Finnish
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

Tandemact (pioglitazone / glimepiride) – Valmisteyhteenveto - A10BD06

Updated on site: 10-Oct-2017

Lääkkeen nimiTandemact
ATC-koodiA10BD06
Lääkeainepioglitazone / glimepiride
ValmistajaTakeda Pharma A/S

1.LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Tandemact 30 mg/2 mg tabletti

Tandemact 30 mg/4 mg tabletti

Tandemact 45 mg/4 mg tabletti

2.VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Tandemact 30 mg/2 mg tabletti

Yksi tabletti sisältää pioglitatsonihydrokloridia joka vastaa 30 mg pioglitatsonia ja 2 mg glimepiridiä.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

Yksi tabletti sisältää noin 125 mg laktoosimonohydraattia (ks. kohta 4.4).

Tandemact 30 mg/4 mg tabletti

Yksi tabletti sisältää pioglitatsonihydrokloridia joka vastaa 30 mg pioglitatsonia ja 4 mg glimepiridiä.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

Yksi tabletti sisältää noin 177 mg laktoosimonohydraattia (ks. kohta 4.4).

Tandemact 45 mg/4 mg tabletti

Yksi tabletti sisältää pioglitatsonihydrokloridia joka vastaa 45 mg pioglitatsonia ja 4 mg glimepiridiä.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

Yksi tabletti sisältää noin 214 mg laktoosimonohydraattia (ks. kohta 4.4).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.LÄÄKEMUOTO

Tabletti.

Tandemact 30 mg/2 mg tabletti

Valkoinen tai luonnonvalkoinen, pyöreä, kupera tabletti, jossa toisella puolella kohomerkintä ’4833 G’ ja toisella puolella kohomerkintä ’30/2’.

Tandemact 30 mg/4 mg tabletti

Valkoinen tai luonnonvalkoinen, pyöreä, kupera tabletti, jossa toisella puolella kohomerkintä ’4833 G’ ja toisella puolella kohomerkintä ’ 30/4’.

Tandemact 45 mg/4 mg tabletti

Valkoinen tai luonnonvalkoinen, pyöreä, litteä tabletti, jossa toisella puolella kohomerkintä ’4833 G’ ja toisella puolella kohomerkintä ’45/4’.

4.KLIINISET TIEDOT

4.1Käyttöaiheet

Tandemact on tarkoitettu aikuisten tyypin 2 diabetespotilaiden toisen linjan hoitoon, jos potilas ei siedä metformiinia tai metformiinihoito on vasta-aiheinen ja potilas käyttää jo pioglitatsonin ja glimepiridin yhdistelmähoitoa.

Pioglitatsonihoidon aloittamisen jälkeen potilaan tilanne tarkistetaan 3-6 kuukauden kuluttua ja arvioidaan vaste hoidolle (esim. HbA1c-tason lasku). Jos potilaalla ei esiinny riittävää vastetta,

pioglitatsonihoito keskeytetään. Mahdollisten pitkään jatkuvan hoidon riskien vuoksi lääkkeen määrääjien on määrävälein tarkistettava, että pioglitatsonin hyöty säilyy (ks. kohta 4.4).

4.2Annostus ja antotapa

Annostus

Suositeltu Tandemact-annos on yksi tabletti kerran vuorokaudessa.

Jos potilas ilmoittaa hypoglykemiasta, Tandemact-annosta tulee pienentää tai yhdistelmähoitoa muilla annoksilla tulee harkita.

Jos potilas käyttää pioglitatsonin ja jonkin muun sulfonyyliurean kuin glimepiridin yhdistelmähoitoa, hänen on saavutettava hoitotasapaino pioglitatsonin ja glimepiridin yhteishoidolla ennen siirtymistä Tandemactin käyttöön.

Erityispotilasryhmät

Iäkkäät potilaat

Lääkärin on aloitettava hoito pienimmällä mahdollisella annoksella ja suurennettava annosta vähitellen, etenkin jos pioglitatsonia käytetään yhdessä insuliinin kanssa (ks. kohta 4.4 Nesteretentio ja sydämen vajaatoiminta).

Munuaisten vajaatoiminta

Tandemactia ei tule käyttää, jos potilaalla on vaikea munuaisten toimintahäiriö (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min, ks. kohta 4.3).

Maksan vajaatoiminta

Tandemactia ei tule käyttää, jos potilaalla on maksan vajaatoiminta (ks. kohta 4.3 ja 4.4).

Pediatriset potilaat

Tandemact-valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Tabletit otetaan suun kautta juuri ennen ensimmäistä pääateriaa tai sen yhteydessä. Tabletit niellään vesilasillisen kanssa.

4.3Vasta-aiheet

Tandemact on vasta-aiheinen, jos potilaalla on tai häntä koskee jokin seuraavista:

-Yliherkkyys vaikuttaville aineille jollekin valmisteen kohdassa 6.1 mainitulle, apuaineelle, muille sulfonyyliureoille tai sulfonamideille

-Tämänhetkinen tai aiempi sydämen vajaatoiminta (NYHA-luokat I-IV)

-Todettu tai aiemmin sairastettu virtsarakon syöpä

-Tutkimaton makroskooppinen hematuria

-Maksan vajaatoiminta

-Tyypin 1 diabetes mellitus

-Diabeettinen kooma

-Diabeettinen ketoasidoosi

-Vaikea munuaisten toimintahäiriö (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min)

-Raskaus

-Imetys (ks. kohta 4.6)

4.4Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Kliinisistä tutkimuksista ei ole saatu kokemusta muiden oraalisten diabeteslääkevalmisteiden lisäämisestä Tandemact-hoitoon tai glimepiridin ja pioglitatsonin yhdistelmähoitoon.

Hypoglykemia

Jos ateriat ovat epäsäännöllisiä tai jäävät väliin, Tandemactin sisältämä sulfonyyliurea voi aiheuttaa hypoglykemiaa. Oireet voidaan lähes aina saada ripeästi hallintaan nauttimalla välittömästi hiilihydraatteja (sokeria). Keinotekoisilla makeutusaineilla ei ole vaikutusta.

Muita sulfonyyliureoita käytettäessä on havaittu, että hypoglykemia voi uusiutua, vaikka hoitotoimet onnistuvatkin aluksi. Välitön lääkärinhoito ja joskus sairaalahoito on tarpeen, jos potilalla on vaikea hypoglykemia tai jos pitkittynyt hypoglykemia saadaan tavanomaisilla sokerimäärillä vain tilapäisesti hallintaan.

Veren glukoositasapainoa on seurattava säännöllisesti Tandemact-hoidon aikana.

Nesteretentio ja sydämen vajaatoiminta

Pioglitatsoni voi aiheuttaa nesteen kertymistä elimistöön, mikä voi pahentaa tai aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa. Jos potilaalla on vähintään yksi riskitekijä sydämen vajaatoiminnan kehittymiselle (esim. aiemmin sairastettu sydäninfarkti tai oireinen sepelvaltimotauti tai iäkäs potilas), hoito tulee aloittaa pienimmällä saatavilla olevalla pioglitatsoniannoksella ja annosta tulee suurentaa vähitellen. Potilaita tulee seurata sydämen vajaatoiminnan merkkien tai oireiden, painonnousun ja turvotuksen varalta etenkin, jos sydämen toimintakapasiteetti on tavallista pienempi. Markkinoille tulon jälkeen on ilmoitettu sydämen vajaatoimintaa, kun pioglitatsonia on käytetty yhdessä insuliinin kanssa tai potilailla, joilla oli aiemmin ollut sydämen vajaatoiminta. Sekä insuliinin että pioglitatsonin käyttöön voi liittyä nesteen kertymistä elimistöön, joten niiden samanaikainen käyttö voi suurentaa turvotusriskiä. Markkinoilletulon jälkeisessä käytössä on raportoitu myös ääreisturvotusta ja sydämen vajaatoimintaa, kun potilas on käyttänyt samanaikaisesti pioglitatsonia ja tulehduskipulääkkeitä (NSAID-lääkkeitä), mukaan lukien selektiivisiä COX-2-estäjiä. Tandemact-hoito tulee lopettaa, jos sydäntilanne heikkenee.

