Finnish
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

Plenadren (hydrocortisone) – Valmisteyhteenveto - H02AB09

Updated on site: 09-Oct-2017

Lääkkeen nimiPlenadren
ATC-koodiH02AB09
Lääkeainehydrocortisone
ValmistajaShire Services BVBA

1.LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Plenadren 5 mg depottabletti

Plenadren 20 mg depottabletti

2.VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Plenadren 5 mg depottabletti

Yksi depottabletti sisältää 5 mg hydrokortisonia.

Plenadren 20 mg depottabletti

Yksi depottabletti sisältää 20 mg hydrokortisonia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.LÄÄKEMUOTO

Depottabletti.

Plenadren 5 mg depottabletti

Tabletit ovat pyöreitä (halkaisija 8 mm), kuperia ja vaaleanpunaisia.

Plenadren 20 mg depottabletti

Tabletit ovat pyöreitä (halkaisija 8 mm), kuperia ja valkoisia.

4.KLIINISET TIEDOT

4.1Käyttöaiheet

Lisämunuaisten vajaatoiminnan hoito aikuisilla.

4.2Annostus ja antotapa

Annostus

Plenadren on tarkoitettu ylläpitohoitoon. Suun kautta annettavat korvausannokset on määritettävä yksilöllisesti potilaan kliinisen vasteen mukaan. Tavallinen ylläpitoannos on 20–30 mg vuorokaudessa, ja annos otetaan kerran vuorokaudessa aamuisin. Tätä pienempi annos voi olla riittävä, jos potilas tuottaa jonkin verran kortisolia endogeenisesti. 40 mg on suurin tutkittu ylläpitoannos. Pienintä mahdollista ylläpitoannosta on käytettävä. Jos keho altistuu liialliselle fyysiselle ja/tai henkiselle rasitukselle, potilas voi tarvita lisäksi välittömästi vapautuvia hydrokortisonitabletteja varsinkin iltapäivisin/iltaisin. Katso myös kohta "Käyttö sairastumisen aikana", jossa kuvataan muita tapoja lisätä hydrokortisoniannosta tilapäisesti.

Siirtyminen perinteisestä oraalisesta glukokortikoidihoidosta Plenadren-hoitoon

Kun perinteisestä kolmesti vuorokaudessa suun kautta annettavasta hydrokortisonikorvaushoidosta siirrytään Plenadren-hoitoon, päivittäinen kokonaisannos voidaan pitää samana. Koska Plenadrenin vuorokausiannoksen hyötyosuus on pienempi kuin perinteisten, kolmesti vuorokaudessa annettavien hydrokortisonitablettien (ks. kohta 5.2), kliinistä vastetta on seurattava ja annoksen yksilöllinen mukauttaminen voi olla tarpeen. Siirtymistä kahdesti vuorokaudessa annettavista hydrokortisonitableteista, kortisoniasetaatista tai synteettisistä glukokortikoideista Plenadreniin ei ole tutkittu, mutta näissä tapauksissa suositellaan saman hydrokortisonimäärän sisältävää Plenadrenin vuorokausiannosta. Annoksen yksilöllinen mukauttaminen voi olla tarpeen.

Käyttö sairastumisen aikana

Jos potilas sairastuu hoidon aikana, akuutin lisämunuaisten vajaatoiminnan riski on otettava huomioon.

Vakavissa tapauksissa annosta on nostettava välittömästi ja oraalinen hydrokortisoni on korvattava parenteraalisesti, mielellään laskimoon annettavalla hoidolla. Hydrokortisonin anto laskimoon on tarpeen ohimenevien sairausjaksojen aikana. Tällaisia ovat esimerkiksi vakavat infektiot, erityisesti gastroenteriitti, johon liittyy oksentelua ja/tai ripulia, mistä tahansa syystä johtuva korkea kuume tai esimerkiksi vakavasta onnettomuudesta tai yleisanestesiassa tehtävästä leikkauksesta johtuva kova fyysinen rasitus (ks. kohta 4.4).

