Finnish
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

Lusduna (insulin glargine) – Valmisteyhteenveto - A10AE04

Updated on site: 08-Oct-2017

Lääkkeen nimiLusduna
ATC-koodiA10AE04
Lääkeaineinsulin glargine
ValmistajaMerck Sharp

Tähän lääkkeeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti uutta turvallisuutta koskevaa tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta 4.8, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

1.LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

LUSDUNA 100 yksikköä/ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

2.VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Yksi ml sisältää100 yksikköä (vastaa 3,64 mg:aa) glargininsuliinia*.

Yksi kynä sisältää 3 ml injektionestettä, mikä vastaa 300 yksikköä.

*Glargininsuliini on tuotettu yhdistelmä-DNA-tekniikalla Escherichia coli -bakteerissa.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.LÄÄKEMUOTO

Injektioneste, liuos (injektioneste). Nexvue.

Kirkas, väritön liuos.

4.KLIINISET TIEDOT

4.1Käyttöaiheet

Aikuisten, nuorten sekä vähintään 2-vuotiaiden lasten diabetes mellitus.

4.2Annostus ja antotapa

Annostus

LUSDUNA sisältää glargininsuliinia, insuliinianalogia, ja sillä on pitkä vaikutusaika. LUSDUNA-insuliini pistetään kerran vuorokaudessa mihin aikaan tahansa, mutta pistosajankohdan on oltava sama joka päivä.

Annostus (annos ja sen ajoitus) on sovitettava yksilöllisesti. Tyypin 2 diabeteksen hoidossa LUSDUNA-insuliinia voidaan käyttää myös yhdessä suun kautta otettavien diabeteslääkkeiden kanssa.

Tämän lääkevalmisteen vahvuus on ilmoitettu yksikköinä. Nämä yksiköt koskevat vain glargininsuliinia eivätkä vastaa kansainvälisiä yksiköitä (IU) tai muiden insuliinianalogien vahvuutta ilmaisevia yksiköitä (ks. kohta 5.1).

Erityisryhmät

Iäkkäät (≥ 65-vuotiaat) potilaat

Ikääntymisen myötä heikkenevä munuaisten toiminta voi tasaisesti vähentää iäkkäiden potilaiden insuliinintarvetta.

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden insuliinintarve saattaa olla normaalia pienempi, koska insuliinin hajoaminen elimistössä hidastuu.

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden insuliinintarve voi olla normaalia pienempi, koska maksan glukoneogeneesikapasiteetti on heikentynyt ja insuliinin hajoaminen on hidastunut.

Pediatriset potilaat

Glargininsuliinin turvallisuus ja teho nuorten ja vähintään 2-vuotiaiden lasten hoidossa on varmistettu. Tällä hetkellä saatavilla olevia tietoja kuvataan kohdissa 4.8, 5.1 ja 5.2.

Glargininsuliinin turvallisuutta ja tehoa alle 2-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Siirtyminen muista insuliineista LUSDUNA-insuliiniin

Siirryttäessä keskipitkä- tai pitkävaikutteisesta insuliinista LUSDUNA-insuliiniin, perusinsuliinin annosta ja myös muuta samanaikaista diabeteslääkitystä voi olla tarpeen muuttaa (lyhytvaikutteisten insuliinien tai nopeavaikutteisten insuliinianalogien tai suun kautta otettavien diabeteslääkkeiden annos ja ajoitus).

Siirtyminen kaksi kertaa päivässä pistettävästä NPH-insuliinista LUSDUNA-insuliiniin

Yöllä tai varhain aamulla esiintyvän hypoglykemian riskin pienentämiseksi potilaiden, jotka vaihtavat perusinsuliininsa kaksi kertaa päivässä pistettävästä NPH-insuliinista kerran päivässä pistettävään LUSDUNA-insuliiniin, on pienennettävä perusinsuliinin vuorokausiannosta 20–30 % ensimmäisten hoitoviikkojen aikana.

Siirtyminen 300 yksikköä/ml sisältävästä glargininsuliinista LUSDUNA-insuliiniin

LUSDUNA ja glargininsuliinia 300 yksikköä/ml sisältävät lääkevalmisteet eivät ole bioekvivalentteja eivätkä siten suoraan keskenään vaihtokelpoisia. Hypoglykemian riskin pienentämiseksi potilaiden, jotka vaihtavat perusinsuliininsa kerran päivässä pistettävästä 300 yksikköä/ml sisältävästä glargininsuliinista kerran päivässä pistettävään LUSDUNA-insuliiniin, on pienennettävä annostaan noin 20 %.

Ensimmäisten viikkojen aikana annosten pienennys tulisi ainakin osittain korvata lisäämällä ateriainsuliinia. Tämän jälkeen hoito-ohjelma on sovitettava yksilöllisesti.

Siirtymisen ja sitä seuraavien viikkojen aikana suositellaan hoitotasapainon huolellista seurantaa.

Kun hoitotasapaino paranee ja sen seurauksena insuliiniherkkyys lisääntyy, annoksen säätäminen voi jälleen olla tarpeen. Annoksen muuttaminen voi myös olla tarpeen, jos esimerkiksi potilaan paino, elämäntyyli tai insuliiniannoksen ajoitus tai muut olosuhteet muuttuvat siten, että hypo- tai hyperglykemia-alttius lisääntyy (ks. kohta 4.4).

