Finnish
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

Vistide (cidofovir) – Valmisteyhteenveto - J05AB12

Updated on site: 10-Oct-2017

Lääkkeen nimiVistide
ATC-koodiJ05AB12
Lääkeainecidofovir
ValmistajaGilead Sciences International Limited

1.LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Vistide 75 mg/ml infuusiokonsentraatti, liuosta varten

2.VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Yksi millilitra sisältää 75 mg vedetöntä sidofoviiriä. Yksi injektiopullo sisältää vaikuttavana aineena 375 mg/5 ml vedetöntä sidofoviiriä.

Apuaineet:

Yksi injektiopullo sisältää apuaineiden osana noin 2,5 mmol (tai 57 mg) natriumia injektiopulloa (5 ml) kohti.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.LÄÄKEMUOTO

Infuusiokonsentraatti, liuosta varten.

Kirkas liuos.

Valmisteen pH on 7,4.

4.KLIINISET TIEDOT

4.1Käyttöaiheet

Vistide on tarkoitettu CMV (sytomegalovirus)-retiniitin hoitoon aikuisilla, joilla on hankinnainen immuunikato-oireyhtymä (AIDS) mutta ei munuaisten toimintahäiriötä. Vistideä olisi käytettävä vain, jos muita lääkeaineita ei pidetä potilaalle sopivina.

4.2Annostus ja antotapa

Hoidon saa aloittaa HIV-infektion hoitoon perehtynyt lääkäri.

Seerumin kreatiniini- ja virtsan proteiinipitoisuudet on määritettävä ennen jokaista Vistide-annosta. Vistide on annettava suun kautta annettavan probenesidin ja laskimoon annettavan keittosuolaliuoksen kanssa jäljempänä kuvatulla tavalla (katso asiaa koskevat suositukset kohdasta 4.4 ja probenesidin saantitiedot kohdasta 6.6).

Annostus

Aikuiset:

Aloitushoito. Sidofoviirin suositusannos on 5 mg/painokilo (infusoituna tasaisella nopeudella laskimoon yhden tunnin kuluessa) kerran viikossa kahden peräkkäisen viikon ajan.

Ylläpitohoito. Ylläpitohoito aloitetaan kahden viikon kuluttua aloitushoidon päättymisestä. Ylläpitohoitoon suositeltu sidofoviiriannos on 5 mg/painokilo (infusoituna tasaisella nopeudella laskimoon yhden tunnin kuluessa) joka toinen viikko.

Sidofoviirilla annetun ylläpitohoidon lopettamista harkittaessa on otettava huomioon HIV-potilaiden hoidosta annetut paikalliset suositukset.

Iäkkäät potilaat:

Vistiden turvallisuutta ja tehoa CMV-retiniitin hoidossa yli 60-vuotiailla potilailla ei ole varmistettu. Koska glomerulusten toiminta on iäkkäillä henkilöillä usein heikentynyt, munuaisten toimintaa on arvioitava erityisen tarkoin ennen Vistide-hoidon aloittamista ja sen aikana.

Munuaisten vajaatoiminta:

Munuaisten vajaatoiminta [kreatiniinipuhdistuma ≤ 55 ml/min tai proteinuria ≥ 2+ (≥ 100 mg/dl)] on vasta-aihe Vistiden käytölle (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Maksan vajaatoiminta:

Vistiden turvallisuutta ja tehoa ei ole osoitettu potilailla, joilla on jokin maksasairaus, ja siksi varovaisuutta on noudatettava Vistiden käytössä tällaisille potilaille.

Lapsipotilaat:

Vistiden turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla. Vistiden käyttöä alle 18-vuotiaille lapsille ei suositella.

Antotapa

Ennen lääkkeen käsittelyä tai antoa huomioon otettavat varotoimet:

Vistide-infuusioliuoksen käyttövalmiiksi saattamisessa, annossa ja hävittämisessä suositellaan riittäviä varotoimenpiteitä, joihin kuuluu myös asianmukaisten suojavälineiden käyttö. Vistide-infuusioliuos on saatettava käyttövalmiiksi laminaari-ilmavirtauskaapissa. Käytä käyttövalmiiksi saattamisen yhteydessä suojakäsineitä, suojalaseja ja selästä suljettavaa suojatakkia, jossa on neuleresoreilla varustetut hihansuut. Jos Vistideä joutuu iholle, pese ja huuhtele kohta perusteellisesti vedellä. (Ks. kohta 6.6.)

Vistide on tarkoitettu vain laskimoinfuusioon. Suositeltua annosta, antoväliä tai infuusionopeutta ei saa ylittää. Ennen annostelua Vistide on laimennettava 100 ml:aan 0,9-prosenttista (fysiologista) keittosuolaliuosta. Pussin koko sisältö on infusoitava laskimoon tasaisella nopeudella yhden tunnin aikana tavallisella infuusiopumpulla. Mahdollisen munuaistoksisuuden minimoimiseksi on jokaisen Vistide-infuusion yhteydessä annettava probenesidiä suun kautta ja keittosuolaliuosta laskimoon ennakoivana nestehoitona (ks. kohta 4.4).

