Finnish
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

Tagrisso (osimertinib mesylate) – Valmisteyhteenveto - L01XE

Updated on site: 10-Oct-2017

Lääkkeen nimiTagrisso
ATC-koodiL01XE
Lääkeaineosimertinib mesylate
ValmistajaAstraZeneca AB

Tähän lääkkeeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti uutta turvallisuutta koskevaa tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta 4.8, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

1.LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Tagrisso 80 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Tagrisso 40 mg tabletti, kalvopäällysteinen

2.VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Tagrisso 40 mg tabletti

Yksi 40 mg:n tabletti sisältää osimertinibimesylaattia määrän, joka vastaa 40 mg osimertinibia.

Tagrisso 80 mg tabletti

Yksi 80 mg:n tabletti sisältää osimertinibimesylaattia määrän, joka vastaa 80 mg osimertinibia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.LÄÄKEMUOTO

Tabletti, kalvopäällysteinen.

Tagrisso 40 mg tabletti

Beigenvärinen, 9 mm, pyöreä, kaksoiskupera tabletti, jonka toiselle puolelle on kaiverrettu "AZ" ja "40" ja toinen puoli on ilman kaiverrusta.

Tagrisso 80 mg tabletti

Beigenvärinen, 7,25 x 14,5 mm, soikea, kaksoiskupera tabletti, jonka toiselle puolelle on kaiverrettu "AZ" ja "80" ja toinen puoli on ilman kaiverrusta.

4. KLIINISET TIEDOT

4.1 Käyttöaiheet

Tagrisso on tarkoitettu sellaisten aikuispotilaiden hoitoon, joilla on paikallisesti edennyt tai metastaattinen ei-pienisoluinen keuhkosyöpä (NSCLC), jossa on epidermaalisen kasvutekijän reseptorin (EGFR) T790M-mutaatio.

4.2Annostus ja antotapa

Tagrisso-hoidon aloittaa syöpälääkkeiden käyttöön perehtynyt lääkäri.

Harkittaessa Tagrisso-valmisteen käyttöä paikallisesti edenneen tai metastaattisen NSCLC:n hoitoon, on välttämätöntä, että EGFR:n T790M-mutaatiostatus määritetään. EGFR:n T790M-mutaatiostatus on määritettävä validoidulla testimenetelmällä (ks. kohta 4.4).

Annostus

Suositeltu annos on 80 mg osimertinibia kerran vuorokaudessa, kunnes tauti etenee tai toksisuus ei ole hyväksyttävissä.

Jos Tagrisso-valmisteen annos unohtuu, se tulee ottaa heti muistettaessa. Jos seuraavan annoksen ottamiseen on alle 12 tuntia, annos jätetään väliin.

Tagrisso voidaan ottaa ruoan kanssa tai ilman ruokaa, samaan aikaan joka päivä.

Annoksen muuttaminen

Hoidon keskeyttäminen ja/tai annoksen pienentäminen saattaa olla tarpeen perustuen potilaan turvallisuuteen ja lääkityksen siedettävyyteen. Jos annoksen pienentäminen on tarpeen, annos on pienennettävä 40 mg:aan kerran vuorokaudessa.

Suositukset annoksen pienentämisestä toksisuudesta johtuvien haittavaikutusten vuoksi on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1: Tagrisso-valmisteen suositellut annoksen muutokset

Kohde-

Haittavaikutusa

 

elin

Annoksen muuttaminen

Keuhkot

Interstitiaalinen

 

keuhkosairaus(ILD)/pneumoniitti

Tagrisso-hoito on lopetettava pysyvästi

Sydän

QTc-aika yli 500 ms ainakin kahdessa

Tagrisso-hoito on keskeytettävä, kunnes

 

erillisessä EKG-tutkimuksessa

QTc-aika on alle 481 ms tai QTc-aika on

 

 

palautunut lähtötasolle jos lähtötason

 

 

QTc-aika on vähintään 481 ms. Hoito

 

 

aloitetaan uudelleen pienemmällä

 

 

annoksella (40 mg)

 

QTc-ajan piteneminen, johon liittyy vakavan

Tagrisso-hoito on lopetettava pysyvästi

 

arytmian merkkejä tai oireita

 

Muu

Vähintään asteen 3 haittavaikutus

Tagrisso-hoito on keskeytettävä

 

 

korkeintaan kolmeksi viikoksi

 

Jos vähintään asteen 3 haittavaikutus lievenee

Tagrisso-hoito voidaan aloittaa uudelleen

 

asteeseen 0–2 Tagrisso-hoidon oltua

samalla annoksella (80 mg) tai

 

keskeytettynä korkeintaan kolmen viikon ajan

pienemmällä annoksella (40 mg)

 

Vähintään asteen 3 haittavaikutus, joka ei

Tagrisso-hoito on lopetettava pysyvästi

 

lievene asteeseen 0–2 hoidon oltua

 

 

keskeytettynä korkeintaan kolmen viikon ajan

 

a Huom.: Kliinisten haittatapahtumien voimakkuus on luokiteltu National Cancer Instituten (NCI) haittavaikutusten CTCAE-luokituksen (Common Terminology Criteria for Adverse Events) kriteerien version 4.0. mukaisesti.

EKG: Elektrokardiogrammi; QTc: QT-väli korjattuna sydämen rytmin suhteen

Erityisryhmät

Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen potilaan iän, painon, sukupuolen, etnisen taustan tai tupakoinnin vuoksi (ks. kohta 5.2).

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoiminnan vaikutusta osimertinibin farmakokinetiikkaan ei ole erityisesti arvioitu kliinisissä tutkimuksissa. Annoksen muuttamista ei suositella potilaille, joilla on lievä maksan vajaatoiminta (kokonaisbilirubiini ≤ viitearvon yläraja (ULN) ja aspartaattiaminotransferaasi ASAT > ULN tai kokonaisbilirubiini > 1–1,5 x ULN ja mikä tahansa ASAT-arvo) tai kohtalainen maksan vajaatoiminta (kokonaisbilirubiini 1,5–3 x ULN ja mikä tahansa ASAT-arvo), mutta varovaisuutta on noudatettava hoidettaessa näitä potilaita Tagrisso-valmisteella. Tämän valmisteen tehoa ja turvallisuutta ei tiedetä potilailla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta. Käyttöä potilaille, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta ei suositella ennen kuin saadaan lisää tietoa (ks. kohta 5.2).

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoiminnan vaikutusta osimertinibin farmakokinetiikkaan ei ole erityisesti arvioitu kliinisissä tutkimuksissa. Annoksen muuttamista ei suositella potilaille, joilla on lievä, kohtalainen tai

vaikea munuaisten vajaatoiminta. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista on vain vähän tietoa. Tämän valmisteen tehoa ja turvallisuutta ei tiedetä potilailla, joilla on loppuvaiheen munuaissairaus (kreatiniinipuhdistuma < 15 ml/min Cockcroftin ja Gaultin yhtälöllä laskettuna) tai jotka saavat dialyysihoitoa. Varovaisuutta on noudatettava hoidettaessa potilaita, joilla on vaikea ja loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta 5.2).

Pediatriset potilaat

Tagrisso-valmisteen tehoa ja turvallisuutta lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoidossa ei tiedetä. Tietoa ei ole saatavilla.

Antotapa

Tämä lääkevalmiste otetaan suun kautta. Tabletti niellään kokonaisena veden kanssa. Tablettia ei saa murskata, jakaa tai pureskella.

Jos potilas ei pysty nielemään tablettia, se voidaan ensin liuottaa 50 ml:aan hiilihapotonta vettä. Tabletti pudotetaan veteen murskaamatta sitä, sekoitetaan kunnes se on liuennut ja liuos juodaan välittömästi. Lasiin lisätään vielä puolen lasin verran vettä, jotta lasiin ei jää yhtään lääkettä, ja juodaan välittömästi. Muita nesteitä ei pidä käyttää.

Jos valmiste on annettava nenä-mahaletkulla, noudatetaan samaa menettelytapaa kuin edellä, mutta ensimmäiseen liuottamiseen käytetään 15 ml nestettä ja jäämien huuhtelemiseen 15 ml. Saatu 30 ml nestettä annetaan nenä-mahaletkun valmistajan ohjeiden mukaan asianmukaisin vesihuuhteluin. Liuos ja lääkejäämät on annettava 30 minuutin kuluessa tablettien lisäämisestä veteen.

4.3Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

Mäkikuismaa sisältäviä valmisteita ei tule käyttää samanaikaisesti Tagrisso-valmisteen kanssa (ks. kohta 4.5).

4.4Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

EGFR:n T790M-mutaatiostatuksen määrittäminen

Harkittaessa Tagrisso-valmisteen käyttöä paikallisesti edenneen tai metastaattisen NSCLC:n hoitoon, on tärkeää, että EGFR:n T790M-mutaatiostatus määritetään. Validoitu testi on tehtävä käyttämällä joko kudosnäytteestä eristettyä kasvaimen DNA:ta tai plasmanäytteestä eristettyä kiertävää kasvain- DNA:ta (ctDNA).

Kasvaimesta (kudos- tai plasmanäytteestä) eristetyn DNAn analysoimisessa on käytettävä ainoastaan varmoja, luotettavia ja herkkiä testejä, joiden käyttökelpoisuus T790M –mutaatiostatuksen määrittämisessä on osoitettu.

Joko kudos- tai plasmanäytteestä tehdyllä testillä määritetty positiivinen T790M-mutaatiostatus osoittaa, että potilas soveltuu saamaan Tagrisso-hoitoa. Mikäli plasmapohjaisen ctDNA-testin tulos on negatiivinen, suositellaan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan jatkotutkimusta kudostestillä, sillä plasmapohjainen testi saattaa antaa virheellisen negatiivisen tuloksen.