Pioglitatsonilla tehtiin kardiovaskulaarinen päätetapahtumatutkimus alle 75-vuotiaille potilaille, joilla oli tyypin 2 diabetes ja entuudestaan kliinisesti merkitsevä makroangiopatia. Tutkimuksessa potilaiden aiempaan diabeteslääkitykseen ja sydän- ja verenkiertoelimistön lääkitykseen lisättiin pioglitatsonia tai lumelääkettä enintään 3,5 vuoden ajaksi. Tutkimuksessa havaittiin, että sydämen vajaatoimintailmoitusten määrä suureni, mutta tämä ei johtanut kuolleisuuden lisääntymiseen kyseisessä tutkimuksessa.

Iäkkäät

Yhteiskäyttöä insuliinin kanssa on harkittava tarkasti iäkkäille vakavan sydämen vajaatoiminnan suurentuneen riskin vuoksi.

Ikään liittyvien riskien (etenkin virtsarakon syövän, murtumien ja sydämen vajaatoiminnan) vuoksi hyöty/riski-arviointi on tehtävä huolellisesti sekä ennen hoitoa että sen aikana iäkkäitä hoidettaessa.

Virtsarakon syöpä

Kontrolloitujen kliinisten tutkimusten meta-analyysissä virtsarakon syöpää ilmoitettiin useammin pioglitatsonia saaneilla potilailla (19 tapausta, 12506 potilasta, 0,15%) kuin kontrolliryhmässä

(7 tapausta, 10212 potilasta, 0,07%) HR=2,64 (95% CI 1,116,31, P=0,029). Kun jätettiin pois potilaat, jotka olivat saaneet tutkimuslääkettä vähemmän kuin vuoden ajan virtsarakon syövän diagnoosihetkellä, tapauksia oli seitsemän (0,06%) pioglitatsonia saaneilla ja kaksi tapausta (0,02%) kontrolliryhmässä. Epidemiologiset tutkimukset ovat viitanneet myös lievästi suurentuneeseen

virtsarakon syövän riskiin diabeetikoilla, jotka saavat pioglitatsonia, kaikissa tutkimuksissa ei kuitenkaan ole todettu tilastollisesti merkitsevää riskin suurenemista.

Virtsarakon syöpään liittyvät riskitekijät on arvioitava ennen pioglitatsonihoidon aloittamista (riskejä ovat ikä, tupakointi, työperäinen altistus syöpää aiheuttaville aineille tai altistus solunsalpaajille, kuten syklofosfamidille tai aiempi sädehoito lantion alueelle). Mahdollinen makroskooppinen hematuria on tutkittava ennen pioglitatsonihoidon aloittamista.

Potilaita on neuvottava ottamaan heti yhteyttä lääkäriin, jos hoidon aikana ilmenee makroskooppista hematuriaa tai muita oireita, kuten dysuriaa tai virtsaamispakkoa.

Maksan toiminta

Markkinoille tulon jälkeen on ilmoitettu harvinaisina tapauksina kohonneita maksaentsyymiarvoja ja maksasolujen toimintahäiriöitä pioglitatsonin ja glimepiridin käytön yhteydessä (ks. kohta 4.8). Vaikka kuolemantapauksia onkin hyvin harvoin raportoitu, näiden syy-yhteyttä pioglitatsonihoitoon ei ole osoitettu.

Tästä syystä on suositeltavaa, että Tandemactia käyttävien potilaiden maksaentsyymiarvoja seurataan säännöllisesti. Kaikkien potilaiden maksaentsyymiarvot tulee tarkistaa ennen Tandemact-hoidon aloittamista. Tandemact-hoitoa ei tule aloittaa, jos potilaan maksaentsyymiarvot ovat lähtötilanteessa koholla (ALAT > 2,5 x normaaliarvojen yläraja) tai potilaalla on muita merkkejä maksasairaudesta.

Tandemact-hoidon aloittamisen jälkeen on suositeltavaa, että potilaan maksaentsyymiarvoja seurataan säännöllisesti lääkärin arvion mukaan. Jos ALAT-arvot kohoavat yli 3 kertaa normaaliarvojen ylärajan suuruisiksi Tandemact-hoidon aikana, maksaentsyymiarvot tulee arvioida uudelleen mahdollisimman pian. Jos ALAT-arvot ovat edelleen yli 3 kertaa normaaliarvojen ylärajan suuruiset, hoito tulee lopettaa. Maksaentsyymiarvot tulee tarkistaa, jos potilaalle kehittyy maksan toimintahäiriöön viittaavia merkkejä kuten selittämätöntä pahoinvointia, oksentelua, vatsakipua, väsymystä, ruokahaluttomuutta ja/tai tummavirtsaisuutta. Laboratorioarviointien tuloksia odotettaessa päätetään lääkärin harkinnan mukaan, tuleeko potilaan jatkaa Tandemact-hoitoa. Jos potilaalla havaitaan ikterusta, lääkevalmisteen käyttö on lopetettava.

Painon nousu

Kliinisissä tutkimuksissa, joissa pioglitatsonia ja sulfonyyliureaa on käytetty joko monoterapiana tai yhdistelmähoitona, on todettu annosriippuvaista painon nousua, joka saattaa johtua rasvan kertymisestä elimistöön ja joissakin tapauksissa nesteen kertymisestä elimistöön. Joissain tapauksissa painon nousu saattaa olla sydämen vajaatoiminnan oire. Tästä syystä painoa tulee seurata tarkasti. Oikea ruokavalio on osa diabeteksen hoitoa. Potilaita tulee neuvoa noudattamaan tarkoin vähäkalorista ruokavaliota.

Hematologia

Glimepiridihoidon aikana on havaittu harvinaisina tapauksina hematologisia muutoksia (ks. kohta 4.8). Tästä syystä säännöllinen hematologinen seuranta (etenkin leukosyytti- ja trombosyyttiarvojen seuranta) on tarpeen Tandemact-hoidon aikana.

Pioglitatsonihoidon aikana todettiin pientä alenemista keskimääräisissä hemoglobiiniarvoissa (4% suhteellinen lasku) ja hematokriittiarvoissa (4,1% suhteellinen lasku), mikä saattoi johtua hemodiluutiosta. Pioglitatsonilla tehdyissä kontrolloiduissa vertailututkimuksissa todettiin samanlaisia muutoksia metformiinihoitoa saaneilla potilailla (hemoglobiiniarvon suhteellinen aleneminen 3-4%, hematokriittiarvon 3,6-4,1%) ja vähäisemmässä määrin myös sulfonyyliurea- ja insuliinihoitoa saaneilla potilailla (hemoglobiiniarvon suhteellinen aleneminen 1-2% ja hematokriittiarvon 1-3,2%).

Jos potilaalla on G6PD:n puutos, sulfonyyliureavalmisteen käyttö voi johtaa hemolyyttiseen anemiaan. Glimepiridi kuuluu kemiallisesti sulfonyyliureoiden ryhmään, joten on noudatettava varovaisuutta ja

harkittava jonkin muun kuin sulfonyyliureavalmisteen käyttöä silloin kun potilaalla on G6PD:n puutos.

Silmäsairaudet

Eri tialitsolidiinidionien (myös pioglitatsonin) markkinoille tulon jälkeen on ilmoitettu diabeettisen makulopatian kehittymistä tai pahenemista, johon liittyi näöntarkkuuden heikkenemistä. Monilla näistä potilaista ilmoitettiin samanaikaisesti ääreisosien turvotusta. Ei tiedetä, onko pioglitatsonilla suoraa yhteyttä makulaturvotukseen. Lääkettä määräävien lääkärien tulee kuitenkin ottaa makulaturvotuksen mahdollisuus huomioon, jos potilas kertoo näöntarkkuuden häiriöistä. Potilaan lähettämistä asianmukaisiin oftalmologisiin tutkimuksiin tulee harkita.

Munasarjojen monirakkulatauti

Koska pioglitatsoni tehostaa insuliinin toimintaa, sen antaminen munasarjojen monirakkulatautia sairastaville potilaille voi johtaa ovulaation uudelleen käynnistymiseen. Näillä potilailla saattaa olla raskausriski. Potilaita on informoitava raskauden mahdollisuudesta. Jos potilas suunnittelee raskautta tai tulee raskaaksi pioglitatsonihoiton aikana, hoito on lopetettava (ks. kohta 4.6).