4.3Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai apuaineille.

Sidofoviiriä ei saa antaa potilaalle, jolle ei voida antaa probenesidiä tai muita sulfaa sisältäviä lääkityksiä (ks. kohta 4.4, Munuaistoksisuuden estäminen).

Vistideä ei saa antaa potilaalle, jolla on munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta 4.2).

Vistideä ei saa antaa samanaikaisesti muiden mahdollisesti munuaistoksisten lääkeaineiden kanssa (ks. kohta 4.4).

Vistideä ei saa injisoida suoraan silmän sisään; suoraan injektioon voi liittyä merkittävä silmänpaineen lasku ja näkökyvyn heikentyminen.

4.4Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Vistiden valmistemuoto sopii ainoastaan laskimoinfuusioon, eikä sitä saa annostella muilla keinoin, mukaan lukien injisoimalla silmän sisään, tai topikaalisesti. Vistideä saa infusoida vain sellaisiin laskimoihin, joissa verenvirtaus on riittävä lääkkeen laimenemiseksi ja jakautumiseksi nopeasti.

Vistiden turvallisuutta ja tehoa muiden sairauksien kuin aikuisten AIDS-potilaiden CMV-retiniitin hoidossa ei ole osoitettu.

Munuaisten vajaatoiminta/Hemodialyysi

Vistide-hoitoa ei saa aloittaa potilaalle, jonka kreatiniinipuhdistuma on 55 ml/min tai jolla on 2+ proteinuria (100 mg/dl), koska ei tiedetä, mikä olisi optimaalinen aloitus- ja ylläpitoannos potilaalle,

jonka munuaisten toiminta on heikentynyt keskivaikeasti tai vaikeasti. Sidofoviirin tehoa ja turvallisuutta tällaisissa tiloissa ei ole vahvistettu.

Suurivirtauksisen hemodialyysin on osoitettu pienentävän seerumin sidofoviiripitoisuutta noin 75 %. Hemodialyysissä poistuva annosfraktio on 51,9 ± 11,0 %.

Munuaistoksisuus

Tärkein annosta rajoittava toksisuus, joka sidofoviirin antoon liittyy, on annoksesta riippuvainen munuaistoksisuus (ks. kohta 4.8). Sidofoviirin turvallisuutta ei ole arvioitu potilailla, jotka saavat muita tunnettuja mahdollisesti munuaistoksisia lääkeaineita (esim. tenofoviiri, aminoglykosidit, amfoterisiini B, foskarneetti, laskimonsisäinen pentamidiini, adefoviiri ja vankomysiini).

Vistideä ei saa antaa samanaikaisesti tenofoviiridisoproksiilifumaraattia sisältävien lääkevalmisteiden kanssa Fanconin oireyhtymän riskin vuoksi (ks. kohta 4.5).

Mahdollisesti munuaistoksisten lääkeaineiden anto suositellaan lopetettavaksi vähintään 7 päivää ennen sidofoviirihoidon aloittamista.

Potilailla, jotka saivat 3,0 mg/kg, 5,0 mg/kg tai 10 mg/kg sidofoviiriä ilman samanaikaista probenesidiä, ilmeni proksimaalisten tubulusten soluvaurioon viittaavia löydöksiä, mukaan lukien glukosuriaa, seerumin fosfaatti-, virtsahappo- ja bikarbonaattipitoisuuksien pienenemistä sekä seerumin kreatiniinipitoisuuden suurenemista. Munuaistoksisuuden merkit olivat joillakin potilailla osittain korjaantuvia. Probenesidin samanaikainen anto on välttämätöntä sidofoviirin merkittävän munuaistoksisuuden vähentämiseksi siinä määrin, että sidofoviirihoidon hyöty-/riskitasapaino on hyväksyttävä.

Munuaistoksisuuden estäminen

Potilaalle on annettava jokaisen sidofoviiriannoksen yhteydessä probenesidiä suun kautta ja riittävästi keittosuolaliuosta laskimoon ennakoivana nestehoitona (ks. probenesidin saantitiedot kohdasta 6.6). Kaikissa kliinisissä tutkimuksissa, joilla on merkitystä kliinisen tehon arvioinnissa, käytettiin samanaikaisesti probenesidiä ja sidofoviiriä. Potilaalle olisi annettava 2 grammaa probenesidiä 3 tuntia ennen sidofoviiriannosta ja 1 gramma probenesidiä kahden ja uudelleen 8 tunnin kuluttua 1 tunnin sidofoviiri-infuusion päättymisestä (yhteensä 4 grammaa). Probenesidin antoon liittyvän pahoinvointi- ja/tai oksenteluriskin pienentämiseksi potilasta on kehotettava syömään ennen jokaista probenesidiannosta. Pahoinvointilääkkeen anto voi olla tarpeen.

Niille potilaille, joille probenesidi aiheuttaa allergia- tai yliherkkyysoireita (esim. ihottuma, kuume, vilunväristykset ja anafylaksi), olisi harkittava sopivan antihistamiinin ja/tai parasetamolin antoa ennalta ehkäisevästi tai hoitotarkoituksessa.