Ihmisinsuliinin vasta-aineiden vuoksi suuria insuliiniannoksia käyttävien potilaiden insuliinivaste voi parantua LUSDUNA-insuliiniin siirryttäessä.

Antotapa

LUSDUNA pistetään ihon alle.

LUSDUNA-insuliinia ei saa antaa laskimoon. Glargininsuliinin pitkä vaikutusaika perustuu siihen, että se pistetään ihonalaiskudokseen. Tavanomainen ihon alle tarkoitettu annos voi aiheuttaa vaikean hypoglykemian, jos se annetaan laskimoon.

Seerumin insuliini- tai glukoosipitoisuuksissa ei ole havaittu kliinisesti merkittäviä eroja vatsaan, olkavarteen tai reiteen annettujen glargininsuliiniannosten jälkeen. Pistoskohtaa on vaihdettava sovitun pistosalueen sisällä jokaisella pistoskerralla pistoskohdan reaktioiden välttämiseksi (ks. kohta 4.8).

LUSDUNA-insuliinia ei saa sekoittaa minkään muun insuliinin kanssa eikä laimentaa. Sekoittaminen tai laimentaminen voi muuttaa sen vaikutusaikaprofiilia ja sekoittaminen voi aiheuttaa saostumista.

Pakkauksessa olevat käyttöohjeet on luettava huolellisesti ennen Nexvue-kynän käyttöä (ks. kohta 6.6).

4.3Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

LUSDUNA ei ole ensisijainen insuliini diabeettisen ketoasidoosin hoidossa. Näissä tapauksissa suositellaan laskimoon annettavaa lyhytvaikutteista insuliinia.

Jos veren sokeritasapaino on riittämätön tai potilaalla on taipumusta hyper- tai hypoglykemioihin, on ennen annoksen muuttamista tarkistettava, että potilas noudattaa hänelle määrättyä hoito-ohjelmaa pistoskohtien, oikean pistostekniikan ja kaikkien muiden asiaan vaikuttavien tekijöiden osalta.

Siirtyminen toiseen insuliinityyppiin tai -valmisteeseen on toteutettava lääkärin tarkassa valvonnassa. Muutokset vahvuudessa, valmisteessa (valmistaja), tyypissä (lyhytvaikutteinen insuliini, NPH- ihmisinsuliini, eläininsuliini, pitkävaikutteinen insuliini jne.), alkuperässä (eläinperäinen, ihmisperäinen, ihmisinsuliinianalogi) ja/tai valmistusmenetelmässä voivat vaatia annoksen muuttamista.

Hypoglykemia

Hypoglykemian esiintymisajankohta riippuu käytettyjen insuliinien vaikutusprofiilista ja voi siksi muuttua, jos hoito-ohjelmaa muutetaan. Koska perusinsuliinin saanti on tasaisempaa glargininsuliinia käytettäessä, voidaan odottaa vähemmän yöllisiä mutta enemmän varhaiseen aamuun ajoittuvia hypoglykemioita.

Verensokerin seurantaa on tehostettava ja noudatettava erityistä varovaisuutta, jos potilaan hypoglykemiajaksoilla voi olla erityistä kliinistä merkitystä, esimerkiksi jos potilaalla on huomattavia sepelvaltimoiden tai aivoja huoltavien valtimoiden ahtaumia (hypoglykemian aiheuttama sydän- tai aivokomplikaatioiden vaara) tai proliferatiivinen retinopatia, varsinkin jos sitä ei ole hoidettu fotokoagulaatiolla (hypoglykemiaan liittyvän ohimenevän näönmenetyksen vaara).

Potilaiden on tunnettava tilanteet, joissa hypoglykemian varoitusoireet heikkenevät. Hypoglykemian varoitusoireet voivat muuttua, heiketä tai puuttua kokonaan tietyissä riskiryhmissä, esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

-potilaan glukoositasapaino on parantunut huomattavasti

-potilaalla on esiintynyt hypoglykemiatapahtumia toistuvasti ja/tai hiljattain

-hypoglykemia kehittyy vähitellen

-potilas on iäkäs

-siirryttäessä eläinperäisestä insuliinista ihmisinsuliiniin

-potilaalla on autonominen neuropatia

-potilaalla on ollut pitkään diabetes

-potilaalla on psykiatrinen sairaus

-potilas saa samanaikaisesti tiettyjä muita lääkkeitä (ks. kohta 4.5).

Tällaisissa tilanteissa potilaalle voi kehittyä vaikea hypoglykemia (ja mahdollisesti tajunnan menetys) ennen kuin hän havaitsee, että hänellä on hypoglykemia.

Ihon alle pistetyn glargininsuliinin pitkään kestävä vaikutus saattaa hidastaa hypoglykemiasta toipumista.

Jos glykohemoglobiini on viitealueella tai sen alapuolella, toistuvien, havaitsemattomien (varsinkin yöllisten) hypoglykemioiden mahdollisuus on otettava huomioon.

