Finnish
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

Tasmar (tolcapone) – Valmisteyhteenveto - N04BX01

Updated on site: 10-Oct-2017

Lääkkeen nimiTasmar
ATC-koodiN04BX01
Lääkeainetolcapone
ValmistajaMeda AB

1.LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Tasmar 100 mg tabletti, kalvopäällysteinen

2.VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Jokainen tabletti sisältää 100 mg tolkaponia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: Yksi tabletti sisältää 7,5 mg laktoosia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.LÄÄKEMUOTO

Kellertävä/vaaleankeltainen, kuusikulmion muotoinen, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti, jonka toisella puolella merkinnät "TASMAR" ja "100".

4.KLIINISET TIEDOT

4.1Käyttöaiheet

Tasmar yhdistettynä joko levodopa/benseratsidiin tai levodopa/karbidopaan on tarkoitettu idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden hoitoon, silloin kun potilas vastaa levodopahoitoon ja hänellä on tilanvaihteluita, ja hoito muilla katekoli-O-metyylitransferaasin (COMT) estäjillä on ollut tehoton, tai potilas ei siedä muita COMT-estäjiä (ks. kohta 5.1). Koska henkeä uhkaavan, akuutin maksavaurion riski on olemassa, Tasmaria ei pidetä ensisijaisena lisälääkkeenä levodopa/benseratsidi- tai levodopa/karbidopahoidossa (ks. kohdat 4.4 ja 4.8).

Tasmar on tarkoitettu käytettäväksi vain yhdessä levodopa/benseratsidi- ja levodopa/karbidopa- valmisteiden kanssa, joten näiden levodopavalmisteiden valmisteyhteenvedot pätevät myös niiden käyttöön samanaikaisesti Tasmarin kanssa.

4.2Annostus ja antotapa

Annostus

Pediatriset potilaat

Tasmarin käyttöä alle 18-vuotiaille lapsille ei suositella, koska tiedot turvallisuudesta ja tehosta ovat riittämättömät. Lapsille ja nuorille relevantteja käyttöaiheita ei ole.

Iäkkäät potilaat

Tasmar-annosta ei ole tarpeen suositella säädettäväksi eri tavalla iäkkäille potilaille.

Maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat (ks. kohta 4.3)

Tasmar on vasta-aiheista potilaille, joilla on maksasairaus tai kohonneita maksaentsyymisarvoja.

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat (ks. kohta 5.2)

Tasmar-annoksen muuttamista ei suositella lievästä tai kohtalaisesta munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla (kreatiniinipuhdistuma 30 ml/min). Potilaan hoidossa pitää noudattaa varovaisuutta, jos hänellä on vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min). Tolkaponin siedettävyydestä näissä potilasryhmissä ei ole tietoa (ks. kohta 5.2).

Antotapa

Tasmaria saa määrätä vain pitkälle edenneen Parkinsonin taudin hoitoon perehtynyt lääkäri, joka myös seuraa hoitoa.

Tasmar otetaan suun kautta kolmesti vuorokaudessa. Tasmar voidaan ottaa tyhjään vatsaan tai ruokailun yhteydessä (ks. kohta 5.2).

Tasmar-tabletit ovat kalvopäällysteisiä. Tolkaponin kitkerän maun takia tabletit on nieltävä kokonaisina.

Tasmar voidaan yhdistää kaikkiin levodopa/benseratsidi- ja levodopa/karbidopalääkemuotoihin (ks. myös kohta 4.5).

Päivän ensimmäinen Tasmar-annos otetaan yhdessä päivän ensimmäisen levodopavalmisteannoksen kanssa ja seuraavat annokset noin 6 ja 12 tunnin kuluttua. Tasmar voidaan ottaa joko ruoan kanssa tai tyhjään mahaan (ks. kohta 5.2).

Tasmarin suositeltava annos on 100 mg kolme kertaa päivässä, annettuna aina lisähoitona levodopa/benseratsidi- tai levodopa/karbidopavalmisteiden kanssa. Vain poikkeustapauksissa, joissa arvioitu kliininen lisähyöty on perusteltavissa lisääntyneeseen maksareaktioriskiin nähden, annos voidaan nostaa 200 mg:aan kolme kertaa päivässä (ks. kohdat 4.4 ja 4.8). Jos huomattavaa kliinistä lisähyötyä ei ole havaittu kolmen hoitoviikon jälkeen (annoksesta riippumatta), Tasmarin käyttö pitäisi keskeyttää.

Suurinta terapeuttista annosta (200 mg kolmesti päivässä) ei saa ylittää, koska suurempien annosten tuomasta lisätehosta ei ole näyttöä.

Maksan toiminta pitäisi tarkistaa ennen Tasmar-hoidon aloittamista ja jatkossa joka 2. viikko hoidon ensimmäisen vuoden ajan, joka 4. viikko seuraavan 6 kuukauden ajan ja tämän jälkeen joka 8. viikko. Jos annos nostetaan tasolle 200 mg x 3, maksaentsyymiarvot pitäisi määrittää ennen annoksen nostoa ja sen jälkeen alusta saakka samalla tiheydellä kuin edellä on esitetty (ks. kohdat 4.4 ja 4.8).

Tasmar-hoito on myös keskeytettävä, jos ALAT- (alaniiniaminotransferaasi) ja/tai ASAT-arvot (aspartaattiaminotransferaasi) ylittävät viitealueen ylärajan tai, jos maksan toimintahäiriöön viittaavia oireita ilmenee (ks. kohta 4.4).

Levodopan säätäminen Tasmar-hoidon aikana:

Tasmar vähentää levodopan metaboloitumista kehossa; siksi kohonneista levodopapitoisuuksista johtuvia haittavaikutuksia saattaa ilmetä Tasmar-hoidon alussa. Kliinisissä tutkimuksissa yli 70 %:lla potilaista levodopa-annoksen alentaminen oli tarpeen, jos levodopan vuorokausiannos ylitti 600 mg tai jos heillä oli keskivaikeita tai vaikeita dyskinesioita ennen hoidon aloittamista.

Levodopa-annos pieneni keskimäärin 30 % niillä potilailla, joilla annoksen tarkistus oli tarpeen. Ennen Tasmar-hoidon aloittamista potilaille on kerrottava levodopan yliannoksen oireista ja mitä tehdään, jos niitä ilmenee.

Levodopan säätäminen Tasmar-hoidon jälkeen:

Seuraavat ehdotukset perustuvat farmakologiseen harkintaan; niitä ei ole arvioitu kliinisissä kokeissa. Levodopa-annosta ei pitäisi pienentää, kun Tasmar-hoito keskeytetään liiallisista levodopapitoisuuksista johtuvien haittavaikutusten takia. Jos Tasmar-hoito keskeytetään jonkin muun syyn takia, levodopa-annosta on ehkä nostettava samalle tai korkeammalle tasolle kuin se oli ennen Tasmar-hoidon aloittamista, varsinkin jos potilaan levodopa-annosta alennettiin huomattavasti Tasmar-hoidon aloittamisen yhteydessä. Kaikissa tilanteissa potilaille on kerrottava liian matalien levodopapitoisuuksien oireista ja mitä tehdään, jos niitä ilmenee. Levodopan säätämisen tarve ilmenee todennäköisimmin 1–2 vuorokauden kuluessa Tasmar-hoidon keskeyttämisen jälkeen.

4.3Vasta-aiheet

Yliherkkyys tolkaponille tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille

Merkkejä maksasairaudesta tai kohonneet maksaentsyymisarvot

Voimakas dyskinesia

Aiempi sairastettu pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä (NMS), ja/tai ei-traumaattinen rabdomyolyysi tai hypertermia

Feokromosytooma.

Epäselektiivinen MAO-estäjä -hoito

4.4Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Riski-hyötysuhteen riittävän tarkastelun varmistamiseksi Tasmaria saa määrätä vain pitkälle edenneen Parkinsonin taudin hoitoon perehtynyt lääkäri. Tasmaria ei saa määrätä, ennen kuin potilaan kanssa on käyty huolellista keskustelua hoitoon liittyvistä mahdollisista riskeistä.

Tasmarin käyttö pitäisi lopettaa, jos tuntuvaa kliinistä hyötyä ei ole havaittu kolmen hoitoviikon jälkeen annoksesta riippumatta.

Maksavaurio:

Koska harvinaisen, mutta henkeä uhkaavan, akuutin maksavaurion riski on olemassa, Tasmar on tarkoitettu vain idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden hoitoon, silloin kun potilas vastaa levodopahoitoon ja hänellä on tilanvaihteluita, ja hoito muilla COMT-estäjillä on ollut tehoton, tai potilas ei siedä muita COMT-estäjiä. Säännöllisen maksaentsyymiarvojen seurannan avulla ei voida luotettavasti ennustaa fulminantin hepatiitin ilmaantuvuutta. Yleisesti kuitenkin oletetaan lääkkeen aiheuttaman maksavaurion varhaisen havaitsemisen ja epäillyn lääkkeen välittömän poisvetämisen lisäävän toipumisen todennäköisyyttä. Maksavaurio on useimmiten ilmennyt 1–6 kuukauden kuluessa Tasmar-hoidon aloittamisesta. Lisäksi on joissakin harvoissa tapauksissa raportoitu myöhään, noin 18 kuukautta hoidon jälkeen ilmennyttä hepatiittia. On myös huomioitava, että naispotilailla saattaa olla suurentunut maksavaurion riski (ks. kohta 4.8).

Ennen hoidon aloittamista: Tasmaria ei saa määrätä, jos potilaan maksa-arvot ovat poikkeavia tai jos hänellä on maksan vajaatoimintaan viittaavia oireita. Jos Tasmaria määrätään, on potilaan kanssa keskusteltava maksavauriosta mahdollisesti varoittavista oireista ja merkeistä. Lisäksi potilasta on kehotettava heti ottamaan yhteyttä hoitavaan lääkäriin, jos tällaisia oireita ilmenee.

Hoidon aikana: Hoidon ensimmäisen vuoden ajan maksan toimintaa pitää seurata joka toinen viikko, seuraavan kuuden kuukauden ajan joka neljäs viikko ja tämän jälkeen joka kahdeksas viikko. Jos annosta nostetaan tasolle 200 mg x 3, maksaentsyymiarvot pitäisi määrittää ennen annoksen nostoa ja sen jälkeen alusta saakka samalla tiheydellä kuin edellä on esitetty. Hoito on heti keskeytettävä, jos ALAT- ja/tai ASAT-arvot ylittävät 1 x ULN (upper limit normal, viitealueen yläraja), tai jos potilas saa maksavaurioon viittaavia oireita (jatkuvaa pahoinvointia, uupumusta, letargiaa, ruokahaluttomuutta, keltaisuutta, tummaa virtsaa, kutinaa ja vatsan oikean yläneljänneksen arkuutta).