Sidofoviiriä ei saa antaa potilaalle, jolle ei voida antaa probenesidiä, koska hän on kliinisesti merkittävästi yliherkkä tälle vaikuttavalle aineelle tai sitä sisältävälle lääkevalmisteelle tai muille sulfaa sisältäville lääkevalmisteille. Sidofoviirin käyttöä ilman samanaikaista probenesidiä ei ole tutkittu kliinisesti. Probenesidin siedätyshoitoa ei suositella.

Probenesidin lisäksi potilaalle on infusoitava yhteensä 1 litra 0,9-prosenttista (fysiologista) keittosuolaliuosta laskimoon juuri ennen jokaista sidofoviiri-infuusiota. Jos potilas sietää tätäkin suurempaa nestekuormitusta, hänelle voidaan infusoida jokaisen sidofoviiriannoksen yhteydessä yhteensä enintään 2 litraa 0,9-prosenttista keittosuolaliuosta laskimoon. Ensimmäinen litra keittosuolaliuosta on infusoitava sidofoviiri-infuusiota edeltävän tunnin kuluessa. Toinen litra keittosuolaliuosta, jos se annetaan, infusoidaan 1-3 tunnin kuluessa aloittaen joko samanaikaisesti sidofoviiri-infuusion kanssa tai heti sen päätyttyä.

Sidofoviirihoito on lopetettava ja laskimonsisäinen nesteytys on suositeltavaa, jos seerumin kreatiniinipitoisuus suurenee ≥ 44 mikromol/l (≥ 0,5 mg/dl) tai jos potilaalle kehittyy sitkeä ≥ 2+ proteinuria. Jos potilaan proteinuria on ≥ 2+, hänet on nesteytettävä laskimonsisäisesti ja laboratoriokoe on uusittava. Jos potilaan proteinuria on vielä nesteytyksenkin jälkeen ≥ 2+,

sidofoviirihoito on lopetettava. Jos sidofoviirin antoa jatketaan potilaalle, jonka proteinuria on laskimonsisäisestä nesteytyksestä huolimatta sitkeästi ≥ 2+, voidaan lisälöydöksinä todeta proksimaalisten tubulusten vaurioita, mukaan lukien glukosuria, pienentyneet seerumin fosfaatti-, virtsahappo- ja bikarbonaattipitoisuudet ja suurentunut seerumin kreatiniinipitoisuus.

Jos potilaan munuaistoiminta muuttuu, sidofoviirihoito on keskeytettävä ja mahdollisesti lopetettava. Sidofoviirihoidon uudelleenaloittamisen hyöty-/riskitasapainoa ei ole vielä arvioitu sellaisilta potilailta, jotka ovat toipuneet sidofoviiriin liittyvästä munuaistoksisuudesta täysin.

Potilaan seuranta

Proteinuria näyttää olevan sidofoviirin aiheuttaman munuaistoksisuuden varhainen ja herkkä indikaattori. Sidofoviiriä saavan potilaan seerumin kreatiniini- ja virtsan proteiinitasot on määritettävä näytteistä, jotka on otettu kutakin sidofoviiriannosta edeltävän 24 tunnin aikana. Ennen jokaista sidofoviiriannosta on tehtävä myös valkosolujen erittelylaskenta (ks. kohta 4.8).

Silmätapahtumat

Sidofoviiriä saavaa potilasta on kehotettava käymään säännöllisesti silmätutkimuksissa, jotta mahdollisesti ilmenevä uveiitti/iriitti ja silmän hypotonia havaitaan. Jos uveiittia/iriittiä ilmenee, sidofoviirihoito on lopetettava siinä tapauksessa, että potilas ei vastaa paikalliseen kortikosteroidihoitoon, potilaan tila pahenee tai iriitti/uveiitti uusiutuu tuloksellisen hoidon jälkeen.

Muuta

Sidofoviiriä olisi pidettävä ihmiselle mahdollisesti karsinogeenisenä (ks. kohta 5.3).

Varovaisuutta on noudatettava, kun harkitaan sidofoviirihoitoa diabetes mellitus -potilaalle, koska hoito voi suurentaa silmän hypotonian vaaraa.

Miespotilaalle on kerrottava, että sidofoviiri on eläinkokeissa alentanut kivesten painoa ja vähentänyt siittiöiden määrää. Vaikka tällaisia vaikutuksia ei todettu sidofoviirin kliinisissä tutkimuksissa, niitä voi ilmetä myös ihmisellä ja ne voivat aiheuttaa hedelmättömyyttä. Miestä on kehotettava käyttämään este-ehkäisymenetelmää sidofoviirihoidon aikana ja 3 kuukauden ajan sen jälkeen (ks. kohdat 4.6 ja 5.3).

Asianmukaisia varotoimia on noudatettava jatkossakin HIV-tartunnan estämiseksi.

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää noin 2,5 mmol (tai 57 mg) natriumia per injektiopullo, mikä tulee ottaa huomioon potilailla, joilla on ruokavalion natriumrajoitus.