Lievemmät tapaukset, kuten lievät infektiot, mistä tahansa syystä johtuva kuume tai esimerkiksi pienen kirurgisen toimenpiteen aiheuttama rasitus, eivät edellytä hydrokortisonin laskimoon antoa, mutta tällöin normaalia korvaavaa oraaliannosta on suurennettava tilapäisesti. Päivittäistä kokonaisannosta nostetaan antamalla ylläpitoannos kahdesti tai kolmesti vuorokaudessa 6–10 tunnin välein (eli annosten määrää lisätään, mutta aamuannosta ei suurenneta). Tämä hoito-ohjelma on dokumentoitu yli 300 hoidonaikaisessa sairausjaksossa kliinisen tutkimusohjelman puitteissa. Hoitava lääkäri voi halutessaan määrätä Plenadrenin sijasta tai lisäksi välittömästi vapautuvia hydrokortisonitabletteja. Jos hydrokortisoniannosta nostetaan yhdellä annoskerralla, kortisolin kokonaisaltistus plasmassa nousee vähemmän kuin annosvasteisesti (ks. kohta 5.2). Kun sairausjakso on ohi, potilas voi palata normaaliin ylläpitoannokseen.

Erityispotilasryhmät

Iäkkäät potilaat

Jos vanhus painaa vähän, kliinisen vasteen seurantaa suositellaan ja annoksen pienentäminen voi olla tarpeen (ks. kohta 5.2).

Munuaisten vajaatoiminta

Annosta ei tarvitse mukauttaa, jos munuaisten vajaatoiminta on lievää tai keskivaikeaa. Jos potilaalla on vaikea munuaisten vajaatoiminta, kliinisen vasteen seurantaa suositellaan ja annoksen muuttaminen voi olla tarpeen (ks. kohta 5.2).

Maksan vajaatoiminta

Annosta ei tarvitse mukauttaa, jos maksan vajaatoiminta on lievää tai keskivaikeaa. Vaikeassa maksan vajaatoiminnassa toimiva maksan massa pienenee, jolloin sen kyky metaboloida hydrokortisonia heikkenee. Siksi kliinisen vasteen seurantaa suositellaan, ja annoksen muuttaminen voi olla tarpeen (ks. kohta 5.2).

Pediatriset potilaat

Plenadrenin turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten hoidossa ei ole vielä varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Potilaita on kehotettava ottamaan Plenadren suun kautta vesilasillisen kanssa heti herättyään, vähintään 30 minuuttia ennen ruokailua ja mieluiten pystyasennossa kello kuuden ja kello kahdeksan välillä aamulla. Tabletit on nieltävä kokonaisina. Niitä ei saa halkaista, pureksia tai murskata. Jos vuorokaudessa on tarpeen ottaa useita annoksia, aamuannos otetaan ohjeiden mukaisesti ja lisäannokset myöhemmin päivällä ruokailun yhteydessä tai ilman ruokaa.

4.3Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Akuutti lisämunuaisten vajaatoiminta

Akuutti lisämunuaisten vajaatoiminta saattaa kehittyä potilaille, joilla on todettu lisämunuaisten vajaatoiminta ja joiden vuorokausiannokset ovat riittämättömiä tai jotka ovat tilanteissa, jossa

kortisolin tarve on lisääntynyt. Tällaisia tapahtumia on raportoitu Plenadren-hoitoa saavilla potilailla. Potilaille, joilla on akuutti lisämunuaisten vajaatoiminta, voi kehittyä lisämunuaiskriisi. Siksi potilaille on kerrottava akuutin lisämunuaisten vajaatoiminnan ja lisämunuaiskriisin merkeistä ja oireista sekä tarpeesta hakeutua välittömästi lääkärin hoitoon .

Lisämunuaiskriisin aikana on annettava suuria annoksia hydrokortisonia parenteraalisesti, mielellään laskimoon, yhdessä 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridia sisältävän infuusioliuoksen kanssa nykyisten hoitosuositusten mukaisesti.

Samanaikaiset infektiot

Päivittäistä korvaavaa annosta on suurennettava tilapäisesti, jos potilaalla on ohimenevä sairausjakso, kuten lievä infektio, kuumetta mistä tahansa syystä tai rasitusta, joka johtuu esimerkiksi pienestä kirurgisesta toimenpiteestä (ks. kohta 4.2 "Käyttö sairastumisen aikana"). Potilaalle on annettava tarkat ohjeet, miten tällaisissa tilanteissa on toimittava, ja häntä on kehotettava hakeutumaan lääkäriin heti, jos tila heikkenee akuutisti ja varsinkin, jos kyseessä on gastroenteriitti, oksentelu ja/tai ripuli, jonka takia aiheutuu neste- tai suolavajausta eikä oraalisesti annettava hydrokortisoni imeydy riittävästi.