Muut

Naisilla havaittiin olevan lisääntynyt murtumien esiintyvyys yhteisanalyysissä, jossa tarkasteltiin kliinisissä tutkimuksissa haittavaikutuksina esiintyneitä murtumia. Tutkimukset olivat satunnaistettuja, kontrolloituja kaksoisokkotutkimuksia (ks. kohta 4.8).

Pioglitatsoniryhmässä murtumien laskettu ilmaantuvuus oli 1,9 murtumaa sataa naispotilasvuotta kohti, vertailuryhmässä vastaava luku oli 1,1. Tässä tutkimustietokannassa havaittu naisten lisäriski saada murtumia pioglitatsonihoidossa on näin ollen 0,8 murtumaa sataa potilasvuotta kohti.

Jotkut epidemiologiset tutkimukset viittaavat siihen, että murtumariski suurenee yhtä paljon sekä miehillä että naisilla.

Kun potilaita hoidetaan pioglitatsonilla, murtumavaara tulee ottaa huomioon pitkäaikaishoidossa (ks. kohta 4.8).

Pioglitatsonin käytössä tulee noudattaa varovaisuutta, jos potilas käyttää samanaikaisesti CYP2C8:nisoentsyymin estäjiä (esim. gemfibrotsiili) tai induktoreja (esim. rifampisiini). Veren glukoositasapainoa tulee seurata tarkoin. Pioglitatsoniannoksen säätämistä suositellun annosalueen rajoissa tai diabeteksen hoidon muuttamista tulee harkita (ks. kohta 4.5).

Tabletit sisältävät laktoosimonohydraattia, joten potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi- imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkevalmistetta.

4.5Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Tandemactista ei ole tehty muodollisia yhteisvaikutustutkimuksia, mutta vaikuttavien aineiden samanaikainen kliininen käyttö ei ole aiheuttanut odottamattomia yhteisvaikutuksia. Kumpaakin vaikuttavaa ainetta (pioglitatsonia ja glimepiridiä) koskevat saatavilla olevat tiedot kerrotaan alla.

Pioglitatsoni

Pioglitatsonin ja gemfibrotsiilin (CYP2C8:n estäjä) yhteiskäytön on ilmoitettu johtaneen pioglitatsonin AUC-arvojen kolminkertaistumiseen. Pioglitatsonin annoksen pienentäminen saattaa olla tarpeen, jos potilas käyttää samanaikaisesti gemfibrotsiilia. Diabeteksen hoitotasapainon huolellista seurantaa tulee harkita (ks. kohta 4.4). Pioglitatsonin ja rifampisiinin (CYP2C8:n indusori) yhteiskäytön on ilmoitettu johtaneen pioglitatsonin AUC-arvojen pienenemiseen 54%. Pioglitatsoniannoksen suurentaminen

saattaa olla tarpeen, jos potilas käyttää samanaikaisesti rifampisiinia. Diabeteksen hoitotasapainon huolellista seurantaa tulee harkita (ks. kohta 4.4).

Yhteisvaikutustutkimukset ovat osoittaneet, että pioglitatsonilla ei ole merkitsevää vaikutusta digoksiinin, varfariinin, fenprokumonin eikä metformiinin farmakokinetiikkaan tai farmakodynamiikkaan. Pioglitatsonin käyttö samanaikaisesti sulfonyyliureoiden kanssa ei nähtävästi vaikuta sulfonyyliureoiden farmakokinetiikkaan. Ihmiselle tehdyissä tutkimuksissa ei havaittu sytokromin P450, 1A, 2C8/9 tai 3A4:n induktiota. In vitro tutkimukset eivät ole osoittaneet aineen estävän minkään sytokromi P450-isoentsyymin toimintaa. Pioglitatsonilla ei odoteta olevan yhteisvaikutuksia näiden entsyymien metaboloimien lääkeaineiden kanssa kuten ehkäisytabletit, siklosporiini, kalsiuminsalpaajat ja HMGCoA-reduktaasi:n estäjät.

Glimepiridi

Jos glimepiridiä käytetään samanaikaisesti tiettyjen muiden lääkevalmisteiden kanssa, glimepiridin hypoglykeeminen vaikutus saattaa voimistua tai heikentyä ei-toivotulla tavalla. Tästä syystä Tandemactin kanssa tulisi käyttää muita lääkevalmisteita vain, jos lääkäri tietää niistä (tai on määrännyt ne).

Glimepiridin ja muiden sulfonyyliureoiden käytöstä saadut tiedot seuraavista yhteisvaikutuksista tulee ottaa huomioon.

Veren glukoosipitoisuutta pienentävä vaikutus voi voimistua ja joissakin tapauksissa saattaa esiintyä hypoglykemiaa käytettäessä jotakin seuraavista vaikuttavista aineista, esim.:

fenyylibutatsoni, atsapropatsoni ja oksifenbutatsoni insuliini ja oraaliset diabeteslääkkeet

metformiini

salisylaatit ja p-aminosalisyylihappo anaboliset steroidit ja miessukupuolihormonit kloramfenikoli

klaritromysiini kumariiniantikoagulantit disopyramidi fenfluramiini

fibraatit ACE-estäjät fluoksetiini allopurinoli sympatolyytit

syklo-, tro- ja ifosfamidit sulfiinipyratsoni

tietyt pitkävaikutteiset sulfonamidit tetrasykliinit

MAO-estäjät kinoloniantibiootit probenesidi mikonatsoli

pentoksifylliini (suuret parenteraaliset annokset) tritokvaliini

flukonatsoli

Veren glukoosipitoisuutta pienentävä vaikutus voi heikentyä ja veren glukoosipitoisuudet saattavat kohota käytettäessä jotakin seuraavista vaikuttavista aineista, esim.:

estrogeenit ja progestiinit, salureetit, tiatsididiureetit,

kilpirauhastoimintaa stimuloivat aineet, glukokortikoidit, fentiatsiinijohdokset, klooripromatsiini,

adrenaliini ja sympatomimeetit,

nikotiinihappo (suuret annokset) ja nikotiinihappojohdokset, laksatiivit (pitkäaikaiskäyttö),

fenytoiini, diatsoksidi,

glukagoni, barbituraatit ja rifampisiini, asetotsolamidi

H2-antagonistit, beetasalpaajat, klonidiini ja reserpiini saattavat joko voimistaa tai heikentää hypoglykeemistä vaikutusta.

Sympatolyyttien (esim. beetasalpaajat, klonidiini, guanetidiini ja reserpiini) vaikutuksen aikana hypoglykemian adrenergisen vastasäätelyn merkit saattavat olla vähäisiä tai puuttua kokonaan.

Alkoholin nauttiminen voi voimistaa tai heikentää glimepiridin hypoglykeemistä vaikutusta arvaamattomalla tavalla.

Glimepiridi saattaa voimistaa tai heikentää kumariinijohdosten vaikutusta.

4.6Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Hedelmällisessä iässä olevat naiset / Ehkäisy miehille ja naisille

Tandemact-valmisteen käyttöä ei suositella hedelmällisessä iässä oleville naisille, jotka eivät käytä ehkäisyä. Jos potilas haluaa tulla raskaaksi, Tandemact-hoito pitää keskeyttää.

Raskaus

Pioglitatsoniin liittyvät riskit

Ei ole olemassa tarkkoja tietoja pioglitatsonin käytöstä raskaana oleville naisille. Pioglitatsonilla tehdyt eläinkokeet osoittavat lisääntymistoksisuutta (ks. kohta 5.3). Mahdollista riskiä ihmisille ei tunneta.

Glimepiridiin liittyvät riskit

Ei ole olemassa riittävästi tietoa glimepiridin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta, mikä todennäköisesti liittyi glimepiridin farmakologiseen vaikutukseen (hypoglykemia).

Tandemactin käyttö on vasta-aiheista raskauden aikana (ks. kohta 4.3). Jos raskaus alkaa, Tandemact- hoito on lopetettava.

Imetys

Sulfonyyliureajohdokset kuten glimepiridi erittyvät rintamaitoon. Pioglitatsonia on havaittu imettävien rottien maidossa. Ei tiedetä, erittyykö piaglitatsoni rintamaitoon ihmisellä.

Tandemactin käyttö on vasta-aiheista imetyksen aikana (ks. kohta 4.3).