Jos hoito keskeytetään: Jos Tasmar-hoito on keskeytetty maksavaurioon viittaavien oireiden takia, potilaalla saattaa olla suurentunut maksavaurion riski, mikäli hoito aloitetaan uudestaan. Siksi hoidon uusimista ei pidä harkita näille potilaille.

NMS (neuroleptic malignant syndrome, pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä):

Parkinsonin tautia sairastavat potilaat saavat NMS:n yleensä siinä vaiheessa, kun dopaminerginen lääkitys keskeytetään tai lopetetaan. Jos NMS:n oireita ilmenee Tasmar-hoidon keskeyttämisen jälkeen, lääkärin pitäisi harkita levodopa-annoksen nostamista (ks. kohta 4.2).

Yksittäisiä NMS:ään viittaavia tapauksia on liitetty Tasmar-hoitoon. Yleensä oireet voivat ilmetä Tasmar-hoidon aikana tai pian Tasmar-hoidon lopettamisen jälkeen. NMS:lle tyypillisiä piirteitä ovat motoriset oireet (jäykkyys, myoklonus ja vapina), muutokset psyykkisessä toimintakyvyssä (agitaatio, sekavuus, tokkuraisuus ja tajuttomuus), lämmönnousu, autonomisen järjestelmän häiriöt (epävakaa verenpaine, takykardia) sekä myolyysin seurauksena kohonnut seerumin kreatiinikinaasitaso (CK). Pahanlaatuisen neuroleptioireyhtymän diagnoosi on pidettävä mielessä, vaikkakaan kaikkia edellä mainittuja oireita ei ilmene. Jos diagnoosi tehdään, Tasmarin käyttö on heti keskeytettävä ja potilasta seurattava huolellisesti.

Ennen hoidon aloittamista: NMS:n riskin vähentämiseksi Tasmaria ei saa määrätä potilaille, joilla on voimakas dyskinesia tai aiempi sairastettu NMS mukaan lukien rabdomyolyysi tai hypertermia (ks. kohta 4.3). Muita ei tavoin keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä (esim. mielialalääkkeitä, neurolepteja, antikolinergeja) käyttävillä potilailla saattaa olla isompi riski kehittää NMS.

Hillitsemishäiriöt:

Potilaita on seurattava säännöllisesti hillitsemishäiriöiden varalta. Potilaille ja heitä hoitaville henkilöille on kerrottava, että hillitsemishäiriöihin liittyviä käytösoireita, mm. pelihimoa, sukupuolivietin voimistumista, hyperseksualiteettia, pakonomaista tuhlaamista tai ostelua, ahmimista ja pakonomaista syömistä, voi ilmetä, jos dopamiiniagonisteja ja/tai muita dopaminergisia lääkkeitä, kuten Tasmaria, käytetään samanaikaisesti levodopan kanssa. Jos potilaalla havaitaan näitä oireita, hoito on suositeltavaa arvioida uudelleen.

Dyskinesia, pahoinvointi ja muut levodopahoitoon liittyvät haittavaikutukset:

Levodopahoitoon liittyvät haittavaikutukset saattavat lisääntyä. Näitä haittavaikutuksia voidaan usein lieventää levodopa-annosta pienentämällä (ks. kohta 4.2).

Ripuli:

Kliinisissä tutkimuksissa ripulia kehittyi 16 %:lle potilaista, jotka saivat Tasmaria 100 mg kolme kertaa päivässä ja 18 %:lle potilaista, jotka saivat Tasmaria 200 mg kolme kertaa päivässä. Plaseboryhmässä ripulia esiintyi 8 %:lla potilaista. Tasmar-lääkitykseen liittyvä ripuli alkoi tavallisesti 2–4 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Ripulin takia lääkityksen keskeytti 5 % potilaista, jotka saivat Tasmaria 100 mg kolme kertaa päivässä, ja vastaavasti 6 % potilaista, jotka saivat Tasmaria 200 mg kolme kertaa päivässä. Plaseboryhmän potilaista 1 % keskeytti hoidon.

Yhteisvaikutus benseratsidin kanssa:

Koska suurten benseratsidiannosten ja tolkaponin välillä on todettu benseratsidipitoisuuksien nousuun johtava yhteisvaikutus, hoitavan lääkärin pitäisi huomioida mahdolliset annossidonnaiset haittavaikutukset, kunnes lisätietoa on saatavissa (ks. kohta 4.5).

MAOn estäjät:

Tasmaria ei saa käyttää yhdessä epäselektiivisten monoamiinioksidaasin (MAO) estäjien kanssa (esim. feneltsiini, tranyylisypromiini). MAO-A:n ja MAO-B:n estäjät ovat yhdessä käytettynä rinnastettavissa epäselektiiviseen monoaminoksidaasin estoon eikä niiden yhdistelmää saisi siksi käyttää yhdessä Tasmarin tai levodopavalmisteiden kanssa (ks. myös kohta 4.5). Selektiivisiä MAO- B:n estäjiä ei saa käyttää suositusannoksia isompia annoksia (esim. selegiliini 10 mg vuorokaudessa) käytettäessä niitä yhdessä Tasmarin kanssa.

Varfariini:

Varfariinin ja tolkaponin samanaikaisesta käytöstä on vain rajoitettua kliinistä tietoa, siksi hyytymisparametrit on tarkistettava käytettäessä näitä kahta lääkettä samanaikaisesti.

Erityisryhmät:

Vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta (kreatiniinipuhdistuma <30 ml/min) kärsivien potilaiden hoidossa on noudatettava varovaisuutta. Tolkaponin siedettävyydestä tässä potilasryhmässä ei ole tietoa (ks. kohta 5.2 ).

Laktoosi-intoleranssi:

Tasmar sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä.

4.5Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

COMT-estäjänä Tasmarin tiedetään lisäävän samanaikaisesti annetun levodopan biologista hyötyosuutta. Tästä johtuva lisääntynyt dopaminerginen stimulaatio voi COMT-estäjähoidon jälkeen johtaa dopaminergisiin haittavaikutuksiin, joista yleisimmät ovat lisääntynyt dyskinesia, pahoinvointi,

oksentaminen, vatsakipu, pyörtyminen, ortostaattiset vaikutukset, ummetus, unihäiriöt, uneliaisuus, aistiharhat.

Levodopan käytön yhteydessä on havaittu uneliaisuutta ja äkillistä nukahtamista. Äkillistä nukahtamista päiväsaikaan on raportoitu erittäin harvinaisissa tapauksissa. Joskus nämä äkilliset nukahtamiset ilmenivät ilman varoitusoireita, eikä potilas aina ollut tietoinen nukahtamistapahtumasta. Levodopaa käyttäville potilaille on kerrottava nukahtamisvaarasta ja heitä on neuvottava varovaisuuteen autoa ajettaessa tai koneita käytettäessä. Jos potilas on kokenut uneliaisuutta ja/tai äkillistä nukahtamista, hänen pitäisi välttää autolla ajamista ja koneiden käyttöä (ks. kohta 4.7). Annoksen pienentämistä tai hoidon lopettamista pitäisi myös harkita.

Katekolit ja muut katekoli-O-metyylitransferaasientsyymin (COMT) kautta metaboloituvat lääkeaineet: Tolkaponi saattaa vaikuttaa COMT-entsyymin kautta metaboloituvien lääkeaineiden farmakokinetiikkaan. Muutoksia karbidopan (COMT-substraatti) farmakokinetiikassa ei havaittu. Benseratsidin ja tolkaponin välillä on todettu yhteisvaikutus, joka voi johtaa benseratsidin ja sen aktiivisen metaboliitin pitoisuuksien nousuun. Vaikutuksen merkitys oli riippuvainen benseratsidipitoisuudesta. Tolkaponin ja yhdistelmän benseratsidi 25 mg + levodopa samanaikaisen annon jälkeen plasman benseratsidipitoisuudet olivat kuitenkin samoissa rajoissa kuin pelkällä yhdistelmällä benseratsidi + levodopa saavutetut pitoisuudet. Toisaalta tolkaponin ja yhdistelmän benseratsidi 50 mg + levodopa samanaikainen antaminen voi nostaa plasman benseratsidipitoisuuksia tasoille, jotka ovat korkeammat kuin pelkällä yhdistelmällä benseratsidi + levodopa yleensä saavutetut tasot. Tolkaponin vaikutusta muiden COMT-entsyymin kautta metabolotuvien aineiden farmakokinetiikkaan (esim. alfa-metyylidopa, dobutamiini, apomorfiini, adrenaliini ja isoprenaliini) ei ole tutkittu. Lääkärin pitäisi tarkkailla mahdollisia haittavaikutuksia, jotka voivat johtua näiden lääkkeiden kohonneista plasmapitoisuuksista annettaessa niitä samanaikaisesti Tasmarin kanssa.

Tolkaponin vaikutukset muiden lääkeaineiden metaboliaan:

Koska in vitro -tutkimuksissa tolkaponilla on todettu affiniteettiä sytokromi CYP2C9 -entsyymiin, tolkaponilla voi olla yhteisvaikutuksia tämän isoentsyymin kautta metaboloituvien lääkeaineiden (esim. tolbutamidi ja varfariini) kanssa. Tolkaponi ei kuitenkaan muuttanut tolbutamidin farmakokinetiikkaa yhteisvaikutustutkimuksessa. Kliinisesti merkittävien, sytokromi CYP2C9 - entsyymin vaikutuksen kautta syntyvien yhteisvaikutusten esiintyminen on siksi epätodennäköistä.

Tolkaponin ja varfariinin samanaikaisesta käytöstä on vain vähän kliinistä tietoa, joten veren hyytymistekijäparametreja on seurattava annettaessa näitä lääkeaineita samanaikaisesti.

Katekoliamiinitasoon vaikuttavat lääkeaineet:

Koska tolkaponi vaikuttaa katekoliamiinien metaboliaan, yhteisvaikutukset ovat periaatteessa mahdollisia katekoliamiinitasoon vaikuttavien lääkeaineiden kanssa.

Tasmarin, levodopan/karbidopan ja desipramiinin samanaikainen käyttö ei ole johtanut merkittäviin muutoksiin verenpaineessa, syketiheydessä eikä plasman desipramiinipitoisuuksissa. Kaiken kaikkiaan haittavaikutusten ilmaantuvuus kuitenkin nousi hieman. Raportoidut haittavaikutukset olivat ennustettavissa kunkin kolmen lääkeaineen tunnetun haittavaikutusprofiilin perusteella. Varovaisuutta on siksi noudatettava Parkinsonin taudin potilailla, silloin kun voimakkaita noradrenaliinin soluunoton estäjiä, kuten desipramiinia, maprotiliiniä tai venlafaksiinia, yhdistetään Tasmar- ja levodopalääkitykseen.