4.5Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

On olemassa riski, että samanaikainen Vistide-hoito tenofoviiridisoproksiilifumaraattia sisältävien lääkevalmisteiden kanssa saattaa johtaa farmakodynaamiseen yhteisvaikutukseen ja siten lisää Fanconin oireyhtymän riskiä (ks. kohta 4.4).

Probenesidi suurentaa tsidovudiinin AUC-arvoa. Jos potilas saa näitä molempia lääkeaineita, häntä on seurattava tiiviisti tsidovudiinin aiheuttaman hematotoksisuuden varalta.

Probenesidin kanssa samanaikaisesti annettujen muiden nukleosidirakenteisten käänteiskopioijaentsyymin estäjien (NRTI) osalta tulee tutustua kunkin lääkevalmisteen omissa tuotetiedoissa annettuihin mahdollisiin suosituksiin.

Sidofoviirin/probenesidin ja HIV-lääkkeiden tai tässä potilasjoukossa yleisten pitkäaikaisten virusinfektioiden (kuten hepatiitti C- ja hepatiitti B -virukseen liittyvän maksatulehduksen) hoitoon käytettävien lääkkeiden yhteisvaikutuksia ei ole selvitetty kliinisissä tutkimuksissa.

Probenesidi suurentaa tunnetusti altistusta monille aineille (esim. parasetamolille, asikloviirille, angiotensiinikonvertaasin estäjille, aminosalisyylihapolle, barbituraateille, bentsodiatsepiineille, bumetanidille, klofibraatille, metotreksaatille, famotidiinille, furosemidille, ei-steroidisille tulehduskipulääkkeille, teofylliinille ja tsidovudiinille).

Siksi sidofoviirin/probenesidin ja muiden aineiden yhteiskäytössä on tärkeää, että hoitava lääkäri tarkistaa probenesidin voimassaolevasta valmisteyhteenvedosta (tai muusta asianmukaisesta lääketietolähteestä) ja samanaikaisesti annettavien valmisteiden tuotetiedoista täydelliset tiedot lääkeyhteisvaikutuksista ja kyseisten valmisteiden muista ominaisuuksista.

4.6Fertiliteetti, raskaus ja imetys

Hedelmällisessä iässä olevat naiset/Ehkäisy miehille ja naisille:

Hedelmällisessä iässä olevien naisten on käytettävä tehokasta ehkäisyä sidofoviirihoidon aikana ja hoidon päättymisen jälkeen. Miehiä on kehotettava käyttämään este-ehkäisymenetelmää sidofoviirihoidon aikana ja 3 kuukauden ajan sen jälkeen (ks. kohta 4.4).

Raskaus:

Ei ole olemassa tietoja sidofoviirin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (ks. kohta 5.3).

Vistiden käyttöä ei suositella raskauden aikana eikä hedelmällisessä iässä olevien naisten hoitoon, jotka eivät käytä ehkäisyä.

Imetys:

Ei tiedetä, erittyvätkö sidofoviiri/metaboliitit ihmisen rintamaitoon. Vastasyntyneeseen/Imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. Rintaruokinta on lopetettava sidofoviirihoidon ajaksi.

Hedelmällisyys:

Ei ole olemassa tutkimuksia sidofoviirin vaikutuksista miesten tai naisten hedelmällisyyteen. Miespotilaalle on kerrottava, että sidofoviiri on eläinkokeissa alentanut kivesten painoa ja vähentänyt siittiöiden määrää. Vaikka tällaisia vaikutuksia ei todettu sidofoviirin kliinisissä tutkimuksissa, niitä voi ilmetä myös ihmisellä ja ne voivat aiheuttaa hedelmättömyyttä.

4.7Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Sidofoviirillä ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Sidofoviirihoidon aikana saattaa ilmetä haitallisia reaktioita, kuten voimattomuutta. Lääkäriä kehotetaan keskustelemaan niistä potilaan kanssa ja annettava suosituksensa kullekin potilaalle erikseen sairauden senhetkisen tilan ja lääkityksen siedon perusteella.

4.8Haittavaikutukset

Seuraavassa taulukossa on lueteltu elinjärjestelmittäin ja yleisyysluokittain ne haittavaikutukset, jotka on tunnistettu kliinisissä tutkimuksissa ja myyntiluvan saamisen jälkeisessä seurannassa. Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä. Yleisyysluokkien määritelmät ovat: hyvin yleiset (1/10), yleiset

(1/100-< 1/10), melko harvinaiset (1/1 000-< 1/100) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Haittavaikutukset, jotka on tunnistettu myyntiluvan saamisen jälkeisessä seurannassa, on kursivoitu.