Annos- ja ravitsemusohjeiden noudattaminen, oikea insuliinin annostelu ja hypoglykemiaoireiden tiedostaminen ovat oleellisia tekijöitä hypoglykemiariskin pienentämisessä. Hypoglykemia-alttiutta lisäävät tekijät vaativat erityisen tarkkaa seurantaa ja mahdollisesti myös annoksen sovittamista. Näitä ovat:

-pistosalueen muutos

-parantunut insuliiniherkkyys (esim. stressitekijöiden poistumisen vuoksi)

-epätavallinen, lisääntynyt tai pitkäaikainen fyysinen rasitus

-muu sairaus (esim. oksentelu, ripuli)

-riittämätön ruokailu

-aterioiden jättäminen väliin

-alkoholinkäyttö

-tietyt huonossa hoitotasapainossa olevat endokriiniset häiriöt (esim. kilpirauhasen, aivolisäkkeen etulohkon tai lisämunuaiskuoren vajaatoiminta)

-tiettyjen muiden lääkkeiden samanaikainen käyttö (ks. kohta 4.5).

Muut sairaudet

Muu samanaikainen sairaus vaatii tehostettua hoitotasapainon seurantaa. Monissa tapauksissa ketoaineiden määritys virtsasta on aiheellista, ja insuliiniannoksen muuttaminen on usein tarpeen. Insuliinin tarve lisääntyy usein. Tyypin 1 diabetesta sairastavien potilaiden on saatava ainakin pieniä määriä hiilihydraatteja säännöllisesti, vaikka he eivät pystyisi syömään juuri lainkaan tai esimerkiksi oksentelevat, eivätkä he saa koskaan jättää insuliinia kokonaan ottamatta.

Insuliinivasta-aineet

Insuliinin antaminen voi johtaa insuliinivasta-aineiden muodostumiseen. Insuliinivasta-aineiden esiintyminen voi joissakin harvoissa tapauksissa vaatia insuliiniannoksen muuttamista hyper- tai hypoglykemiataipumuksen korjaamiseksi (ks. kohta 5.1).

Lääkityspoikkeamat

On raportoitu lääkityspoikkeamia, joissa glargininsuliinin sijasta on pistetty vahingossa muita insuliineja, erityisesti lyhytvaikutteisia insuliineja. Insuliinin etiketti on tarkistettava aina ennen pistämistä, jotta lääkityspoikkeamat glargininsuliinin ja muiden insuliinien välillä vältetään.

LUSDUNA yhdistelmähoidossa pioglitatsonin kanssa

Sydämen vajaatoimintatapauksia on raportoitu, kun pioglitatsonia on käytetty yhdessä insuliinin kanssa, erityisesti potilailla, joilla on sydämen vajaatoiminnan riskitekijöitä. Tämä on otettava huomioon pioglitatsonin ja LUSDUNAn yhdistelmähoitoa harkittaessa. Jos tätä yhdistelmää käytetään, on seurattava sydämen vajaatoimintaan viittaavia merkkejä ja oireita, painonnousua ja turvotusta. Pioglitatsonin käyttö on lopetettava, jos havaitaan sydänoireiden pahenemista.

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) annosta kohti eli käytännössä se ei sisällä natriumia.

4.5Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Monet aineet vaikuttavat sokeriaineenvaihduntaan ja voivat vaatia glargininsuliinin annoksen muuttamista.

Lääkkeitä, jotka voivat voimistaa verensokeria alentavaa vaikutusta ja lisätä hypoglykemiariskiä, ovat suun kautta otettavat diabeteslääkkeet, angiotensiinikonvertaasin (ACE:n) estäjät, disopyramidi, fibraatit, fluoksetiini, monoamiinioksidaasin (MAO:n) estäjät, pentoksifylliini, propoksifeeni, salisylaatit, somatostatiinianalogit ja sulfonamidiantibiootit.

Lääkkeitä, jotka voivat heikentää verensokeria alentavaa vaikutusta, ovat kortikosteroidit, danatsoli, diatsoksidi, diureetit, glukagoni, isoniatsidi, estrogeenit ja progestiinit, fentiatsiinin johdokset, kasvuhormoni, sympatomimeetit (esim. adrenaliini, salbutamoli, terbutaliini), kilpirauhashormonit, epätyypilliset psykoosilääkkeet (esim. klotsapiini ja olantsapiini) ja proteaasinestäjät.

Beetasalpaajat, klonidiini, litiumsuolat tai alkoholi voivat joko voimistaa tai heikentää insuliinin verensokeria alentavaa vaikutusta. Pentamidiini voi aiheuttaa hypoglykemiaa, jota voi joskus seurata hyperglykemia.

Lisäksi sympatolyyttisten lääkkeiden, kuten beetasalpaajien, klonidiinin, guanetidiinin ja reserpiinin, käytön aikana adrenergisen vasteen aiheuttamat oireet voivat heiketä tai puuttua.

4.6Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Glargininsuliinin raskaudenaikaisesta käytöstä ei ole kliinisiin vertailututkimuksiin perustuvaa kliinistä tietoa. Laajat tiedot (yli 1000 raskaudesta) eivät viittaa glargininsuliinin erityisiin raskauteen kohdistuviin haitallisiin vaikutuksiin eivätkä erityiseen epämuodostumia aiheuttavaan, fetaaliseen tai neonataaliseen toksisuuteen. Eläinkokeissa ei ole havaittu lisääntymistoksisuutta.

LUSDUNA-insuliinin käyttöä raskauden aikana voi harkita, jos se on kliinisesti tarpeen.