Hedelmällisyys

Pioglitatsonilla tehdyissä hedelmällisyyteen kohdistuvia vaikutuksia selvittäneissä eläinkokeissa ei esiintynyt vaikutuksia paritteluun, hedelmöittymiseen eikä hedelmällisyysindeksiin.

4.7Vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn

Tandemact-valmisteella on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Glimepiridin aiheuttama hypoglykemia, hyperglykemia tai esimerkiksi mahdolliset näköhäiriöt saattavat heikentää keskittymis- ja reaktiokykyä. Tämä voi olla vaarallista tilanteissa, joissa nämä kyvyt ovat erityisen tärkeitä (esim. autolla ajon tai koneiden käytön yhteydessä).

Potilaita tulee neuvoa ryhtymään varotoimiin hypoglykemian välttämiseksi autolla ajon yhteydessä. Tämä on erityisen tärkeää, jos potilas havaitsee hypoglykemiasta varoittavat merkit vain huonosti tai ei lainkaan tai jos hypoglykemiaa esiintyy usein. On aiheellista miettiä, onko ajaminen tai koneiden käyttö näissä oloissa sopivaa.

Potilaan on oltava varovainen ajaessaan autoa tai käyttäessään koneita, jos hänellä esiintyy näköhäiriöitä.

4.8Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Pioglitatsonin ja glimepiridin yhdistelmähoitoa on arvioitu kliinisissä tutkimuksissa (ks. kohta 5.1). Hypoglykeemiset reaktiot ilmenevät useimmiten heti Tandemactin sisältämästä sulfonyyliureasta johtuen. Hypoglykemian oireet häviävät yleensä annettaessa välittömästi hiilihydraatteja (sokeria). Tämä on vakava reaktio, jota saattaa esiintyä melko harvoin (≥ 1/1 000, < 1/100) (ks. kohta 4.4). Kohtalaista tai vaikeaa trombosytopeniaa, leukopeniaa, erytrosytopeniaa, granulosytopeniaa, agranulosytoosia, hemolyyttistä anemiaa ja pansytopeniaa voi esiintyä harvoin (≥ 1/10 000, < 1/1000) (ks. kohta 4.4). Muita reaktioita, kuten luun murtumia, painon nousua ja edeemaa, saattaa esiintyä yleisenä (≥ 1/100, < 1/10) (ks. kohta 4.4).

Haittavaikutustaulukko

Kaksoissokkotutkimuksissa ja valmisteen markkinoille tulon jälkeen raportoidut haittavaikutukset luetellaan seuraavassa MedDRA-terminologian, elinryhmien ja absoluuttisen esiintyvyyden mukaan. Esiintymistiheyden määritelmät ovat seuraavat: hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin

harvinainen (< 1/10 000); tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Haittavaikutukset on esitetty kussakin elinryhmässä haittavaikutuksen ilmaantuvuuden ja vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Haittavaikutus

Haittavaikutusten esiintyvyys

 

Pioglitatsoni

Glimepiridi

Tandemact

Infektiot

 

 

 

ylähengitystieinfektio

Yleinen

 

yleinen

sinuiitti

melko

 

melko

 

harvinainen

 

harvinainen

Hyvän ja pahanlaatuiset kasvaimet (mukaan

 

 

 

lukien kystat ja polyypit)

 

 

 

virtsarakon syöpä

melko

 

melko

 

harvinainen

 

harvinainen

Veri ja imukudos

 

 

 

hematologiset muutokset1

 

harvinainen

harvinainen

Immuunijärjestelmä

 

 

 

allerginen shokki2

 

hyvin

hyvin

 

 

harvinainen

harvinainen

allerginen vaskuliitti2

 

hyvin

hyvin

 

 

harvinainen

harvinainen

yliherkkyys- ja allergiset reaktiot3

Tuntematon

 

tuntematon

Haittavaikutus

Haittavaikutusten esiintyvyys

 

Pioglitatsoni

Glimepiridi

Tandemact

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

 

 

 

hypoglykemia

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

ruokahalun lisääntyminen

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

Hermosto

 

 

 

heitehuimaus

 

 

yleinen

hypestesia

Yleinen

 

yleinen

päänsärky

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

unettomuus

melko

 

melko

 

harvinainen

 

harvinainen

Silmät

 

 

 

näköhäiriö4

Yleinen

 

melko

 

 

 

harvinainen

makulaturvotus

Tuntematon

 

tuntematon

Kuulo ja tasapainoelin

 

 

 

kiertohuimaus

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

Ruoan-sulatuselimistö5

 

 

 

ilmavaivat

 

 

yleinen

oksentelu

 

hyvin

hyvin

 

 

harvinainen

harvinainen

ripuli

 

hyvin

hyvin

 

 

harvinainen

harvinainen

pahoinvointi

 

hyvin

hyvin

 

 

harvinainen

harvinainen

vatsakipu

 

hyvin

hyvin

 

 

harvinainen

harvinainen

paine vatsassa

 

hyvin

hyvin

 

 

harvinainen

harvinainen

täysinäisyyden tunne mahassa

 

hyvin

hyvin

 

 

harvinainen

harvinainen

Maksa ja sappi6

 

 

 

hepatiitti

 

hyvin

hyvin

 

 

harvinainen

harvinainen

maksan toimintahäiriöt (joihin on liittynyt

 

hyvin

hyvin

kolestaasia ja ikterusta)

 

harvinainen

harvinainen

Iho ja ihonalainen kudos

 

 

 

hikoilu

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

valoyliherkkyys

 

hyvin

hyvin

 

 

harvinainen

harvinainen

urtikaria2

 

tuntematon

tuntematon

kutina2

 

tuntematon

tuntematon

ihottuma2

 

tuntematon

tuntematon

Luusto, lihakset ja sidekudos

 

 

 

luunmurtuma7

Yleinen

 

yleinen

Munuaiset ja virtsatiet

 

 

 

glykosuria

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

proteinuria

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

Haittavaikutus

Haittavaikutusten esiintyvyys

 

Pioglitatsoni

Glimepiridi

Tandemact

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

 

 

 

edeema8

 

 

yleinen

väsymys

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

Tutkimukset

 

 

 

painon nousu9

Yleinen

yleinen

yleinen

kohonneet laktaattidehydrogenaasiarvot

 

 

melko

 

 

 

harvinainen

seerumin natriumpitoisuuksien pieneneminen

 

hyvin

hyvin

 

 

harvinainen

harvinainen

suurentunut alaniiniaminotransferaasipitoisuus10

Tuntematon

 

tuntematon

Tiettyjen haittavaikutusten kuvaus

1Kohtalaista tai vaikeaa trombosytopeniaa, leukopeniaa, erytrosytopeniaa, agranulosytopeniaa, agranulosytoosia, hemolyyttistä anemiaa ja pansytopeniaa saattaa esiintyä. Ne korjaantuvat yleensä, kun hoito lopetetaan.

2Hyvin harvinaisissa tapauksissa lievät yliherkkyysreaktiot saattavat kehittyä vakaviksi reaktioiksi, joihin liittyy hengenahdistusta, verenpaineen laskua ja joskus sokki. Ihon yliherkkyysreaktiot voivat ilmetä kutinana, ihottumana tai nokkosihottumana. Ristiallergiaa sulfonyyliureoiden, sulfonamidien tai niiden kaltaisten aineiden kanssa saattaa esiintyä.

3Pioglitatsonihoitoa saavilla potilailla on raportoitu markkinoille tulon jälkeen yliherkkyysreaktioita, kuten anafylaksiaa, angioedeemaa ja nokkosihottumaa.

4Näköhäiriöitä on ilmoitettu lähinnä hoidon alkuvaiheissa, ja ne ovat yhteydessä veren glukoosipitoisuuden muutoksiin, jotka aiheuttavat tilapäistä mykiön turvotusta ja muuttavat tilapäisesti mykiön taitekerrointa kuten muitakin verensokeria alentavia lääkevalmisteita käytettäessä.

5Ruoansulatuskanavan vaivat ovat hyvin harvinaisia ja johtavat harvoin hoidon lopettamiseen.