Haittavaikutukset, jotka mahdollisesti tai todennäköisesti liittyvät sidofoviiriin kliinisten tutkimusten ja myyntiluvan saamisen jälkeisen seurannan perusteella

Elinjärjestelmä

Haittavaikutus

Veri ja imukudos

 

Hyvin yleiset

Neutropenia

Hermosto

 

Hyvin yleiset

Päänsärky

Silmät

 

Yleiset

Värikalvotulehdus, suonikalvoston

 

 

tulehdus, silmän hypotensio

 

 

(ks. kohta 4.4)

Kuulo ja tasapainoelin

 

Tuntematon

 

Kuulon heikkeneminen

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

 

 

Yleiset

Hengenahdistus

Ruoansulatuselimistö

 

Hyvin yleiset

Pahoinvointi, oksentelu

Yleiset

Ripuli

Tuntematon

Haimatulehdus

Iho ja ihonalainen kudos

 

Hyvin yleiset

Hiustenlähtö, ihottuma

Munuaiset ja virtsatiet

 

Hyvin yleiset

Proteinuria, suurentunut veren kreatiniini

 

 

(ks. kohta 4.4)

Yleiset

Munuaisten vajaatoiminta

Melko harvinaiset

Hankittu Fanconin oireyhtymä

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

 

Hyvin yleiset

Voimattomuus, kuume

Yleiset

Kylmäväristykset

Myyntiluvan saamisen jälkeisessä seurannassa on ilmoitettu munuaisten vajaatoimintaa (sekä siitä mahdollisesti johtuvia tapahtumia, kuten suurentunut veren kreatiniini, proteinuria, glukosuria), joka on joissakin tapauksissa johtanut kuolemaan. Akuuttia munuaisten vajaatoimintaa on ilmoitettu jo yhden tai kahden sidofoviiriannoksen jälkeen.

Jos virtsan glukoosi-, proteiini- tai aminohappopitoisuus on tavanomaista suurempi tai veren virtsahappo-, fosfaatti- ja/tai kaliumpitoisuus tavanomaista pienempi, on otettava huomioon sidofoviiriin liittyvän Fanconin oireyhtymän mahdollisuus.

Seuraavassa taulukossa on lueteltu haittavaikutukset, jotka mahdollisesti tai todennäköisesti liittyvät probenesidiin kliinisissä tutkimuksissa saadun kokemuksen mukaan:

Elinjärjestelmä

Haittavaikutus

Hermosto

 

Yleiset

Päänsärky

Ruoansulatuselimistö

 

Hyvin yleiset

Pahoinvointi, oksentelu

Iho ja ihonalainen kudos

 

 

 

Hyvin yleiset

Ihottuma

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

 

Hyvin yleiset

Kuume

Yleiset

Voimattomuus, kylmänväristykset

Probenesidi voi aiheuttaa myös muita haittavaikutuksia, kuten ruokahaluttomuutta, kipua ikenissä, kasvojen kuumoitusta ja punoitusta, hiustenlähtöä, heitehuimausta, anemiaa ja tihentynyttä virtsaamistarvetta. Yliherkkyysreaktioita, joihin liittyy ihotulehdus, kutina, nokkosihottuma ja joissakin harvinaisissa tapauksissa anafylaksi ja Stevens-Johnsonin oireyhtymä, on ilmennyt. Leukopeniaa, maksakuoliota, nefroottista oireyhtymää ja aplastista anemiaa on ilmoitettu. Lisäksi on ilmennyt hemolyyttistä anemiaa, joka voi liittyä G6DP:n puutokseen. Siksi probenesidin ja sidofoviirin yhteiskäytössä on tärkeää, että hoitava lääkäri tutustuu probenesidin voimassaolevaan valmisteyhteenvetoon (tai muuhun asianmukaiseen lääketietolähteeseen) saadakseen täydelliset tiedot kyseisen valmisteen turvallisuusprofiilista ja muista ominaisuuksista.

4.9Yliannostus

Sidofoviirin yliannostustapauksia on ilmoitettu kaksi. Molemmissa tapauksissa yliannostus sattui ensimmäisen aloitusannoksen yhteydessä, eikä sidofoviirihoitoa enää annettu uudelleen. Toinen potilaista sai 16,4 mg/kg kerta-annoksen ja toinen 17,3 mg/kg kerta-annoksen. Molemmat potilaat otettiin sairaalahoitoon, ja he saivat ennalta ehkäisevästi probenesidiä suun kautta sekä tehokasta nesteytystä 3-7 vuorokauden ajan. Toisella potilaalla munuaisten toiminta muuttui hieman tilapäisesti, mutta toisella munuaisten toiminta ei muuttunut mitenkään (ks. kohta 4.4).

5.FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Systeemiset viruslääkkeet, nukleosidit ja nukleotidit lukuun ottamatta käänteiskopioijan estäjiä, ATC-koodi: J05AB12

Yleistä

Sidofoviiri on sytidiinianalogi, jolla on sekä in vitro- että in vivo -vaikutusta ihmisen sytomegalovirusta (HCMV) vastaan. Vaikka HCMV-kannat olisivat resistenttejä gansikloviirille, ne voivat kuitenkin olla herkkiä sidofoviirille.

Vaikutusmekanismi

Sidofoviiri suppressoi HCMV:n replikaatiota estämällä viruksen DNA-synteesiä selektiivisesti. Biokemialliset tutkimustulokset osoittavat, että sidofoviiridifosfaatti, sidofoviirin solun sisällä vaikuttava metaboliitti, estää selektiivisesti HSV-1-, HSV-2- ja HCMV DNA -polymeraaseja.