Kliinisissä tutkimuksissa on todettu, ettei Tasmarin ja levodopavalmisteiden haittavaikutusprofiili muuttunut, vaikka lääkitykseen lisättiin selegiliini (MAO-B-estäjä).

4.6Fertiliteetti, raskaus ja imetys

Raskaus

Tolkaponin käytöstä raskaana olevilla naisilla ei ole riittävästi tutkimustietoa. Siksi Tasmaria saa käyttää raskauden aikana ainoastaan tapauksissa, joissa mahdollinen hyöty arvioidaan suuremmaksi kuin sikiöön mahdollisesti kohdistuva riski.

Imetys

Eläinkokeissa tolkaponin on todettu erittyvän äidinmaitoon.

Tolkaponin turvallisuudesta imetettävillä lapsilla ei ole tietoa, joten Tasmar-hoidon aikana ei pidä imettää.

Hedelmällisyys

Rotilla ja kaneilla on todettu embryotoksisuutta tolkaponin annon jälkeen (ks. kohta 5.3 ). Potentiaalinen riski ihmiselle on tuntematon.

4.7Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Tutkimuksia Tasmarin vaikutuksesta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tehty.

Kliinisissä tutkimuksissa Tasmarin ei ole todettu vaikuttavan haitallisesti potilaan ajokykyyn eikä kykyyn käyttää koneita. Potilaita on kuitenkin varoitettava siitä, että heidän ajokykynsä tai kykynsä käyttää koneita saattaa heikentyä Parkinsonin taudin oireiden vuoksi.

COMT-estäjänä Tasmarin tiedetään lisäävän samanaikaisesti annetun levodopan biologista hyötyosuutta. Tästä johtuva lisääntynyt dopaminerginen stimulaatio voi COMT-estäjähoidon jälkeen johtaa dopaminergisiin haittavaikutuksiin. Levodopaa käyttäviä potilaita, jotka ovat kokeneet uneliaisuutta ja/tai äkillistä nukahtamista, pitäisi neuvoa välttämään autolla ajamista ja toimintaa (esim. koneiden käyttö), jossa vireystason lasku voi aiheuttaa heille itselleen tai muille vammautumis- tai kuolemanriskin. Autolla ajamista ja koneiden käyttöä on vältettävä, kunnes toistuvia äkillisiä nukahtamistapahtumia ja uneliaisuutta ei enää esiinny (ks. myös kohta 4.4).

4.8Haittavaikutukset

Tasmar-hoidon yhteydessä yleisimmin raportoidut haittavaikutukset, joita havaittiin useammin Tasmaria saaneilla potilailla kuin plasebo-ryhmässä, on esitetty edempänä olevassa taulukossa. COMT-estäjänä Tasmarin tiedetään kuitenkin lisäävän samanaikaisesti annetun levodopan biologista hyötyosuutta. Tästä johtuva lisääntynyt dopaminerginen stimulaatio voi COMT-estäjähoidon jälkeen johtaa dopaminergisiin haittavaikutuksiin, joista yleisimmät ovat lisääntynyt dyskinesia, pahoinvointi, oksentaminen, vatsakipu, pyörtyminen, ortostaattiset vaikutukset, ummetus, unihäiriöt, uneliaisuus, aistiharhat.

Ripuli oli ainoa haittavaikutus, joka kliinisissä tutkimuksissa yleensä johti Tasmar-lääkityksen keskeyttämiseen (ks. kohta 4.4).

Hyvin yleiset (≥ 1/10)

Yleiset (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Hyvin harvinaiset (< 1/10 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Tasmarilla tehtyjen rinnakkaisten, satunnaistettujen ja plasebokontrolloitujen tutkimusten perusteella saatu tieto haittavaikutuksista, joiden syysuhde Tasmariin on mahdollinen, on koottu seuraavaan taulukkoon.

Yhteenveto mahdollisesti Tasmariin liittyvistä haittavaikutuksista ja niiden karkeat ilmaantuvuus- tiheydet vaiheen III lumekontrolloiduissa tutkimuksissa:

Elinjärjestelmä

Ilmaantuvuus

Haittatapahtumat

Infektiot

Yleiset

Ylähengitystieinfektiot

Psyykkiset häiriöt

Hyvin yleiset

Unihäiriöt

Elinjärjestelmä

Ilmaantuvuus

Haittatapahtumat

 

 

Epätavallisen runsaat unet

 

 

Uneliaisuus

 

 

Sekavuus

 

 

Aistiharhat

 

Harvinaiset

Impulssikontrollin häiriöt*

 

 

(lisääntynyt libido, seksuaalinen

 

 

yliaktiivisuus, pelihimo, pakonomainen

 

 

tuhlaaminen tai ostelu, ahmiminen ja

 

 

pakonomainen syöminen (ks. kohta 4.4))

Hermosto

Hyvin yleiset

Dyskinesia

 

 

Dystonia

 

 

Päänsärky

 

 

Huimaus

 

 

Uneliaisuus

 

 

Ortostaattiset vaivat

 

Harvinaiset

Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä (ks.

 

 

kohta 4.4)

 

Yleiset

Hypokinesia

 

 

Pyörtyminen

Ruoansulatuselimistö

Hyvin yleiset

Pahoinvointi

 

 

Ripuli

 

Yleiset

Oksentelu

 

 

Ummetus

 

 

Suun kuivuminen

 

 

Vatsakipu

 

 

Dyspepsia

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hyvin yleiset

Ruokahaluttomuus

Iho ja ihonalainen kudos

Yleiset

Lisääntynyt hikoilu

Munuaiset ja virtsatiet

Yleiset

Virtsan värimuutokset

Yleisoireet ja antopaikassa

Yleiset

Rintakipu

todettavat haitat

 

 

 

 

Influenssan kaltainen sairaus

Maksa ja sappi

Melko harvinainen

Maksasoluvaurio, harvinaisissa

 

 

tapauksissa fataali* (ks kohta 4.4.)

Tutkimukset

Yleiset

ALAT-arvon kohoaminen

*: Haittavaikutukset, joiden esiintymistiheyttä ei ole voitu päätellä kliinisten tutkimusten perusteella (eli haittavaikutukset, joita ei esiintynyt tukimusten aikana, vaan vasta valmisteen markkinoilletulon jälkeen) on merkitty tähdellä (*) ja niiden esiintymistiheys on laskettu EU-ohjeiston mukaan.

Alaniiniaminotransferaasi-arvojen kohoaminen

ALAT-arvo ylitti 3 x ULN-arvon (upper limit normal, viitealueen yläraja) 1 %:lla potilaista, jotka saivat Tasmaria 100 mg kolme kertaa vuorokaudessa ja 3 %:lla potilaista, jotka saivat 200 mg kolme kertaa vuorokaudessa. Naispotilailla ALAT-arvojen kohoaminen oli noin kaksi kertaa todennäköisempää kuin miespotilailla. Arvojen kohoaminen ilmeni yleensä 6–12 viikon kuluessa hoidon aloittamisesta, eikä siihen liittynyt kliinisiä oireita tai merkkejä. Noin puolessa tapauksista transaminaasitasot palautuivat itsestään lähtötilanteen tasolle Tasmar-hoidon jatkuessa. Loppuosalla transaminaasitasot palautuivat hoitoa edeltävälle tasolle hoidon keskeyttämisen jälkeen.

Maksasoluvaurio

Markkinoille tulon jälkeen on esiintynyt muutamia harvinaisia tapauksia, joissa on raportoitu kuolemaan johtavia, vakavia maksasoluvaurioita (ks. kohta 4.4).

Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä

Yksittäisissä tapauksissa on havaittu pahanlaatuiseen neuroleptioireyhtymään viittaavia oireita Tasmar-lääkityksen vähentäneillä tai lopettaneilla potilailla tai tapauksissa, joissa potilaalle on aloitettu Tasmar-hoito ja muiden samanaikaisesti käytettyjen dopaminergisten lääkkeiden annoksia on pienennetty (ks. kohta 4.4). Lisäksi on raportoitu rabdomyolyysia pahanlaatuisen neuroleptioireyhtymän tai voimakkaan dyskinesian seurauksena.

Virtsan värjäytyminen: Tolkaponi ja sen metaboliitit ovat keltaisia ja voivat aiheuttaa vaaratonta virtsan keltaisuuden lisääntymistä.

Hillitsemishäiriöt: Pelihimoa, sukupuolivietin voimistumista, hyperseksualiteettia, pakonomaista tuhlaamista tai ostelua, ahmimista ja pakonomaista syömistä saattaa ilmetä, jos dopamiiniagonisteja ja/tai muita dopaminergisia lääkkeitä, kuten Tasmaria, käytetään samanaikaisesti levodopan kanssa (ks. kohta 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteenhyöty-haitta –tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta*.

4.9Yliannostus

Muutamia joko tahattomia tai tahallisia tolkaponin yliannostustapauksia on raportoitu. Näiden tapausten kliiniset olosuhteet olivat kuitenkin niin erilaiset, että niiden perusteella ei voida vetää mitään yleisiä johtopäätöksiä.

Suurin ihmisille annettu tolkaponiannos on 800 mg kolme kertaa päivässä. Se annettiin iäkkäille terveille vapaaehtoisille koehenkilöille viikon kestäneessä tutkimuksessa joko levodopan kanssa tai ilman. Tällä annoksella tolkaponin huippupitoisuus plasmassa oli keskimäärin 30 µg/ml (vastaavasti 3 µg/ml annostuksella 100 mg kolme kertaa päivässä ja 6 µg/ml annostuksella 200 mg kolme kertaa päivässä). Pahoinvointia, oksentelua ja huimausta esiintyi varsinkin samanaikaisesti levodopahoitoa saavilla.

Yliannostuksen hoito: Yliannostustapauksissa suositellaan sairaalahoitoa ja yleisten hoitoperiaatteiden mukaisia toimenpiteitä. Aineen fysikaalis-kemialliset ominaisuudet huomioiden hemodialyysistä ei todennäköisesti ole apua.

5.FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Parkinsonismilääkkeet, muut dopaminergit, ATC-koodi: N04BX01

Vaikutusmekanismi:

Tolkaponi on suun kautta otettuna tehokas katekoli-O-metyylitransferaasin (COMT) estäjä, jolla on selektiivinen ja palautuva vaikutus. Kun tolkaponia käytetään yhdessä levodopan ja aromaattisia aminohappoja dekarboksyloivan entsyymin (AADC-I) estäjän kanssa, se stabiloi plasman levodopa- pitoisuuksia vähentämällä levodopan biotransformaatiota 3-metoksi-4-hydroksi-L-fenyylialaniiniksi (3-OMD).

Plasman suurten 3-OMD-pitoisuuksien on havaittu olevan yhteydessä levodopahoidon huonoon vasteeseen Parkinsonin tautia sairastavilla. Tolkaponi vähentää huomattavasti 3-OMD:n muodostumista.