Jos potilaalla on diabetes tai raskausdiabetes, on tärkeää säilyttää hyvä hoitotasapaino koko raskauden ajan hyperglykemiaan liittyvien haitallisten vaikutusten välttämiseksi. Insuliinin tarve voi vähentyä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, ja se lisääntyy yleensä toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana. Heti synnytyksen jälkeen insuliinintarve vähenee nopeasti (hypoglykemiariski suurenee). Huolellinen verensokerin seuranta on välttämätöntä.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö glargininsuliini ihmisen rintamaitoon. Glargininsuliinin ei oleteta vaikuttavan rintamaitoa saavan vastasyntyneen tai imeväisen aineenvaihduntaan, koska glargininsuliini on peptidi, joka hajoaa ihmisen ruoansulatuskanavassa aminohapoiksi.

Imettävien naisten insuliiniannosta ja ruokavaliota voi olla tarpeen muuttaa.

Hedelmällisyys

Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria vaikutuksia hedelmällisyyteen.

4.7Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Potilaan keskittymis- ja reaktiokyky voi olla huonontunut hypoglykemian tai hyperglykemian tai esimerkiksi näön heikkenemisen vuoksi. Tämä voi aiheuttaa vaaraa tilanteissa, joissa näillä kyvyillä on suuri merkitys (esim. autolla ajo tai koneiden käyttö).

Potilaita on neuvottava varautumaan hypoglykemian välttämiseen autoa ajaessaan. Tämä on erityisen tärkeää niille potilaille, joiden kyky tunnistaa hypoglykemian varoitusoireita on heikentynyt tai puuttuu tai joilla on toistuvia hypoglykemioita. Näissä tapauksissa on harkittava, onko suositeltavaa ajaa autoa tai käyttää koneita.

4.8Haittavaikutukset

Tiivistelmä turvallisuustiedoista

Hypoglykemia (hyvin yleinen), yleensä insuliinihoidon yleisin haittavaikutus, voi kehittyä, jos insuliiniannos ylittää insuliinintarpeen (ks. kohta 4.4).

Haittavaikutustaulukko

Seuraavat kliinisissä tutkimuksissa esiintyneet hoitoon liittyneet haittavaikutukset luetellaan alla suositusten mukaisia MedDRA-termejä käyttäen elinryhmittäin ja esiintyvyyden mukaan alenevassa järjestyksessä (hyvin yleinen: ≥ 1/10; yleinen: ≥ 1/100, < 1/10; melko harvinainen: ≥ 1/1000, < 1/100; harvinainen: ≥ 1/10 000, < 1/1000; hyvin harvinainen: < 1/10 000).

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Elinjärjestelmä

Hyvin yleinen

 

Yleinen

Melko

Harvinainen

Hyvin

(MedDRA)

 

 

 

harvinainen

 

harvinainen

 

 

 

 

 

 

 

Immuunijärjestelmä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Allergiset

 

 

 

 

 

 

reaktiot

 

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

 

 

 

 

 

Hypoglykemia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hermosto

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dysgeusia

Silmät

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näön

 

 

 

 

 

 

heikkeneminen

 

 

 

 

 

 

Retinopatia

 

Iho ja ihonalainen kudos

 

 

 

 

 

 

 

Lipohypertrofia

Lipoatrofia

 

 

Luusto, lihakset ja sidekudos

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myalgia

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

 

 

 

 

 

 

Pistoskohdan

 

Turvotus

 

 

 

 

reaktiot

 

 

 

 

 

 

 

 

Tärkeimpien haittavaikutusten kuvaus

 

 

 

 

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Vaikeat hypoglykemiakohtaukset, varsinkin jos ne ovat toistuvia, voivat aiheuttaa neurologisia vaurioita. Pitkittyneet tai vaikeat hypoglykemiajaksot voivat olla hengenvaarallisia.

Monilla potilailla neuroglukopenian merkkejä ja oireita edeltävät adrenergiset vastavaikutukset. Yleensä mitä suurempi ja nopeampi verensokerin lasku on, sitä selvempi on adrenerginen vaste ja siihen liittyvät oireet (ks. kohta 4.4).

Immuunijärjestelmä

Insuliinin aiheuttamat välittömät allergiset reaktiot ovat harvinaisia. Tällaisia insuliinin (glargininsuliini mukaan lukien) tai apuaineiden aiheuttamia reaktioita voivat olla esimerkiksi yleistyneet ihoreaktiot, angioedeema, bronkospasmi, verenpaineen lasku ja sokki, ja ne voivat olla hengenvaarallisia.

Silmät

Huomattava muutos veren sokeritasapainossa voi aiheuttaa ohimenevää näön heikkenemistä, joka johtuu mykiön turpoamisen ja silmän taittokyvyn ohimenevistä muutoksista.

Pitkäaikaisesti parantunut veren sokeritasapaino pienentää diabeettisen retinopatian etenemisriskiä. Insuliinihoidon tehostaminen ja äkillinen sokeritasapainon paraneminen voivat kuitenkin aiheuttaa tilapäistä diabeettisen retinopatian pahenemista. Jos potilaalla on proliferatiivinen retinopatia, varsinkin jos sitä ei ole hoidettu fotokoagulaatiolla, vaikeat hypoglykemiajaksot voivat aiheuttaa ohimenevän näönmenetyksen.

Iho ja ihonalainen kudos

Pistoskohdassa voi esiintyä lipodystrofiaa, joka voi hidastaa insuliinin paikallista imeytymistä. Jatkuva pistoskohtien vuorottelu sovitulla pistosalueella voi vähentää tai estää näitä reaktioita.