Sidofoviiridifosfaatti estää näitä viruspolymeraaseja, kun sen pitoisuus on 8-600 kertaa pienempi kuin mitä tarvitaan ihmissolun DNA:n alfa-, beeta- ja gammapolymeraasien estoon. Sidofoviirin inkorporaatio viruksen DNA:han vähentää viruksen DNA-synteesiä.

Sidofoviiri siirtyy soluun nestefaasin endosytoosin avulla ja fosforyloidaan ensin sidofoviirimonofosfaatiksi ja sitten sidofoviiridifosfaatiksi. Sidofoviirin pitkäkestoiset antiviraaliset vaikutukset liittyvät sen metaboliittien puoliintumisaikoihin; sidofoviiridifosfaatin solunsisäinen puoliintumisaika on 17-65 tuntia ja sidofoviirifosfaatin ja koliinin muodostaman adduktin puoliintumisaika on 87 tuntia.

Antiviraalinen vaikutus

Sidofoviiri estää in vitro HCMV:tä, joka kuuluu herpesvirusten sukuun. Antiviraalinen vaikutus ilmenee pitoisuuksilla, jotka ovat merkitsevästi pienempiä kuin ne, jotka aiheuttavat solukuoleman.

Herkkyys sidofoviirille in vitro käy ilmi seuraavasta taulukosta:

Sidofoviirin viruksen monistumista estävä vaikutus soluviljelmissä

Virus

IC50 (mikroM)

villin tyypin CMV-isolaatit

0,7 (± 0,6)

gansikloviiriresistentit CMV-isolaatit

7,5 (± 4,3)

foskarneettiresistentit CMV-isolaatit

0,59 (± 0,07)

Sidofoviirin in vivo -estovaikutus HCMV:hen on osoitettu kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa, joissa sidofoviirillä hoidettiin AIDS-potilaiden CMV-retiniittiä. Näissä tutkimuksissa aika, joka kului lähtötilanteesta CMV-retiniitin pahenemiseen, oli tilastollisesti merkitsevästi pidempi sidofoviiripotilailla kuin verrokkipotilailla. Kahdessa tehotutkimuksessa (GS-93-106 ja GS-93-105) mediaaniaika, joka kului lähtötilanteesta retiniitin pahenemiseen, oli 120 päivää, eikä sitä saavutettu sen paremmin hoidettujen potilaiden ryhmissä (22 päivää) kuin hoitamattomienkaan ryhmissä

(21 päivää).

GS-93-107-tutkimuksessa, jonka potilaat olivat relapoituneet muilla lääkkeillä kuin sidofoviirillä tapahtuneen hoidon jälkeen, lähtötilanteesta retiniitin pahenemiseen kulunut mediaaniaika oli 115 päivää.

Virusresistenssi

Gansikloviiriresistenttien HCMV-isolaattien in vitro -selektion jälkeen todettiin ristiresistenssiä gansikloviirin ja sidofoviirin välillä niissä gansikloviirillä valikoiduissa kannoissa, joissa oli mutaatio HCMV:n DNA-polymeraasigeenissä. Kannoissa, joissa oli mutaatio UL97-geenissä, ristiresistenssiä ei todettu. Ristiresistenssiä ei todettu foskarneetin ja sidofoviirin välillä foskarneetilla valikoiduissa mutanttikannoissa. Sidofoviirillä valikoiduissa mutanttikannoissa oli mutaatio DNA- polymeraasigeenissä. Nämä kannat olivat ristiresistenttejä gansikloviirille mutta herkkiä foskarneetille.

5.2Farmakokinetiikka

Sidofoviiri eliminoitui pääasiassa muuttumattomana lääkeaineena munuaisteitse, glomerulussuodatuksen ja tubuluserityksen kautta. Potilailla, joiden munuaiset toimivat normaalisti, 80-100 prosenttia laskimonsisäisestä annoksesta voitiin mitata virtsasta muuttumattomana sidofoviirinä 24 tunnin kuluttua. Sidofoviirin metaboliitteja ei ole todettu potilaiden seerumista eikä virtsasta.

Kun potilaille oli infusoitu sidofoviiriä yhden tunnin ajan 5 mg/kg ja annettu samanaikaisesti probenesidiä suun kautta, keskimääräinen sidofoviiripitoisuus (± SD) seerumissa oli

19,6 (± 7,18) mikrog/ml. Seerumin kokonaispuhdistuma oli keskimäärin 138 (± 36) ml/h/kg, vakaan tilan jakautumistilavuus 388 (± 125) ml/kg ja eliminaation terminaalinen puoliintumisaika

2,2 (± 0,5) h. Sidofoviirin kerta-annosten kinetiikka osoitettiin annoksesta riippumattomaksi, kun annosväli oli 3-7,5 mg/kg.

Sitoutuminen proteiineihin in vitro

Kun sidofoviiripitoisuus oli 0,25-25 mikrog/ml, sidofoviiristä sitoutui plasman tai seerumin proteiineihin in vitro enintään 10 prosenttia.