6Maksaentsyymiarvojen kohoaminen on mahdollista. Hyvin harvinaisissa tapauksissa saattaa kehittyä maksan toimintahäiriöitä (joihin voi liittyä esim. kolestaasia ja ikterusta) tai hepatiittia, joka voi johtaa maksan vajaatoimintaan.

7Kliinisten tutkimusten aikana haittavaikutuksina ilmoitetuista luun murtumista tehtiin yhteisanalyysi. Tutkimukset olivat satunnaistettuja, vertailevia kaksoissokkotutkimuksia, joissa pioglitatsoniryhmässä oli yli 8 100 potilasta ja vertailuryhmässä yli 7 400 potilasta. Tutkimukset kestivät enimmillään

3,5 vuotta. Naisilla havaittiin enemmän murtumia pioglitatsoniryhmässä (2,6%) kuin vertailuryhmässä (1,7%). Miehillä, jotka saivat pioglitatsonia, ei havaittu murtumien lisääntymistä vertailuvalmisteeseen nähden pioglitatsoni (1,3%) vs. vertailuvalmiste (1,5%).

Kolme ja puoli vuotta kestäneessä PROactive-tutkimuksessa, 44/870 (5,1%; 1,0 murtumaa

100potilasvuotta kohti) pioglitatsonilla hoidetuista naisista sai murtumia, vertailuryhmässä murtumia oli 23/905 (2,5%; 0,5 murtumaa 100 potilasvuotta kohti). Kyseisessä tutkimuksessa pioglitatsoniryhmän naisilla todettu murtumariskin suureneminen vastasi siis 0,5 murtumaa

100potilasvuotta kohti.

Miehillä, jotka saivat pioglitatsonia, ei havaittu murtumien lisääntymistä vertailuvalmisteeseen nähden pioglitatsoni (1,7%) vs. vertailuvalmiste (2,1%). Markkinoilletulon jälkeen luunmurtumia on ilmoitettu sekä miehillä että naisilla (ks. kohta 4.4).

8Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa ilmoitettiin turvotusta 6-9%:lla pioglitatsonihoitoa saaneista potilaista yhden vuoden aikana. Vertailuryhmissä (sulfonyyliurea, metformiini) turvotusprosentit olivat 2-5%. Turvotuksen ilmoitettiin olleen yleensä lievää tai kohtalaista, eikä se johtanut yleensä hoidon keskeyttämiseen.

9Kontrolloiduissa tutkimuksissa, joissa käytettiin vaikuttavia vertailuvalmisteita, potilaiden paino nousi pioglitatsonihoidon yhteydessä keskimäärin 2-3 kg yhden vuoden aikana. Vaikuttavaa sulfonyyliureaa käyttäneessä vertailuryhmässä todettiin samankaltaista painonnousua. Yhdistelmähoidolla tehdyissä tutkimuksissa pioglitatsonin lisääminen sulfonyyliureaan johti keskimäärin 2,8 kg painonnousuun yhden vuoden aikana.

10Pioglitatsonilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa ALAT-arvojen kohoamista yli kolme kertaa normaaliarvojen ylärajan suuruisiksi esiintyi yhtä paljon kuin lumelääkeryhmässä, mutta vähemmän kuin metformiinia tai sulfonyyliureaa käyttäneissä vertailuryhmissä. Maksaentsyymiarvojen keskiarvot alenivat pioglitatsonihoidon aikana.

Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa ilmoitetun sydämen vajaatoiminnan ilmaantuvuus pioglitatsoniryhmässä oli sama kuin lumelääkettä, metformiinia ja sulfonyyliureaa käyttäneissä ryhmissä. Sydämen vajaatoiminnan esiintymistiheys suureni kuitenkin, jos pioglitatsonia käytettiin yhdessä insuliinin kanssa. Hoitotulostutkimuksessa, johon osallistuneilla potilailla oli entuudestaan jokin merkittävä makrovaskulaarinen sairaus ja heidän aiempaan insuliinia sisältäneeseen hoitoonsa lisättiin joko pioglitatsonia tai lumelääkettä, vakavan sydämen vajaatoiminnan ilmaantuvuus oli pioglitatsonia saaneilla potilailla 1,6% suurempi kuin lumeryhmässä. Tämä ei kuitenkaan johtanut kuolleisuuden lisääntymiseen. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että sekä pioglitatsonia että insuliinia käyttävillä ≥ 65-vuotiailla potilailla oli enemmän sydämen vajaatoimintaa kuin alle 65-vuotiailla potilailla (9,7% vs. 4,0%). Jos potilas käytti insuliinia mutta ei pioglitatsonia, sydämen vajaatoiminnan ilmaantuvuus oli 8,2% ≥ 65-vuotiailla ja 4,0% alle 65-vuotiailla. Markkinoille tulon jälkeen pioglitatsonihoidon aikana on ilmoitettu sydämen vajaatoimintaa, ja sitä on kuitenkin ollut tavallista useammin, jos pioglitatsonia on käytetty yhdessä insuliinin kanssa tai potilaalla on ollut anamneesissa sydämen vajaatoimintaa (ks. kohta 4.4).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

4.9Yliannostus

Potilaat ovat ottaneet kliinisissä tutkimuksissa suurimmat suositusannokset (45 mg/vrk) ylittäviä annoksia pioglitatsonia. Suurin ilmoitettu annos oli 120 mg/vrk 4 päivän ajan ja sen jälkeen

180 mg/vrk 7 päivän ajan, eikä siihen liittynyt mitään oireita.

Glimepiridiyliannoksen ottamisen jälkeen saattaa esiintyä 1272 tuntia kestävää hypoglykemiaa, joka saattaa uusiutua alkuvaiheessa tapahtuneen tilan korjautumisen jälkeen. Oireita ei välttämättä ilmene jopa 24 tuntiin lääkkeenoton jälkeen. Yleisesti ottaen suositellaan sairaalassa tapahtuvaa seurantaa.

Pahoinvointia, oksentelua ja kipua epigastriumin alueella saattaa esiintyä. Hypoglykemian yhteydessä saattaa yleisesti ottaen esiintyä neurologisia oireita kuten levottomuutta, vapinaa, näköhäiriöitä, koordinaatio-ongelmia, uneliaisuutta, tajuttomuutta ja kouristuksia.

Tandemact-yliannostusta hoidetaan pääasiassa estämällä glimepiridin imeytyminen oksennuttamalla potilasta ja juottamalla hänelle tämän jälkeen vettä tai limonadia, jonka kanssa annetaan lääkehiiltä (adsorbentti) ja natriumsulfaattia (laksatiivi). Jos potilas on ottanut suuria määriä, mahahuuhtelu on aiheellinen, minkä jälkeen annetaan lääkehiiltä ja natriumsulfaattia. (Vaikeissa) yliannostustapauksissa hoito sairaalan teho-osastolla on aiheellista. Hoito aloitetaan antamalla glukoosia mahdollisimman pian, tarvittaessa bolusinjektiona laskimoon (50 ml 50% liuosta), minkä jälkeen potilaalle annetaan

10 % liuosta infuusiona ja veren glukoosipitoisuutta seurataan tarkoin. Jatkohoidon tulee olla oireenmukaista.

Etenkin, jos imeväinen tai pikkulapsi on ottanut vahingossa Tandemactia, hypoglykemian hoidoksi annettava glukoosiannos on tasapainotettava tarkoin, jotta potilaalle ei kehittyisi vaarallista hyperglykemiaa. Veren glukoosipitoisuutta tulee seurata tarkoin.

5.FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Diabeteslääkkeet, oraaliset veren glukoosipitoisuutta pienentävät yhdistelmävalmisteet; ATC-koodi: A10BD06.

Tyypin 2 diabetes mellitusta sairastavien potilaiden veren glukoosipitoisuuksia tasapainottava Tandemact-valmiste sisältää kahta veren glukoosipitoisuutta pienentävää vaikuttavaa ainetta, joiden vaikutusmekanismit täydentävät toisiaan, eli tiatsolidiinidioneihin kuuluvaa pioglitatsonia ja sulfonyyliureoiden lääkeryhmään kuuluvaa glimepiridiä. Tiatsolidiinidionit vaikuttavat lähinnä vähentämällä insuliiniresistenssiä. Sulfonyyliureat taas stimuloivat insuliinin vapautumista haiman beetasoluista.