Interstitiaalinen keuhkosairaus (ILD)

Kliinisissä tutkimuksissa Tagrisso-hoitoa saaneilla potilailla on todettu vaikeaa, hengenvaarallista tai kuolemaan johtavaa interstitiaalista keuhkosairautta (ILD) tai ILD:n kaltaisia haittavaikutuksia (kuten pneumoniittia). Useimmat tapaukset lievenivät tai paranivat itsestään hoidon keskeyttämisen jälkeen. Potilaat, joilla oli ollut aiemmassa anamneesissa ILD, lääkkeen aiheuttama ILD tai steroidihoitoa edellyttänyt sädepneumoniitti tai joilla havaittiin viitteitä kliinisesti aktiivisesta ILD:stä, suljettiin pois kliinisistä tutkimuksista (ks. kohta 4.8).

Interstitiaalista keuhkosairautta (ILD) tai ILD:n kaltaisia haittavaikutuksia (kuten pneumoniiittia) ilmoitettiin 3,5 %:lla 833:sta Tagrisso-hoitoa AURA-tutkimuksissa saaneesta potilaasta, joista

0,6 %:lla sairaus johti kuolemaan. ILD:n ilmaantuvuus oli japanilaisilla potilailla 8,2 %, aasialaisilla 1,9 % ja 2,9 % ei-aasialaisilla (ks. kohta 4.8).

Kaikki potilaat, joilla esiintyy äkillinen ja/tai selittämätön hengityselinoireiden (kuten hengenahdistus, yskä, kuume) paheneminen, on huolellisesti tutkittava ILD:n varalta. Hoito tällä valmisteella on keskeytettävä oireiden selvittämisen ajaksi. Tagrisso-hoito on lopetettava pysyvästi, jos ILD todetaan ja asiaan kuuluva hoito on aloitettava tarpeen mukaan.

QTc-ajan piteneminen

QTc-ajan pitenemistä on todettu Tagrisso-hoitoa saaneilla potilailla. QTc-ajan piteneminen saattaa lisätä kammioperäisten takyarytmioiden (kuten kääntyvien kärkien takykardian, torsade de pointes) tai äkillisen kuoleman riskiä. AURAex- tai AURA2-tutkimuksissa ei ilmoitettu rytmihäiriöitä (ks.

kohta 4.8). Potilaat, joilla oli kliinisesti merkittäviä rytmi- ja johtumishäiriöitä lepo-elektrokardiogrammissa (EKG) (esimerkiksi QTc-aika yli 470 ms), suljettiin pois näistä tutkimuksista (ks. kohta 4.8).

Osimertinibin käyttöä tulisi välttää potilailla, joilla on synnynnäinen pitkä QT -oireyhtymä. EKG:n ja elektrolyyttien säännöllistä seurantaa on harkittava, jos potilaalla on kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, elektrolyyttihäiriöitä tai jos potilas käyttää lääkkeitä, joiden tiedetään pidentävän QTc-aikaa. Hoito tulisi keskeyttää, jos potilaan QTc-aika on yli 500 ms vähintään kahdessa erillisessä EKG:ssä, kunnes QTc-aika on alle 481 ms tai kunnes QTc-aika on palautunut lähtötasolle, jos lähtötason QTc-aika on vähintään 481 ms. Tagrisso-hoitoa voidaan sitten jatkaa pienemmällä annoksella, kuten on kuvattu taulukossa 1. Hoito tulisi lopettaa pysyvästi, jos potilaalla ilmenee QTc-ajan pitenemistä ja samanaikaisesti jokin seuraavista: kääntyvien kärkien takykardia, torsade de pointes, monimuotoinen kammiotakykardia, vakavan arytmian merkkejä/oireita.

Muutokset sydämen supistumisvireydessä

Kaikissa kliinisissä tutkimuksissa vasemman kammion ejektiofraktio pienenee vähintään 10 %, ja pieneneminen alle 50 %:iin todettiin 4,0 %:lla (26/655) Tagrisso-hoitoa saaneista potilaista, joiden vasemman kammion ejektiofraktio oli arvioitu lähtötilanteessa ja ainakin kerran sen jälkeen. Saatavilla olevien kliinisten tutkimustietojen perusteella syy-yhteyttä sydämen supistumisvireyteen kohdistuvien vaikutusten ja Tagrisso-hoidon välillä ei ole mahdollista määrittää. Potilailla, joilla on sydämeen liittyviä riskitekijöitä tai sairaus, joka voi vaikuttaa vasemman kammion ejektiofraktioon, on harkittava sydämen toiminnan seurantaa, joka sisältää vasemman kammion ejektiofraktion arvioinnin lähtötilanteessa ja hoidon aikana. Jos potilaalle kehittyy merkittäviä sydämeen liittyviä oireita tai merkkejä hoidon aikana, on harkittava sydämen toiminnan seurantaa, mukaan lukien vasemman kammion ejektiofraktion arviointi.

Sarveiskalvotulehdus

Sarveiskalvotulehdusta ilmoitettiin 0,7 %:lla (n = 6) 833:sta Tagrisso-hoitoa AURA-tutkimuksessa saaneesta potilaasta. Potilaat, joilla ilmenee sarveiskalvotulehdukseen viittaavia oireita tai merkkejä, kuten akuutti tai paheneva silmätulehdus, kyynelnesteen eritys, valoherkkyys, näön hämärtyminen, silmäkipu ja/tai silmien punoitus, on ohjattava pikaisesti silmätautien erikoislääkärille (ks. kohta 4.2, taulukko 1).

4.5Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset

Voimakkaat CYP3A4-induktorit voivat vähentää altistusta osimertinibille. Osimertinibi saattaa lisätä altistusta rintasyövän resistenssiproteiinin (BCRP:n) substraateille.

Vaikuttavat aineet, jotka saattavat suurentaa osimertinibin pitoisuutta plasmassa

In vitro -tutkimukset ovat osoittaneet, että osimertinibin vaiheen I metabolia tapahtuu pääasiassa CYP3A4:n ja CYP3A5:n välityksellä. Kliinisessä farmakokineettisessä tutkimuksessa potilaille

annettiin osimertinibia sekä samanaikaisesti 200 mg:n itrakonatsoliannos (voimakas CYP3A4:n estäjä) kahdesti päivässä. Tällä ei ollut kliinisesti merkittävää vaikutusta osimertinibialtistukseen (käyrän alla oleva pinta-ala (AUC) suureni 24 % ja Cmax pieneni 20 %. CYP3A4:n estäjät eivät siten todennäköisesti vaikuta osimertinibialtistukseen. Muita katalysoivia entsyymejä ei ole tunnistettu.

Vaikuttavat aineet, jotka saattavat pienentää osimertinibin pitoisuutta plasmassa

Kliinisessä farmakokineettisessä tutkimuksessa osimertinibin vakaan tilan AUC pieneni potilailla

78 %, kun sitä annettiin samanaikaisesti rifampisiinin kanssa (600 mg vuorokaudessa 21 vuorokauden ajan). Vastaavasti altistus metaboliitille AZ5104 pieneni; AUC 82 % ja Cmax 78 %. Tagrisso-valmisteen samanaikaista käyttöä voimakkaiden CYP3A-induktorien (kuten fenytoiinin, rifampisiinin ja karbamatsepiinin) kanssa tulisi välttää. Jos se ei ole mahdollista, niin potilaita on huolelliseti seurattava.

Keskivahvat CYP3A4 –induktorit (kuten bosentaani, efavirentsi, etraviriini ja modafiniili) saattavat myös pienentää osimertinibialtistusta ja niiden käytössä tulisi noudattaa varovaisuutta tai välttää käyttöä mahdollisuuksien mukaan. Ei ole olemassa kliinistä tietoa, jonka perusteella voitaisiin suositella Tagrisso-valmisteen annoksen muuttamista. Samanaikainen mäkikuisman käyttö on vasta- aiheista (ks. kohta 4.3).

Mahahapon eritystä vähentävien aineiden vaikutus osimertinibiin

Kliinisessä farmakokineettisessä tutkimuksessa omepratsolin samanaikainen antaminen ei aiheuttanut kliinisesti merkittäviä muutoksia osimertinibialtistuksiin. Mahalaukun pH-arvoon vaikuttavia lääkkeitä voidaan rajoituksetta käyttää samanaikaisesti Tagrisso-valmisteen kanssa.

Vaikuttavat aineet, joiden pitoisuuteen plasmassa Tagrisso saattaa vaikuttaa

In vitro -tutkimusten mukaan osimertinibi on kompetitiivinen BCRP-kuljettajaproteiinien inhibiittori.

Kliinisessä farmakokineettisessä tutkimuksessa Tagrisso-valmisteen samanaikainen antaminen rosuvastatiinin (sensitiivinen BCRP:n substraatti) kanssa suurensi rosuvastatiinin AUC-arvoa 35 % ja Cmax-arvoa 72 %. Potilaita, jotka käyttävät samanaikaisesti lääkkeitä, jotka ovat osittain riippuvaisia BCRP:stä ja joilla on kapea terapeuttinen indeksi, on seurattava huolellisesti samanaikaisesti käytettävän lääkkeen siedettävyyden muuttumiseen viittaavien merkkien varalta, sillä altistus saattaa suurentua Tagrisso-hoidon aikana (ks. kohta 5.2).

Kliinisessä farmakokineettisessä tutkimuksessa Tagrisso-valmisteen samanaikainen annostelu simvastatiinin (herkkä CYP3A4:n substraatti) kanssa pienensi simvastatiinin AUC-arvoa 9 % ja Cmax- arvoa 23 %. Nämä muutokset olivat pieniä, eikä niillä todennäköisesti ole kliinistä merkitystä. Kliiniset farmakokineettiset yhteisvaikutukset CYP3A4:n substraattien kanssa ovat epätodennäköisiä. Pregnaani X –reseptorin säätelemiä yhteisvaikutuksia muiden entsyymien kuin CYP3A4 kanssa ei ole tutkittu. Riskiä hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden altistuksen pienenemiselle ei voida poissulkea.

4.6Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Ehkäisy miehillä ja naisilla

Hedelmällisessä iässä olevia naisia on kehotettava välttämään raskaaksi tulemista Tagrisso-hoidon aikana. Potilaita kehotetaan käyttämään tehokasta ehkäisyä tämän lääkehoidon lopettamisen jälkeen seuraavasti: naiset vähintään kaksi kuukautta ja miehet 4 kuukautta. Riskiä hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden altistuksen pienenemiselle ei voida poissulkea.