5.3Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Prekliiniset tutkimukset eläimillä ovat osoittaneet, että munuaistoksisuus oli sidofoviirin pääasiallinen annosta rajoittava toksisuus. Näyttöä probenesidin munuaisia suojaavasta vaikutuksesta saatiin tutkimuksessa, jossa cynomolgus-apinoille annettiin 52 viikon ajan 2,5 mg/kg sidofoviiriä laskimoon kerran viikossa ja sen yhteydessä 1 g probenesidiä suun kautta.

Karsinogeenisuus

Sidofoviirin laskimonsisäistä toksisuutta selvitettiin eräässä rottatutkimuksessa 26 viikon ajan. Tulosten mukaan nisän adenokarsinooman ilmaantuvuus lisääntyi naarasrotilla merkitsevästi ja Zymbalin rauhasen karsinooman ilmaantuvuus lisääntyi sekä naaras- että urosrotilla merkitsevästi, kun sidofoviiripitoisuus plasmassa alitti terapeuttisen tason. Eräässä toisessa tutkimuksessa injisoitiin sidofoviiriä ihon alle kerran viikossa 19 perättäisen viikon ajan. Tämä aiheutti naarasrotille nisän adenokarsinooman niinkin pienellä viikkoannoksella kuin 0,6 mg/kg. Molemmissa tutkimuksissa kasvaimet todettiin kolmen kuukauden kuluessa lääkkeen annosta. Toisaalta kasvaimia ei todettu

lainkaan niillä cynomolgus-apinoilla, jotka saivat enimmillään 2,5 mg/kg sidofoviiriä laskimoon kerran viikossa 52 viikon ajan.

Mutageenisuus ja lisääntymistoksisuus

Tutkimusten mukaan sidofoviiri on klastogeeninen in vitro, kun sen pitoisuus on 100 mikrog/ml, ja alkiotoksinen rotilla ja kaniineilla.

Eräissä mikrobitesteissä on tutkittu sidofoviiriä ja emäsparien korvautumista tai "frameshift- mutaatioita" (Ames) Salmonella typhimurium -bakteereilla ja käänteismutaatioita Escherichia

coli -bakteereilla. Sidofoviiri ei tuottanut mutageenistä vastetta, kun annostaso oli enintään 5 mg/levy, riippumatta rotan maksan S-9-fraktiolla mahdollisesti tapahtuneesta metabolisesta aktivaatiosta.

Hiirillä, joille annettiin suuria toksisia sidofoviiriannoksia (2 000 mg/kg) intraperitoneaalisesti, pienitumaisten polykromaattisten punasolujen tuotanto lisääntyi in vivo.

Sidofoviiri aiheutti kromosomiaberraatioita ihmisen ääreisverenkierron lymfosyyteissä in vitro ilman metabolista aktivaatiota (S-9-fraktiolla). Tutkimuksessa käytettiin neljää eri sidofoviiripitoisuutta (12,5-100 mikrog/ml). Vaurioituneiden metafaasien prosentuaalinen osuus ja aberraatioiden määrä solua kohti kasvoivat sidofoviiripitoisuuden myötä.

Miespotilaalle on kerrottava, että sidofoviiri on eläinkokeissa alentanut kivesten painoa ja vähentänyt siittiöiden määrää. Kun urosrotille injisoitiin laskimoon enintään 15 mg/kg sidofoviiriä kerran viikossa 13 perättäisen viikon ajan, ei todettu hedelmällisyyteen eikä yleiseen lisääntymiskykyyn kohdistuvia haittavaikutuksia. Kun sidofoviiriä annettiin naarasrotille vähintään 1,2 mg/kg laskimoon kerran viikossa enintään 6 viikon ajan ennen parittelua ja kahden viikon ajan sen jälkeen, poikueet pienenivät, poikuetta kohti elävinä syntyneiden lukumäärä väheni ja sikiöiden varhainen resorptio poikuetta kohti lisääntyi. Rotanpoikasten peri- ja postnataalista kehitystä koskeneissa tutkimuksissa naarasrotille injisoitiin enintään 1,0 mg/kg sidofoviiriä ihon alle kerran vuorokaudessa

7. tiineyspäivästä lähtien poikimisen jälkeiseen 21. päivään saakka (noin 5 viikon ajan). Tulosten mukaan tämä ei vaikuttanut haitallisesti jälkeläisten elinkelpoisuuteen, kasvuun, käyttäytymiseen, sukupuoliseen kypsymiseen tai lisääntymiskykyyn. Kun organogeneesin aikana annettiin tiineille rotille 1,5 mg/kg/vrk sidofoviiriä laskimoon ja tiineille kaniineille 1,0 mg/kg/vrk sidofoviiriä laskimoon, sikiöpaino laski. Annos 1,0 mg/kg/vrk lisäsi merkitsevästi kaniinin sikiöiden ulkoisten anomalioiden ja pehmytkudos- ja luustoanomalioiden ilmaantuvuutta ja oli toksinen myös emolle. Annos, jolla alkiotoksista vaikutusta ei voitu havaita, oli rotilla 0,5 mg/kg/vrk ja kaniineilla

0,25 mg/kg/vrk.