Pioglitatsoni

Pioglitatsoni vaikuttaa mahdollisesti vähentämällä insuliiniresistenssiä. Pioglitatsoni aktivoi ilmeisesti tiettyjä tuman reseptoreja (PPAR-gamma, peroksisomien proliferaattorin aktivoima gammareseptori), jolloin maksa-, rasvakudos- ja luustolihassolujen insuliiniherkkyys lisääntyy eläimillä.

Pioglitatsonihoidon on osoitettu vähentävän maksan glukoosintuotantoa ja lisäävän perifeeristä glukoosinkäyttöä insuliiniresistenssin yhteydessä.

Tyypin 2 diabeetikkojen paastonaikainen ja aterian jälkeinen veren glukoositasapaino paranee. Verensokeritasapainon paraneminen on yhteydessä plasman paastonaikaisen ja aterian jälkeisen insuliinipitoisuuden pienenemiseen. Kun pioglitatsonin ja gliklatsidin käyttöä monoterapiana vertailtiin kliinisessä tutkimuksessa, tutkimusta jatkettiin kahteen vuoteen asti hoidon tehon menetykseen kuluvan ajan arvioimiseksi (määritelty HbA1c-arvon nousuksi vähintään tasolle 8,0% ensimmäisten kuuden hoitokuukauden jälkeen). Kaplan-Meier-analyysi osoitti, että hoidon teho menetettiin gliklatsidiryhmässä nopeammin kuin pioglitatsoniryhmässä. Kahden vuoden kohdalla veren glukoositasapaino oli edelleen hyvä (määritelmän mukaan HbA1c-arvo < 8,0%) 69%:lla pioglitatsonihoitoa saaneista potilaista, kun taas gliklatsidiryhmässä vastaava luku oli 50%. Kaksivuotisessa tutkimuksessa, jossa pioglitatsonin ja metformiinin yhdistelmää vertailtiin gliklatsidin ja metformiinin yhdistelmään, veren glukoositasapaino (mitattuna keskimääräisenä HbA1c-arvon muutoksena lähtötilanteesta) oli samanlainen molemmissa ryhmissä yhden vuoden kohdalla. Toisen vuoden aikana HbA1c-arvo huononi pioglitatsoniryhmässä hitaammin kuin gliklatsidiryhmässä.

Lumekontrolloidussa tutkimuksessa potilaat, joiden glukoositasapaino pysyi huonona vielä 3 kk pituisen insuliinihoidon optimointijakson jälkeenkin, satunnaistettiin saamaan joko pioglitatsonia tai lumelääkettä 12 kk ajan. Pioglitatsoniryhmässä HbA1c-arvot pienenivät keskimäärin 0,45% verrattuna ryhmään, jossa käytettiin edelleen pelkkää insuliinia. Lisäksi pioglitatsonihoitoa saaneiden potilaiden käyttämää insuliiniannosta pienennettiin.

HOMA-analyysi osoitti, että pioglitatsoni parantaa sekä beetasolujen toimintaa että insuliiniherkkyyttä. Kaksivuotiset kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikutus säilyy.

Yksivuotisissa kliinisissä tutkimuksissa pioglitatsoni pienensi albumiinin ja kreatiniinin suhdelukua tilastollisesti merkitsevässä määrin ja johdonmukaisella tavalla verrattuna lähtötilanteeseen.

Pioglitatsonin vaikutusta tutkittiin pienessä 18 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa tyypin 2 diabeetikoilla (hoitona 45 mg pioglitatsonia yksinään tai lumelääke). Pioglitatsonin käyttöön liittyi merkitsevää painonnousua. Viskeraalisen rasvan määrä pieneni merkitsevästi, kun taas vatsaontelon ulkopuolella sijaitseva rasvamäärä suureni. Tällaiseen pioglitatsonihoidon aikana tapahtuvaan

elimistön rasvan uudelleensijoittumiseen on liittynyt insuliiniherkkyyden paranemista. Useimmissa kliinisissä tutkimuksissa plasman kokonaistriglyseridipitoisuudet ja vapaiden rasvahappojen pitoisuudet pienenivät ja HDL-kolesterolipitoisuudet suurenivat verrattuna lumelääkkeeseen. LDL- kolesteroliarvoissa tapahtui pientä, mutta kliinisesti merkityksetöntä suurenemista. Enintään kaksi vuotta kestäneissä kliinisissä tutkimuksissa pioglitatsoni pienensi plasman kokonaistriglyseridipitoisuuksia ja vapaiden rasvahappojen pitoisuuksia ja suurensi HDL- kolesteroliarvoja verrattuna lumelääkkeeseen, metformiiniin ja gliklatsidiin. Pioglitatsoni ei aiheuttanut LDL-kolesteroliarvojen tilastollisesti merkitsevää suurenemista verrattuna lumelääkkeeseen, kun taas metformiini ja gliklatsidi pienensivät näitä arvoja. 20 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa pioglitatsoni vähensi aterian jälkeistä hypertriglyseridemiaa ja pienensi triglyseridien paastoarvoja vaikuttamalla sekä imeytyvien että maksassa syntetisoitujen triglyseridien määrään. Vaikutukset olivat riippumattomia pioglitatsonin vaikutuksista veren glukoosipitoisuuteen, ja ne erosivat tilastollisesti merkitsevässä määrin glibenklamidilla todetuista vaikutuksista.

PROactive-tutkimus, jonka päätetapahtumina olivat sydän- ja verisuonitautitapahtumat, tehtiin

5 238 tyypin 2 diabetespotilaalle, joilla oli entuudestaan merkittävä valtimonkovetustauti. Potilaat saivat aiemman diabeteslääkityksen sekä sydän- ja verisuonitautilääkityksen lisäksi satunnaisarvonnan mukaan joko pioglitatsonia tai lumelääkettä. Hoito kesti 3,5 vuoteen saakka. Tutkimushenkilöiden keski-ikä oli 62 vuotta ja diabeteksen keskimääräinen kesto oli 9,5 vuotta. Noin kolmannes potilaista sai insuliinia metformiinin ja/tai sulfonyyliurean kanssa. Tutkimuksen sisäänottoon vaadittiin, että potilaalla oli ollut yksi tai useampia seuraavista: sydäninfarkti, aivohalvaus, perkutaaninen sepelvaltimotoimenpide tai sepelvaltimoiden ohitusleikkaus, akuutti koronaarioireyhtymä, sepelvaltimotauti tai perifeerinen valtimoiden ahtauma. Melkein puolella potilaista oli ollut sydäninfarkti ja noin 20%:lla oli ollut aivohalvaus. Noin puolella tutkimukseen osallistuneista oli ainakin kaksi sisäänottokriteereihin kuuluvista sydän- ja verisuonitautitapahtumista. Melkein kaikki (95%) saivat sydän- ja verisuonitautien hoitoon käytettäviä lääkevalmisteita (beetasalpaajia, ACE- estäjiä, angiotensiini II- reseptorin salpaajia, kalsiumkanavan salpaajia, nitraatteja, diureetteja, asetyylisalisyylihappoa, statiineja, fibraatteja).

Tutkimuksen ensisijainen päätetapahtuma oli aika satunnaistamisesta siihen, kun potilaalle ilmaantui jokin seuraavista: kuolema (kaikki syyt), ei-kuolemaan-johtaneet sydäninfarktit, aivohalvaus, akuutti koronaarioireyhtymä, suuri alaraajan amputaatio, sepelvaltimotoimenpiteet ja alaraajan verisuonitoimenpiteet. Tutkimus ei kuitenkaan osoittanut merkitsevää vähenemistä ensisijaisessa päätetapahtumassa. Tulosten valossa pioglitatsonin käytöön ei liity pitkällä aikavälillä sydän-ja verisuonitauteihin liittyviä huolia. Kuitenkin turvotuksen, painon nousun ja sydämen vajaatoiminnan esiintyvyys suureni. Sydämen vajaatoiminnasta johtuva kuolleisuus ei lisääntynyt.

Glimepiridi

Glimepiridi vaikuttaa lähinnä stimuloimalla insuliinin vapautumista haiman beetasoluista.

Kuten muidenkin sulfonyyliureoiden kohdalla, vaikutus perustuu siihen, että haiman beetasolujen reaktioherkkyys fysiologisiin glukoosiärsykkeisiin paranee. Lisäksi glimepiridillä näyttää olevan myös selvää vaikutusta muualla kuin haimassa samalla tavalla kuin muillakin sulfonyyliureoilla.