Raskaus

Ei ole olemassa riittävästi tietoa osimertinibin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (alkiokuolleisuutta, sikiön kasvun hidastumista ja vastasyntyneiden kuolemia, ks. kohta 5.3). Vaikutusmekanismiin ja prekliinisiin tietoihin perustuen osimertinibi saattaa vahingoittaa sikiötä, jos sitä annetaan raskaana olevalle naiselle. Tagrisso-valmistetta ei saa käyttää raskauden aikana, jos naisen tila ei vaadi hoitoa osimertinibilla.

Imetys

Ei tiedetä, erittyvätkö osimertinibi tai sen metaboliitit ihmisen rintamaitoon. Ei ole riittävästi tietoa osimertinibin tai sen metaboliittien erittymisestä koe-eläinten maitoon. Imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. Rintaruokinta on lopetettava Tagrisso-hoidon ajaksi.

Hedelmällisyys

Tagrisso-valmisteen vaikutuksesta ihmisen hedelmällisyyteen ei ole tietoa. Eläinkokeet ovat osoittaneet, että osimertinibi vaikuttaa urosten ja naaraiden lisääntymiselimiin ja saattaa heikentää hedelmällisyyttä (ks. kohta 5.3).

4.7Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Tagrisso-valmisteella ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

4.8Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Tutkimukset EGFR:n T790M-mutaatiopositiivisilla NSCLC-potilailla, jotka ovat aiemmin saaneet EGFR:n tyrosiinikinaasin estäjää (EGFR-TKI)

Jäljempänä esitetyt tiedot kuvaavat Tagrisso-altistusta 690 potilaalla, joilla oli EGFR:n T790M- mutaatiopositiivinen ei-pienisoluinen keuhkosyöpä ja jotka olivat aiemmin saaneet EGFR-TKI-hoitoa. Nämä potilaat saivat Tagrisso-valmistetta 80 mg:n vuorokausiannoksella yhdessä satunnaistetussa faasin 3 tutkimuksessa (AURA3, ainoastaan toisen linjan hoito) ja kahdessa yksihaaraisessa tutkimuksessa (AURAex ja AURA2, toisen linjan tai sitä myöhemmän linjan hoito) (ks. kohta 5.1). AURA3-tutkimuksessa tutkimushoidon keston mediaani oli Tagrisso-haaran potilailla (n = 279)

8,1 kuukautta ja solunsalpaajahaaran potilailla (n = 136) 4,2 kuukautta. Suurin osa yhdistettyjen faasin 2 tutkimusten potilaista oli saanut runsaasti aiempia hoitoja: 68 % oli saanut vähintään kahta aiempaa hoitoa ja 46 %:lle oli käytetty vähintään kolmea aiempaa hoitolinjaa. EGFR-TKI-hoidon lisäksi noin kaksi kolmasosaa (63 %) potilaista oli saanut aiemmin platinapohjaista solunsalpaajahoitoa. AURAex- ja AURA2-tutkimuksissa tutkimushoidon kokonaiskeston mediaani oli 13 kuukautta (n = 411). Suurin osa haittavaikutuksista oli vaikeusastetta 1 tai 2. Yleisimmin ilmoitetut lääkkeen haittavaikutukset olivat ripuli (44 %) ja ihottuma (41 %). Tutkimuksissa vaikeusasteen 3 haittatapahtumia oli 26 % ja vaikeusasteen 4 haittatapahtumia 2 %. Haittavaikutusten vuoksi annosta pienennettiin 2,3 %:lla Tagrisso-valmistetta 80 mg:n annoksella kerran vuorokaudessa saaneista potilaista. Hoito keskeytettiin 6,5 %:lla potilaista haittatapahtumien tai poikkeavien laboratorioarvojen vuoksi.

Potilaat, joilla oli aiemmin ollut interstitiaalinen keuhkosairaus (ILD), lääkkeen aiheuttama ILD tai steroidihoitoa edellyttänyt sädepneumoniitti tai joilla havaittiin viitteitä kliinisesti aktiivisesta ILD:stä, suljettiin pois kliinisistä tutkimuksista. Potilaat, joilla oli kliinisesti merkittäviä rytmi- ja johtumishäiriöitä lepo-elektrokardiogrammissa (EKG) (esimerkiksi QTc-aika yli 470 ms), suljettiin pois näistä tutkimuksista. Potilaiden vasemman kammion ejektiofraktio arvioitiin tutkimuksen sisäänottovaiheessa ja 12 viikon välein sen jälkeen.

Haittavaikutustaulukko

Taulukossa 2 haittavaikutukset on mahdollisuuksien mukaan luokiteltu esiintymistiheyden mukaan sen perusteella, miten vastaavia haittatapahtumia on ilmoitettu yhdistetyissä tiedoissa 690:stä aiemmin hoitoa saaneesta EGFR-T790M-mutaatiopositiivisesta potilaasta, jotka saivat Tagrisso-valmistetta 80 mg:n vuorokausiannoksella AURA3-, AURAex- ja AURA2-tutkimuksissa.

Haittavaikutukset on lueteltu MedDRA:n elinjärjestelmäluokituksen (SOC) mukaan. Kunkin elinjärjestelmän haittavaikutukset on lueteltu esiintymistiheyden mukaan yleisimmistä alkaen. Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä. Lisäksi kukin haittavaikutus on luokiteltu esiintymistiheyden mukaan käyttämällä CIOMS III -luokitusta seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen

(< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Taulukossa 2 on yhteenveto AURAex- (faasi 2), AURA2- ja AURA3-tutkimusten haittavaikutuksista potilailla, jotka ovat saaneet vähintään yhden annoksen Tagrisso-valmistetta.

Taulukko 2: AURAa-tutkimuksissa ilmoitetut haittavaikutukset

MedDRA-

MedDRA-termi

CIOMS-yleisyysluokat

CTCAE-asteen 3 tai

elinjärjestelmä

 

/kokonaisesiintymistihe

sitä suurempi

 

 

ys (kaikki CTCAE-

esiintymistiheys

 

 

asteet)b

 

Hengityselimet,

Interstitiaalinen

Yleinen (3,2 %)d

1,3 %

rintakehä ja

keuhkosairausc

 

 

välikarsina

 

 

 

Ruoansulatuselimistö

Ripuli

Hyvin yleinen (44 %)

1.0 %

 

 

 

 

 

Suutulehdus

Hyvin yleinen (15 %)

0 %

 

 

 

 

Silmät

Sarveiskalvotulehduse

Melko harvinainen

0 %

 

 

(0,9 %)

 

Iho ja ihonalainen

Ihottumaf

Hyvin yleinen (41 %)

0,7 %

kudos

 

 

 

 

Kuiva ihog

Hyvin yleinen (29 %)

0 %

 

 

 

 

 

Kynsivallintulehdush

Hyvin yleinen (27 %)

0 %

 

 

 

 

 

Kutinai

Hyvin yleinen (15 %)

0 %

 

 

 

 

Tutkimukset

QTc-ajan piteneminenj

Melko harvinainen

 

 

 

(0,7 %)

 

 

 

 

 

(Koetuloksiin

Alentunut

Hyvin yleinen (54 %)

2,1 %

perustuvat löydökset

verihiutaleiden määräk

 

 

CTCAE-asteiden

 

 

 

Alentunut

Hyvin yleinen (66 %)

2,4 %

muutoksina)

leukosyyttien määräk

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alentunut neutrofiilien

Hyvin yleinen (32 %)

4,3 %

 

määräk

 

 

aTiedot ovat kumulatiivisia tietoja faasin 3 (AURA3) ja faasin 2 (AURAex ja AURA 2) tutkimuksista; yhteenvedossa ovat mukana tapahtumat ainoastaan potilailla, jotka ovat saaneet vähintään yhden annoksen Tagrisso-valmistetta.

bNational Cancer Instituten (NCI) haittavaikutusten CTCAE-luokitus (Common Terminology Criteria for Adverse Events), versio 4.0.

cSisältää seuraavia ryhmätermejä koskevat raportit: interstitiaalinen keuhkosairaus ja keuhkotulehdus.

dNeljä CTCAE-luokituksen asteen 5 tapahtumaa (jotka johtivat kuolemaan) ilmoitettiin.

eSisältää seuraavia ryhmätermejä koskevat raportit: sarveiskalvotulehdus, pisteinen sarveiskalvotulehdus, sarveiskalvon eroosio, sarveiskalvon epiteelin vioittuma, sarveiskalvon vioittuma.

fSisältää seuraavia ihottumaan liittyviä ryhmätermejä koskevat raportit: ihottuma, yleistynyt ihottuma, punoittava ihottuma, täpläinen ihottuma, täpläinen ja näppyläinen ihottuma, näppyläinen ihottuma, märkärakkulainen ihottuma, ihon punoitus, karvatupen tulehdus, akne, ihotulehdus ja aknetyyppinen ihottuma.

gSisältää seuraavia ryhmätermejä koskevat raportit: kuiva iho, ihon halkeamat, kseroosi, ekseema.

hSisältää seuraavia ryhmätermejä koskevat raportit: kynsipedin sairaudet, kynsipedin tulehdus, kynsipedin arkuus, kynsien värjäytyminen, kynsisairaus, kynsitoksisuus, kynsien surkastuminen, kynsitulehdus, harjanteet kynsissä, kynsien lohkeilu, kynnen irtoaminen, kaikkien kynsien irtoaminen, kynsivallintulehdus.

iSisältää seuraavia ryhmätermejä koskevat raportit: kutina, yleistynyt kutina, silmäluomien kutina.

jKuvaa potilaiden määrää, joilla QTcF-aika on pidentynyt yli 500 ms:iin.

kKuvaa laboratoriolöydösten, ei ilmoitettujen haittavaikutusten määrää.