Jos potilaalla on lisämunuaisten vajaatoiminta ja samanaikainen retrovirusinfektio, kuten HIV, annos on mukautettava huolellisesti retroviruslääkkeiden ja infektion vuoksi nostetun hydrokortisoniannoksen mahdollisten yhteisvaikutusten vuoksi.

Tieteelliset raportit eivät tue hydrokortisonin immunosuppressiivista vaikutusta annoksilla, joita on käytetty korvaushoitona lisämunuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla. Siksi ei ole syytä olettaa, että hydrokortisonin korvausannokset pahentaisivat mitään systeemistä infektiota tai tällaisen infektion seurauksia. Ei myöskään ole syytä uskoa, että korvaushoitona lisämunuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla käytettävät hydrokortisoniannokset heikentäisivät rokotevastetta ja suurentaisivat elävien rokotteiden aiheuttamaa yleisinfektion riskiä.

Mahan tyhjenemiseen ja toimintaan liittyvät häiriöt

Depottabletteja ei suositella potilaille, joiden mahan toiminta on vilkasta esimerkiksi kroonisen ripulin vuoksi, sillä se voi heikentää kortisolille altistumista. Tietoja ei ole saatavilla käytöstä potilailla, joilla on todettu mahan hitaaseen tyhjenemiseen tai heikentyneeseen toimintaan liittyvä sairaus tai häiriö.

Kliinistä vastetta on seurattava tällaisilla potilailla.

Tavallista suurempien hydrokortisoniannosten käyttö

Suuret (suprafysiologiset) hydrokortisoniannokset voivat aiheuttaa verenpaineen nousua, suolan ja veden kerääntymistä elimistöön ja kaliuminerityksen lisääntymistä. Pitkäaikainen hoito suprafysiologisilla hydrokortisoniannoksilla voi aiheuttaa Cushingin oireyhtymää muistuttavia kliinisiä oireita, kuten lihomista, keskivartalolihavuutta, verenpaineen kohoamista ja diabetesta, jolloin sydän- ja verisuonisairastuvuuden ja -kuolleisuuden riski kasvaa.

Korkea ikä ja pieni kehon painoindeksi ovat tunnettuja riskitekijöitä farmakologisten glukokortikoidiannosten aiheuttamille yleisille haittavaikutuksille, kuten osteoporoosille, ihon ohenemiselle, diabetes mellitukselle, kohonneelle verenpaineelle ja infektioalttiuden lisääntymiselle.

Kaikki glukokortikoidit lisäävät kalsiumineritystä ja hidastavat luun uudismuodostusta. Pitkäaikaista glukokortikoidikorvaushoitoa saaneilla lisämunuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla on todettu luun mineraalitiheyden pienentymistä.

Suurten glukokortikoidiannosten pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa takakapselin alaista kataraktia ja glaukoomaa, joka voi vaurioittaa näköhermoja. Tällaisia vaikutuksia ei ole raportoitu glukokortikoidikorvaushoitoa saavilla potilailla, kun annokset ovat vastanneet lisämunuaisten vajaatoimintaan käytettyjä annoksia.

Systeemiset glukokortikoidit voivat aiheuttaa psyykkisiä haittavaikutuksia. Tällaisia haittavaikutuksia voi ilmetä hoidon alussa ja annoksen muuttamisen yhteydessä. Suuret annokset saattavat lisätä riskiä. Useimmat reaktiot häviävät, kun annosta pienennetään, mutta hoitotoimet voivat olla tarpeen.

Kilpirauhastoiminta

Lisämunuaisten vajaatoiminnasta kärsiviä potilaita on tarkkailtava kilpirauhastoiminnan häiriön varalta, sillä sekä kilpirauhasen vajaatoiminta että liikatoiminta voivat vaikuttaa merkittävästi annetulle hydrokortisonille altistumiseen.

Addisonin tautia hoidettaessa mineraalikortikoidin käyttö on usein tarpeen.

4.5Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Glukokortikoidien terapeuttisten annosten jälkeen on ilmoitettu seuraavista hydrokortisonin yhteisvaikutuksista.