Farmakodynaamiset vaikutukset:

Tutkimukset terveillä vapaaehtoisilla ovat osoittaneet oraalisen tolkaponin estävän palautuvasti ihmisen punasolujen COMT-aktiivisuutta. Estovaikutus on voimakkaasti sidoksissa plasman tolkaponipitoisuuksiin. Maksimaalinen punasolujen COMT:n estovaikutus 200 mg:n Tasmar- annoksella on keskimäärin yli 80 %. Annostuksen ollessa 200 mg kolme kertaa päivässä punasolujen COMT:n estovaikutus on pienimmillään vähintään 30–45 %, eikä toleranssia kehity.

Tolkaponilääkityksen keskeyttämisen jälkeen on havaittu ohimenevää punasolujen COMT- aktiivisuuden nousua hoitoa edeltänyttä tasoa korkeammalle. Parkinsonin taudin potilailla suoritettu tutkimus kuitenkin osoitti, että tolkaponilääkityksen keskeyttäminen ei merkittävästi muuttanut levodopan farmakokinetiikkaa eikä potilaan levodopavastetta hoitoa edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna.

Annettaessa Tasmaria ja levodopaa samanaikaisesti levodopan biologinen hyötyosuus (AUC-arvo) nousee noin kaksinkertaiseksi. Tämä johtuu levodopan puhdistuman vähenemisestä ja johtaa eliminaation terminaalivaiheen puoliintumisajan (t½) pidentymiseen. Yleensä levodopan keskimääräinen huippupitoisuus plasmassa (Cmax) ja sen saavuttamiseen tarvittava aika (tmax) eivät muutu. Vaikutus alkaa ensimmäisen annoksen jälkeen. Tutkimukset terveillä vapaaehtoisilla ja Parkinsonin taudin potilailla ovat osoittaneet, että vaikutus on suurimmillaan 100–200 mg:n tolkaponiannoksella. Kun tolkaponia annetaan yhdessä levodopa/aminohappodekarboksylaasin estäjän (benseratsidi tai karbidopa) kanssa, plasman 3-OMD:n pitoisuuksissa havaitaan huomattavaa ja annoksesta riippuvaa laskua.

Tolkaponin vaikutus levodopan farmakokinetiikkaan on samanlainen kaikilla levodopa/benseratsidi- ja levodopa/karbidopavalmisteilla. Vaikutus ei riipu levodopan annoksesta, levodopa/aminohappodekarboksylaasin estäjän (benseratsidi tai karbidopa) suhteesta toisiinsa eikä pitkävaikutteisten valmisteiden käytöstä.

Kliininen Teho ja Turvallisuus:

Kaksoissokkoutetuissa plasebokontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa on havaittu 20–30 %:n lyhenemistä OFF-ajassa ja samansuuruista ON-ajan pitenemistä sekä myös oireiden vaikeusasteen alenemista Tasmaria saavilla, tilanvaiheluista kärsivillä potilailla. Merkittävää paranemista havaittiin myös tutkijoiden tekemässä tehon kokonaisarviossa.

Kaksoissokkoutetussa kliinisessä tutkimuksessa Tasmaria verrattiin entakaponiin potilasaineistossa, jossa Parkinsonin taudin potilailla oli vähintään kolme tuntia OFF-aikaa vuorokaudessa käyttäessään optimoitua levodopalääkitystä. Ensisijaisena tulosmuuttujana pidettiin potilasmäärää, jolla havaittiin ON-ajan pidentymistä tunnilla tai enemmän (ks. taulukko 1).

Taulukko 1 Kaksoissokkoutetun tutkimuksen ensi- ja toissijaiset tulosmuuttujat

 

Entakaponi

Tolkaponi

p-arvo

Ero

 

n = 75

n = 75

 

95 % CI

Ensisijainen tulosmuuttuja

 

 

 

 

Potilaat (osuus), joilla ON-aika piteni ≥ 1 h

32 (43 %)

40 (53 %)

p = 0,191

-5,2; 26,6

Toissijainen tulosmuuttuja

 

 

 

 

Potilaat (osuus), joilla ON-ajan kohtalainen

19 (25 %)

29 (39 %)

p = 0,080

-1,4; 28,1

tai selvä pidentyminen

 

 

 

 

Potilaat (osuus), joilla parannusta sekä ensi-

13 (17 %)

24 (32 %)

Ei

Ei

että toissijaisen muuttujan osalta

 

 

sovelletta

sovelletta

 

 

 

vissa

vissa

5.2Farmakokinetiikka

Terapeuttisilla annoksilla tolkaponin farmakokinetiikka on lineaarinen ja riippumaton samanaikaisesta levodopa/aminohappodekarboksylaasin estäjälääkityksestä (benseratsidi tai karbidopa).

Imeytyminen

Tolkaponi imeytyy nopeasti, ja tmax saavutetaan noin kahdessa tunnissa. Absoluuttinen biologinen hyötyosuus on noin 65 % oraalisessa annostelussa. Tolkaponi ei kumuloidu annostuksen ollessa 100 mg tai 200 mg kolme kertaa päivässä. Tällöin Cmax on vastaavasti noin 3 µg/ml ja 6 µg/ml. Ruoka hidastaa ja vähentää tolkaponin imeytymistä, mutta ruoan kanssa otetun tolkaponin suhteellinen biologinen hyötyosuus on kuitenkin 80–90 %.

Jakautuminen

Tolkaponin jakautumistilavuus on pieni (Vss = 9 litraa). Tolkaponi ei jakaudu mainittavasti kudoksiin, mikä johtuu sen suuresta sitoutumisasteesta plasman proteiineihin (>99,9 %). In vitro -tutkimukset ovat osoittaneet tolkaponin sitoutuvan pääasiassa seerumin albumiiniin.

Biotransformaatio/Eliminaatio

Tolkaponi metaboloituu lähes täydellisesti ennen poistumistaan elimistöstä. Ainoastaan hyvin pieni määrä (0,5 % annoksesta) erittyy muuttumattomana virtsaan. Tolkaponi metaboloituu pääasiallisesti konjugaation kautta inaktiiviseksi glukuronidiksi. Tämän lisäksi tolkaponi muuttuu COMT- metylaatiossa 3-O-metyylitolkaponiksi. Metyyliryhmä hydroksyloituu edelleen sytokromien P 450 3A4 ja P 450 2A6 vaikutuksesta primaarialkoholiksi, joka sitten hapettuu karboksyylihapoksi. Pelkistyminen amiiniksi on vähäistä, kuten myös sitä seuraava N-asetyloituminen. Oraalisen annostelun jälkeen noin 60 % yhdisteistä erittyy virtsaan ja 40 % ulosteeseen.

Tolkaponin ekstraktiosuhde on alhainen (0,15). Systeeminen puhdistuma on kohtalainen (noin 7 l/h). Tolkaponin t½ on noin kaksi tuntia.

Maksan vajaatoiminta

Maksavaurion riski on todettu markkinoille tulon jälkeen; siksi Tasmar on vasta-aiheista potilaille, joilla on maksasairaus tai kohonneita maksaentsyymiarvoja. Maksan vajaatoimintapotilailla tehty tutkimus osoitti, että kohtalainen ei-kirroottinen maksasairaus ei vaikuttanut tolkaponin farmakokinetiikkaan. Sitoutumattoman tolkaponin puhdistuma sen sijaan väheni melkein 50 %:lla kohtalaisessa kirroottisessa maksasairaudessa. Tämä voi johtaa sitoutumattoman tolkaponin keskimääräisen pitoisuuden kaksinkertaistumiseen.

Munuaisten vajaatoiminta

Tolkaponin farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu munuaisten vajaatoiminnassa. Kliinisten tutkimusten yhteydessä on kuitenkin tutkittu munuaisten toiminnan ja tolkaponin farmakokinetiikan suhdetta. Yli 400 potilaan tietojen perusteella on todettu, että tolkaponin farmakokinetiikka on riippumaton munuaisten toiminnasta laajalla kreatiniinipuhdistuma-alueella (30–130 ml/min). Tämä voi selittyä sillä, että vain mitätön määrä muuttumatonta tolkaponia erittyy virtsaan ja päämetaboliitti, tolkaponin glukuronidi, erittyy sekä virtsaan että sappeen (ulosteeseen).

5.3Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Karsinogeenisuus, mutageenisuus: 24 kuukautta kestäneessä karsinogeenisuustutkimuksessa rotilla todettiin munuaisepiteelin kasvaimia (adenoomia tai karsinoomia) keskimmäisellä (3 %) ja korkeimmalla (5 %) annostasolla. Munuaistoksisuutta ei kuitenkaan todettu matalaa annosta saavassa ryhmässä. Karsinogeenisuustutkimuksessa rotilla todettiin myös lisääntynyt määrä kohdun adenokarsinoomatapauksia korkeimmalla annostasolla. Vastaavia munuaislöydöksiä ei tehty karsinogeenisuustutkimuksessa hiirillä eikä koirilla.

Mutageenisuus: Mutageenisuustutkimusten täydellisessä sarjassa tolkaponilla ei ole todettu olevan genotoksisia vaikutuksia.

Lisääntymistoksisuus: Yksin annettuna tolkaponin ei ole todettu olevan teratogeeninen eikä sillä ole todettu mainittavia vaikutuksia hedelmällisyyteen.

6.FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1Apuaineet

Tabletin ydin:

Vedetön kalsiumvetyfosfaatti

Mikrokiteinen selluloosa

Povidoni K30

Natriumtärkkelysglykolaatti

Laktoosimonohydraatti

Talkki

Magnesiumstearaatti

Kalvopäällyste:

Metyylihydroksipropyyliselluloosa

Talkki

Keltainen rautaoksidi (E172)

Etyyliselluloosa

Titaanidioksidi (E171)

Triasetiini

Natriumlauryylisulfaatti

6.2Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3Kestoaika

5 vuotta.

6.4Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

6.5Pakkaustyyppi ja pakkauskoot

Tasmaria on saatavana PVC/PE/PVDC-läpipainopakkauksissa (pakkauskoot 30 ja 60 kalvopäällysteistä tablettia) sekä keltaisessa lasipurkissa, jossa ei ole kuiva-ainetta (pakkauskoko 30, 60, 100 ja 200 kalvopäällysteistä tablettia).

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6Erityiset varotoimet hävittämiselle

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7.MYYNTILUVAN HALTIJA

Meda AB

Pipers väg 2A

S-170 09 Solna

Ruotsi

8.MYYNTILUVAN NUMEROT

EU/1/97/044/001-3, 7, 8, 10

9.MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämispäivämäärä: 27. elokuuta 1997

Myyntiluvan uudistamispäivämäärä: 31. elokuuta 2004

Myyntiluvan uudistamispäivämäärä: 21. heinäkuu 2014

10.TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivuilla http://www.ema.europa.eu/.