Taulukko 3. Haittavaikutukset AURA3a-tutkimuksessa

MedDRA-

 

Tagrisso,

Solunsalpaajahoito

elinjärjestelmä

 

kokonaisesiintymistiheys

(pemetreksedi/sisplatiini tai

 

 

(n=279)

pemetreksedi/karboplatiini),

 

 

 

 

kokonaisesiintymistiheys

 

 

 

 

(n=136)

NCI-aste

 

Mikä tahansa

Aste 3 tai

Mikä tahansa

Aste 3 tai

 

 

aste

suurempi (%)

aste

suurempi (%)

 

 

(%)

 

(%)

 

MedDRA:n suosittelema termi

 

 

 

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

 

 

 

Interstitiaalinen

 

3,6

0,4

0,7

0,7

keuhkosairausb,c

 

Silmät

 

 

 

 

Sarveiskalvotulehdusd

 

1,1

0,7

Ruoansulatuselimistö

 

 

 

 

Ripuli

 

1,1

1,5

Suutulehdus

 

1,5

Iho ja ihonalainen kudos

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ihottumae

 

0,7

5,9

Kuiva ihof

 

4,4

Kynsivallintulehdusg

 

1,5

Kutinah

 

5,1

Tutkimukset

 

1,4

0,7

QTc-ajan

 

 

 

 

 

pitenemineni

 

 

 

 

 

(Koetuloksiin perustuvat löydökset CTCAE-asteiden muutoksina)

 

Alentunut

0,7

7,4

verihiutaleiden määräj

 

 

 

 

Alentunut

1,1

5,3

leukosyyttien määräj

 

 

 

 

Alentunut

2,2

neutrofiilien määräj

 

 

 

 

aTiedot ovat kumulatiivisia tietoja AURA3-tutkimuksesta; yhteenvedossa ovat mukana tapahtumat ainoastaan potilailla, jotka ovat saaneet vähintään yhden annoksen Tagrisso-valmistetta.

bSisältää seuraavia ryhmätermejä koskevat raportit: interstitiaalinen keuhkosairaus ja keuhkotulehdus.

cYksi CTCAE-luokituksen asteen 5 tapahtuma (joka johti kuolemaan) ilmoitettiin.

dSisältää seuraavia ryhmätermejä koskevat raportit: sarveiskalvotulehdus, pisteinen sarveiskalvotulehdus, sarveiskalvon eroosio, sarveiskalvon epiteelin vioittuma, sarveiskalvon vioittuma.

eSisältää seuraavia ihottumahaittatapahtumiin liittyviä ryhmätermejä koskevat raportit: ihottuma, yleistynyt ihottuma, punoittava ihottuma, täpläinen ihottuma, täpläinen ja näppyläinen ihottuma, näppyläinen ihottuma, märkärakkulainen ihottuma, ihon punoitus, karvatupen tulehdus, akne, ihotulehdus ja aknetyyppinen ihottuma.

fSisältää seuraavia ryhmätermejä koskevat raportit: kuiva iho, ihon halkeamat, kseroosi, ekseema.

gSisältää seuraavia ryhmätermejä koskevat raportit: kynsisairaudet, kynsipedin sairaudet, kynsipedin tulehdus, kynsipedin arkuus, kynsien värjäytyminen, kynsisairaus, kynsien surkastuminen, kynsitulehdus, harjanteet kynsissä, kynsien lohkeilu, kynnen irtoaminen, kaikkien kynsien irtoaminen, kynsivallintulehdus.

hSisältää seuraavia ryhmätermejä koskevat raportit: kutina, yleistynyt kutina, silmäluomien kutina.

iKuvaa potilaiden määrää, joilla QTcF-aika oli pidentynyt yli 500 ms:iin.

jKuvaa laboratoriolöydösten, ei ilmoitettujen haittatapahtumien määrää.

Yksihaaraisissa faasin 2 AURAex- ja AURA2-tutkimuksissa tehdyt turvallisuuteen liittyvät havainnot olivat yleisesti samanlaisia kuin AURA3-tutkimuksen Tagrisso-haarassa. Uusia tai odottamattomia toksisia vaikutuksia ei ole havaittu, ja haittatapahtumat ovat olleet tyypiltään, vaikeusasteeltaan ja esiintymistiheydeltään samankaltaisia.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Interstitiaalinen keuhkosairaus (ILD)

AURA-tutkimuksissa ILD:n esiintyvyys oli 8,2 % etniseltä taustaltaan japanilaisilla potilailla, 1,9 % etniseltä taustaltaan aasialaisilla, mutta ei japanilaisilla potilailla ja 2,9 % muilla kuin aasialaisilla potilailla. ILD:n tai ILD:n kaltaisten haittavaikutusten puhkeamisen mediaaniaika oli 2,8 kuukautta (ks. kohta 4.4).

QTc-ajan piteneminen

AURA-tutkimuksiin osallistuneista 833 potilaasta, jotka saivat Tagrisso-valmistetta 80 mg, 0,7 %:lla potilaista (n = 6) todettu QTc-aika oli yli 500 ms, ja 2,9 %:lla potilaista (n = 24) QTc-aika pidentyi enemmän kuin 60 ms lähtötasosta. Tagrisso-valmisteen farmakokineettinen analyysi ennusti pitoisuudesta riippuvaisen QTc-ajan pitenemisen. AURA-tutkimuksissa ei ilmoitettu QTc-ajan pitenemiseen liittyviä rytmihäiriöitä (ks. kohdat 4.4 ja 5.1).

Vaikutukset ruoansulatuselimistöön

AURA-tutkimuksissa 43,5 %:lla potilaista esiintyi ripulia, joista 36,8 % oli 1.vaikeusasteen, 5,5 % 2. asteen ja 1,0 % 3.asteen tapahtumia. Yhtään 4. tai 5. asteen haittatapahtumaa ei raportoitu. Annosta jouduttiin pienentämään 0,3 %:lla potilaista ja hoitoa tauottamaan 0,7 %:lla potilaista. Yhdessä tapauksessa (0,1%) tämä johti hoidon keskeyttämiseen. AURA3-tutkimuksessa

haittavaikutuksen mediaani puhkeamisaika oli 22 päivää ja mediaani kesto 2.asteen haittatapahtumalle oli 5,5 päivää.

Iäkkäät

AURA3-tutkimuksessa (n = 279) 41 % potilaista oli vähintään 65-vuotiaita, ja heistä 15 % oli vähintään 75-vuotiaita. Nuorempiin tutkittaviin (alle 65-vuotiaisiin) verrattuna vähintään 65-vuotiaat raportoivat enemmän tutkimuslääkkeen annoksen muuttamiseen (hoidon keskeyttämiseen tai annoksen pienentämiseen) johtaneita haittavaikutuksia (vähintään 65-vuotiaat: 5,3 %, alle 65-vuotiaat: 4,2 %). Ilmoitetut haittatapahtumat olivat tyypiltään samankaltaisia iästä riippumatta. Vanhemmat potilaat raportoivat enemmän vähintään asteen 3 haittavaikutuksia (5,3 %) verrattuna nuorempiin potilaisiin (2,4 %). Hoidon tehossa ei kaiken kaikkiaan havaittu eroa näiden tutkittavien ja nuorempien tutkittavien välillä. Nämä tulokset ovat linjassa faasin 2 AURA-tutkimusten turvallisuutta ja tehoa koskevien tulosten kanssa.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

4.9Yliannostus

Tagrisso-valmisteen kliinisissä tutkimuksissa pienelle määrälle potilaita annettiin korkeintaan 240 mg:n vuorokausiannos, eikä annosta rajoittavaa toksisuutta havaittu. Näissä tutkimuksissa

potilailla, jotka saivat Tagrisso-valmistetta 160 mg:n ja 240 mg:n vuorokausiannoksella, ilmeni useita tyypillisiä EGFR TKI:n aiheuttamia haittavaikutuksia useammin ja vaikeampina kuin 80 mg:n annosta saaneilla. Vahingossa tapahtuneista yliannostuksista ihmisillä on vain vähän tietoa. Kaikki olivat yksittäisiä tapauksia, joissa potilas oli erehdyksessä ottanut ylimääräisen Tagrisso-valmisteen vuorokausiannoksen, eikä niillä ollut kliinisiä seurauksia.

Tagrisso-valmisteen yliannostukseen ei ole olemassa erityistä hoitoa. Epäiltäessä yliannostusta Tagrisso-hoito on keskeytettävä ja aloitettava oireiden mukainen hoito.

5.FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Syöpälääkkeet, proteiinikinaasin estäjät; ATC-koodi: L01XE35

Vaikutusmekanismi

Osimertinibi on tyrosiinikinaasin inhibiittori (TKI). Se inhiboi irreversiibelisti sellaisia epidermaalisen kasvutekijän reseptoreja (EGFR), joissa on herkistäviä mutaatioita (EGFRm) ja TKI- resistenssimutaatio T790M.

Farmakodynaamiset vaikutukset

In vitro -tutkimuksissa on osoitettu, että osimertinibilla on suuri teho ja kyky inhiboida EGFR:ää (näennäinen IC50 6–54 nM fosfo-EGFR:ää vastaan) kaikissa kliinisesti merkittävissä NSCLC - solulinjoissa, joissa on herkistävä EGFR-mutaatio ja T790M-mutaatio. Tämä johtaa solujen kasvun estymiseen, kun taas vaikutus villityypin EGFR:ää vastaan solulinjoissa on huomattavasti pienempi (näennäinen IC50 480–1,8 μM fosfo-EGFR:ää vastaan). In vivo -tutkimuksissa osimertinibin antaminen suun kautta pienensi kasvainta EGFRm- ja T790M-NSCLC-vieraslajisiirre- ja siirtogeenisten hiirten keuhkokasvainmalleissa.

Sydämen elektrofysiologia

Tagrisso-valmisteen QTc-aikaa pidentävää vaikutusta arvioitiin 210 potilaalla, jotka saivat AURA2-tutkimuksessa 80 mg osimertinibia vuorokaudessa. Osimertinibin vaikutusta QTc-aikoihin arvioitiin tekemällä sarja EKG-tutkimuksia kerta-annoksen jälkeen sekä vakaassa tilassa. Farmakokineettisen analyysin perusteella lääkkeen 80 mg:n annokseen liittyvä ennustettu QTc-ajan piteneminen on 14 ms, ylärajan ollessa 16 ms (90 %:n luottamusväli).