Voimakkaat CYP3A4-induktorit, kuten fenytoiini, rifabutiini, karbamatsepiini, barbituraatit, rifampisiini ja mäkikuisma, ja miedommat induktorit, kuten retroviruslääkkeet efavirentsi ja nevirapiini, voivat tehostaa kortisolin metabolista puhdistumaa ja lyhentää loppuvaiheen puoliintumisaikaa. Kun loppuvaiheen puoliintumisaika lyhenee, kortisolipitoisuus seerumissa pienenee ja kortisolipitoisuuden vaihtelu lisääntyy. Tällöin hydrokortisoniannoksen muuttaminen voi olla tarpeen.

Voimakkaat CYP3A4-estäjät, kuten ketokonatsoli, itrakonatsoli, posakonatsoli, vorikonatsoli, erytromysiini, telitromysiini, klaritromysiini, ritonaviiri ja greippimehu voivat estää hyrdokortisonin metaboloitumista ja lisätä sitä kautta pitoisuutta veressä. Pitkäaikaisen ennaltaehkäisevän antibioottihoidon aikana hydrokortisoniannosten muuttaminen voi olla tarpeen.

Kortikosteroidien vaikutus voi olla heikentynyt 3–4 päivää mifepristonihoidon jälkeen.

Kliinistä vastetta on seurattava potilailla, jotka saavat mahan tyhjenemiseen ja toimintaan vaikuttavia lääkkeitä (ks. kohta 4.4).

4.6Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Plenadrenia voidaan käyttää raskauden aikana. Ei ole viitteitä siitä, että hydrokortisonikorvaushoidon käytöstä raskaana oleville naisille, joilla on lisämunuaisten vajaatoiminta, olisi haittaa äidille ja/tai sikiölle. Hoitamattomasta lisämunuaisten vajaatoiminnasta raskauden aikana on huonoja seurauksia sekä äidille että sikiölle, joten hoidon jatkaminen raskauden aikana on tärkeää.

Eläimillä tehdyt lisääntymistutkimukset ovat osoittaneet, että glukokortikoidit voivat aiheuttaa sikiön kehityshäiriöitä ja lisääntymistoksisuutta (ks. kohta 5.3).

Hydrokortisoniannosta on seurattava tarkasti raskaana olevilla naisilla, joilla on lisämunuaisten vajaatoiminta. Yksilöllisen kliinisen vasteen mukainen annostus on suositeltavaa.

Imetys

Hydrokortisoni erittyy rintamaitoon. Plenadrenia voidaan käyttää imetyksen aikana. Korvaushoidossa käytettävillä hydrokortisoniannoksilla ei todennäköisesti ole mitään kliinisesti merkittäviä vaikutuksia lapseen. Jos äiti käyttää pitkään suuria annoksia systeemisiä glukokortikoideja, vauvalla voi olla lisämunuaisen suppression riski.

Hedelmällisyys

Lisämunuaisen vajaatoimintaa sairastavien on havaittu synnyttävän vähemmän, mikä johtuu todennäköisimmin taustasairaudesta, mutta ei ole viitteitä siitä, että korvaushoidossa käytettävät hydrokortisoniannokset vaikuttaisivat hedelmällisyyteen.

4.7Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Plenadrenilla on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Potilailla on ilmoitettu esiintyvän väsymystä ja lyhytkestoista huimausta.

Hoitamaton lisämunuaisten vajaatoiminta ja puutteellinen korvaus voivat vaikuttaa ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

4.8Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Hydrokortisonia annetaan korvaushoitona normaalien kortisolitasojen palauttamiseksi. Siksi lisämunuaisten vajaatoiminnan hoidon haittavaikutusprofiilia ei voida verrata muihin sairauksiin, joissa käytettävät oraaliset tai parenteraaliset glukokortikoidiannokset ovat huomattavasti suurempia.

Kerran vuorokaudessa otettavien Plenadren-depottablettien ja kolmesti vuorokaudessa otettavien hydrokortisonitablettien haittavaikutusten esiintyvyys ja tyyppi vastasivat toisiaan 12 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa. Haittavaikutusten määrä nousi aluksi enintään kahdeksan viikon aikana keskimäärin yhdellä potilaalla viidestä, kun perinteisistä kolmesti vuorokaudessa otettavista hydrokortisonitableteista siirryttiin kerran vuorokaudessa otettaviin depottabletteihin. Nämä haittavaikutukset (vatsakipu, ripuli, pahoinvointi ja väsymys) ovat lieviä tai keskivaikeita, ohimeneviä ja lyhytkestoisia, mutta annoksen muuttaminen tai muiden lääkkeiden samanaikainen käyttö voi olla tarpeen. (ks. kohta 4.2). Väsymystä on ilmoitettu hyvin yleisesti.