1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Tasmar 200 mg tabletti, kalvopäällysteinen.

2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Jokainen tabletti sisältää 200 mg tolkaponia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: Yksi tabletti sisältää 7,5 mg laktoosia

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3. LÄÄKEMUOTO

Oranssin- tai ruskeankeltainen, kuusikulmion muotoinen, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti, jonka toisella puolella merkinnät "TASMAR" ja "200".

4. KLIINISET TIEDOT

4.1 Käyttöaiheet

Tasmar yhdistettynä joko levodopa/benseratsidiin tai levodopa/karbidopaan on tarkoitettu idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden hoitoon, silloin kun potilas vastaa levodopahoitoon ja hänellä on tilanvaihteluita, ja hoito muilla katekoli-O-metyylitransferaasin (COMT) estäjillä on ollut tehoton, tai potilas ei siedä muita COMT-estäjiä (ks. kohta 5.1). Koska henkeä uhkaavan, akuutin maksavaurion riski on olemassa, Tasmaria ei pidetä ensisijaisena lisälääkkeenä levodopa/benseratsidi- tai levodopa/karbidopahoidossa (ks. kohdat 4.4 ja 4.8).

Tasmar on tarkoitettu käytettäväksi vain yhdessä levodopa/benseratsidi- ja levodopa/karbidopa- valmisteiden kanssa, joten näiden levodopavalmisteiden valmisteyhteenvedot pätevät myös niiden käyttöön samanaikaisesti Tasmarin kanssa.

4.2 Annostus ja antotapa

Annostus

Pediatriset potilaat

Tasmarin käyttöä alle 18-vuotiaille lapsille ei suositella, koska tiedot turvallisuudesta ja tehosta ovat riittämättömät. Lapsille ja nuorille relevantteja käyttöaiheita ei ole.

Iäkkäät potilaat

Tasmar-annosta ei ole tarpeen suositella säädettäväksi eri tavalla iäkkäille potilaille.

Maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat (ks. kohta 4.3)

Tasmar on vasta-aiheistapotilaille, joilla on maksasairaus tai kohonneita maksaentsyymisarvoja.

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat (ks. kohta 5.2)

Tasmar-annoksen muuttamista ei suositella lievästä tai kohtalaisesta munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla (kreatiniinipuhdistuma 30 ml/min). Potilaan hoidossa pitää noudattaa varovaisuutta, jos hänellä on vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min). Tolkaponin siedettävyydestä näissä potilasryhmissä ei ole tietoa (ks. kohta 5.2).

Antotapa

Tasmaria saa määrätä vain pitkälle edenneen Parkinsonin taudin hoitoon perehtynyt lääkäri, joka myös seuraa hoitoa.

Tasmar otetaan suun kautta kolmesti vuorokaudessa. Tasmar voidaan ottaa tyhjään vatsaan tai ruokailun yhteydessä (ks. kohta 5.2).

Tasmar-tabletit ovat kalvopäällysteisiä. Tolkaponin kitkerän maun takia tabletit on nieltävä kokonaisina.

Tasmar voidaan yhdistää kaikkiin levodopa/benseratsidi- ja levodopa/karbidopalääkemuotoihin (ks. myös kohta 4.5).

Päivän ensimmäinen Tasmar-annos otetaan yhdessä päivän ensimmäisen levodopavalmisteannoksen kanssa ja seuraavat annokset noin 6 ja 12 tunnin kuluttua. Tasmar voidaan ottaa joko ruoan kanssa tai tyhjään mahaan (ks. kohta 5.2).

Tasmarin suositeltava annos on 100 mg kolme kertaa päivässä, annettuna aina lisähoitona levodopa/benseratsidi- tai levodopa/karbidopavalmisteiden kanssa. Vain poikkeustapauksissa, joissa arvioitu kliininen lisähyöty on perusteltavissa lisääntyneeseen maksareaktioriskiin nähden, annos voidaan nostaa 200 mg:aan kolme kertaa päivässä (ks. kohdat 4.4 ja 4.8). Jos huomattavaa kliinistä lisähyötyä ei ole havaittu kolmen hoitoviikon jälkeen (annoksesta riippumatta), Tasmarin käyttö pitäisi keskeyttää.

Suurinta terapeuttista annosta (200 mg kolmesti päivässä) ei saa ylittää, koska suurempien annosten tuomasta lisätehosta ei ole näyttöä.

Maksan toiminta pitäisi tarkistaa ennen Tasmar-hoidon aloittamista ja jatkossa joka 2. viikko hoidon ensimmäisen vuoden ajan, joka 4. viikko seuraavan 6 kuukauden ajan ja tämän jälkeen joka 8. viikko. Jos annos nostetaan tasolle 200 mg x 3, maksaentsyymiarvot pitäisi määrittää ennen annoksen nostoa ja sen jälkeen alusta saakka samalla tiheydellä kuin edellä on esitetty (ks. kohdat 4.4 ja 4.8).

Tasmar-hoito on myös keskeytettävä, jos ALAT- (alaniiniaminotransferaasi) ja/tai ASAT-arvot (aspartaattiaminotransferaasi) ylittävät viitealueen ylärajan tai, jos maksan toimintahäiriöön viittaavia oireita ilmenee (ks. kohta 4.4).

Levodopan säätäminen Tasmar-hoidon aikana:

Tasmar vähentää levodopan metaboloitumista kehossa; siksi kohonneista levodopapitoisuuksista johtuvia haittavaikutuksia saattaa ilmetä Tasmar-hoidon alussa. Kliinisissä tutkimuksissa yli 70 %:lla potilaista levodopa-annoksen alentaminen oli tarpeen, jos levodopan vuorokausiannos ylitti 600 mg tai jos heillä oli keskivaikeita tai vaikeita dyskinesioita ennen hoidon aloittamista.

Levodopa-annos pieneni keskimäärin 30 % niillä potilailla, joilla annoksen tarkistus oli tarpeen. Ennen Tasmar-hoidon aloittamista potilaille on kerrottava levodopan yliannoksen oireista ja mitä tehdään, jos niitä ilmenee.

Levodopan säätäminen Tasmar-hoidon jälkeen:

Seuraavat ehdotukset perustuvat farmakologiseen harkintaan; niitä ei ole arvioitu kliinisissä kokeissa. Levodopa-annosta ei pitäisi pienentää, kun Tasmar-hoito keskeytetään liiallisista levodopapitoisuuksista johtuvien haittavaikutusten takia. Jos Tasmar-hoito keskeytetään jonkin muun syyn takia, levodopa-annosta on ehkä nostettava samalle tai korkeammalle tasolle kuin se oli ennen Tasmar-hoidon aloittamista, varsinkin jos potilaan levodopa-annosta alennettiin huomattavasti Tasmar-hoidon aloittamisen yhteydessä. Kaikissa tilanteissa potilaille on kerrottava liian matalien levodopapitoisuuksien oireista ja mitä tehdään, jos niitä ilmenee. Levodopan säätämisen tarve ilmenee todennäköisimmin 1–2 vuorokauden kuluessa Tasmar-hoidon keskeyttämisen jälkeen.

4.3 Vasta-aiheet

Yliherkkyys tolkaponille tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille

Merkkejä maksasairaudesta tai kohonneet maksaentsyymisarvot

Voimakas dyskinesia

Aiempi sairastettu pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä (NMS), ja/tai ei-traumaattinen Rabdomyolyysi tai hypertermia

Feokromosytooma.

Epäselektiivinen MAO-estäjä -hoito

4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Riski-hyötysuhteen riittävän tarkastelun varmistamiseksi Tasmaria saa määrätä vain pitkälle edenneen Parkinsonin taudin hoitoon perehtynyt lääkäri. Tasmaria ei saa määrätä, ennen kuin potilaan kanssa on käyty huolellista keskustelua hoitoon liittyvistä mahdollisista riskeistä.

Tasmarin käyttö pitäisi lopettaa, jos tuntuvaa kliinistä hyötyä ei ole havaittu kolmen hoitoviikon jälkeen annoksesta riippumatta.

Maksavaurio:

Koska harvinaisen, mutta henkeä uhkaavan, akuutin maksavaurion riski on olemassa, Tasmar on tarkoitettu vain idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden hoitoon, silloin kun potilas vastaa levodopahoitoon ja hänellä on tilanvaihteluita, ja hoito muilla COMT-estäjillä on ollut tehoton, tai potilas ei siedä muita COMT-estäjiä. Säännöllisen maksaentsyymiarvojen seurannan avulla ei voida luotettavasti ennustaa fulminantin hepatiitin ilmaantuvuutta. Yleisesti kuitenkin oletetaan lääkkeen aiheuttaman maksavaurion varhaisen havaitsemisen ja epäillyn lääkkeen välittömän poisvetämisen lisäävän toipumisen todennäköisyyttä. Maksavaurio on useimmiten ilmennyt 1–6 kuukauden kuluessa Tasmar-hoidon aloittamisesta. Lisäksi on joissakin harvoissa tapauksissa raportoitu myöhään, noin 18 kuukautta hoidon jälkeen ilmennyttä hepatiittia. On myös huomioitava, että naispotilailla saattaa olla suurentunut maksavaurion riski (ks. kohta 4.8).

Ennen hoidon aloittamista: Tasmaria ei saa määrätä, jos potilaan maksa-arvot ovat poikkeavia tai jos hänellä on maksan vajaatoimintaan viittaavia oireita. Jos Tasmaria määrätään, on potilaan kanssa keskusteltava maksavauriosta mahdollisesti varoittavista oireista ja merkeistä. Lisäksi potilasta on kehotettava heti ottamaan yhteyttä hoitavaan lääkäriin, jos tällaisia oireita ilmenee.

Hoidon aikana: Hoidon ensimmäisen vuoden ajan maksan toimintaa pitää seurata joka toinen viikko, seuraavan kuuden kuukauden ajan joka neljäs viikko ja tämän jälkeen joka kahdeksas viikko. Jos annosta nostetaan tasolle 200 mg x 3, maksaentsyymiarvot pitäisi määrittää ennen annoksen nostoa ja sen jälkeen alusta saakka samalla tiheydellä kuin edellä on esitetty. Hoito on heti keskeytettävä, jos ALAT- ja/tai ASAT-arvot ylittävät 1 x ULN (upper limit normal, viitealueen yläraja), tai jos potilas saa maksavaurioon viittaavia oireita (jatkuvaa pahoinvointia, uupumusta, letargiaa, ruokahaluttomuutta, keltaisuutta, tummaa virtsaa, kutinaa ja vatsan oikean yläneljänneksen arkuutta).