Kliininen teho ja turvallisuus

Aiempaa hoitoa saaneet T790M-positiiviset NSCLC-potilaat – AURA3

Tagrisso-hoidon turvallisuus ja teho osoitettiin satunnaistetussa, avoimessa, aktiivikontrolloidussa faasin 3 tutkimuksessa (AURA3) sellaisten potilaiden hoidossa, joilla on paikallisesti pitkälle edennyt tai metastaattinen ei-pienisoluinen keuhkosyöpä (NSCLC), jossa on EGFR:n T790M-mutaatio, ja joiden tauti on edennyt EGFR-TKI-hoidon aikana tai sen jälkeen. Tutkimuksessa edellytettiin, että kaikilla siihen osallistuvilla potilailla on ennen satunnaistamista keskuslaboratoriossa Cobas- EGFR-mutaatiotestillä määritetty EGFR T790M-mutaatiopositiivinen NSCLC. T790M-mutaatiostatus arvioitiin myös käyttämällä ctDNA:ta, joka oli eristetty tutkimuksen sisäänottovaiheen aikana otetusta plasmanäytteestä. Ensisijainen tehoa kuvaava päätetapahtuma oli tutkijalääkärin arvioima etenemisvapaa elossaoloaika (Progression-Free Survival, PFS). Muita tehoa kuvaavia päätetapahtumia olivat tutkijalääkärin arvioimat objektiivinen hoitovaste (ORR), vasteen kesto (DoR) ja kokonaiselossaoloaika (OS).

Potilaat satunnaistettiin suhteessa 2:1 (Tagrisso: platinapohjainen yhdistelmäkemoterapia) saamaan Tagrisso-valmistetta (n = 279) tai platinapohjaista yhdistelmäkemoterapiaa (n = 140). Satunnaistamisen yhteydessä tehty stratifiointi perustui etniseen taustaan (aasialaiset ja muut kuin aasialaiset). Tagrisso-haaran potilaat saivat Tagrisso-valmistetta 80 mg suun kautta kerran vuorokaudessa, kunnes potilaalle kehittyi intoleranssi hoidolle tai tutkijalääkäri katsoi, että potilas ei enää kliinisesti hyötynyt hoidosta. Solunsalpaajahoito koostui pemetreksedista (500 mg/m2) ja karboplatiinista (AUC5) tai pemetreksedista (500 mg/m2) ja sisplatiinista (75 mg/m2), jotka annettiin kunkin 21 päivän hoitosyklin päivänä 1 enintään 6 hoitosyklin ajan. Potilaat, joiden tauti ei edennyt platinapohjaisen solunsalpaajanhoidon neljän hoitosyklin jälkeen, saattoivat saada pemetreksediylläpitohoitoa (pemetreksedi 500 mg/m2 kunkin 21 päivän hoitosyklin päivänä 1). Solunsalpaajahaaran tutkittavat, joiden tauti oli edennyt objektiivisen radiologisen arvioinnin mukaan (arvion teki tutkijalääkäri ja arvion vahvisti riippumaton keskitetty kuvantamiseen erikoistunut arvioijataho), saivat mahdollisuuden aloittaa Tagrisso-hoidon.

Koko tutkimuspopulaation demografiset tiedot ja tautitiedot lähtötilanteessa olivat: mediaani-ikä 62, vähintään 75-vuotiaita 15 %, naisia 64 %, valkoihoisia 32 %, aasialaisia 65 %, 68 % tutkittavista ei ollut koskaan tupakoinut, 100 %:lla potilaista WHO:n mukainen suorituskykyluokitus oli 0 tai 1.

54 %:lla potilaista oli rintakehän ulkopuolisia metastaaseja sisäelimissä, mukaan lukien 34 % potilaita, joilla oli keskushermostometastaaseja (todettu keskushermostossa sijaitseva leesio lähtötilanteessa, todettu aiemmin sairaushistoriassa ja/tai aiemman leikkauksen ja/tai keskushermostometastaaseihin aiemmin annetun sädehoidon perusteella), ja 23 % potilaita, joilla oli maksametastaaseja. 41 %:lla potilaista oli metastaattinen luusairaus.

AURA3-tutkimuksessa osoitettiin, että etenemisvapaa elossaoloaika piteni tilastollisesti merkitsevästi Tagrisso-hoitoa saaneilla potilailla solunsalpaajahoitoon verrattuna. Tutkijalääkärin arvioimista AURA3-tutkimuksen tehoa koskevista tuloksista on esitetty yhteenveto taulukossa 4, ja Kaplan- Meier-käyrä etenemisvapaasta elossaoloajasta on esitetty kuvassa 1. Kokonaiselossaolotiedot eivät olleet valmistuneet tämän ensimmäisen kokonaiselossaoloaika-analyysin hetkellä.

Taulukko 4. AURA3-tutkimuksen tehoa koskevat tulokset (tutkijalääkärin arvio)

Tehoa kuvaava muuttuja

Tagrisso

Solunsalpaajahoito

 

(n = 279)

(n = 140)

Etenemisvapaa elossaoloaika

 

 

 

Tapahtumien lukumäärä (maturiteetti, %)

140 (50)

110 (79)

Mediaani, kuukautta (95 %:n luottamusväli)

10,1 (8,3, 12)

4,4 (4,2, 5,6)

HR (95 %:n luottamusväli); p-arvo

0,30 (0,23, 0,41); p-arvo < 0,001

Kokonaiselossaoloaika1

 

 

 

Kuolemien lukumäärä (maturiteetti, %)

69 (24,7)

40 (28,6)

Mediaani OS, kuukautta (95%:n luottamusväli)

NC (20,5, NC)

NC (20,5, NC)

HR (95 %:n luottamusväli); p-arvo

0,72 (0,48, 1,09); p-arvo = 0,121

Objektiivinen hoitovaste2

 

 

 

Vasteiden määrä, hoitovaste (95 %:n luottamusväli)

 

71 % (65, 76)

 

31 % (24, 40)

 

 

Ristitulosuhde (95 %:n luottamusväli); p-arvo

5,4 (3,5, 8,5); p-arvo < 0,001

Vasteen kesto (DoR)2

 

 

 

Mediaani, kuukautta (95 %:n luottamusväli)

9,7 (8,3, 11,16)

 

4,1 (3,0, 5,6)

HR = riskisuhde; CI = luottamusväli; NC = ei laskettavissa

Kaikki tehoa koskevat tulokset perustuvat tutkijalääkärin arvioon (RECIST)

1Ensimmäinen kokonaiselossaoloajan (OS) analyysi tehtiin noin neljän kuukauden kuluttua etenemisvapaan elossaoloajan (PFS) primaarisesta analyysistä. Kokonaiselossaoloajan analyysiä ei korjattu cross-overista johtuvien mahdollisesti sekoittavien vaikutusten suhteen (94 [67 %] solunsalpaajahaaran potilasta sai seuraavaksi osimertinibihoitoa).

2 Tutkijalääkärin arvioimat ORR- ja DoR-tulokset vastasivat sokkoutetun riippumattoman keskitetyn arvioijatahon (Blinded Independent Central Review, BICR) raportoimia tuloksia; BICR-arvion mukaan ORR oli osimertinibilla 64,9 % [95 %:n luottamusväli: 59,0, 70,5] ja solunsalpaajahoidolla 34,3 % [95 %:n luottamusväli: 26,5, 42,8]; BICR-arvion mukaan DoR oli osimertinibilla 11,2 kuukautta (95 %:n luottamusväli: 8,3, NC) ja solunsalpaajahoidolla 3,1 kuukautta (95 %:n luottamusväli: 2,9, 4,3).

Kuva 1. AURA3-tutkimuksen etenemisvapaata elossaoloaikaa kuvaava Kaplan-Meier-käyrä (tutkijalääkärin arvio)

Sokkoutettu riippumaton keskitetty arvioijataho (BICR) suoritti etenemisvapaan elossaoloajan herkkyysanalyysin, jonka mukaan etenemisvapaan elossaoloajan mediaani oli Tagrisso-hoidolla 11,0 kuukautta ja solunsalpaajahoidolla 4,2 kuukautta. Tämä analyysi osoitti hoitovaikutuksen (riskisuhde 0,28, 95 %:n luottamusväli: 0,20, 0,38), joka oli yhdenmukainen tutkijalääkärin arvioinnissa havaitun hoitovaikutuksen kanssa.

Kaikissa ennalta määritellyissä analysoiduissa alaryhmissä, joita olivat etniseen taustaan, ikään, sukupuoleen, tupakointiin ja EGFR-mutaatioon (eksonin 19 deleetio ja L858R) perustuvat alaryhmät, havaittiin johdonmukaisesti kliinisesti merkityksellisiä parannuksia etenemisvapaassa elossaoloajassa hasardisuhteilla, jotka olivat alle 0,50 Tagrisso-hoitoa saaneiden potilaiden eduksi verrattuna solunsalpaajahoitoa saaneisiin.

Keskushermostometastaaseihin liittyvät tehoa koskevat tulokset AURA3 -tutkimuksessa

Tutkimukseen voitiin randomoida mukaan potilaita, joilla oli oireettomia stabiileja aivometasaaseja, joita ei ollut hoidettu steroideilla ainakaan 4 viikkoon ennen tutkimushoidon alkamista. Taulukossa 5 on esitetty yhteenveto keskushermostoon liittyvän tehon BICR-arvioinnista RECIST v1.1 -kriteereillä alaryhmässä, jossa 116/419 (28 %) potilaalla oli todettu keskushermostometastaaseja lähtötilanteen aivokuvauksessa.