Haittavaikutusten luettelo

Yhteensä 80 potilasta (173 potilasvuoden tiedot) sai hoitoa säädellysti vapautuvalla hydrokortisonilla kliinisissä tutkimuksissa. Haittavaikutukset näistä tutkimuksista ja myyntiintulon jälkeisestä haittaseurannasta on lueteltu jäljempänä elinjärjestelmän ja yleisyyden mukaan seuraavasti:

hyvin yleinen (≥1/10), yleinen (≥1/100, <1/10).

Elinjärjestelmä

Haittavaikutusten yleisyys

(MedDRA)

Hyvin yleinen

Yleinen

Hermosto

Huimaus

 

 

Päänsärky

 

Ruoansulatuselimistö

Ripuli

Ylävatsakipu

 

 

Pahoinvointi

 

 

 

Iho ja ihonalainen

 

Kutina

kudos

 

Ihottuma

Luusto, lihakset ja

 

Artralgia

sidekudos

 

 

Yleisoireet ja

Väsymys

 

antopaikassa

 

 

todettavat haitat

 

 

Lisäksi on ilmoitettu seuraavista haittavaikutuksista (esiintymistiheyttä ei tunneta), kun muita hydrokortisonia sisältäviä lääkevalmisteita käytetään suurina annoksina muuhun käyttötarkoitukseen kuin lisämunuaisten vajaatoiminnan korvaushoitoon:

Immuunijärjestelmä

Infektion aktivoituminen (tuberkuloosi, sieni- ja virusinfektiot mukaan lukien herpes).

Umpieritys

Glukoosi-intoleranssin tai diabetes mellituksen puhkeaminen.

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Natriumin ja veden kerääntyminen ja edeemataipumus, hypertensio, hypokalemia.

Psyykkiset häiriöt

Euforia ja psykoosi, unettomuus.

Silmät

Kohonnut silmänpaine ja kaihi.

Ruoansulatuselimistö

Dyspepsia ja jo muodostuneen mahahaavan paheneminen.

Iho ja ihonalainen kudos

Cushingin oireyhtymää muistuttavat oireet, juovat, mustelmat, akne ja runsaskarvaisuus, haavan paranemisen heikkeneminen.

Luusto, lihakset ja sidekudos

Osteoporoosi ja spontaanimurtumat.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta –tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

4.9Yliannostus

Raportit akuutista toksisuudesta ja/tai kuolemista hydrokortisonin yliannostuksen yhteydessä ovat harvinaisia. Vastalääkettä ei ole. Oireet voivat vaihdella kiihottumisesta maniaan tai psykoosiin. Oireita ovat korkea verenpaine, plasman glukoosipitoisuuden nousu ja hypokalemia. Kroonisesta myrkytyksestä johtuvat reaktiot eivät todennäköisesti vaadi hoitoa, ellei potilas ole jonkin sairauden vuoksi erityisen herkkä hydrokortisonin haittavaikutuksille. Tällöin annetaan oireenmukaista hoitoa tarvittaessa.

5.FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Systeemiseen käyttöön tarkoitetut kortikosteroidit, glukokortikoidit. ATC-koodi: H02AB09.

Farmakodynaaminen vaikutus

Hydrokortisoni on glukokortikoidi ja endogeenisesti tuotetun kortisolin synteettinen muoto. Glukokortikoidit ovat intermediaarisen aineenvaihdunnan, immuunitoiminnan, luustojen, lihasten ja sidekudoksen sekä aivojen kannalta tärkeitä steroideja. Kortisoli on tärkein lisämunuaiskuoren erittämä glukokortikoidi.

Luontaisesti esiintyviä glukokortikoideja (hydrokortisonia ja kortisolia), joilla on suolaa kerääviä ominaisuuksia, käytetään lisämunuaisten vajaatoiminnan korvaushoitoon. Lisäksi niiden tehokasta tulehdusta ehkäisevää vaikutusta hyödynnetään eri elinjärjestelmien häiriöissä. Glukokortikoideilla on voimakkaita ja vaihtelevia metabolisia vaikutuksia. Lisäksi ne muuttavat elimistön immuunivastetta eri ärsykkeille.