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Pistoskohdan reaktioita ovat punoitus, kipu, kutina, nokkosihottuma, turvotus tai tulehdus. Useimmat pistoskohdan lievät insuliinireaktiot menevät yleensä ohi muutamassa päivässä tai muutamassa viikossa.

Insuliini voi aiheuttaa harvinaisena haittavaikutuksena natriumin retentiota ja turvotusta, varsinkin jos aiemmin huono hoitotasapaino korjaantuu insuliinihoidon tehostamisen seurauksena.

Pediatriset potilaat

Valmisteen turvallisuusprofiili on lapsilla ja (≤ 18-vuotiailla) nuorilla yleisesti samanlainen kuin aikuisilla.

Markkinoille tulon jälkeisessä seurannassa lapsilla ja (≤ 18-vuotiailla) nuorilla on raportoitu suhteellisesti useammin pistoskohdan reaktioita (pistoskohdan kipu, pistoskohdan reaktio) ja ihoreaktioita (ihottuma, nokkosihottuma) kuin aikuisilla.

Kliinisiin tutkimuksiin perustuvia turvallisuustietoja ei ole saatavilla alle 2-vuotiaista lapsista.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

4.9Yliannostus

Oireet

Insuliinin yliannos voi johtaa vaikeaan ja joskus pitkäiaikaiseen ja hengenvaaralliseen hypoglykemiaan.

Hoito

Lievät hypoglykemiajaksot voidaan yleensä hoitaa nauttimalla hiilihydraatteja. Lääkevalmisteen annoksen, ruokavalion tai fyysisen aktiivisuuden muuttaminen voi olla tarpeen.

Vaikeat kohtaukset, joihin liittyy tajuttomuus, kouristelu tai neurologisia oireita, voidaan hoitaa antamalla glukagonia lihakseen tai ihon alle tai väkevää glukoosiliuosta laskimoon. Hiilihydraattien jatkuva saanti ja tarkkailu voi olla tarpeen, sillä hypoglykemia voi uusiutua kliinisen tilan näennäisen paranemisen jälkeen.

5.FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Diabeteslääkkeet, insuliinit ja insuliinijohdokset, ylipitkävaikutteiset. ATC-koodi: A10AE04.

LUSDUNA on ns. biosimilaari lääkevalmiste. Yksityiskohtaisempaa tietoa on saatavilla Euroopan lääkeviraston kotisivulta: http://www.ema.europa.eu.

Vaikutusmekanismi

Glargininsuliini on ihmisinsuliinin analogi, jonka liukoisuus neutraalissa pH:ssa on vähäinen. Se liukenee täysin LUSDUNA-injektionesteen happamassa pH:ssa (pH 4). Ihonalaisen injektion jälkeen hapan liuos neutraloituu, ja muodostuu mikrosaostumia, joista vapautuu jatkuvasti glargininsuliinia pieninä määrinä. Tuloksena on tasainen, huiputon, ennakoitavissa oleva pitoisuus-aikaprofiili ja pidentynyt vaikutusaika.

Glargininsuliini metaboloituu kahdeksi aktiiviseksi metaboliitiksi, M1 ja M2 (ks. kohta 5.2).

Sitoutuminen insuliinireseptoriin: In vitro –tutkimukset osoittavat, että glargininsuliinin ja sen metaboliittien M1 ja M2 reseptoriaffiniteetti ihmisen insuliinireseptoriin on sama kuin ihmisinsuliinin.

Sitoutuminen IGF-1-reseptoriin: Glargininsuliinin affiniteetti ihmisen insuliinin kaltaisen kasvutekijä I:n (IGF-1) reseptoriin on noin 5–8 kertaa suurempi kuin ihmisinsuliinin (mutta noin 70– 80 kertaa pienempi kuin IGF-1:n), kun taas M1 ja M2 sitoutuvat IGF-1-reseptoriin hieman pienemmällä affiniteetilla kuin ihmisinsuliini.

Tyypin 1 diabetespotilailla todettu terapeuttinen kokonaisinsuliinipitoisuus (glargininsuliini ja sen metaboliitit) oli merkittävästi pienempi kuin pitoisuus, joka tarvittaisiin IGF-1-reseptorin puolimaksimaaliseen miehittämiseen ja sitä seuraavaan IGF-1-reseptorin kautta välittyvään mitogeenis-proliferatiivisen reitin aktivaatioon. Endogeenisen IGF-1:n fysiologiset pitoisuudet saattavat aktivoida mitogeenis-proliferatiivisen reitin. Insuliinihoidon, LUSDUNA-hoito mukaan lukien, aikana insuliinin terapeuttiset pitoisuudet ovat kuitenkin huomattavasti pienempiä kuin IGF–1- reitin aktivoitumiseen tarvittavat farmakologiset pitoisuudet.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Insuliinin, kuten myös glargininsuliinin, päävaikutus on glukoosiaineenvaihdunnan säätely. Insuliini ja sen analogit alentavat verensokerin pitoisuutta stimuloimalla perifeeristä glukoosinottoa erityisesti luurankolihaksiin ja rasvaan, sekä estämällä maksan glukoosituotantoa. Insuliini estää rasvakudoksen lipolyysiä, estää proteolyysiä sekä voimistaa proteiinisynteesiä.

Kliinis-farmakologisissa tutkimuksissa laskimoon annettu glargininsuliini ja ihmisinsuliini on todettu ekvipotenteiksi käytettäessä samoja annoksia. Kuten insuliineilla yleensäkin, fyysinen aktiivisuus ja muut tekijät voivat vaikuttaa glargininsuliinin vaikutusaikaan.