Taulukko 5. Keskushermostoon liittyvä teho BICR-arvion mukaan potilailla, joilla oli keskushermostometastaaseja AURA3-tutkimuksen lähtötilanteen aivokuvauksessa

Tehoa kuvaava muuttuja

 

Tagrisso

 

Solunsalpaajahoito

 

 

 

 

Keskushermostoon liittyvä objektiivinen hoitovaste1

 

 

 

 

 

Keskushermostoon liittyvä

 

70 % (21/30)

 

31 % (5/16)

hoitovaste % (n/N)

 

(51, 85)

 

(11 %, 59 %)

(95 %:n luottamusväli)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ristitulosuhde, OR, (95 %:n

 

5,1 (1,4, 21); 0,015

luottamusväli); p-arvo

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Keskushermostoon liittyvän vasteen kesto2

 

 

 

 

 

 

 

Mediaani, kuukautta (95 %:n

 

8,9 (4,3, NC)

 

5,7 (NC, NC)

luottamusväli)

 

 

 

 

 

 

 

 

Keskushermostoon liittyvän sairauden hallinnan aste

 

 

 

 

 

Potilaat, joilla keskushermostoon

87 % (65/75)

 

68 % (28/41)

metastasoitunut tauti oli hallinnassa

(77, 93)

 

(52, 82)

(DCR)

 

 

 

 

 

 

 

 

Ristitulosuhde, OR, (95 %:n

 

3 (1,2, 7,9); 0,021

luottamusväli; p-arvo

 

 

 

 

 

 

 

Keskushermostoon liittyvä

N = 75

 

N = 41

etenemisvapaa elossaoloaika

 

 

 

 

 

 

 

 

Tapahtumien lukumäärä (maturiteetti,

19 (25)

 

16 (39)

%)

 

 

 

 

 

 

 

 

Mediaani, kuukautta (95 %:n

11,7 (10, NC)

 

5,6 (4,2, 9,7)

luottamusväli)

 

 

 

 

 

 

Riskisuhde (95 %:n luottamusväli); p-

0,32 (0,15, 0,69); 0,004

arvo

 

 

 

1Keskushermostoon liittyvä objektiivinen hoitovaste ja vasteen kesto keskushermoston BICR-arvion mukaan RECIST v1.1 -kriteereillä määritettynä populaatiossa, jossa vaste oli arvioitavissa (lähtötilanteessa mitattavissa olevia keskushermostoleesioita BICR:n mukaan), n = 30 Tagrisso-valmisteella ja n = 16 solunsalpaajahoidolla

2Perustuu ainoastaan potilaisiin, jotka saivat vasteen; DoR, joka määriteltiin ajaksi ensimmäisestä dokumentoidusta vasteesta (täydellisestä vasteesta tai osittaisesta vasteesta) taudin etenemistapahtumaan tai kuolemaan; DCR, joka määriteltiin niiden potilaiden osuudeksi, jotka saivat vasteen (täydellisen vasteen tai osittaisen vasteen) tai joiden tauti oli vakaa vähintään kuuden viikon ajan

3Keskushermostoon liittyvä etenemisvapaa elossaoloaika keskushermoston BICR-arvion mukaan RECIST v1.1 -kriteereillä määritettynä koko analyysisarjan populaatiossa (lähtötilanteessa mitattavissa ja ei- mitattavissa olevia keskushermostoleesioita BICR:n mukaan), n = 75 Tagrisso-valmisteella ja n = 41 solunsalpaajahoidolla

Riskisuhde, joka on alle 1, suosii Tagrisso-valmistetta

AURA3-tutkimuksessa arvioitiin ennalta määritetty etenemisvapaan elossaoloajan alaryhmä, joka perustui keskushermostometastaasistatukseen tutkimuksessa aloittamisen hetkellä, ja arvioinnin tulokset on esitetty kuvassa 2.

Kuva 2. Etenemisvapaa elossaoloaika (tutkijan arvio) keskushermostometastaasistatuksen mukaan tutkimuksessa aloittamisen hetkellä, Kaplan-Meier-käyrä (koko analyysisarja) AURA3-tutkimuksessa

AURA3-tutkimuksessa osoitettiin tilastollisesti merkitsevä etenemisvapaan elossaoloajan piteneminen Tagrisso-valmistetta saaneilla potilailla verrattuna solunsalpaajahoitoa saaneisiin potilaisiin riippumatta keskushermostometastaasistatuksesta tutkimuksen sisäänottovaiheessa.

Potilaiden raportoimat hoitotulokset (Patient Reported Outcomes, PRO)

Potilaiden ilmoittamat oireet ja terveyteen liittyvää elämänlaatua koskevat tiedot kerättiin sähköisesti EORTC QLQ-C30:llä ja sen keuhkosyöpämoduulilla (EORTC QLQ-LC13). LC13 täytettiin aluksi kerran viikossa ensimmäisten 6 viikon ajan ja sen jälkeen 3 viikon välein ennen taudin etenemistä ja sen jälkeen. C30 arvioitiin 6 viikon välein ennen taudin etenemistä ja sen jälkeen.

Keskeisten keuhkosyövän oireiden analyysi

Tagrisso paransi tilastollisesti merkitsevästi potilaiden ilmoittamia keuhkosyövän oireita solunsalpaajahoitoon verrattuna viiden ennalta määritellyn keskeisimmän potilaan ilmoittaman oireen (ruokahaluttomuus, yskä, rintakipu, hengenahdistus ja väsymys) osalta, kun mitattiin muutosta lähtötilanteesta kuuteen kuukauteen saakka, kuten on esitetty taulukossa 6.

Taulukko 6. Toistettujen mittausten sekamalli – keskeiset keuhkosyövän oireet – keskimääräinen muutos lähtötilanteesta Tagrisso-valmistetta saaneilla potilailla solunsalpaajahoitoon verrattuna

 

Ruokahaluttomuus

Yskä

Rintakipu

Hengenahdistus

Väsymys

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hoitohaarat

Tagrisso

Solun-

Tagrisso

Solun-

Tagrisso

Solun-

Tagrisso

Solun-

Tagrisso

Solun-

 

(279)

salpaaja-

(279)

salpaaja-

(279)

salpaaja-

(279)

salpaaja-

(279)

salpaaja-

 

 

hoito

 

hoito

 

hoito

 

hoito

 

hoito

 

 

(140)

 

(140)

 

(140)

 

(140)

 

(140)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

n

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Korjattu

-5,51

 

2,73

-12,22

 

-6.69

-5,15

 

0,22

-5,61

 

1,48

-5,68

 

4,71

keskiarvo

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Arvioitu ero

-8,24

 

 

-5,53

 

 

-5,36

 

 

-7,09

 

 

-10,39

 

 

(95 %:n

(-12,88, 3,60)

 

(-8,89, -2,17)

 

(-8,20, -2,53)

 

(-9,86, -4,33)

 

(-14,55, -6,23)

 

luottamusväli)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

p-arvo

p < 0,001

 

p = 0,001

 

p < 0,001

 

p < 0,001

 

p < 0,001

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Korjattu keskiarvo ja arvioidut erot saatiin toistettujen mittausten sekamallin (Mixed Model Repeated Measures, MMRM) analyysistä. Mallissa oli mukana potilas, hoito, lääkärissä käynti, käyntikohtainen hoidon vuorovaikutus, lähtötilanteen oirepistemäärä ja lähtötilanteen oireiden käyntikohtaiset vuorovaikutuksen pistemäärät, ja siinä käytettiin strukturoimatonta kovarianssimatriisia.

Terveyteen liittyvän elämänlaadun ja fyysisen toimintakyvyn paranemisen analyysi

Tagrisso-hoitoa saaneilla potilailla oli solunsalpaajahoitoon verrattuna merkittävästi suuremmat mahdollisuudet saavuttaa kliinisesti merkittävä paraneminen eli vähintään 10 pisteen parannus yleistä terveydentilaa ja fyysistä toimintakykyä mittaavassa EORTC-C30-kyselyssä tutkimusjakson aikana: ristitulosuhde (OR) yleiselle terveydentilalle: 2,11 (95 %:n luottamusväli 1,24, 3,67, p = 0,007); OR fyysiselle toimintakyvylle 2,79 (95 %:n luottamusväli 1,50, 5,46, p = 0,002).

Aiemmin hoitoa saaneet T790M-positiiviset NSCLC-potilaat – AURAex ja AURA2

Kahdessa yksihaaraisessa avoimessa kliinisessä tutkimuksessa, AURAex (faasi 2 kohortin laajennustutkimus (n = 201)) ja AURA2 (n = 210), tutkittiin potilaita, jotka sairastivat EGFR T790M- mutaatiopositiivista keuhkosyöpää, joka oli edennyt yhden tai useamman systeemisen hoidon aikana, mukaan lukien EGFR TKI -hoidot. Kaikilla potilailla edellytettiin ennen hoidon aloittamista olevan keskuslaboratoriossa Cobas-EGFR-mutaatiotestillä määritetty EGFR T790M-mutaatiopositiivinen NSCLC. T790M-mutaatiostatus arvioitiin myös retrospektiivisesti käyttämällä tutkimuksen sisäänottohetkellä otetusta plasmanäytteestä eristettyä ctDNA:ta. Kaikki potilaat saivat Tagrisso-valmistetta 80 mg kerran vuorokaudessa. Näiden kahden tutkimuksen ensisijainen tehoa kuvaava päätetapahtuma oli RECIST v.1.1 -kriteerien mukainen objektiivinen hoitovaste (objective response rate, ORR), jonka arvioi sokkoutettu riippumaton keskitetty arvioijataho (Blinded Independent Central Review, BICR). Toissijaiset tehoa kuvaavat päätetapahtumat olivat vasteen kesto (Duration of Response, DoR) ja etenemisvapaa elossaoloaika (Progression-Free Survival, PFS).

Kokonaistutkimuspopulaation tiedot (AURAex- ja AURA2-tutkimuksessa) lähtötilanteessa olivat: mediaani-ikä oli 63 vuotta, 13 % potilaista oli vähintään 75-vuotiaita, naisia oli 68 %, valkoihoisia 36 % ja aasialaisia 60 %. Kaikki potilaat olivat saaneet vähintään yhtä aiemman linjan hoitoa. 31 % (N = 129) potilaista oli saanut yhtä aiemman linjan hoitoa (ainoastaan EGFR-TKI-hoitoa), 69 % (N = 282) oli saanut kahta tai useampaa aiemman linjan hoitoa. 72 % potilaista ei ollut koskaan

tupakoinut, 100 %:lla potilaista maailman terveysjärjestö WHO:n mukainen suorituskykyluokitus oli 0 tai 1. 59 %:lla potilaista oli rintakehän ulkopuolisia metastaaseja sisäelimissä, mukaan lukien 39 % potilaita, joilla oli keskushermostometastaaseja (todettu keskushermostossa sijaitseva leesio lähtötilanteessa, todettu aiemmin sairaushistoriassa ja/tai aiemman leikkauksen ja/tai keskushermostometastaaseihin aiemmin annetun sädehoidon perusteella), ja 29 % potilaita, joilla oli maksametastaaseja. 47 %:lla potilaista oli metastaattinen luusairaus. Etenemisvapaan elossaoloajan seurannan mediaanikesto oli 12,6 kuukautta.

