vrk, eivät vaikuttaneet poikasten kognitiiviseen, fyysiseen tai seksuaaliseen kehitykseen imetyksen aikana.

6.FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1Apuaineet

Dinatriumfosfaattidihydraatti (E339)

Dinatriumedetaattidihydraatti

Kaliumkloridi (E508)

Kaliumdivetyfosfaatti (E340)

Polysorbaatti 80 (E433)

Natriumkloridi

Injektionesteisiin käytettävä vesi

6.2Yhteensopimattomuudet

Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta kohdassa 6.6 mainittuja.

6.3Kestoaika

Konsentraatti 3 vuotta

Laimennettu liuos

Kemiallinen ja fyysinen käytönaikainen stabiilius on osoitettu 8 tunnin ajan lämpötilassa 2 C – 8 C. Mikrobiologiselta kannalta valmiste olisi käytettävä heti. Jos valmistetta ei käytetä heti, säilytysaika ja -

olosuhteet ovat käyttäjän vastuulla. Säilytysaika ei tavallisesti saa ylittää 8 tuntia 2 C – 8 C:ssa valolta suojattuna.

6.4Säilytys

Konsentraatti.

Säilytä jääkaapissa (2 C – 8 C).

Ei saa jäätyä.

Pidä injektiopullo ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta 6.3.

6.5Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)

LEMTRADA toimitetaan kirkkaassa 2 ml:n injektiopullossa, jossa on butyylikuminen tulppa ja alumiininen tiiviste sekä muovinen napsautuskorkki.

Pakkauskoko: laatikko, jossa on 1 injektiopullo.

6.6Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Injektiopullon sisältö on tarkistettava silmämääräisesti hiukkasten ja värimuutosten varalta ennen antoa. Valmistetta ei saa käyttää, jos siinä näkyy hiukkasia tai konsentraatissa on värimuutoksia. Injektiopulloja ei saa ravistaa ennen käyttöä.

Laskimoon antoa varten ota 1,2 ml LEMTRADAa injektiopullosta ruiskuun käyttämällä aseptista tekniikkaa. Injektoi se 100 ml:aan natriumkloridin 9 mg/ml (0,9%) infuusionesteeseen tai glukoosin (5%) infuusionesteeseen. Tätä lääkevalmistetta ei saa laimentaa muilla liuottimilla. Pussia on käänneltävä varovasti, jotta liuos sekoittuu.

LEMTRADA ei sisällä antimikrobisäilöntäaineita ja siten on noudatettava varovaisuutta valmistetun liuoksen steriiliyden varmistamisessa. On suositeltavaa, että laimennettu valmiste annetaan välittömästi. Injektiopullot ovat kertakäyttöisiä.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7.MYYNTILUVAN HALTIJA

Genzyme Therapeutics Ltd

4620 Kingsgate

Cascade Way

Oxford Business Park South

Oxford

OX4 2SU

Iso-Britannia

8.MYYNTILUVAN NUMERO(T)

EU/1/13/869/001

9.MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 12. syyskuuta 2013

10.TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivuilla http://www.ema.europa.eu/.

Kommentit

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z
  • Apua
  • Get it on Google Play
  • Lisätietoja
  • Info on site by:

  • Presented by RXed.eu

  • 27558

    lista reseptilääkkeistä