Insuliinin vapautuminen

Sulfonyyliureat säätelevät insuliinin vapautumista sulkemalla beetasolun solukalvon ATP-herkän kaliumkanavan. Kaliumkanavan sulkeutuminen johtaa beetasolun depolarisoitumiseen, jolloin kalsiumkanavat aukeavat ja soluun virtaa lisää kalsiumia. Tämä johtaa insuliinin vapautumiseen eksosytoosin kautta. Glimepiridi sitoutuu suurella vaihtonopeudella beetasolun solukalvon proteiiniin, joka on yhteydessä ATP-herkkään kaliumkanavaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole sulfonyyliureoiden tavanomainen sitoutumiskohta.

Vaikutus muualla kuin haimassa

Aine vaikuttaa muualla kuin haimassa esimerkiksi parantamalla perifeeristen kudosten insuliiniherkkyyttä ja vähentämällä insuliinin ottoa maksaan.

Glukoosin otto verestä perifeeriseen lihas- ja rasvakudokseen tapahtuu solukalvossa sijaitsevien erityisten kuljettajaproteiinien avulla. Glukoosin kulkeutuminen näihin kudoksiin on tärkein glukoosin käyttönopeutta rajoittava tekijä. Glimepiridi lisää hyvin nopeasti aktiivisten glukoosin kuljettajamolekyylien määrää lihas- ja rasvasolujen solukalvoissa, jolloin glukoosin otto soluun paranee. Glimepiridi lisää glykosyyli-fosfatidyyli-inositolispesifisen fosfolipaasi C:n aktiivisuutta, mikä saattaa olla yhteydessä yksittäisissä rasva- ja lihassoluissa tapahtuvaan indusoituun lipogeneesiin ja glykogeneesiin. Glimepiridi estää maksan glukoosintuotantoa suurentamalla fruktoosi-2,6- bisfosfaatin pitoisuutta solun sisällä, mikä taas estää glukoneogeneesiä.

Yleistä

Terveillä henkilöillä pienin tehokas oraalinen annos on noin 0,6 mg. Glimepiridin vaikutus on suhteessa annokseen ja toistettavissa. Insuliinineritys vähenee myös glimepiridin käytön aikana fysiologisena vasteena akuuttiin ruumiilliseen rasitukseen.

Vaikutuksessa ei ollut merkitseviä eroja, kun glimepiridi annettiin 30 minuuttia tai välittömästi ennen ateriaa. Diabeetikoilla voidaan saavuttaa 24 tuntia kestävä hyvä metabolinen vaikutus yhdellä annoksella vuorokaudessa.

Glimepiridin hydroksimetaboliitti aiheutti pienen, mutta merkitsevän laskun terveiden henkilöiden seerumin glukoosipitoisuuksissa, mutta sen vaikutus on vain vähäinen osa kokonaisvaikutuksesta.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset Tandemactin käytöstä kaikkien pediatristen potilasryhmien tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Ks. kohta 4.2 ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa.

5.2Farmakokinetiikka

Tandemact

Vapaaehtoisilla henkilöillä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että Tandemact on biologisesti ekvivalentti erillisinä tabletteina annetun pioglitatsoni-glimepiridiyhdistelmän kanssa.

Tandemactin kummankin vaikuttavan aineen farmakokineettisistä ominaisuuksista kerrotaan alla.

Pioglitatsoni

Imeytyminen

Oraalisesti annettu pioglitatsoni imeytyy nopeasti, ja muuttumattoman pioglitatsonin huippupitoisuudet plasmassa saavutetaan yleensä 2 tunnin kuluttua lääkkeenannosta. Lääkeaineen pitoisuuden plasmassa on todettu suurenevan suhteessa annokseen 260 mg annoksilla. Vakaa tila saavutetaan 47 hoitopäivän kuluttua. Toistuva annostelu ei johda kanta-aineen eikä metaboliittien kertymiseen elimistöön. Ruoka ei vaikuta imeytymiseen. Absoluuttinen biologinen hyötyosuus on yli 80%.

Jakautuminen

Jakautumistilavuus ihmisellä on noin 0,25 L/kg.

Pioglitatsoni ja kaikki aktiiviset metaboliitit sitoutuvat suuressa määrin plasman proteiineihin (> 99%).

Biotransformaatio

Pioglitatsoni metaboloituu suuressa määrin maksassa alifaattisten metyleeniryhmien hydroksylaation kautta. Tämä tapahtuu pääasiassa CYP2C8-välitteisesti, joskin myös muut isoformit saattavat osallistua vähäisemmässä määrin metaboliaan. Kolme kuudesta tunnetusta metaboliitista on aktiivisia (M-II, M-III ja M-IV). Kun aktiivisuus, pitoisuudet ja sitoutuminen proteiineihin otetaan huomioon, pioglitatsoni ja sen metaboliitti M-III vaikuttavat yhtä paljon valmisteen tehoon. Tällä perusteella M-

IV:n vaikutus tehoon on noin kolminkertainen pioglitatsonin vaikutukseen nähden, kun taas M-II:n suhteellinen teho on hyvin vähäinen.

In vitro tutkimukset eivät ole osoittaneet pioglitatsonin estävän minkään sytokromi P450-isoentsyymin toimintaa. Aine ei indusoi CYP1A:n, CYP2C8/9:n eikä CYP3A4:n toimintaa ihmisessä.

Yhteisvaikutustutkimukset ovat osoittaneet, että pioglitatsonilla ei ole merkitsevää vaikutusta digoksiinin, varfariinin, fenprokumonin eikä metformiinin farmakokinetiikkaan tai farmakodynamiikkaan. Ilmoitusten mukaan pioglitatsonin pitoisuus plasmassa suurenee, kun sitä käytetään yhdessä gemfibrotsiilin kanssa (CYP2C8:n estäjä), ja pienenee, kun sitä käytetään yhdessä rifampisiinin kanssa (CYP2C8:n induktori) (ks. kohta 4.5).

Eliminaatio

Kun radioaktiivisesti merkittyä pioglitatsonia annettiin oraalisesti ihmiselle, merkkiaine erittyi lähinnä ulosteeseen (55%) ja vähäisemmässä määrin virtsaan (45%). Eläimillä vain pieni määrä pioglitatsonia erittyy muuttumattomana virtsaan tai ulosteeseen. Ihmisellä muuttumattoman pioglitatsonin eliminaation puoliintumisajan keskiarvo plasmassa on 5-6 tuntia ja sen kaikkien aktiivisten metaboliittien eliminaation puoliintumisajan keskiarvo 16-23 tuntia.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus

Kerta-annoksilla tehdyt tutkimukset osoittavat, että farmakokinetiikka on lineaarista terapeuttisilla annoksilla.

Iäkkäät potilaat

Vakaan tilan farmakokinetiikka on samanlainen 65-vuotiailla ja sitä vanhemmilla potilailla kuin nuoremmillakin henkilöillä.

Munuaisten vajaatoimintapotilaat

Munuaisten vajaatoimintapotilailla pioglitatsonin ja sen metaboliittien pitoisuudet plasmassa ovat pienempiä kuin henkilöillä, joiden munuaistoiminta on normaali, mutta oraalisesti annetun kanta- aineen puhdistuma on samankaltainen. Vapaan (sitoutumattoman) pioglitatsonin pitoisuus ei siis muutu.

Maksan vajaatoimintapotilaat

Pioglitatsonin kokonaispitoisuus plasmassa ei muutu, mutta jakautumistilavuus suurenee. Tästä syystä entsymaattinen puhdistuma pienenee, ja suurempi osuus pioglitatsonista on vapaana.

Glimepiridi

Imeytyminen

Suun kautta annetun glimepiridin biologinen hyötyosuus on 100%. Ruoka ei vaikuta merkittävästi imeytymiseen, vain imeytymisnopeus hidastuu hieman. Maksimipitoisuudet seerumissa (Cmax) saavutetaan noin 2,5 tunnin kuluttua oraalisesta annosta (keskimäärin 0,3 mikrog/ml, kun potilas saa toistuvia 4 mg annoksia päivittäin).