411 potilaalla, jotka olivat saaneet aiempaa hoitoa ja, jotka olivat positiivisia EGFR:n T790M- mutaation suhteen, kokonais-ORR oli sokkoutetun riippumattoman keskitetyn arvioijatahon (BICR) mukaan 66 % (95 %:n luottamusväli: 61,71). Potilailla, jotka saivat BICR:n vahvistaman vasteen, mediaani-DoR oli 12,5 kuukautta (95 %:n luottamusväli: 11,1, ei arvioitu). ORR oli BICR:n mukaan AURAex-tutkimuksessa 62 % (95 %:n luottamusväli: 55,68) ja AURA2-tutkimuksessa 70 % (95 %:n luottamusväli: 63,77). Etenemisvapaan elossaoloajan (PFS) mediaani oli 11,0 kuukautta (95 %:n luottamusväli 9,6, 12,4).

Sokkoutetun riippumattoman keskitetyn arvioijatahon (BICR) arvioima yli 50 %:n objektiivinen hoitovaste havaittiin kaikissa analysoiduissa ennalta määritellyissä alaryhmissä, mukaan lukien hoitolinja, etninen tausta, ikä ja maantieteellinen alue.

Vasteen suhteen arvioitavissa olevasta populaatiosta 85 %:lla (223 tutkittavalla 262:sta) dokumentoitiin vaste ensimmäisen kuvantamisen ajankohtana (6 viikon kohdalla); 94 %:lla

(247 tutkittavalla 262:sta) dokumentoitiin vaste toisen kuvantamisen ajankohtana (12 viikon kohdalla).

Keskushermostometastaaseihin liittyvät tehoa koskevat tiedot faasin 2 tutkimuksissa (AURAex ja AURA2)

Keskushermostoon liittyvän tehon RECIST v1.1 -kriteereihin perustuva BICR-arvio tehtiin

50 potilaan alaryhmässä (411 potilaasta), jossa potilailla oli todettu lähtötilanteen aivokuvauksessa mitattavissa olevia keskushermostometastaaseja. 54 %:lla potilaista (27 potilaalla 50 potilaasta;

95 %:n luottamusväli: 39,3, 68,2) todettiin keskushermostoon liittyvä objektiivinen vaste (ORR). 12 % näistä vasteista oli täydellisiä vasteita.

Kliinisiä tutkimuksia ei ole tehty potilailla, joilla on de novo EGFR T790M-mutaatiopositiivinen NSCLC.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on vapauttanut velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset kaikkien pediatristen potilasryhmien NSCLC:n hoidosta Tagrisso-valmisteella (ks. kohta 4.2 ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

5.2Farmakokinetiikka

Osimertinibin farmakokineettiset parametrit määritettiin terveillä tutkittavilla ja NSCLC:tä sairastavilla potilailla. Perustuen populaatiofarmakokineettiseen analyysiin, osimertinibin näennäinen plasmapuhdistuma on 14,2 l/h, näennäinen jakautumistilavuus 997 l ja terminaalinen puoliintumisaika noin 48 tuntia. AUC ja Cmax suurenivat suhteessa annokseen annosvälillä 20–240 mg. Osimertinibin annostelu kerran vuorokaudessa johtaa noin kolminkertaiseen akkumuloitumiseen ja vakaan tilan altistus saavutetaan 15 vuorokauden hoidolla. Vakaassa tilassa kiertävät pitoisuudet plasmassa säilyvät tavallisesti 1,6-kertaisen vaihteluvälin sisällä annosvälin ollessa 24 tuntia.

Imeytyminen

Tagrisso-valmisteen suun kautta annostelun jälkeen mediaani-tmax osimertinibin huippupitoisuuden saavuttamiseen plasmassa oli 6 (3-24) tuntia. Joillakin potilailla havaittiin useita huippupitoisuuksia ensimmäisten 24 tunnin aikana. Tagrisso-valmisteen absoluuttinen hyötyosuus on 70 % (90 %:n luottamusväli 67, 73). Kliiniseen farmakokineettiseen tutkimukseen perustuen 80 mg:n annosta saaneilla potilailla ruoka ei muuttanut osimertinibin hyötyosuutta kliinisesti merkittävästi (AUC

suureni 6 % (90 %:n luottamusväli -5, 19) ja Cmax pieneni 7 % (90 %:n luottamusväli -19, 6)). Altistus osimertinibille ei muuttunut (AUC suureni 7 % ja Cmax 2 %) ja altistussuhteen 90 %:n luottamusväli

oli 80–125 %:n rajoissa annettaessa terveillä vapaaehtoisilla 80 mg:n tabletti ja omepratsolia 5 vuorokauden ajan mahalaukun pH-arvon suurentamiseksi.

Jakautuminen

Populaation arvioitu osimertinibin keskimääräinen vakaan tilan jakautumistilaisuus (Vss/F) on 997 l, mikä viittaa laajaan jakautumiseen kudoksissa. Sitoutumista plasman proteiineihin ei voitu mitata epävakauden vuoksi, mutta osimertinibin fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien perusteella se todennäköisesti sitoutuu plasman proteiineihin voimakkaasti. Osimertinibin on myös osoitettu sitoutuvan kovalenttisesti rotan ja ihmisen plasman proteiineihin, ihmisen seerumialbumiiniin sekä rotan ja ihmisen maksasoluihin.

Biotransformaatio

In vitro -tutkimuksissa on osoitettu, että osimertinibi metaboloituu pääasiassa CYP3A4:n ja CYP3A5:n välityksellä. Tällä hetkellä saatavissa olevan tiedon mukaan vaihtoehtoisia metaboliareittejä ei voida kuitenkaan täysin sulkea pois. In vitro -tutkimuksissa havaittua kahta farmakologisesti aktiivista metaboliittia (AZ7550 ja AZ5104) on havaittu myös prekliinisten lajien

plasmassa ja ihmisillä osimertinibin oraalisen annostelun jälkeen. AZ7550:lla on osoitettu olevan samankaltainen farmakologinen profiili kuin Tagrisso-valmisteella, kun taas AZ5104:n on osoitettu olevan tehokkaampi sekä mutatoituneeseen että villityypin EGFR:ään. Molemmat metaboliitit olivat havaittavissa plasmassa hitaasti Tagrisso-valmisteen antamisen jälkeen; niiden mediaani-tmax-arvot (vähimmäis- ja enimmäisajat) olivat 24 (4-72) ja 24 (6-72) tuntia. Ihmisen plasmassa muuttumattoman osimertinibin osuus on 0,8 % ja näiden kahden metaboliitin osuudet ovat 0,08 % ja 0,07 % kokonaisradioaktiivisuudesta, suurimman osan radioaktiivisuudesta ollessa sitoutunut kovalenttisesti plasman proteiineihin. Sekä AZ5104- että AZ7550-metaboliitin AUC-arvoon perustuva altistuksen geometrinen keskiarvo oli noin 10 % osimertinibialtistuksesta vakaassa tilassa.

Osimertinibin pääasiallinen metaboliareitti oli hapettuminen ja dealkylaatio. Yhdistetyissä ihmisiltä kerätyistä virtsa- ja ulostenäytteissä havaittiin vähintään 12:ta komponenttia, joista 5:n komponentin osuus oli yli 1 % annoksesta. Muuttumattoman osimertinibin osuus oli 1,9 %, AZ5104:n osuus 6,6 % ja AZ7550:n osuus 2,7 % annoksesta, kun taas kysteinyyliadduktin (M21) osuus oli 1,5 % ja tuntemattoman metaboliitin (M25) osuus 1,9 % annoksesta.

In vitro -tutkimusten perusteella osimertinibi on kliinisesti merkittävinä pitoisuuksina kompetitiivinen CYP3A4/5:n, mutta ei CYP1A2:n, -2A6:n, -2B6:n, -2C8:n, -2C9:n, -2C19:n, -2D6:n tai -2E1:n inhibiittori. In vitro -tutkimusten perusteella osimertinibi ei ole kliinisesti merkittävinä pitoisuuksina UGT1A1:n tai UGT2B7:n inhibiittori maksassa. UGT1A1:n inhibointi suolistossa on mahdollista, mutta sen kliinistä vaikutusta ei tunneta.

Eliminaatio

Suun kautta annostellun 20 mg:n kerta-annoksen jälkeen 67,8 % annoksesta erittyi ulosteeseen (1,2 % muuttumattomana lääkeaineena) ja 14,2 % annoksesta todettiin virtsasta (0,8 % muuttumattomana lääkeaineena) 84 päivän näytteiden keräämisen aikana. Muuttumattoman osimertinibin osuus oli noin 2 % eliminaatiosta, ja siitä poistui virtsaan 0,8 % ja ulosteeseen 1,2 %.

Yhteisvaikutukset kuljettajaproteiinien kanssa

In vitro -tutkimukset ovat osoittaneet, että osimertinibi ei ole OATP1B1:n eikä OATP1B3:n substraatti. Osimertinibi ei inhiboi OAT1:tä, OAT3:a, OATP1B1:tä, OATP1B3:a, tai MATE2K:ta in vitro kliinisesti merkittävinä pitoisuuksina. Yhteisvaikutuksia MATE1:n ja OCT2:n substraattien kanssa ei kuitenkaan voida poissulkea.

Osimertinibin vaikutukset P-glykoproteiiniin ja BCRP:hen

In vitro -tutkimusten perusteella osimertinibi on P-glykoproteiinin ja rintasyövän resistenssiproteiinin (BCRP) substraatti, mutta kliinisinä annoksina osimertinibillä ei todennäköisesti ole kliinisesti merkittäviä yhteisvaikutuksia vaikuttavien aineiden kanssa. In vitro -tutkimusten perusteella osimertinibi on BCRP:n ja P-gp:n inhibiittori. PXR:n säätelemiä yhteisvaikutuksia muiden entsyymien kuin CYP3A4:n kanssa ei ole tutkittu (ks. kohta 4.5).