Tutkittaessa terveitä vapaaehtoisia ja tyypin 1 diabetespotilaita euglykeemistä clamp-tekniikkaa käyttäen ihon alle annetun glargininsuliinin vaikutus alkoi hitaammin kuin NPH-insuliinin, sen vaikutusprofiili oli tasainen ja huiputon ja vaikutuksen kesto pitempi.

Seuraavassa kaaviossa nähdään tulokset potilaille suoritetusta tutkimuksesta:

Kuva 1: Vaikutusprofiili tyypin 1 diabetespotilailla

*määritetty infusoidun glukoosin määränä, joka pitää plasman glukoosipitoisuuden tasaisena (keskiarvot tunneittain)

Ihon alle annetun glargininsuliinin pitempi vaikutuksen kesto on suorassa suhteessa sen hitaampaa imeytymiseen ja tukee kerran vuorokaudessa tapahtuvaa annostusta. Insuliinin ja insuliinianalogien, kuten glargininsuliinin., vaikutusaika voi vaihdella huomattavasti potilaiden välillä ja yksittäisellä potilaalla.

Kliinisessä tutkimuksessa hypoglykemian oireet tai vastavaikuttajahormonivasteet olivat samanlaiset sekä terveillä vapaaehtoisilla että tyypin 1 diabetespotilailla laskimoon annetun glargininsuliinin ja ihmisinsuliinin jälkeen.

Kliinisissä tutkimuksissa ihmisinsuliinin ja glargininsuliinin kanssa ristiinreagoivia vasta-aineita esiintyi yhtä usein sekä NPH- että glargininsuliiniryhmässä.

Kliininen teho ja turvallisuus

Glargininsuliinin (pistos kerran vuorokaudessa) vaikutuksia diabeettiseen retinopatiaan verrattiin NPH-insuliiniin (pistos kahdesti vuorokaudessa) avoimessa 5 vuoden tutkimuksessa, johon osallistui 1024 tyypin 2 diabetesta sairastavaa potilasta. Silmänpohjavalokuvauksin tutkittiin, miten usein retinopatia lisääntyi vähintään kolme astetta ETDRS-luokituksen (Early Treatment Diabetic Retinopathy Study) mukaan. Glargininsuliinin ja NPH-insuliinin välillä ei todettu merkitsevää eroa diabeettisen retinopatian etenemisessä.

ORIGIN-tutkimus (Outcome Reduction with Initial Glargine INtervention) oli satunnaistettu, 2x2- faktorikokeena toteutettu monikeskustutkimus, jonka 12 537 tutkimushenkilöllä oli suuri sydän- ja verisuonitautiriski ja heikentynyt paastosokeri tai heikentynyt glukoosinsieto (12 % tutkimushenkilöistä) tai tyypin 2 diabetes, jota hoidettiin ≤ 1 tablettimuotoisella diabeteslääkkeellä (88 % tutkimushenkilöistä). Tutkimushenkilöt satunnaistettiin (1:1) saamaan glargininsuliinia

(n = 6264), jonka annos titrattiin niin. että paastoglukoosipitoisuus oli enintään 95 mg/dl (5,3 mmol/l), tai tavanomaista hoitoa (n = 6273).

Ensimmäinen ensisijainen tehon päätetapahtuma oli aika ennen ensimmäistä kardiovaskulaarikuolemaa, ei-fataalia sydäninfarktia tai ei-fataalia aivohalvausta. Toinen ensisijainen tehon päätetapahtuma oli aika ennen jonkin ensimmäisen ensisijaisen päätetapahtuman tapahtumista,

revaskularisaatiotoimenpidettä (sepelvaltimot, kaulavaltimot tai ääreisverisuonet) tai sydämen vajaatoiminnasta johtunutta sairaalahoitoa.

Toissijaisia päätetapahtumia olivat mistä tahansa syystä johtuva kuolleisuus ja yhdistetyt mikrovaskulaariset tapahtumat.

Glargininsuliini ei muuttanut kardiovaskulaarisairauden ja –kuolleisuuden suhteellista riskiä tavanomaiseen hoitoon verrattuna. Glargininsuliinin ja tavanomaisen hoidon välillä ei ollut eroja kahden ensisijaisen päätetapahtuman suhteen, minkään näiden päätetapahtumien osatekijän suhteen, mistä tahansa syystä johtuneen kuolleisuuden suhteen eikä yhdistettyjen mikrovaskulaaristen tapahtumien suhteen.

Glargininsuliinin keskimääräinen annos oli 0,42 yksikköä/kg tutkimuksen lopussa. Lähtötilanteessa tutkimushenkilöiden HbA1c-mediaaniarvo oli 6,4 %. Hoidonaikaisten HbA1c-mediaaniarvojen vaihteluväli oli glargininsuliiniryhmässä 5,9–6,4 % ja tavanomaisen hoidon ryhmässä 6,2–6,6 % koko seurannan ajan. Vaikean hypoglykemian esiintymistiheys (tutkimushenkilöitä 100 altistusvuotta kohti) oli glargininsuliiniryhmässä 1,05 ja tavanomaisen hoidon ryhmässä 0,30. Vahvistetun, ei-vaikean hypoglykemian esiintymistiheys oli 7,71 glargininsuliiniryhmässä ja 2,44 tavanomaisen hoidon ryhmässä. Tämän 6 vuoden tutkimuksen aikana 42 %:lla glargininsuliiniryhmän tutkimushenkilöistä ei ollut hypoglykemioita.