Jos hoito keskeytetään: Jos Tasmar-hoito on keskeytetty maksavaurioon viittaavien oireiden takia, potilaalla saattaa olla suurentunut maksavaurion riski, mikäli hoito aloitetaan uudestaan. Siksi hoidon uusimista ei pidä harkita näille potilaille.

NMS (neuroleptic malignant syndrome, pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä):

Parkinsonin tautia sairastavat potilaat saavat NMS:n yleensä siinä vaiheessa, kun dopaminerginen lääkitys keskeytetään tai lopetetaan. Jos NMS:n oireita ilmenee Tasmar-hoidon keskeyttämisen jälkeen, lääkärin pitäisi harkita levodopa-annoksen nostamista (ks. kohta 4.2).

Yksittäisiä NMS:ään viittaavia tapauksia on liitetty Tasmar-hoitoon. Yleensä oireet voivat ilmetä Tasmar-hoidon aikana tai pian Tasmar-hoidon lopettamisen jälkeen. NMS:lle tyypillisiä piirteitä ovat motoriset oireet (jäykkyys, myoklonus ja vapina), muutokset psyykkisessä toimintakyvyssä (agitaatio, sekavuus, tokkuraisuus ja tajuttomuus), lämmönnousu, autonomisen järjestelmän häiriöt (epävakaa verenpaine, takykardia) sekä myolyysin seurauksena kohonnut seerumin kreatiinikinaasitaso (CK). Pahanlaatuisen neuroleptioireyhtymän diagnoosi on pidettävä mielessä, vaikkakaan kaikkia edellä mainittuja oireita ei ilmene. Jos diagnoosi tehdään, Tasmarin käyttö on heti keskeytettävä ja potilasta seurattava huolellisesti.

Ennen hoidon aloittamista: NMS:n riskin vähentämiseksi Tasmaria ei saa määrätä potilaille, joilla on voimakas dyskinesia tai aiempi sairastettu NMS mukaan lukien rabdomyolyysi tai hypertermia (ks. kohta 4.3). Muita ei tavoin keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä (esim. mielialalääkkeitä, neurolepteja, antikolinergeja) käyttävillä potilailla saattaa olla isompi riski kehittää NMS.

Hillitsemishäiriöt:

Potilaita on seurattava säännöllisesti hillitsemishäiriöiden varalta. Potilaille ja heitä hoitaville henkilöille on kerrottava, että hillitsemishäiriöihin liittyviä käytösoireita, mm. pelihimoa, sukupuolivietin voimistumista, hyperseksualiteettia, pakonomaista tuhlaamista tai ostelua, ahmimista ja pakonomaista syömistä, voi ilmetä, jos dopamiiniagonisteja ja/tai muita dopaminergisia lääkkeitä, kuten Tasmaria, käytetään samanaikaisesti levodopan kanssa. Jos potilaalla havaitaan näitä oireita, hoito on suositeltavaa arvioida uudelleen.

Dyskinesia, pahoinvointi ja muut levodopahoitoon liittyvät haittavaikutukset:

Levodopahoitoon liittyvät haittavaikutukset saattavat lisääntyä. Näitä haittavaikutuksia voidaan usein lieventää levodopa-annosta pienentämällä (ks. kohta 4.2).

Ripuli:

Kliinisissä tutkimuksissa ripulia kehittyi 16 %:lle potilaista, jotka saivat Tasmaria 100 mg kolme kertaa päivässä ja 18 %:lle potilaista, jotka saivat Tasmaria 200 mg kolme kertaa päivässä. Plaseboryhmässä ripulia esiintyi 8 %:lla potilaista. Tasmar-lääkitykseen liittyvä ripuli alkoi tavallisesti 2–4 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Ripulin takia lääkityksen keskeytti 5 % potilaista, jotka saivat Tasmaria 100 mg kolme kertaa päivässä, ja vastaavasti 6 % potilaista, jotka saivat Tasmaria 20 mg kolme kertaa päivässä. Plaseboryhmän potilaista 1 % keskeytti hoidon.

Yhteisvaikutus benseratsidin kanssa:

Koska suurten benseratsidiannosten ja tolkaponin välillä on todettu benseratsidipitoisuuksien nousuun johtava yhteisvaikutus, hoitavan lääkärin pitäisi huomioida mahdolliset annossidonnaiset haittavaikutukset, kunnes lisätietoa on saatavissa (ks. kohta 4.5).

MAOn estäjät:

Tasmaria ei saa käyttää yhdessä epäselektiivisten monoamiinioksidaasin (MAO) estäjien kanssa (esim. feneltsiini, tranyylisypromiini). MAO-A:n ja MAO-B:n estäjät ovat yhdessä käytettynä rinnastettavissa epäselektiiviseen monoaminoksidaasin estoon eikä niiden yhdistelmää saisi siksi käyttää yhdessä Tasmarin tai levodopavalmisteiden kanssa (ks. myös kohta 4.5). Selektiivisiä MAO- B:n estäjiä ei saa käyttää suositusannoksia isompia annoksia (esim. selegiliini 10 mg vuorokaudessa) käytettäessä niitä yhdessä Tasmarin kanssa.

Varfariini:

Varfariinin ja tolkaponin samanaikaisesta käytöstä on vain rajoitettua kliinistä tietoa, siksi hyytymisparametrit on tarkistettava käytettäessä näitä kahta lääkettä samanaikaisesti.

Erityisryhmät:

Vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta (kreatiniinipuhdistuma <30 ml/min) kärsivien potilaiden hoidossa on noudatettava varovaisuutta. Tolkaponin siedettävyydestä tässä potilasryhmässä ei ole tietoa (ks. kohta 5.2 ).

Laktoosi-intoleranssi

Tasmar sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä.

4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

COMT-estäjänä Tasmarin tiedetään lisäävän samanaikaisesti annetun levodopan biologista hyötyosuutta. Tästä johtuva lisääntynyt dopaminerginen stimulaatio voi COMT-estäjähoidon jälkeen johtaa dopaminergisiin haittavaikutuksiin, joista yleisimmät ovat lisääntynyt dyskinesia, pahoinvointi,

oksentaminen, vatsakipu, pyörtyminen, ortostaattiset vaikutukset, ummetus, unihäiriöt, uneliaisuus, aistiharhat.

Levodopan käytön yhteydessä on havaittu uneliaisuutta ja äkillistä nukahtamista. Äkillistä nukahtamista päiväsaikaan on raportoitu erittäin harvinaisissa tapauksissa. Joskus nämä äkilliset nukahtamiset ilmenivät ilman varoitusoireita, eikä potilas aina ollut tietoinen nukahtamistapahtumasta. Levodopaa käyttäville potilaille on kerrottava nukahtamisvaarasta ja heitä on neuvottava varovaisuuteen autoa ajettaessa tai koneita käytettäessä. Jos potilas on kokenut uneliaisuutta ja/tai äkillistä nukahtamista, hänen pitäisi välttää autolla ajamista ja koneiden käyttöä (ks. kohta 4.7). Annoksen pienentämistä tai hoidon lopettamista pitäisi myös harkita.

Katekolit ja muut katekoli-O-metyylitransferaasientsyymin (COMT) kautta metaboloituvat lääkeaineet:

Tolkaponi saattaa vaikuttaa COMT-entsyymin kautta metaboloituvien lääkeaineiden farmakokinetiikkaan. Muutoksia karbidopan (COMT-substraatti) farmakokinetiikassa ei havaittu. Benseratsidin ja tolkaponin välillä on todettu yhteisvaikutus, joka voi johtaa benseratsidin ja sen aktiivisen metaboliitin pitoisuuksien nousuun. Vaikutuksen merkitys oli riippuvainen benseratsidipitoisuudesta. Tolkaponin ja yhdistelmän benseratsidi 25 mg + levodopa samanaikaisen annon jälkeen plasman benseratsidipitoisuudet olivat kuitenkin samoissa rajoissa kuin pelkällä yhdistelmällä benseratsidi + levodopa saavutetut pitoisuudet. Toisaalta tolkaponin ja yhdistelmän benseratsidi 50 mg + levodopa samanaikainen antaminen voi nostaa plasman benseratsidipitoisuuksia tasoille, jotka ovat korkeammat kuin pelkällä yhdistelmällä benseratsidi + levodopa yleensä saavutetut tasot. Tolkaponin vaikutusta muiden COMT-entsyymin kautta metabolotuvien aineiden farmakokinetiikkaan (esim. alfa-metyylidopa, dobutamiini, apomorfiini, adrenaliini ja isoprenaliini) ei ole tutkittu. Lääkärin pitäisi tarkkailla mahdollisia haittavaikutuksia, jotka voivat johtua näiden lääkkeiden kohonneista plasmapitoisuuksista annettaessa niitä samanaikaisesti Tasmarin kanssa.

Tolkaponin vaikutukset muiden lääkeaineiden metaboliaan:

Koska in vitro -tutkimuksissa tolkaponilla on todettu affiniteettiä sytokromi CYP2C9 -entsyymiin, tolkaponilla voi olla yhteisvaikutuksia tämän isoentsyymin kautta metaboloituvien lääkeaineiden (esim. tolbutamidi ja varfariini) kanssa. Tolkaponi ei kuitenkaan muuttanut tolbutamidin farmakokinetiikkaa yhteisvaikutustutkimuksessa. Kliinisesti merkittävien, sytokromi CYP2C9 - entsyymin vaikutuksen kautta syntyvien yhteisvaikutusten esiintyminen on siksi epätodennäköistä.

Tolkaponin ja varfariinin samanaikaisesta käytöstä on vain vähän kliinistä tietoa, joten veren hyytymistekijäparametreja on seurattava annettaessa näitä lääkeaineita samanaikaisesti.

Katekoliamiinitasoon vaikuttavat lääkeaineet:

Koska tolkaponi vaikuttaa katekoliamiinien metaboliaan, yhteisvaikutukset ovat periaatteessa mahdollisia katekoliamiinitasoon vaikuttavien lääkeaineiden kanssa.

Tasmarin, levodopan/karbidopan ja desipramiinin samanaikainen käyttö ei ole johtanut merkittäviin muutoksiin verenpaineessa, syketiheydessä eikä plasman desipramiinipitoisuuksissa. Kaiken kaikkiaan haittavaikutusten ilmaantuvuus kuitenkin nousi hieman. Raportoidut haittavaikutukset olivat ennustettavissa kunkin kolmen lääkeaineen tunnetun haittavaikutusprofiilin perusteella. Varovaisuutta on siksi noudatettava Parkinsonin taudin potilailla, silloin kun voimakkaita noradrenaliinin soluunoton estäjiä, kuten desipramiinia, maprotiliiniä tai venlafaksiinia, yhdistetään Tasmar- ja levodopalääkitykseen.