6.FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1Apuaineet

Natriumhydroksidi

Kloorivetyhappo

Injektionesteisiin käytettävä vesi

6.2Yhteensopimattomuudet

Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden tai liuottimien kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa 6.6.

6.3Kestoaika

3 vuotta.

Mikrobiologisista syistä valmiste on käytettävä heti.

Kemiallinen ja fysikaalinen käytönaikainen säilyvyys on osoitettu enintään 24 tuntiin asti 2 - 8 °C:ssa, kun valmiste on laimennettu kontrolloiduissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa. Säilyttämistä yli 24 tunnin ajan tai pakastamista ei suositella. Jääkaapissa säilytetyn liuoksen on annettava lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen käyttöä.

6.4Säilytys

Säilytä alle 30 °C. Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä.

Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta 6.3.

6.5Pakkaustyyppi ja pakkauskoko

Kirkas lasinen 5 ml:n injektiopullo, jonka nimellinen täyttötilavuus on 5 ml. Säiliön/sulkimen osat ovat: tyypin I kirkas borosilikaattilasinen injektiopullo, Teflon-pinnoitetut harmaat butyylikumitulpat ja alumiininen tiivistysrengas, jossa on muovinen repäisykansi. Jokainen pakkaus sisältää yhden

5 ml:n injektiopullon.

Vistide toimitetaan kertakäyttöisissä injektiopulloissa. Osittain käytetty injektiopullo on hävitettävä.

6.6Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Käyttövalmiiksi saattaminen ja annostelu

Vistide-injektiopullot on tarkastettava silmämääräisesti ennen annostelua hiukkasten ja värjäytymien varalta.

Siirrä tarvittava Vistide-annos aseptisissa olosuhteissa injektioruiskulla injektiopullosta infuusiopussiin, joka sisältää 100 ml 0,9-prosenttista (fysiologista) keittosuolaliuosta, ja sekoita perusteellisesti. Pussin koko sisältö on infusoitava laskimoon tasaisella nopeudella yhden tunnin aikana tavallisella infuusiopumpulla. Vistide-lääkitystä saa antaa terveydenhuollon ammattihenkilö, jolla on riittävästi kokemusta AIDSin hoidosta.

Keittosuolaliuokseen sekoitetun Vistiden kemiallinen ja fysikaalinen säilyvyys on osoitettu lasipulloissa ja infuusiopusseissa, jotka on valmistettu joko polyvinyylikloridista (PVC) tai eteeni/propeenikopolymeeristä, sekä PVC:stä valmistetuissa ilmattavissa laskimoinfuusioon tarkoitetuissa nesteensiirtolaitteissa. Muuntyyppisiä laskimoinfuusioon tarkoitettuja laitteita ja infuusiopusseja ei ole varmistettu.

Yhteensopivuutta Ringerin liuoksen, laktaattia sisältävän Ringerin liuoksen tai bakteriostaattisten infuusioliuosten kanssa ei ole varmistettu.

Käsittely ja hävittäminen

Vistide-infuusioliuoksen käyttövalmiiksi saattamisessa, annossa ja hävittämisessä suositellaan riittäviä varotoimenpiteitä, joihin kuuluu myös asianmukaisten suojavälineiden käyttö. Vistide-infuusioliuos on saatettava käyttövalmiiksi laminaari-ilmavirtauskaapissa. Käytä käyttövalmiiksi saattamisen yhteydessä suojakäsineitä, suojalaseja ja selästä suljettavaa suojatakkia, jossa on neuleresoreilla varustetut hihansuut. Jos Vistideä joutuu iholle, pese ja huuhtele kohta perusteellisesti vedellä. Pane ylijäänyt Vistide ja kaikki infuusioliuoksen käyttövalmiiksi saattamisessa ja annostelussa käytetyt tarvikkeet vuototiiviiseen, puhkeamattomaan säiliöön hävittämistä varten. Käyttämätön valmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Probenesidin saantitiedot

Probenesidiä ei toimiteta yhdessä Vistiden kanssa, vaan sitä on saatavana probenesidin myyntiluvan haltijan kautta. Jos probenesidin saamisessa kuitenkin ilmenee vaikeuksia, on otettava yhteys Vistiden myyntiluvan haltijan paikalliseen edustajaan (ks. myös kohdat 4.2 ja 4.4).

7.MYYNTILUVAN HALTIJA

Gilead Sciences International Limited

Cambridge

CB21 6GT

Iso-Britannia

8.MYYNTILUVAN NUMERO

EU/1/97/037/001

9.MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämispäivämäärä: 23.4.1997

Myyntiluvan uudistamispäivämäärä: 23.4.2007

10.TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Lisätietoa tästä lääkevalmisteesta on saatavilla Euroopan lääkeviraston kotisivuilta http://www.ema.europa.eu/.

Kommentit

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z
  • Apua
  • Get it on Google Play
  • Lisätietoja
  • Info on site by:

  • Presented by RXed.eu

  • 27558

    lista reseptilääkkeistä