Kliininen teho

Päätutkimus oli 12 viikkoa kestävä satunnaistettu, kaksi tutkimusjaksoa käsittävä vaihtovuoroinen monikeskustutkimus, johon osallistui 64 primaarisesta lisämunuaiskuoren vajaatoiminnasta kärsivää

potilasta, joista yhdellätoista oli myös diabetes mellitus ja yhdellätoista kohonnut verenpaine. Tutkimuksessa verrattiin kerran vuorokaudessa annettavia depottabletteja ja perinteisiä kolmesti vuorokaudessa annettavia tabletteja, kun käytettävä hydrokortisonin vuorokausiannos oli sama (20– 40 mg).

Perinteisiin kolmesti vuorokaudessa annettaviin tabletteihin verrattuna kerran vuorokaudessa annettavat depottabletit lisäsivät kortisolialtistusta neljän tunnin ajan aamuannoksen ottamisen jälkeen, mutta vähensivät altistusta myöhään iltapäivällä/illalla sekä 24 tunnin aikana (kuva 1).

Kuva 1. Kortisolin havaittu keskimääräinen pitoisuus seerumissa kellonaikaan nähden yhden tai usean annoksen vuorokaudessa saavilla primaarisesta lisämunuaiskuoren vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla (n=62) kerran vuorokaudessa annettavan Plenadrenin tai kolmesti vuorokaudessa annettavan hydrokortisonin oraalisen antamisen jälkeen.

5.2Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Suun kautta otettu hydrokortisoni imeytyy ruuansulatuskanavasta nopeasti ja tehokkaasti ja suun kautta otetun 20 mg:n annoksesta (tabletista) on havaittu imeytyvän yli 95 prosenttia. Hydrokortisoni on biofarmaseuttisen luokitusjärjestelmän (BCS:n) mukaan luokan II vaikuttava aine, joka on hidasliukoinen mutta hyvin ruuansulatuskanavasta imeytyvä varsinkin suurina annoksina. Depottabletin ulkokerros vapauttaa lääkeainetta välittömästi ja sisus vähitellen. Tabletin välittömästi vapauttavasta osasta imeytyminen käynnistyy nopeasti ja hitaasti vapauttavan osan ansiosta pitoisuus plasmassa säilyy pitkään. Depottablettien hyötyosuus (AUC0–24 h) on 20 prosenttia pienempi kuin perinteisten kolmesti vuorokaudessa annettavien tablettien, jos hydrokortisonin vuorokausiannos on sama. Jos suun kautta annettavaa annosta nostetaan, kortisolin kokonaisaltistus plasmassa nousee vähemmän kuin annosvasteisesti. Altistus nousi kolminkertaiseksi, kun depot-muotoisen hydrokortisonin annos nostettiin 5 mg:sta 20 mg:aan.

Hydrokortisonin imeytymisnopeus laski ruokailun jälkeen, mikä viivästytti huippupitoisuuden plasmassa saavuttamista keskimäärin alle tunnista yli 2,5 tuntiin. Toisaalta 20 mg:n tabletin imeytymisen määrä ja hyötyosuus olivat ruokailun jälkeen noin 30 prosenttia suuremmat kuin paastoamisen jälkeen eikä imeytyminen häiriytynyt tai lääkkeen vapautuminen yllättäen nopeutunut (dose dumping).

Jakautuminen

Kortisoli sitoutuu plasmassa kortikosteroideja sitovaan globuliiniin (CBG, transkortiini) ja albumiiniin. Sitoutumisaste on noin 90 prosenttia.

Eliminaatio

Loppuvaiheen puoliintumisajaksi on kuvattu noin 1,5 tuntia hydrokortisonitablettien laskimonsisäisen ja oraalisen annon jälkeen. Loppuvaiheen puoliintumisaika Plenadrenin annon jälkeen oli n. 3 tuntia ja formulaatiosta vapautumisen säätelemä. Tämä loppuvaiheen puoliintumisaika on samanlainen kuin endogeenisen kortisolin farmakokinetiikassa, joka on myös eritykseltään säädeltyä.

Hydrokortisoni (kortisoli) on rasvahakuinen lääke, joka poistuu pelkästään metaboloitumalla. Sen puhdistuma ja ekstraktiosuhde suolistossa ja maksassa ovat pienet.