Erityisryhmät

Populaatioon perustuvassa farmakokineettisessä analyysissä (n = 1 088) ei todettu kliinisesti merkittäviä yhteyksiä ennustetun vakaan tilan altistuksen (AUCss) ja potilaan iän (vaihteluväli: 25 91 vuotta), sukupuolen (naisia 65 %), etnisen taustan (mukaan lukien valkoihoiset, aasialaiset, japanilaiset, kiinalaiset ja ei-aasialaiset, ei valkoihoiset potilaat) tai tupakoinnin (n = 247 tupakoiville potilaille, n = 329 aiemmin tupakoineille potilaille) välillä. Populaatiofarmakokineettisen analyysin mukaan paino oli merkittävä kovariaatti, sillä osimertinibin odotettu AUCss-arvon muutos oli vähemmän kuin 20 % vastaavasti painovälillä 89 kg – 43 kg (kvantiilit 95 % - 5 %) verrattuna mediaanipainon 60 kg AUCss-arvoon. Huomioiden potilaiden painojen vaihtelun rajat, < 43 kg -

> 89 kg, AZ5104 -metaboliitin suhteellinen osuus oli välillä 11,8–9,6 %, kun taas AZ7550 - metaboliitin suhteellinen osuus oli välillä 12,8–8,1 %. Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella seerumin albumiinin todettiin olevan merkittävä kovariaatti, sillä osimertinibin odotettu AUCss-arvon muutos oli -15 – +30 %, vastaavasti albumiiniarvojen muutos välillä 29–46 g/l (kvantiilit 95 % – 5 %), verrattuna lähtötason albumiinin mediaani (39 g/l) AUCss-arvoon. Näiden painoeroista tai lähtötason albumiinin eroista johtuvien altistusmuutosten ei katsota olevan kliinisesti merkittäviä.

Maksan vajaatoiminta

Osimertinibi eliminoituu pääasiassa maksan kautta, joten maksan vajaatoimintaa sairastavilla altistus saattaa olla suurentunut. Maksan vajaatoimintaa sairastavilla ei ole tehty farmakokineettistä tutkimusta. Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella maksan toimintaa kuvaavien arvojen (ALAT, ASAT, bilirubiini) ja osimertinibialtistuksen välillä ei ole yhteyttä. Maksan vajaatoimintaa kuvaavan arvon, seerumialbumiinin, osoitettiin vaikuttavan osimertinibin farmakokinetiikkaan. Kliinisistä tutkimuksista suljettiin pois potilaat, joiden ASAT tai ALAT oli yli 2,5-kertainen viitealueen ylärajaan (ULN) verrattuna tai taustalla olevan pahanlaatuisen sairauden vuoksi yli viisinkertainen viitealueen ylärajaan verrattuna tai joiden kokonaisbilirubiini oli yli 1,5-kertainen viitealueen ylärajaan verrattuna. Farmakokineettisen analyysin perusteella osimertinibialtistus oli samanlainen 104:llä lievää maksan vajaatoimintaa sairastavalla potilaalla ja kahdeksalla kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastavalla potilaalla kuin 972 potilaalla joiden maksan toiminta oli normaali. Käytöstä vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille on saatavilla vain vähän tietoa (ks. kohta 4.2).

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ei ole tehty farmakokineettistä tutkimusta. Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella osimertinibialtistukset olivat samankaltaiset 471 potilaalla, joilla oli lievä munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma vähintään 60 ja alle 90 ml/min), 208 potilaalla, joilla oli kohtalainen munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma vähintään 30 ja alle 60 ml/min), 5 potilaalla, joilla oli vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma vähintään 15 ja alle 30 ml/min), ja 402 potilaalla, joilla oli normaali munuaisten toiminta (vähintään 90 ml/min). Vaikea munuaisten vajaatoiminta saattaa vaikuttaa

maksan kautta eliminoituvien lääkkeiden poistumiseen. Potilaita, joiden kreatiniinipuhdistuma oli alle 15 ml/min, ei otettu mukaan kliinisiin tutkimuksiin.

5.3Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Tärkeimmät löydökset toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta koskevissa tutkimuksissa rotilla ja koirilla olivat atrofisia, inflammatorisia ja/tai degeneratiivisia muutoksia silmän sarveiskalvon epiteeleissä (joihin liittyi koirien oftalmologisissa tutkimuksissa sarveiskalvon kirkkautta ja sameutta), ruuansulatuskanavassa (mukaan lukien kieli), ihossa, urosten ja naaraiden lisääntymiselimissä sekä sekundäärisiä muutoksia pernassa. Nämä löydökset todettiin sellaisilla pitoisuuksilla plasmassa, jotka olivat pienempiä kuin 80 mg:n terapeuttista annosta saaneilla potilailla havaitut pitoisuudet. Löydökset, jotka ilmaantuivat yhden kuukauden hoidon jälkeen, korjaantuivat pääosin yhden kuukauden sisällä hoidon lopettamisesta, poikkeuksena osa sarveiskalvon muutoksista joissa havaittiin osittaista korjaantumista.

Ei-kliinisten tietojen perusteella osimertinibi ja sen metaboliitit (AZ5104) inhiboivat h-ERG –kanavaa, eikä QTc –aikaa pidentävää vaikutusta voida poissulkea.

Karsinogeenisuus ja mutageenisuus

Osimertinibilla ei ole tehty karsinogeenisuustutkimuksia. Osimertinibi ei aiheuttanut geneettisiä vaurioita in vitro- tai in vivo -tutkimuksissa.

Lisääntymistoksisuus

Rotilla ja koirilla, joita oli altistettu osimertinibille vähintään yhden kuukauden ajan, ilmeni degeneratiivisia muutoksia kiveksissä. Tutkimukset osoittivat uroksen hedelmällisyyden heikentyneen rotilla kolmen kuukauden osimertinibialtistuksen jälkeen. Nämä löydökset olivat havaittavissa kliinisesti merkittävillä pitoisuuksilla plasmassa. Yhden kuukauden altistuksen jälkeen kiveksissä havaitut patologiset löydökset korjaantuivat rotilla. Näiden vaurioiden korjaantumisesta koirilla ei kuitenkaan ole varmuutta.

Eläimillä tehtyjen tutkimusten mukaan hoito osimertinibillä voi heikentää naisten hedelmällisyyttä. Toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta koskeneissa tutkimuksissa todettiin kiimattomuutta, keltarauhasen rappeutumista munasarjoissa sekä kohdun ja emättimen epiteelin ohentumista rotilla, jotka oli altistettu osimertinibille vähintään yhden kuukauden ajan kliinisesti merkittävinä pitoisuuksina plasmassa. Yhden kuukauden altistuksen jälkeen todetut löydökset munasarjoissa olivat korjaantuvia. Naarasrotilla tehdyssä hedelmällisyystutkimuksessa päivittäinen annostus osimertinibia annoksella 20 mg/kg (vastaten suurin piirtein suositeltua päivittäistä kliinistä 80 mg annosta) ei vaikuttanut kiimajaksoihin tai kantaviksi tulleiden naaraiden määrään, mutta johti aikaisiin alkiokuolemiin. On todisteita, että kuukausi annostuksen lopettamisen jälkeen nämä löydökset alkavat korjaantua.

Alkion/sikiön kehitystä koskevassa modifioidussa tutkimuksessa osimertinibi aiheutti rotilla alkiokuolleisuutta, kun sitä annettiin tiineille rotille ennen alkion istutusta. Tällaisia vaikutuksia havaittiin emojen sietämällä annoksella 20 mg/kg, jolloin altistus vastasi ihmisen altistusta suositellulla 80 mg:n vuorokausiannoksella (kokonais-AUC-arvon perusteella). Altistus vähintään 20 mg/kg:n annoksella organogeneesin aikana pienensi sikiön painoa, mutta sillä ei ollut haitallisia vaikutuksia sikiön ulkoiseen tai viskeraaliseen morfologiaan. Kun osimertinibia annettiin tiineille naarasrotille koko tiineyden ajan ja sen jälkeen varhaisen laktaation ajan, vieroittamattomilla poikasilla voitiin osoittaa altistus osimertinibille ja sen metaboliiteille sekä eloonjääneiden poikasten määrän väheneminen ja huono poikasten kasvu (vähintään annoksella 20 mg/kg).

6.FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1Apuaineet

Tabletin ydin

Mannitoli

Mikrokiteinen selluloosa

Matalasubstituutioasteinen hydroksipropyyliselluloosa

Natriumstearyylifumaraatti

Tabletin päällyste

Polyvinyylialkoholi

Titaanidioksidi (E171)

Makrogoli 3350

Talkki

Keltainen rautaoksidi (E172)

Punainen rautaoksidi (E172)

Musta rautaoksidi (E172)

6.2Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3Kestoaika

3 vuotta.

6.4Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

6.5Pakkaustyyppi ja pakkauskoot

A1/A1 repäisyviivallinen yksittäispakattu läpipainopakkaus. 30 x 1 tabletin pakkaus (3 läpipainopakkausta).

A1/A1 repäisyviivallinen yksittäispakattu läpipainopakkaus. 28 x 1 tabletin pakkaus (4 läpipainopakkausta).

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6Erityiset varotoimet hävittämiselle

Käyttämätön valmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7.MYYNTILUVAN HALTIJA

AstraZeneca AB

Gärtunavägen

SE-151 85 Södertälje

Ruotsi

8.MYYNTILUVAN NUMEROT

EU/1/16/1086/001

EU/1/16/1086/002

EU/1/16/1086/003

EU/1/16/1086/004

9.MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 2. helmikuuta 2016

Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä: 12. joulukuuta 2016

10.TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivulla http://www.ema.europa.eu.

Kommentit

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z
  • Apua
  • Get it on Google Play
  • Lisätietoja
  • Info on site by:

  • Presented by RXed.eu

  • 27558

    lista reseptilääkkeistä