Jakautuminen

Glimepiridin jakautumistilavuus on hyvin pieni (noin 8,8 l) ja vastaa suurin piirtein albumiinin jakautumistilaa. Glimepiridi sitoutuu suuressa määrin proteiineihin (> 99%), ja sen puhdistuma on pieni (noin 48 ml/min).

Eläimillä glimepiridi erittyy maitoon. Glimepiridi kulkeutuu istukkaan. Aine läpäisee veri-aivoesteen vain vähäisessä määrin.

Biotransformaatio ja eliminaatio

Glimepiridin pääasiallinen puoliintumisaika seerumissa, joka on merkityksellinen seerumipitoisuuksien kannalta toistuvia annoksia käytettäessä on keskimäärin noin 58 tuntia. Suurilla annoksilla on havaittu hieman pidempiä puoliintumisaikoja.

Kun tutkimushenkilöille annettiin kerta-annos radioaktiivisesti merkittyä glimepiridiä, 58% radioaktiivisuudesta erittyi virtsaan ja 35% ulosteeseen. Muuttumatonta ainetta ei havaittu virtsassa. Sekä virtsassa että ulosteessa havaittiin kahta metaboliittia (hydroksi- ja karboksijohdokset), jotka muodostuvat todennäköisesti maksametabolian kautta. Tärkein entsyymi on CYP2C9. Glimepiridin oraalisen annon jälkeen näiden metaboliittien terminaaliset puoliintumisajat olivat 3-6 tuntia (hydroksijohdos) ja 5-6 tuntia (karboksijohdos).

Kerta-annosten ja kerran vuorokaudessa otettujen toistuvia annosten farmakokinetiikassa ei havaittu merkitseviä eroja, ja koehenkilöiden välinen vaihtelu oli hyvin vähäistä. Merkittävää kertymistä elimistöön ei havaittu.

Farmakokinetiikka on samanlainen molemmilla sukupuolilla ja sekä nuorilla että iäkkäillä (yli 65- vuotiailla) potilailla. Potilailla, joilla kreatiniinipuhdistuma oli alhainen, oli taipumusta glimepiridipuhdistuman suurentumiseen ja seerumin pitoisuuskeskiarvojen pienenemiseen. Syynä oli hyvin todennäköisesti vähäisempi sitoutuminen proteiineihin ja siitä johtunut eliminaation nopeutuminen. Metaboliittien munuaispuhdistuma oli heikentynyt.

Yleisesti ottaen aineen kertymisriski ei todennäköisesti ole tällaisilla potilailla tavallista suurempi.

Viidellä ei-diabeettisella potilaalla, joille oli tehty sappitiehytleikkaus, farmakokinetiikka oli samankaltainen kuin terveillä henkilöillä.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus

Sekä Cmax että AUC ovat lineaarisessa suhteessa annokseen.

5.3Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Tandemactin vaikuttavien aineiden yhdistelmää ei ole arvioitu kliinisissä tutkimuksissa. Seuraavat tiedot perustuvat pioglitatsonilla ja glimepiridillä erikseen tehtyihin tutkimuksiin.

Pioglitatsoni

Toksikologisissa tutkimuksissa, joissa tutkittiin pioglitatsonin toistuvaa annostelua hiirellä, rotalla, koiralla ja apinalla, havaittiin johdonmukaista plasmatilavuuden suurenemista, hemodiluutiota, anemiaa ja korjautuvaa eksentristä sydämen hypertrofiaa. Lisäksi havaittiin rasvakertymien ja infiltraattien lisääntymistä. Näitä löydöksiä havaittiin kaikilla lajeilla, kun aineen pitoisuudet plasmassa olivat enintään 4 kertaa kliinisen altistuksen suuruiset. Sikiön kasvun hidastuminen oli selvää pioglitatsonilla tehdyissä eläintutkimuksissa. Tämän arveltiin johtuvan siitä, että pioglitatsoni vähensi emon hyperinsulinemiaa ja tiineyden aikaista insuliiniresistenssiä, jolloin sikiön kasvuun tarvittavien metabolisten substraattien saatavuus pieneni.

Pioglitatsoni ei ollut genotoksinen laaja-alaisissa in vitro ja in vivo genotoksisuusarvioinneissa. Kun rottia hoidettiin pioglitatsonilla enintään 2 vuoden ajan, virtsarakkoepiteelin hyperplasian ilmaantuvuus suureni uroksilla ja naarailla. Uroksilla myös virtsarakkoepiteelin kasvainten ilmaantuvuus suureni.

Virtsatiekiviä ja niiden muodostumista sekä niistä johtuvaa ärsytystä ja hyperplasiaa pidettiin urosrotista havaitun tuumorigeenisen vasteen mekanistisena selityksenä. 24 kuukautta kestäneessä mekanistisessa tutkimuksessa urosrotilla todettiin, että pioglitatsoni suurensi virtsarakon hyperplastisten muutosten ilmaantuvuutta. Ruokavalion happamoittaminen vähensi merkitsevästi kasvainten ilmaantuvuutta, mutta ei poistanut sitä kokonaan. Mikrokiteiden esiintyminen pahensi hyperplastista vastetta, mutta sen ei katsottu olevan hyperplastisten muutosten pääasiallinen aiheuttaja. Näiden urosrotilla todettujen tuumorigeenisten löydösten merkitystä ihmiselle ei voida sulkea pois.

Tuumorigeenistä vastetta ei todettu uros- eikä naarashiirillä. Virtsarakon hyperplasiaa ei todettu koirilla eikä apinoilla, joita hoidettiin pioglitatsonilla enintään 12 kk ajan.

Familiaalisen adenomatoottisen polypoosin (FAP) eläinmallissa kahdella eri tiatsolidiinidionilla tapahtunut hoito lisäsi paksusuolen kasvainmäärää. Tämän ilmiön merkitystä ei tunneta.

Glimepiridi

Havaitut prekliiniset vaikutukset ilmenivät altistuksilla, jotka olivat niin paljon ihmisellä käytettäviä maksimialtistuksia suurempia, että vaikutuksilla on kliinisessä käytössä todennäköisesti vain vähäinen merkitys, tai johtuivat yhdisteen farmakodynaamisesta vaikutuksesta (hypoglykemia). Tämä löydös perustuu farmakologista turvallisuutta, toistuvien annosten toksisuutta, genotoksisuutta, karsinogeenisuutta ja lisääntymistoksisuutta koskevien tavanomaisten tutkimusten tuloksiin. Lisääntymistoksisuutta (alkiotoksisuutta, teratogeenisuutta ja kehitystoksisuutta) koskeneissa tutkimuksissa havaittujen haittavaikutusten katsottiin johtuvan yhdisteen hypoglykeemisestä vaikutuksesta emoon ja jälkeläisiin.

6.FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1Apuaineet

Mikrokiteinen selluloosa

Kroskarmelloosinatrium

Hydroksipropyyliselluloosa

Laktoosimonohydraatti

Magnesiumstearaatti

Polysorbaatti 80

6.2Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3Kestoaika

3 vuotta.

6.4Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

6.5Pakkaustyyppi ja pakkauskoko

Al/Al-läpipainopakkaukset, pakkauksissa 14, 28, 30, 50, 90 tai 98 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6Erityiset varotoimet hävittämiselle

Ei erityisvaatimuksia.

7.MYYNTILUVAN HALTIJA

Takeda Pharma A/S

Dybendal Alle 10

2630 Taastrup

Tanska

8.MYYNTILUVAN NUMERO

EU/1/06/366/005

EU/1/06/366/006

EU/1/06/366/007

EU/1/06/366/008

EU/1/06/366/009

EU/1/06/366/010

EU/1/06/366/011

EU/1/06/366/012

EU/1/06/366/013

EU/1/06/366/014

EU/1/06/366/015

EU/1/06/366/016

EU/1/06/366/017

EU/1/06/366/018

EU/1/06/366/019

EU/1/06/366/020

EU/1/06/366/021

EU/1/06/366/022

9.MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 8. tammikuuta 2007

Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä: 22. maaliskuuta 2012

10.TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivuilla http://www.ema.europa.eu/

Kommentit

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z
  • Apua
  • Get it on Google Play
  • Lisätietoja
  • Info on site by:

  • Presented by RXed.eu

  • 27558

    lista reseptilääkkeistä