Kliinisissä tutkimuksissa on todettu, ettei Tasmarin ja levodopavalmisteiden haittavaikutusprofiili muuttunut, vaikka lääkitykseen lisättiin selegiliini (MAO-B-estäjä).

4.6 Fertiliteetti, raskaus ja imetys

Raskaus

Tolkaponin käytöstä raskaana olevilla naisilla ei ole riittävästi tutkimustietoa. Siksi Tasmaria saa käyttää raskauden aikana ainoastaan tapauksissa, joissa mahdollinen hyöty arvioidaan suuremmaksi kuin sikiöön mahdollisesti kohdistuva riski.

Imetys

Eläinkokeissa tolkaponin on todettu erittyvän äidinmaitoon.

Tolkaponin turvallisuudesta imetettävillä lapsilla ei ole tietoa, joten Tasmar-hoidon aikana ei pidä imettää.

Hedelmällisyys

Rotilla ja kaneilla on todettu embryotoksisuutta tolkaponin annon jälkeen (ks. kohta 5.3 ). Potentiaalinen riski ihmiselle on tuntematon.

4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Tutkimuksia Tasmarin vaikutuksesta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tehty.

Kliinisissä tutkimuksissa Tasmarin ei ole todettu vaikuttavan haitallisesti potilaan ajokykyyn eikä kykyyn käyttää koneita. Potilaita on kuitenkin varoitettava siitä, että heidän ajokykynsä tai kykynsä käyttää koneita saattaa heikentyä Parkinsonin taudin oireiden vuoksi.

COMT-estäjänä Tasmarin tiedetään lisäävän samanaikaisesti annetun levodopan biologista hyötyosuutta. Tästä johtuva lisääntynyt dopaminerginen stimulaatio voi COMT-estäjähoidon jälkeen johtaa dopaminergisiin haittavaikutuksiin. Levodopaa käyttäviä potilaita, jotka ovat kokeneet uneliaisuutta ja/tai äkillistä nukahtamista, pitäisi neuvoa välttämään autolla ajamista ja toimintaa (esim. koneiden käyttö), jossa vireystason lasku voi aiheuttaa heille itselleen tai muille vammautumis- tai kuolemanriskin. Autolla ajamista ja koneiden käyttöä on vältettävä, kunnes toistuvia äkillisiä nukahtamistapahtumia ja uneliaisuutta ei enää esiinny (ks. myös kohta 4.4).

4.8 Haittavaikutukset

Tasmar-hoidon yhteydessä yleisimmin raportoidut haittavaikutukset, joita havaittiin useammin Tasmaria saaneilla potilailla kuin plasebo-ryhmässä, on esitetty edempänä olevassa taulukossa. COMT-estäjänä Tasmarin tiedetään kuitenkin lisäävän samanaikaisesti annetun levodopan biologista hyötyosuutta. Tästä johtuva lisääntynyt dopaminerginen stimulaatio voi COMT-estäjähoidon jälkeen johtaa dopaminergisiin haittavaikutuksiin, joista yleisimmät ovat lisääntynyt dyskinesia, pahoinvointi, oksentaminen, vatsakipu, pyörtyminen, ortostaattiset vaikutukset, ummetus, unihäiriöt, uneliaisuus, aistiharhat.

Ripuli oli ainoa haittavaikutus, joka kliinisissä tutkimuksissa yleensä johti Tasmar-lääkityksen keskeyttämiseen (ks. 4.4).

Hyvin yleiset (≥ 1/10)

Yleiset (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Hyvin harvinaiset (< 1/10 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Tasmarilla tehtyjen rinnakkaisten, satunnaistettujen ja plasebokontrolloitujen tutkimusten perusteella saatu tieto haittavaikutuksista, joiden syysuhde Tasmariin on mahdollinen, on koottu seuraavaan taulukkoon.

Yhteenveto mahdollisesti Tasmariin liittyvistä haittavaikutuksista ja niiden karkeat ilmaantuvuus- tiheydet vaiheen III lumekontrolloiduissa tutkimuksissa:

Elinjärjestelmä

Ilmaantuvuus

Haittatapahtumat

Infektiot

Yleiset

Ylähengitystieinfektiot

Psyykkiset häiriöt

Hyvin yleiset

Unihäiriöt

 

 

Epätavallisen runsaat unet

 

 

Uneliaisuus

 

 

Sekavuus

 

 

Aistiharhat

 

Harvinaiset

Impulssikontrollin häiriöt*

 

 

(lisääntynyt libido, seksuaalinen

 

 

yliaktiivisuus, pelihimo, pakonomainen

 

 

tuhlaaminen tai ostelu, ahmiminen ja

 

 

pakonomainen syöminen (ks. kohta 4.4))

Hermosto

Hyvin yleiset

Dyskinesia

 

 

Dystonia

 

 

Päänsärky

 

 

Huimaus

 

 

Uneliaisuus

 

 

Ortostaattiset vaivat

 

Harvinaiset

Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä (ks.

 

 

kohta 4.4)

 

Yleiset

Hypokinesia

 

 

Pyörtyminen

Ruoansulatuselimistö

Hyvin yleiset

Pahoinvointi

 

 

Ripuli

 

Yleiset

Oksentelu

 

 

Ummetus

 

 

Suun kuivuminen

 

 

Vatsakipu

 

 

Dyspepsia

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hyvin yleiset

Ruokahaluttomuus

Iho ja ihonalainen kudos

Yleiset

Lisääntynyt hikoilu

Munuaiset ja virtsatiet

Yleiset

Virtsan värimuutokset

Yleisoireet ja antopaikassa

Yleiset

Rintakipu

todettavat haitat

 

 

 

 

Influenssan kaltainen sairaus

Maksa ja sappi

Melko harvinainen

Maksasoluvaurio, harvinaisissa

 

 

tapauksissa fataali* (ks kohta 4.4.)

Tutkimukset

Yleiset

ALAT-arvon kohoaminen

*: Haittavaikutukset, joiden esiintymistiheyttä ei ole voitu päätellä kliinisten tutkimusten perusteella (eli haittavaikutukset, joita ei esiintynyt tukimusten aikana, vaan vasta valmisteen markkinoilletulon jälkeen) on merkitty tähdellä (*) ja niiden esiintymistiheys on laskettu EU-ohjeiston mukaan.

Alaniiniaminotransferaasi-arvojen kohoaminen

ALAT-arvo ylitti 3 x ULN-arvon (upper limit normal, viitealueen yläraja) 1 %:lla potilaista, jotka saivat Tasmaria 100 mg kolme kertaa vuorokaudessa ja 3 %:lla potilaista, jotka saivat 200 mg kolme kertaa vuorokaudessa. Naispotilailla ALAT-arvojen kohoaminen oli noin kaksi kertaa todennäköisempää kuin miespotilailla. Arvojen kohoaminen ilmeni yleensä 6–12 viikon kuluessa hoidon aloittamisesta, eikä siihen liittynyt kliinisiä oireita tai merkkejä. Noin puolessa tapauksista transaminaasitasot palautuivat itsestään lähtötilanteen tasolle Tasmar-hoidon jatkuessa. Loppuosalla transaminaasitasot palautuivat hoitoa edeltävälle tasolle hoidon keskeyttämisen jälkeen.

Maksasoluvaurio

Markkinoille tulon jälkeen on esiintynyt muutamia harvinaisia tapauksia, joissa on raportoitu kuolemaan johtavia, vakavia maksasoluvaurioita (ks. kohta 4.4).

Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä

Yksittäisissä tapauksissa on havaittu pahanlaatuiseen neuroleptioireyhtymään viittaavia oireita Tasmar-lääkityksen vähentäneillä tai lopettaneilla potilailla tai tapauksissa, joissa potilaalle on aloitettu Tasmar-hoito ja muiden samanaikaisesti käytettyjen dopaminergisten lääkkeiden annoksia on pienennetty (ks. kohta 4.4). Lisäksi on raportoitu rabdomyolyysia pahanlaatuisen neuroleptioireyhtymän tai voimakkaan dyskinesian seurauksena.

Virtsan värjäytyminen: Tolkaponi ja sen metaboliitit ovat keltaisia ja voivat aiheuttaa vaaratonta virtsan keltaisuuden lisääntymistä.

Hillitsemishäiriöt: Pelihimoa, sukupuolivietin voimistumista, hyperseksualiteettia, pakonomaista tuhlaamista tai ostelua, ahmimista ja pakonomaista syömistä saattaa ilmetä, jos dopamiiniagonisteja ja/tai muita dopaminergisia lääkkeitä, kuten Tasmaria, käytetään samanaikaisesti levodopan kanssa (ks. kohta 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteenhyöty-haitta –tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta*.

4.9 Yliannostus

Muutamia joko tahattomia tai tahallisia tolkaponin yliannostustapauksia on raportoitu. Näiden tapausten kliiniset olosuhteet olivat kuitenkin niin erilaiset, että niiden perusteella ei voida vetää mitään yleisiä johtopäätöksiä.

Suurin ihmisille annettu tolkaponiannos on 800 mg kolme kertaa päivässä. Se annettiin iäkkäille terveille vapaaehtoisille koehenkilöille viikon kestäneessä tutkimuksessa joko levodopan kanssa tai ilman. Tällä annoksella tolkaponin huippupitoisuus plasmassa oli keskimäärin 30 µg/ml (vastaavasti 3 µg/ml annostuksella 100 mg kolme kertaa päivässä ja 6 µg/ml annostuksella 200 mg kolme kertaa päivässä). Pahoinvointia, oksentelua ja huimausta esiintyi varsinkin samanaikaisesti levodopahoitoa saavilla.

Yliannostuksen hoito: Yliannostustapauksissa suositellaan sairaalahoitoa ja yleisten hoitoperiaatteiden mukaisia toimenpiteitä. Aineen fysikaalis-kemialliset ominaisuudet huomioiden hemodialyysistä ei todennäköisesti ole apua.

5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1 Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Parkinsonismilääkkeet, muut dopaminergit, ATC-koodi: N04BX01

Vaikutusmekanismi:

Tolkaponi on suun kautta otettuna tehokas katekoli-O-metyylitransferaasin (COMT) estäjä, jolla on selektiivinen ja palautuva vaikutus. Kun tolkaponia käytetään yhdessä levodopan ja aromaattisia aminohappoja dekarboksyloivan entsyymin (AADC-I) estäjän kanssa, se stabiloi plasman levodopa- pitoisuuksia vähentämällä levodopan biotransformaatiota 3-metoksi-4-hydroksi-L-fenyylialaniiniksi (3-OMD).

Plasman suurten 3-OMD-pitoisuuksien on havaittu olevan yhteydessä levodopahoidon huonoon vasteeseen Parkinsonin tautia sairastavilla. Tolkaponi vähentää huomattavasti 3-OMD:n muodostumista.