Glargininsuliiniryhmässä keskimääräinen painonnousu lähtötilanteesta viimeiseen hoidonaikaiseen käyntiin oli 1,4 kg ja tavanomaisen hoidon ryhmässä vastaavasti keskimääräinen painon lasku oli 0,8 kg.

Pediatriset potilaat

Satunnaistetussa kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa lapsipotilaita (ikäjakauma 6–15 vuotta), joilla oli tyypin 1 diabetes (n = 349), hoidettiin 28 viikkoa monipistosinsuliinihoidolla, jossa lyhytvaikutteista ihmisinsuliinia käytettiin ennen jokaista ateriaa. Glargininsuliini pistettiin kerran päivässä nukkumaan mennessä ja NPH-insuliini pistettiin kerran tai kaksi kertaa päivässä. Vaikutukset glykohemoglobiiniarvoon ja oireisten hypoglykemioiden määrään olivat samanlaiset molemmissa hoitoryhmissä, mutta plasman paastosokeriarvot laskivat enemmän lähtöarvosta glargininsuliini- kuin NPH-ryhmässä. Myös vaikeita hypoglykemioita oli vähemmän glargininsuliiniryhmässä. Tässä tutkimuksessa glargininsuliinia saaneista potilaista 143 jatkoi hoitoa ei-kontrolloidussa jatkotutkimuksessa, jonka keskimääräinen seuranta-aika oli 2 vuotta. Tämän glargininsuliinista tehdyn jatkotutkimuksen aikana ei havaittu uusia turvallisuussignaaleja.

Vaihtovuoroisessa, 26 nuorelle tyypin 1 diabetespotilaalle, jotka olivat 12–18-vuotiaita, tehdyssä tutkimuksessa verrattiin glargininsuliinia ja lisproinsuliinia NPH-insuliiniin ja lyhytvaikutteiseen ihmisinsuliiniin (kumpaakin hoitoa annettiin 16 viikkoa satunnaistetussa järjestyksessä). Kuten edellä kuvatussa lapsipotilaille tehdyssä tutkimuksessa myös tässä tutkimuksessa plasman paastosokeriarvot laskivat enemmän lähtöarvosta glargininsuliini- kuin NPH-ryhmässä. HbA1c-arvon muutos lähtötasosta oli samanlainen molemmissa hoitoryhmissä. Kuitenkin yönaikaiset verensokeriarvot olivat selvästi korkeampia glargininsuliini/lisproinsuliiniryhmässä kuin NPH / lyhytvaikutteinen insuliini -ryhmässä, alhaisimpien arvojen keskiarvot 5,4 mmol/l ja 4,1 mmol/l. Vastaavasti yöllisten hypoglykemioiden ilmaantuvuus oli 32 % glargininsuliini/lisproinsuliiniryhmässä ja 52 % NPH / lyhytvaikutteinen insuliini -ryhmässä.

24 viikon rinnakkaisryhmätutkimuksessa, johon osallistui 125 iältään 2–6-vuotiasta lasta, joilla oli tyypin 1 diabetes mellitus, verrattiin perusinsuliinina glargininsuliinia annosteltuna kerran vuorokaudessa aamuisin ja NPH-insuliinia annosteltuna kerran tai kaksi kertaa vuorokaudessa. Molemmat ryhmät käyttivät myös ateriainsuliinia. Ensisijaisena tavoitteena oli osoittaa vähintään samanarvoisuus kaikissa hypoglykemioissa glargininsuliinin ja NPH-insuliinin välillä. Tätä tavoitetta ei saavutettu, ja glargininsuliiniin liittyi trendimäisesti enemmän hypoglykemiatapahtumia (glargininsuliini: NPH-insuliini -esiintyvyyssuhde (95 %:n luottamusväli) = 1,18 [0,97-1,44]).

Glykohemoglobiinin ja verensokerin vaihtelut olivat verrannollisia molemmissa ryhmissä. Uusia turvallisuussignaaleja ei tässä tutkimuksessa havaittu.

5.2Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Terveille vapaaehtoisille ja diabetespotilaille ihon alle pistetyn glargininsuliinin tuottamat seerumin insuliinipitoisuudet osoittivat imeytymisen olevan hitaampaa ja pitkäkestoisempaa sekä huiputonta verrattuna ihmisen NPH-insuliiniin. Glargininsuliinin pitoisuudet olivat siten johdonmukaisessa suhteessa glargininsuliinin farmakodynaamisen aktiivisuuden aikaprofiiliin. Kuvassa 1 edellä nähdään glargininsuliinin ja NPH-insuliinin vaikutusprofiilit ajan funktiona.

Kerran päivässä pistetyn glargininsuliinin pitoisuudet saavuttavat vakaan tilan 2–4 vuorokauden kuluessa ensimmäisestä annoksesta.

Biotransformaatio

Diabetespotilailla glargininsuliini metaboloituu nopeasti ihon alle annetun annoksen jälkeen beetaketjun karboksiterminaalipäästä muodostaen kaksi aktiivista metaboliittia, M1 (21A-Gly- insuliini) ja M2 (21A-Gly-des-30B-Thr-insuliini). Pääasiallinen metaboliitti plasmassa on M1. M1- altistus suurenee glargininsuliiniannoksen suurentuessa.