Hydrokortisoni poistuu kokonaan HSD11B1-, HSD11B2- ja CYP3A4-entsyymien katalysoiman metabolian kautta maksassa ja perifeerisessä kudoksessa. CYP3A4 vaikuttaa kortisolin puhdistumaan tuottamalla 6-beeta-hydroksikortisolia, joka erittyy virtsaan. Kortisolin oletetaan läpäisevän kalvoja lähinnä passiivisesti diffundoitumalla, joten munuaisten ja sapen kautta poistumilla ei ole merkitystä.

Erityispotilasryhmät

Munuaisten vajaatoiminta

Pieni määrä (< 0,5 prosenttia päivittäisestä tuotannosta) kortisolia erittyy virtsaan muuttumattomana, joten kortisoli poistuu pelkästään metaboloitumalla. Koska vaikea munuaisten vajaatoiminta voi vaikuttaa lääkevalmisteisiin, jotka poistuvat pelkästään metaboloitumalla, annoksen muuttaminen voi olla tarpeen tässä tilanteessa.

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ei ole tehty tutkimuksia, mutta hydrokortisonia koskevat kirjallisuustiedot tukevat sitä, että annoksen muuttaminen ei ole tarpeen, jos maksan vajaatoiminta on lievää tai keskivaikeaa. Jos maksan vajaatoiminta on vaikeaa, toimiva maksan massa pienenee, jolloin sen kyky metaboloida hydrokortisonia heikkenee. Tällöin annoksen yksilöllinen mukauttaminen voi olla tarpeen.

Pediatriset potilaat

Lapsia ja nuoria koskevia farmakokineettisiä tietoja ei ole saatavilla.

5.3Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Eläinkokeet ovat osoittaneet, että prenataalinen altistus hyvin suurille glukokortikoidiannoksille voi aiheuttaa epämuodostumia (suulakihalkioita, luuston epämuodostumia). Eläinkokeet ovat osoittaneet myös, että prenataaliseen altistukseen suurille mutta teratogeenisia annoksia pienemmille glukokortikoidiannoksille voi liittyä suurentunut riski sikiön kasvun hidastumisesta, sydän- ja verisuonisairauksista aikuisiällä ja pysyvistä glukokortikoidireseptorien tiheyden, hermovälittäjäaineiden kierron sekä käyttäytymisen muutoksista.

6.FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1Apuaineet

Tabletin sisus

Hypromelloosi

Mikrokiteinen selluloosa

Esigelatinoitu tärkkelys (maissi)

Kolloidinen vedetön pii

Magnesiumstearaatti

Plenadren 5 mg depottabletti

Tabletin päällyste

Makrogoli (3350)

Polyvinyylialkoholi

Talkki

Titaanidioksidi (E171)

Punainen rautaoksidi (E172)

Keltainen rautaoksidi (E172)

Musta rautaoksidi (E172)

Plenadren 20 mg depottabletti

Tabletin päällyste

Makrogoli (3350)

Polyvinyylialkoholi

Talkki

Titaanidioksidi (E171)

6.2Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3Kestoaika

3 vuotta

6.4Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

6.5Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)

HDPE-pullo, jossa on PP-kierrekorkki ja joka sisältää 50 depottablettia Pakkaus, jossa on yksi pullo sisältäen 50 depottablettia.

Monipakkaukset, jotka sisältävät 100 (2 x 50), 150 (3 x 50) ja 300 (6 x 50) depottablettia. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6Erityiset varotoimet hävittämiselle

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7.MYYNTILUVAN HALTIJA

Shire Services BVBA

Rue Montoyer 47

B - 1000 Brysseli

Belgia

8.MYYNTILUVAN NUMERO(T)

Plenadren 5 mg depottabletti

EU/1/11/715/001

EU/1/11/715/003

EU/1/11/715/004

EU/1/11/715/005

Plenadren 20 mg depottabletti

EU/1/11/715/002

EU/1/11/715/006

EU/1/11/715/007

EU/1/11/715/008

9.MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 3. marraskuuta 2011

Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä: 8. elokuuta 2016

10.TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivuilla http://www.ema.europa.eu.

Kommentit

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z
  • Apua
  • Get it on Google Play
  • Lisätietoja
  • Info on site by:

  • Presented by RXed.eu

  • 27558

    lista reseptilääkkeistä