Farmakodynaamiset vaikutukset:

Tutkimukset terveillä vapaaehtoisilla ovat osoittaneet oraalisen tolkaponin estävän palautuvasti ihmisen punasolujen COMT-aktiivisuutta. Estovaikutus on voimakkaasti sidoksissa plasman tolkaponipitoisuuksiin. Maksimaalinen punasolujen COMT:n estovaikutus 200 mg:n Tasmar- annoksella on keskimäärin yli 80 %. Annostuksen ollessa 200 mg kolme kertaa päivässä punasolujen COMT:n estovaikutus on pienimmillään vähintään 30–45 %, eikä toleranssia kehity.

Tolkaponilääkityksen keskeyttämisen jälkeen on havaittu ohimenevää punasolujen COMT- aktiivisuuden nousua hoitoa edeltänyttä tasoa korkeammalle. Parkinsonin taudin potilailla suoritettu tutkimus kuitenkin osoitti, että tolkaponilääkityksen keskeyttäminen ei merkittävästi muuttanut levodopan farmakokinetiikkaa eikä potilaan levodopavastetta hoitoa edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna.

Annettaessa Tasmaria ja levodopaa samanaikaisesti levodopan biologinen hyötyosuus (AUC-arvo) nousee noin kaksinkertaiseksi. Tämä johtuu levodopan puhdistuman vähenemisestä ja johtaa eliminaation terminaalivaiheen puoliintumisajan (t½) pidentymiseen. Yleensä levodopan keskimääräinen huippupitoisuus plasmassa (Cmax) ja sen saavuttamiseen tarvittava aika (tmax) eivät muutu. Vaikutus alkaa ensimmäisen annoksen jälkeen. Tutkimukset terveillä vapaaehtoisilla ja Parkinsonin taudin potilailla ovat osoittaneet, että vaikutus on suurimmillaan 100–200 mg:n tolkaponiannoksella. Kun tolkaponia annetaan yhdessä levodopa/aminohappodekarboksylaasin estäjän (benseratsidi tai karbidopa) kanssa, plasman 3-OMD:n pitoisuuksissa havaitaan huomattavaa ja annoksesta riippuvaa laskua.

Tolkaponin vaikutus levodopan farmakokinetiikkaan on samanlainen kaikilla levodopa/benseratsidi- ja levodopa/karbidopavalmisteilla. Vaikutus ei riipu levodopan annoksesta, levodopa/aminohappodekarboksylaasin estäjän (benseratsidi tai karbidopa) suhteesta toisiinsa eikä pitkävaikutteisten valmisteiden käytöstä.

Kliininen Teho ja Turvallisuus:

Kaksoissokkoutetuissa plasebokontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa on havaittu 20–30 %:n lyhenemistä OFF-ajassa ja samansuuruista ON-ajan pitenemistä sekä myös oireiden vaikeusasteen alenemista Tasmaria saavilla, tilanvaiheluista kärsivillä potilailla. Merkittävää paranemista havaittiin myös tutkijoiden tekemässä tehon kokonaisarviossa.

Kaksoissokkoutetussa kliinisessä tutkimuksessa Tasmaria verrattiin entakaponiin potilasaineistossa, jossa Parkinsonin taudin potilailla oli vähintään kolme tuntia OFF-aikaa vuorokaudessa käyttäessään optimoitua levodopalääkitystä. Ensisijaisena tulosmuuttujana pidettiin potilasmäärää, jolla havaittiin ON-ajan pidentymistä tunnilla tai enemmän (ks. taulukko 1).

Taulukko 1 Kaksoissokkoutetun tutkimuksen ensi- ja toissijaiset tulosmuuttujat

 

Entakaponi

Tolkaponi

p-arvo

Ero

 

n = 75

n = 75

 

95 % CI

Ensisijainen tulosmuuttuja

 

 

 

 

Potilaat (osuus), joilla ON-aika piteni ≥ 1 h

32 (43 %)

40 (53 %)

p = 0,191

-5,2; 26,6

Toissijainen tulosmuuttuja

 

 

 

 

Potilaat (osuus), joilla ON-ajan kohtalainen

19 (25 %)

29 (39 %)

p = 0,080

-1,4; 28,1

tai selvä pidentyminen

 

 

 

 

Potilaat (osuus), joilla parannusta sekä ensi-

13 (17 %)

24 (32 %)

Ei

Ei

että toissijaisen muuttujan osalta

 

 

sovelletta

sovelletta

 

 

 

vissa

vissa

5.2 Farmakokinetiikka

Terapeuttisilla annoksilla tolkaponin farmakokinetiikka on lineaarinen ja riippumaton samanaikaisesta levodopa/aminohappodekarboksylaasin estäjälääkityksestä (benseratsidi tai karbidopa).

Imeytyminen:

Tolkaponi imeytyy nopeasti, ja tmax saavutetaan noin kahdessa tunnissa. Absoluuttinen biologinen hyötyosuus on noin 65 % oraalisessa annostelussa. Tolkaponi ei kumuloidu annostuksen ollessa 100 mg tai 200 mg kolme kertaa päivässä. Tällöin Cmax on vastaavasti noin 3 µg/ml ja 6 µg/ml. Ruoka hidastaa ja vähentää tolkaponin imeytymistä, mutta ruoan kanssa otetun tolkaponin suhteellinen biologinen hyötyosuus on kuitenkin 80–90 %.

Jakautuminen:

Tolkaponin jakautumistilavuus on pieni (Vss = 9 litraa). Tolkaponi ei jakaudu mainittavasti kudoksiin, mikä johtuu sen suuresta sitoutumisasteesta plasman proteiineihin (>99,9 %). In vitro -tutkimukset ovat osoittaneet tolkaponin sitoutuvan pääasiassa seerumin albumiiniin.

Biotransformaatio/Eliminaatio:

Tolkaponi metaboloituu lähes täydellisesti ennen poistumistaan elimistöstä. Ainoastaan hyvin pieni määrä (0,5 % annoksesta) erittyy muuttumattomana virtsaan. Tolkaponi metaboloituu pääasiallisesti konjugaation kautta inaktiiviseksi glukuronidiksi. Tämän lisäksi tolkaponi muuttuu COMT- metylaatiossa 3-O-metyylitolkaponiksi. Metyyliryhmä hydroksyloituu edelleen sytokromien P 450 3A4 ja P 450 2A6 vaikutuksesta primaarialkoholiksi, joka sitten hapettuu karboksyylihapoksi. Pelkistyminen amiiniksi on vähäistä, kuten myös sitä seuraava N-asetyloituminen. Oraalisen annostelun jälkeen noin 60 % yhdisteistä erittyy virtsaan ja 40 % ulosteeseen.

Tolkaponin ekstraktiosuhde on alhainen (0,15). Systeeminen puhdistuma on kohtalainen (noin 7 l/h). Tolkaponin t½ on noin kaksi tuntia.

Maksan vajaatoiminta:

Maksavaurion riski on todettu markkinoille tulon jälkeen; siksi Tasmar on vasta-aiheista potilaille, joilla on maksasairaus tai kohonneita maksaentsyymiarvoja. Maksan vajaatoimintapotilailla tehty tutkimus osoitti, että kohtalainen ei-kirroottinen maksasairaus ei vaikuttanut tolkaponin farmakokinetiikkaan. Sitoutumattoman tolkaponin puhdistuma sen sijaan väheni melkein 50 %:lla kohtalaisessa kirroottisessa maksasairaudessa. Tämä voi johtaa sitoutumattoman tolkaponin keskimääräisen pitoisuuden kaksinkertaistumiseen.

Munuaisten vajaatoiminta:

Tolkaponin farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu munuaisten vajaatoiminnassa. Kliinisten tutkimusten yhteydessä on kuitenkin tutkittu munuaisten toiminnan ja tolkaponin farmakokinetiikan suhdetta. Yli 400 potilaan tietojen perusteella on todettu, että tolkaponin farmakokinetiikka on riippumaton munuaisten toiminnasta laajalla kreatiniinipuhdistuma-alueella (30–130 ml/min). Tämä voi selittyä sillä, että vain mitätön määrä muuttumatonta tolkaponia erittyy virtsaan ja päämetaboliitti, tolkaponin glukuronidi, erittyy sekä virtsaan että sappeen (ulosteeseen).

5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Karsinogeenisuus, mutageenisuus: 24 kuukautta kestäneessä karsinogeenisuustutkimuksessa rotilla todettiin munuaisepiteelin kasvaimia (adenoomia tai karsinoomia) keskimmäisellä (3 %) ja korkeimmalla (5 %) annostasolla. Munuaistoksisuutta ei kuitenkaan todettu matalaa annosta saavassa ryhmässä. Karsinogeenisuustutkimuksessa rotilla todettiin myös lisääntynyt määrä kohdun adenokarsinoomatapauksia korkeimmalla annostasolla. Vastaavia munuaislöydöksiä ei tehty karsinogeenisuustutkimuksessa hiirillä eikä koirilla.

Mutageenisuus: Mutageenisuustutkimusten täydellisessä sarjassa tolkaponilla ei ole todettu olevan genotoksisia vaikutuksia.

Lisääntymistoksisuus: Yksin annettuna tolkaponin ei ole todettu olevan teratogeeninen eikä sillä ole todettu mainittavia vaikutuksia hedelmällisyyteen.

6. FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1 Apuaineet

Tabletin ydin:

Vedetön kalsiumvetyfosfaatti

Mikrokiteinen selluloosa

Povidoni K30

Natriumtärkkelysglykolaatti

Laktoosimonohydraatti

Talkki

Magnesiumstearaatti

Kalvopäällyste:

Metyylihydroksipropyyliselluloosa

Talkki

Keltainen rautaoksidi (E172)

Etyyliselluloosa

Titaanidioksidi (E171)

Triasetiini

Natriumlauryylisulfaatti.

6.2 Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3 Kestoaika

5 vuotta.

6.4 Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoot

Tasmaria on saatavana PVC/PE/PVDC-läpipainopakkauksissa (pakkauskoot 30 ja 60 kalvopäällysteistä tablettia) sekä keltaisessa lasipurkissa, jossa ei ole kuiva-ainetta (pakkauskoko 100 kalvopäällysteistä tablettia).

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7. MYYNTILUVAN HALTIJA

Meda AB

Pipers väg 2A

S-170 09 Solna

Ruotsi

8. MYYNTILUVAN NUMEROT

9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämispäivämäärä: 27. elokuuta 1997

Myyntiluvan uudistamispäivämäärä: 31. elokuuta 2004

Myyntiluvan uudistamispäivämäärä: 21. heinäkuu 2014

10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on Euroopan lääkeviraston verkkosivuilla http://www.ema.europa.eu/.

Kommentit

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z
  • Apua
  • Get it on Google Play
  • Lisätietoja
  • Info on site by:

  • Presented by RXed.eu

  • 27558

    lista reseptilääkkeistä