Farmakokineettiset ja farmakodynaamiset löydökset osoittavat, että pistoksina ihon alle annetun glargininsuliinin vaikutus perustuu pääasiassa M1-altistukseen. Glargininsuliinia ja sen M2- metaboliittia ei havaittu valtaosalla tutkimuspotilaista, ja kun pitoisuus oli havaittavissa, se oli riippumaton annetusta glargininsuliiniannoksesta.

Eliminaatio

Laskimoon annetun glargininsuliinin eliminaation puoliintumisaika oli samantasoinen kuin ihmisinsuliinin.

Erityisryhmät

Kliinisissä tutkimuksissa glargininsuliinilla hoidetuissa potilaissa ei todettu iästä ja sukupuolesta riippuvia eroja insuliinin tehossa ja turvallisuudessa koko tutkimuspopulaatioon verrattuna.

Pediatriset potilaat

Yhdessä kliinisessä tutkimuksessa arvioitiin farmakokinetiikkaa 2–6-vuotiailla lapsilla, joilla oli tyypin 1 diabetes mellitus (ks. kohta 5.1). Glargininsuliinin ja sen päämetaboliittien, M1 ja M2, jäännöspitoisuudet plasmassa mitattiin glargininsuliinia saaneilta lapsilta, ja pitoisuudet plasmassa olivat samankaltaisia kuin aikuisilla, eikä havaittu viitteitä glargininsuliinin tai sen metaboliittien kumuloitumisesta pitkäaikaiskäytössä.

5.3Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymistoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

6.FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1Apuaineet

Sinkkikloridi

Metakresoli

Glyseroli

Kloorivetyhappo (pH:n säätämiseen)

Natriumhydroksidi (pH:n säätämiseen)

Injektionesteisiin käytettävä vesi

6.2Yhteensopimattomuudet

Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

6.3Kestoaika

2 vuotta.

Säilyvyys kynän jääkaapista ottamisen jälkeen

Lääkevalmistetta voidaan säilyttää enintään 28 vuorokautta enintään 30 °C:ssa suoralta kuumuudelta ja suoralta valolta suojassa. Käyttöönotettuja kyniä ei saa säilyttää jääkaapissa. Kynänsuojus on laitettava takaisin paikoilleen jokaisen pistoksen jälkeen kynän suojaamiseksi valolta.

6.4Säilytys

Käyttämättömät kynät

Säilytä jääkaapissa (2 °C - 8 °C).

Ei saa jäätyä. Älä säilytä lähellä jääkaapin pakastuslokeroa tai kylmäelementtiä. Pidä esitäytetty kynä ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Käyttöönotetut kynät

Lääkevalmisteen säilytys jääkaapista ottamisen jälkeen, ks. kohta 6.3.

6.5Pakkaustyyppi ja pakkauskoko

Sylinteriampulli (tyypin I väritön lasi), jossa mäntä (bromobutyylikumi) ja alumiinisuljin sekä kumitulppa (bromobutyylikumi ja polyisopreenikumi). Sylinteriampulli sisältää 3 ml liuosta.

Sylinteriampulli on suljettu kertakäyttöisen injektiokynän sisään.

Pakkauksessa on 1 tai 5 ja kerrannaispakkauksessa 10 kynää (kaksi viiden kynän pakkausta). Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Neulat eivät sisälly pakkaukseen.

6.6Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Kynää on pidettävä huoneenlämmössä 1–2 tunnin ajan ennen ensimmäistä käyttökertaa, jotta se lämpenisi.

Sylinteriampulli on tarkistettava ennen käyttöä. Sitä saa käyttää vain, jos liuos on kirkas ja väritön, siinä ei näy kiinteitä hiukkasia ja se muistuttaa vettä. Koska LUSDUNA on liuos, se ei vaadi sekoittamista ennen käyttöä.

LUSDUNA-insuliinia ei saa sekoittaa minkään muun insuliinin kanssa eikä laimentaa. Sekoittaminen tai laimentaminen voi muuttaa sen vaikutusaikaprofiilia ja sekoittaminen voi aiheuttaa saostumista.

Tyhjiä kyniä ei saa käyttää uudelleen, vaan ne on hävitettävä asianmukaisesti.

Mahdollisten tartuntojen ehkäisemiseksi jokainen kynä on tarkoitettu vain yhden potilaan käyttöön.

Insuliinin etiketti on tarkistettava aina ennen pistämistä, jotta lääkityspoikkeamat glargininsuliinin ja muiden insuliinien välillä vältetään (ks. kohta 4.4).

Pakkauksessa olevat käyttöohjeet on luettava huolellisesti ennen Nexvue-kynän käyttöä.

7.MYYNTILUVAN HALTIJA

Merck Sharp & Dohme Limited

Hertford Road

Hoddesdon

Hertfordshire EN11 9BU

Iso-Britannia

8.MYYNTILUVAN NUMERO(T)

EU/1/16/1162/001

EU/1/16/1162/002

EU/1/16/1162/003

9.MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä:

10.TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivulla

http://www.ema.europa.eu/.

Kommentit

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z
  • Apua
  • Get it on Google Play
  • Lisätietoja
  • Info on site by:

  • Presented by RXed.eu

  • 27558

    lista reseptilääkkeistä